Osa#2

Hiro palasi pian huoneestaan, kädessään pehmoinen pellavapyyhe, toinen omilla harteillaan. Hän asteli Aiyun luo, joka olikin jo ehtinyt olohuoneeseen, jossa ei paljoa nähtävää ollut: patja lattialla suorittamassa sohvan virkaa, patjan vieressä radio, jonka piuha oli vedetty irti pistorasiasta, kasa eläin- ja tiedeaiheisia lehtiä sekä pehmoinen karvamatto, mikä oli väriltään iloisen keltainen. Muutamia laatikoita oleili vielä seinien vierustalla sisällöt täynnä enemmän tai vähemmän turhaa tavaraa.
Hiro heitti pyyhkeen kädestään Aiyulle ja hymyili hivenen häpeissään asuntonsa hinnattomasta sisustuksesta.
"Uh... haluisitko sä teetä vaikka?" Hän kysyi sitten, hangaten toisella kädellään pyyhkeellä hiuksiaan kuivaksi, minkä jälkeen ne jäivät iloisesti sojottamaan sinne tänne.

Aiyu kiitti pyyhkeestä ja laski pehmolelun käsistään hetkeksi jotta pystyi kuivailemaan hiuksensa sekä olkansa. Hän istahti sitten lattialla olevalle patjalle varovasti ja kohotti katseensa Hiroon. Poika nyökkäsi varovasti.
-Voin mä ottaa, hän sanoi hymyillen pienesti. Aiyu sipaisi hiuksiaan ja venytteli sitten hivenen.
-Voinko mä kertoa sulle jotain?

Hiro nyökähti ja lähti jo keittiöön laittamaan teeveden keittymään. Hän nosti kaksi vanhanaikaista japanilaista mukia kaapista pöydälle ja haki pari teepussia niiden viereen odottelemaan. Hän palasi olohuoneen puolelle kuullakseen juuri Aiyun kysymyksen.
"Joo, tottakai", Hiro vastasi keskittynyt ilme kasvoilleen nousten. Hän jäi seisoskelemaan seinän viereen, jotta matka keittiöön olisi mahdollisimman lyhyt, koska teeveden keitto kesti vain hetken, ennen kuin se oli valmista.

Aiyu veti pyyhkeen päänsä päälle ja painoi päänsä polviaan vasten pysyen hetken aikaa hiljaisena. Hän vilkaisi sitten Hiroa.
-Mä en oo koskaan kertonu täst kenellekkään...vaa Kanya tietää.., hän sitten sanoi ja siveli lattiaan sormillaan pitäen vielä pienen tauon. Poika asteli sanat valmiiksi päänsä sisällä.
-Kun mä olin pieni...niin meidän isä oli aina töissä...me asuttiin ihan pienessä yksiössä ja mun äiti oli aina kotona....ja aina päivisin ku isä ei ollu siellä ni äidin luona kävi vieraita miehiä...koska Kanya ties että mä pelkäsin niitä vieraita niin se ei koskaa lähteny ilman muo mihinkään...mut sit yks ilta...se joutu lähtemään ja mä jäin yksin kotiin...ja isä oli sillo töissä koko yön....ja sit...äiti tuli semmosen miehen kanssa kotiin...mut äiti sammu olohuoneen sohvalle...ja sit mä piilouduin...mut se mies silti löys mut...ja vei mut makuuhuoneesee....sillo ukosti...mä muistan vaan sen ja hirveen kivun.....ja sit isä tuli kotiin...se ajo sen miehen ulos ja vei mut sairaallaa...ku pääsin sairaalasta ni ne oli äidin kans eronnu....mut isä kuoli muutaman kuukauden päästä siitä kehkokuumeeseen....ja sit jouduttiin asumaan vielä äidin kanssa kunnes viime vuonna muutettii yhessäpois..., hän kertoi hivenen värisevällä äänellä ja kietoi kätensä jalkojensa ympärille.

Hiro kuunteli keskittyneenä Aiyun puheita ja puolessa välissä siirtyi istumaan patjalle pojan viereen. Kun Aiyu sai tarinansa kerrottua oli Hiro aivan kauhuissaan kuulemastaan. Hän ei tiennyt ollenkaan mitä sanoa, mutta päätti sitten, ettei ehkä kannattaisikaan sanoa mitään. Hiro puri alahuultaan ja tunsi suurta tarvetta lohduttaa toista, muttei tiennyt miten. Lopulta hän kuitenkin tarttui varovasti Aiyua kädestä ja puristi sitä hellästi. Hän tarkasteli huolestuneena Aiyun kasvoja ja levitti hetken päästä hieman käsiään, tarjoten toiselle lohduttavaa halausta ja turvan tunnetta.

Aiyu huomasi vasta sitten kun Hiro tarttui hänen käteensä että toinen oli siinä. Poika käänsi katseensa varovasti toiseen ja epäröi hetken mutta kuitenkin sitten varovasti painautui toisen syleilyyn.
-Sen takia...mä vieläki pelkään ukkosta.., poika sitten sanoi ja painoi päänsä toisen olkaa vasten. Aiyu sulki silmänsä ja puri huultaan. Hän kuitenkin pian rentoutui ja jäi vain siihen toisen turvalliseen syleilyyn.

Hiro halasi Aiyua vain lohduttavasti, silitteli hieman toisen selkää. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa jotain, kuten 'olen pahoillani' tai 'kaikki kääntyy vielä parhain päin', mutta niissä ei ollut järkeä, jos ne tulivat hänen suustaan, joten hän vain pysytteli vaiti. Hiro ei tiennyt kuinka kauan hän oli siinä istunut, Aiyu halauksessaan, kun keittiöstä kantautui hänen korviinsa ilkeää pihinää.
"Hitto.. se teevesi", hän mutisi ja varovasti hellitti otettaan Aiyun ympäriltä. Hän suuntasi pojalle lohduttavan hymynpuolikkaan ennen kuin nousi ja kiirehti keittiöön laittamaan teet kuntoon. Pian hän palasikin käsissään kaksi höyryävää kuppia teetä, joiden utuinen tuoksu levisi ihanasti ympäri huonetta.
Hiro istahti takaisin patjalle Aiyun viereen ja ojensi toisen kupeista tuolle.

Aiyu irrottautui toisen otteesta vaikka olisi mielellään ollut miehen turvallisessa sylissä pidempäänkin. Hän laski pyyhkeen pois päältään ja nosti Hello Kittynsä syliinsä. Poika kiitti sitten saadessaan teekupin käsiinsä. Hän kuitenkin melkein läikytti sen päälleen kun ukkonen jyrähti aivan lähettyvillä. Hän puri huultaan hivenen ja hörppäsi varovasti teestä. Aiyu vilkaisi sitten ikkunan suuntaan. Hän pysyi hetken aikaa paikoillaan ja jäi tuijottelemaan kuppiaan.

Hiro seurasi sivusta, kuinka Aiyu meinasi läikyttää teet päälleen. Hän laski oman teekuppinsa lattialle viereensä ja vilkaisi ikkunaa.
"Haluatko sä että mä suljen kaihtimet? Voidaan laittaa musiikkiakin, ettei kuuluu niin hyvin noi jyrähdykset", Hiro ehdotti selvästi huolestuneena Aiyusta.
"Mä voin ettiä jotain pelejäkin vaikka... että ajatukset menis muualle."

Aiyu kohotti katseensa Hiroon ja hymyili toiselle.
-Okei.., poika vastasi kaikkeen kolmeen ehdotukseen kerralla ja nyökkäsi. Hän hörppäsi teestään varovasti ja puri huultaan hivenen.
-Sun ei tarvi olla näin kiltti mulle, poika sitten sanoi punastuen pienesti ja laski teekupin kädestään pois.

Hiro nyökähti vain ja nousi samantien ylös paikaltaan, astellen ikkunalle. Hän laski kaihtimet ikkunan peitoksi ja lampsi sitten seuraavaksi radion äärelle. Hän kävi tökkäisemässä johdon seinään ennen kuin napsaisi radion päälle. Iloinen musiikki täytti äkkiä huoneen.
Hiro vilkaisi Aiyua noustessaan seisaalteen.
"Mä oon mielelläni kiltti hyviä ihmisiä kohtaan", hän sanoi naurahtaen pienesti. Hän istahti huoneen seinän vierelle kaivelemaan laatikoita joidenkin pelien löytämisen toivossa.
"Öh... kortit", Hiro mumisi kaivaessaan lähes laatikon alimmaisena olevan korttipakan esille. Hän jatkoi laatikon tutkiskelemista kulmat hieman kurtussa. Hänellä ei paljoa pelejä ollut, koska oli usein vain kaksin äitinsä kanssa kotonaan ollut tai sitten viettänyt aikaansa naapureiden eläimien kanssa.

Aiyu seuraili Hiroa katseellaan ja kun ei enää ulos nähnyt ja kova jyrähdyskin hukkui musiikin sekaan poika rentoutui hivenen. Hän huokaisi helpottuneena ja jäi katselemaan toista kikattaen sitten hiljaa.
-Kyl kortit käy, hän sanoi hymyillen hellästi ja nyökkäsi. Poika liikahti sitten hivenen ja jäi hetkeksi aikaa katselemaan pehmoleluaan. Hän kohotti sitten taas katseensa Hiroon.
-Kiitos ku sain tulla tänne, poika sanoi hymyillen suloisesti.

Hiro kohotti katseensa laatikon sisällöstä, luovuttaen etsinnässä.
"Ei mitään. Tänne saa tulla aina kun mieli tekee", hän sanoi vain virnistäen hieman kun huomasi Aiyun mielialan kohonneen. Hän nappasi kortit vierestään ja siirtyi istumaan pehmoiselle, pirteän keltaiselle matolle, Aiyua vastapäätä.
"Tiedätkö sä mitään kivaa peliä, mitä näil vois pelata?" Hiro kysäisi sekoitellen kortteja käsissään. Siitä oli kyllä niin kauan kun hän viimeksi oli korteilla pelannut, ettei hän varmaan muistanut melkein mitään pelejä.

Aiyu pudisti päätään seuraillessaan Hiron korttien sekoittelua.
-En mä, poika sanoi ja laski kätensä Hello Kittynsä ympärille. Hän liikahti hivenen parempaan asentoon ja sulki sitten silmänsä hetkeksi aikaa. Hän haukotteli ja venytteli pitkään. Aiyu epäröi sitten hetken.
-Saisinko mä jäädä tänne yöks?, poika uteli varovasti ja vilkaisi kelloa joka rupesi jo olemaan melko paljon.

Hiro katsahti Aiyua ja nyökäytti päätään.
"Voit sä jäädä, jos sulle kelpaa tää patja alustaks. Mullei oikein ole muutakaan oman ahtaan sänkyni lisäks", hän sanoi ja asetti kortit syrjään.
"Okei, mä luovutan suosiolla noiden korttien kanssa. En mäkään tiedä mitään pelejä", hän totesi naurahtaen ja kävi pitkäkseen matolle.

Aiyu nyökkäsi ja vilkaisi patjaa nopeasti. Hän pysyi hiljaisena vaikka olisi mielellään tullut Hiron viereen yöksi nukkumaan. Poika naurahti kun toinen luovutti korttien kanssa ja katseli niitä hetken aikaa. Hän kallisti päätään kevyesti ja mietti hetken aikaa mitä voisi tehdä jotta mieli menisi pois ulkona riehuvasta myrkystä joka kyllä kuului radionkin yli. Hän mutristi huuliaan hievenen.
-Saanko tulla sun viereen?, poika sitten kysyi ujosti ja punastui hivenen.

Samin pää käännähti samassa kaksikon puoleen, hänen kuullessaan Nigelin suhahtaen raivoissaan jotain Lisalle. Kyse oli ilmeisesti edelleen Hideakista. Sam ei ollut kuullut, mitä Lisa oli sanonut, mutta Nigelin reaktiosta päätellen, ei ainakaan mitään positiivista. Hän seurasi hämillään, kuinka Nigel poistui raivokkaasti huoneesta. Hän käänsi kysyvän katseensa Lisaan.

Lisa huokaisi syvään ja pudisti päätään. Huomatessaan Samin kysyvän katseen hän pureskeli hieman alahuultaan.
"Mitä sä tiedät tästä Hideakista?" Lisa kysyi hetken kuluttua jatkaen huulensa järsimistä. Hän osasi arvata, ettei Sam halunnut puhua kyseisestä pojasta, mutta hänen oli pakko saada tietää, pitäisikö olla huolissaan Nigelin suunnitelmista Italiaan.

-

Hiro makoili rentoutuneena matolla ja kohotti katseensa vasta Aiyun kysymyksen jälkeen.
"Tähän vai?" Hän kysyi hivenen hämmentyneenä osaamatta ajatella, että ehkä toinen tarkoitti nukkumaan menoa. Hän kohottautui puolimakaavaan asentoon, nojasi käsiensä varaan, ja kurotti ottamaan kulauksen hieman viilentyneestä teestään.

Aiyu pudisti päätään kevyesti.
-Ei ku...nukkumaan, poika sanoi ja katseli hetken Hiroa ennen kuin laski ujosti katseensa lattiaan ja poskille kohosi jälleen heleä puna. Hän räpytteli silmiään hivenen ja hörppäsi teestään joka oli juuri sopivasti viilentynyt että sitä saattoi juoda mutta se silti lämmitti.

Hiro katseli hetken Aiyua ja kuuli juuri radion hiljentämän jyrähdyksen ulkoa. Hän vilkaisi ikkunaan ennen kuin vastasi.
"Um... no jos me mahutaan siihen. Mun sänky on tosissaan aika pieni", hän sanoi varoittavasti, mutta hymyili pienesti.

Aiyu vilkaisi myös ikkunaa kohden kuullessaan jyrähdyksen ja nielaisi melko äänekkäästi. Hän kuitenkin pakotti katseen takaisin Hiroon ja punastui hivenen lisää.
-Ei se muo haittaa.., hän sitten sanoi varovasti ja kohautti olkiaan hivenen. Aiyu sipaisi hiuksiaan ja puri huultaan.
-Onks sulla kaapissa aineksia jotain leipomista varten?, hän sitten uteli. Hän mielellään leipoisi jotta saisi ajatuksensa pois ukkosesta ja ikävistä muistoista.

Hiro kohotti kulmiaan.
"On siel varmaan jotain..." hän sanoi pohtivasti ja kohottautui seisaalteen.
"Tykkäätkö sä leipoa vai?" Hän kysäisi sitten hymyillen ja otti teekuppinsa lattialta mukaan, lähtiessään astelemaan keittiöönsä. Hän sulki nopeasti keittiönkin ikkunan kaihtimet ja istahti sitten pyöreän ruokapöytänsä päälle.

-Joo tykkään, Aiyu sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Poika otti sekä pehmoleunsa että kuppinsa mukaan astellessaan Hiron perässä keittiöön.
-Ku leipoo ni unohtaa kaikki ikävät jutut, hän kertoi iloisesti ja alkoi sitten tutkimaan kaappien sisältöä. Hän löysikin aineksia kaapista ja nosti niitä pöydälle.
-Kai sä tykkään pullista?, poika uteli sitten ja kääntyi katsomaan Hiroa.

Hiro hymyili Aiyun vastaukselle ja seurasi vain katseellaan toisen puuhia siitä pöydän päältä.
"Joo, kyl mä niist pidän", hän sanoi nyökytellen ja otti jälleen kulauksen lämmittävää juomaansa. Ei hän tykännyt paljoa herkkuja tai leivoksia ahmia, mutta aina silloin tällöin ne maittoivat kyllä oikein hyvin. Varsinkin tuoreina ja lämpiminä.

Aiyu hymyili ja pisti uunin päälle alkaen sitten hakemaan kippoja ja kuppoja. Pian poika alkoikin jo sekoittelemaan aineksia ja hyräili hiljaa itsekseen. Hänen mielialansa kohosi miltein silmissä ja pian hänen huulillaan loisti koko ajan pieni suloinen hymy.
-Mä teen vaan ihan vähän niin sulla ei sitten ole hirveästi pullaa, poika sanoi ja vilkaisi Hiroa ennen kuin jatkoi leipomistaan. Hän loi myös nopean katseen Hello Kittyynsä varmistaen että se oli yhä turvassa.