Osa#2

"Okei", Hiro sanoi ja heilutteli hieman jalkojaan siinä pöydän reunalla istuessaan. Hän ryhtyi hymisemään hiljaa radiosta kuuluvan kappaleen mukana, joka oli melko rauhallinen ja hieman haikea. Kappale sattui olemaan yksi hänen lemppareistaan.

Aiyu hyräili aivan omiaan ja sai pian pullataikinan tehtyä. Hän laski sen uuninpäälle kohoamaan ja istahti sitten alas. Poika heilutteli jalkojaan hetken ja vilkaisi Hiroa.
-Tykkäätkö sä tytöistä vai pojista?, hän sitten uteli varovasti. Kasvoille nousi jo melko arvattava puna ja Aiyu nosti Hello Kittyn syliinsä turvaa tuomaan.

Hiro katseli vain hetken Aiyua, ennen kuin tajusi kysymyksen. Se sai hänenkin poskilleen nousemaan lievän punan.
"Uhm... mä... mä enemmänkin pidän ihmisestä persoonan puolesta, en sukupuolen", hän vastasi purren huultaan. Hän suuntasi katseensa uunin uumeniin, toivoen ettei Aiyu nyt saisi mitään sätkyä ja pelkäisi, että hän hyökkäisi tuon kimppuun kun silmä välttäisi.

-Ai, Aiyu vastasi ja laski katseensa pehmoleluunsa. Hän olisi mielummin saanut suoran vastauksen mutta kun ei sitä saanut hän mutristi huuliaan hivenen.
-No tykkäätkö sä sitten mun persoonasta?, hän kysyi ja kohotti katseensa vain hetkeksi toiseen ja laski kätensä punaisille poskilleen. Aiyu jäi katselemaan hetkeksi aikaa varpaitaan ja nousi sitten huokaisten tutkimaan taikinaa.
-Anteeks mä hätäilen, hän pahoitteli sanojaan ja tökki taikinaa joka oli jo vähän kohonnut.

"Joo... pidän", Hiro räpytteli vain silmiään hämmästyneenä seuratessaan Aiyun puuhia ja pysyi hetken vaiti.
"Sä pidät musta?" Hän töksäytti yhtäkkiä kun aavistus iski kuin salama taivaalta. Hänen poskiensa punainen väri laajeni poskilta korviin ja niskaan hänen tajutessaan, että oli juuri sanonut tuon ääneen ja että se saattaisi vieläpä olla ehkä tottakin.

Aiyusta tuntui toisen vastauksen kuullessaan ettei toinen ihan vieläkään tuntunut tajuavan mitä hän ajoi takaata. Poika kääntyi kuitenkin katsomaan Hiroa tuon kysymyksen kuullessaan. Hän ei ehtinyt toisen punastumista edes huomata kun laski oman kaatseensa lattiaan kun tumma puna levisi pitkin kasvoja. Hän nyökkäsi ujosti.
-Joo pidän...kovastikkin.., hän sanoi ja hievahti hivenen paikoillaan. Aiyun oli pakko nostaa Hello Kitty syliinsä turvaa tuomaan. Poika nosti pehmolelun kasvojensa kohdalle ja jäi siitä kisun korvien välisätä pään yli katselemaan Hiroa.

Sam laski katseensa maahan, jäädessään muistelemaan tapaamistaan Hideakin kanssa.
"Mä tapasin sen tossa kesän alussa. Me kolme - minä, Nigel ja Hideaki - oltiin huvipuistossa. Jossain vaiheessa Nigelille ja Hideakille tuli jotain riitaa ja sitten Hideaki lähti. Pian sen jälkeen hän varmaan lähtikin sitten Italiaan", Sam kertoi alku-kesän tapahtumista, katse koko ajan lattiassa.

Chika asteli kellarihuoneistoon reippain askelin ja saatuaan oven auki tähysti ympärilleen. Kun ei Ryua nähnyt hän huokaisi ja suti hiuksiaan. Siitä oli kulunut vajaa viikko kun hän oli oman kultansa viimeksi nähnyt ja odotti kovasti sitä että näkisi toisen täällä. Chika kurtisti kulmiaan kun huomasi ettei Nigeliäkään näkynyt. Niimpä hän astelikin vain hakemaan pullon juomista ja jäi nojailemaan seinää vasten tarkkaillen pienessä tilassa olevia ihmisiä.

Lisa nyökkäsi vain ja huokaisi, nojasi päätään pienen sohvan selkänojaan.
"Mua vähän huolestuttaa tää..." Hän sanoi ja haroi hiuksiaan selvästi epämukavana tilanteesta.
"Onko se Hideaki joku hyväksikäyttäjä, osaaksä sanoa?" Lisa kysyi vielä huultaan purren ja katsoi Samia hivenen epätoivoisena. "Kun eräs näistä pojista kutsu sitä jo hutsuksi... Must vaan tuntuu et Nigel pitäis pitää kaukana siitä..."

-

Nigel oli marssinut suoraa päätä ulos. Hän oli meinannut ohittaa pienen leikkipuiston, kun olikin päättänyt jäädä sinne istumaan keinun kyytiin. Hän tuijotteli polviaan hiljaa keinulla huojahdellen.
Nigel ei yhtään tiennyt kauan oli siinä istunut, ajatellut oikeastaan yhtään mitään, kun taivas olikin yhtäkkiä tummunut ja nenän päälle tippui pisara vettä. Hän nosti nopeasti katseensa ylös ja näki ikävän tummat pilvet. Pian jyrähtikin.
Kiroten itsekseen Nigel ponnahti keinusta ja lähti juoksemaan takaisin asuntolalle, minne perille päästyään olikin jo litimärkä. Hiton ilmastonvaihtelut.

-

Hiro oli jäänyt vain katselemaan Aiyua täysin yllätetyn näköisenä, kasvot punaisena kuin paprika. Hänen jalkansa olivat lakanneet veivaamasta ilmaa ja suu aukeni ja sulki kuin kalalla.
"Ah... tota..." Hän vain änkytti osaamatta sanoa mitään. Hänen silmänsä olivat lukittuneet katsomaan Aiyun vasenta poskea, kun toisen pojan silmiä hän ei uskaltanut kohdata.
Hiro nielaisi, tuntien kurkkunsa yhtäkkiä äärettömän kuivaksi ja nuolaisi hermostuneena huuliaan. Ikinä hän ei ollut joutunut tähän tilanteeseen. Oli vain haaveillut, tai itse tunnustanut tunteensa saamatta vastakaikua. Joten nyt kun tässä oltiin oli hän aivan paniikissa; mitä tehdä ettei mokaisi kaikkea aivan totaallisesti?

Aiyu katseli Hiroa ja siristi hivenen silmiään. Hän sipaisi hiuksiaan ja puri sitten hiljaa. Toisen lyhyt vastaus vahvisti tunnetta siitä ettei toisella ollut mitään sen isompia tunteita häntä kohtaan. Poika käännähti taas taikinan suuntaan ja puristi Hello Kittyään tiukemmin rintakehäänsä vasten
-Um..Ei sun tarvi pakottaa itteäs sanomaan mitään. Kyl mä ymmärrän jos et tykkää musta sillai, hän sanoi sitten selkä yhä Hiroon päin. Aiyu tuijotteli taikinaa ja puri huultaan koittaen niellä kyyneleet jotka tunkivat silmäkulmista.

Hiro katseli vain Aiyun takaraivoa hämillään toisen sanoista. Hän veti syvään ilmaa keuhkoihinsa pariin otteeseen ja kostutti huuliaan kielellään toistamiseen.
"En... en mä sillä", hän sanoi hiljaa ja yskäisi heti sanojensa perään, kuullessaan äänensä karheuden, mikä johtui kurkun nopeasta kuivumisesta.
"Sä oot musta oikein mahtava ja sulonen tyyppi", hän jatkoi. "Ja must olis ihanaa koittaa olla sun kans jotain enemmänkin kun ystävii", Hiro lisäsi ääni hieman hiljentyen loppuun päin ja puna kasvoilla syventyen.
"Mut tää vaan tapahtu ihan yhtäkkiä. Mun aivot vähän kuin ylikuormittu, tai jotain..." Hän naurahti hermostuneesti perään.

Aiyu kuunteli Hiron sanoja ja kääntyi sitten varovasti katselemaan toista yhä sieltä Hello Kittynsä takaata. Hän kallisti päätään hivenen sivulle ja räpytteli silmiään.
-Oikeestikko?, hän kysyi yllättyneenä ja hymyili sitten hellästi. Hän sipaisi hiuksiaan ja laski sitetn pehmolelun kädestään tuolille. Hän kävi nopeasti suikkaamassa Hiron poskelle suukon ennen kuin käännähti ympäri. Poika alkoi posket punoittaen leipomaan sitten korvapuusteja ja asettelemaan niitä pellille.

Hiro nyökähti vain katse polvissaan ja puri huultaan, säpsähtäen hieman kun Aiyu tuli antamaan suukon hänen poskelleen. Hänen silmänsä lennähtivät katsomaan suoraan Aiyun silmiin ja hänen kasvonsa helottivat punaista kuin viimeistä päivää. Jälleen iloinen sävelmä raikasi olohuoneen lattialla olevasta radiosta keittiöönkin täyttämään hiljaisuuden poikien väliltä. Hiro jäi istumaan paikoilleen ja seurasi vain vaiti Aiyun puuhia, hymy hiljalleen huulille nousten.

Aiyu ryhtyi hyräilemään kappaleen mukana ja pisti pian pellin uuniin. Hän leipoi vielä loput taikinasta toiselle pelille ja kääntyi sitten katselemaan Hiroa. Hän sipaisi hiuksiaan varovasti korvansa taakse ja hymyili toiselle sitten suloisesti mutta ehkä hivenen ujosti.
-Sun kanssa on tosi mukava olla, hän sanoi varovasti ja kyykistyi vilkaisemaan uunissa olevia pullia. Hän suoristautui sitten ja jäi tuijottelemaan hetkeksi Hello Kitty -nilkkasukkiaan.
-Kukaan ei oo koskaan ennen sanonu et tykkää musta, poika sanoi pieni ihastus äänessään.

Hiro hymyili pienesti, puna kasvoilla hieman haalentuen, mutta hitaasti.
"Uskon, et kukaan ei oo vaan uskaltanut sanoa sitä, mutta monet on silti pitäny sust ja pitää vielki", hän sanoi vain ja ryhtyi jälleen huomaamattaan heiluttelemaan jalkojaan.
"Ei sust voi olla pitämättä."

-

Nigel ei palannut takaisin kellarihuoneistoon. Hän asteli suoraan vain omalle ovelleen ja heti kun se kolahti hänen perässään kiinni hän ryhtyi heittelemään litimärkiä vaatteita yltään siirtyessään samalla kylpyhuoneeseen. Hän otti nopean suihkun ja puki sitten ylleen löysät verkkarit ja ihoa kivasti myötäilevän tumman violetin t-paidan.
Sen kummempaa ajattelematta Nigel nappasi kännykkänsä kouraansa ja valitsi Hideakin numeron luettelosta. Hän heittäytyi istumaan sohvannurkkaansa, taivuttaen niskaansa taaksepäin, pää laskeutuen pehmeälle selkänojalle, odottaen, että Hideaki vastaisi.

Aiyu räpytteli silmiään ja kallisti päätään hivenen kuullessaan toisen sanat.
-Ei vai.., hän sitten vastasi ja nosti pullat uunista. Hän oli juuri pistämässä toista pelillilstä sisälle kun kovan jyrähdyksen mukana valot sekä radio sammuivat asunnossa. Sähkökatkos. Poika jäi hivenen eksyneenä pimeään kuuntelemaan äänekästä jyrähtelyä ja vapisi kauttaaltaan.
-Hiro...., pojan huulilta lopulta karkasi.

--

Hideaki oli juuri laittautumassa kaupungille lähtöä varten joten hänellä kesti hivenen pidempään vastata puhelimeen. Hän ei edes vilkaissut soitajaa vaan vastasi vain nimellään melko rennon kuuloisena.

Hiro säpsähti kun valot sammuivat äkisti ja musiikki loppui ilman sen kummempaa varoitusta. Hän laskeutui pöydältä ja siristeli vielä pimeyteen tottumattomia silmiään.
"Aiyu, odota hetki", hän sanoi rauhallisella äänellä ja siirtyi varovasti keittiön ikkunan luo. Hän haparoi hetken, kunnes sai käteensä kaihtimien narun. Hän veti ne ylös, jotta huoneeseen tulisi edes hieman valoa, mutta huonoksi onnekseen salama välähti juuri suht lähellä, jota hän itsekin säikähti melko pahasti.

-

Nigel kuunteli vain tympääntyneenä puhelimen tuuttauksia ja ulkoa kuuluvia jyrähdyksiä. Hän ei voinut olla miettimättä sarkastisesti, kuinka sää luki ilmiselvästi hänen tunteitaan.
Kun Hideaki lopulta vastasi Nigel kohensi asentoaan sohvalla hivenen.
"Hideaki, mä täs. Mä aattelin varmistaa sulle, et tuun käymään siellä kolmen päivän päästä."

Aiyu pysyi vain paikoillaan ja puri huultaan. Kuitenkin kun salama välähti Hiron avattua kaihtimet poika painautui kiljataen kyykkyyn ja painoi päänsä polviaan vasten. Hän vapisi hivenen ja lopulta muutama iso kyynel valui pojan poskelle ja sieltä alhaalta kuului pieni niiskaisu.
-Hiroo..., hän toisti hiljaa käsiensä välistä ja koitti ajaa pelon sekä muistot pois mutta koki sen varsin vaikeaksi kun ei ollut mitään mihin keskittyä.

--

Hideakin kasvoille nousi hymy kuullessaan Nigelin äänen.
-Moi, hän vastasi pirteästi.
-Kolmen päivän päästä? Okei. Carlo onki sillolähössä just tömatkalle ni saadaan olla kahestaan, hän sanoi hymyillen hellästi ja sipaisi hiuksiaan.

Nigel kohotti itsekseen kulmiaan hymyn kurvatessa tiensä hänen suupielilleen.
"Ahaa, selvä", hän sanoi hymyn varmasti paljastuen hänen äänensävystään. Taas jossain ulkona jyrähti ja pieni tuhahdus pääsi Nigelin huulilta.
"Täällä oli ihan hetki sitten loistava ilma ja sitten alkoi vaan ukkostamaan ilmaan mitään ennakkovarotusta", hän huokaisi puhelimeen ja hautasi päänsä paremmin sohvannurkkaa vasten. Yhtäkkiä valot sammuivat ja Nigel oli hetken hiljaa.
"Hitto. Ja nyt tuli sähkökatkos."

-

Hiro kuuli Aiyun hiljaisen ja pelokkaan äänen jostain alhaalta ja tähyili ympäri keittiön lattioita, paikantaen nopeasti Aiyun. Hän päästi kaihtimet alas, ettei muutkin välähdykset pääsisi säikäyttämään niin pahasti kuin äskinen. Hiro kulki varovasti pimeän huoneen lävitse sinne, missä arveli toisen pojan olevan. Hän pääsikin nopeasti toisen luo, laski kätensä tuon olalle lempeästi.
"Aiyu, kaikki on hyvin. Tää on vaan pieni sähkökatkos. Tää menee nopeesti ohi", hän kuiski pojalle koittaen olla mahdollisimman lohduttava, mutta vähän etäinen, ettei hän säikyttäisi Aiyua vielä lisää. Huoneessa kun oli pimeää ja vaikkapa halaus olisi saattanut tuoda muistot pahemmin toisen mieleen. Aivot saattoivat hyvin muokata pimeässä hänet näyttämään siltä mieheltä, joka oli traumat Aiyun mieleen pistänyt.

Hideaki naurahti toisen sanoille ja pöyhi hiuksiaan.
-Onneks täällä paistaa melkeen aina aurinko siniseltä taivaalta, hän sanoi kiusoitellen ja asteli sitten istumaan sängylle. Hän vilkaisi ulos nopeasti.
-Mitä sulle kuuluu?, hän sitten uteli hymyssä suin ja hänen aurinkoinen tuulensa tarttui melko helposti jopa puhelimen välityksellä.

--

-Kyl mä sen tiedä, Aiyu sanoi niiskaisten ja nyyhkytti vain lohduttomasti polviaan vasten kun pelko tärisytti poikaa ja väänsi vatsaa. Hän vilkaisi pimeässä Hiroa ja sitten sulki silmänsä.
-Miksi sä oot noin kauheen etänen?, poika kysyi heikolla äänellään ja pyyhki sitten poskiaan. Aiyu pysyi paikoillaan vielä hetken ja räpytteli silmiään.
-Onks sulla huonetta missä ei oo ikkunoita? Vessa esimerkiks?

Hiron silmät tottuivat vähitellen pimeään ja häntä mursi nähdä Aiyun posket kyynelistä märkinä ja kasvot surkeina.
"Sori", hän hengähti nopeasti ja kietaisi kätensä pojan ympärille, vetäen tuon varovasti pystyyn. Hän lähti johdattamaan toista mahdollisimman nopeasti vessaan, varoen laatikoita, jotka lojuivat lattioilla.

-

Nigel irvisti pienesti kateudesta. Hänkin haluaisi olla toisella puolella maapalloa nauttimasta auringon lämmöstä.
"En mä oikein tiedä... Haluaisin vaan nopeesti pois täältä", hän vastasi Hideakin kysymykseen otsaansa vapaalla kädellään hieroen.

Aiyu ehti napata Hello Kittyn mukaansa ja kiltisti asteli sitten kylpyhuoneeseen. Poika veti oven perässään kiinni ja oli miltein heti hivenen rentoutuneempi. Jyrinä ei kuulunut pieneen tilaan niin kovana eikä salamoiden välähtely näkynyt. Hän istui varovasti lattialle ja kietoi kätensä pehmolelunsa ympärille. Poika painoi kasvonsa sitä vasten ja puri huultaan hivenen. Hän tajusi kuitenkin pian kaivaa puhelimen taskustaan ja avata sen jotta pieni valo näytöstä valaisi tilaa.

--

-No eihän kolme päivää kauaa oo, Hideaki sanoi naurahtaen ja kohautti olkiaan. Hän nosti harjan toiseen käteensä ja alkoi harjaamaan hiuksiaan.
-Sit pääset mun kanssa uima-altaan reunalle makoilemaan, hän sanoi hymyillen ja laski harjan vierelleen.
-Ihanaa et oikeasti pääsen sun viereen taas, Hideaki sanoi huokaisten onnellisena.

Hiro päästi otteensa hellittämään Aiyusta kylpyhuoneen oven sulkeutuessa heidän perässään. Hän jäi seisaalteen haromaan siroilla sormillaan hiuksiaan, olematta aivan varma Aiyun tämän hetkisestä sijainnista. Häntä huolestutti yhä toisen tämänhetkinen tila. Poika kun oli näyttänyt niin murtuneelta vain pieni hetki sitten.
Yhtäkkiä heikko valo valaisi pienen kylpyhuoneen antaen Hirolle mahdollisuuden paikantaa Aiyu. Hän puri huultaan ja varovasti istahti pojan viereen.
"Onko tääl parempi?" Hiro kysyi selvää huolestuneisuutta äänestään kuuluen.

-

Pieni hymy nyki tietään Nigelinkin huulille, mutta hän itsepintaisesti pidätteli sitä vastaan. Hän halusi olla kiukkuinen nyt koko muulle maailmalle.
"Mh", kuului vain Nigelin hiljainen mumahdus. Hän tuijotteli vastapäätä olevaa tyhjää television ruutua ulkona välkkyvien salamoiden valaistessa aina ajoittain olohuoneen. Hän halusi jo pois täältä ankeasta paikasta. Lontoossa tuskin kummempaa olisi kuin täälläkään, mutta hän halusikin Italian aurinkoon. Mieluusti Hideakin seuraan. Toinen kun osasi aina saada hänet hyvälle tuulelle.

Aiyu nyökkäsi varovasti ja nojasi päänsä Hello Kittyynsä jääden sitten katselemaan toista. Hän sulki puhelimensa kun valo syttyi ja hymyili varovaisesti.
-Palaskohan sähköt muuallekkin.., hän mietti ääneen vaikkei mielellään jättäisi turvallista kylpyhuonetta johon ei paljon ääniä kuulunut. Poika vilkaisi taakseen ja huomasi nojaavansa kylpyammeeseen. Hän oli kyllä kuullut että jossain opiskelija asunnoissa oli sellainen. Hän veljensä kanssa asui muutaman korttelin päässä olevassa talossa ja siellä ei ollut. Poika nousi hivenen ja kurkisiti sitten kylpyammeeseen. Aiyu laskeutui sitten takaisin istumaan.
-Saisinko mä mennä kylpyyn, poika kysyi ja räpytteli silmiään hymyillen hellästi.

--

-Ooh älä kulta muru murjota, Hideaki sanoi hellästi ja naurahti sitten pehmeästi. Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja nousi ylös.
-Ennen ku tiedätkään ni oot täällä mun kanssa kahdestaan, hän sanoi hymyillen hellästi. Hän asteli kaapilleen ja avasi sen jääden katselemaan hetkeksi mitä kaikkea kaapista löytyi.
-Hmm. Mä voisin ihan sen kunniaks käydä ostamassa jonku seksikkään kivan asun ja siihen sopivat alusvaatteet, hän sitten sanoi kuiskaten puhelimeen ja hymisi puhelinta vasten hetken aikaa.

Valojen palatessa Hiro kohottautui seisaalleen lattialta ja kulki kylpyhuoneen ovelle, kurkaten oliko muuallekin tullut valot. Ja nehän olivat.
Hiro käänsi katseensa yllättyneenä Aiyuun kuullessaan tuon kysymyksen. Hän vilkaisi pientä kylpyammettaan, mutta nyökkäsi sitten.
"Joo, tottakai. Mä tuon sulle pyyhkeen", hän sanoi ja hymyillen pienesti.

-

Nyt Nigeliltä pääsi pieni nauru. Hän pudisteli huvittuneena päätään.
"Mä en niin seksikkäistä alusvaatteista perusta, mutta jos sä tahot niin siitä vaan", hän sanoi, äänensävy jo hieman kiukkuista iloisempana.
Nigelin pää nytkähti katon lamppua kohti kun se syttyi aivan yhtäkkiä palamaan.
"Kato sähköt palas."