Osa#2

Aiyu hymyili hellästi ja nyökkäsi sitten.
-Kiitos, poika sanoi jo etukäteen ja kurotti pistämään tulpan ammeeseen ja lämpimän veden valumaan. Hän laski leukansa ammeen reunaa vasten ja jäi tuijottelemaan kun vesi pikkuhiljaa täytti ammeen. Hän hymyili kevyesti ja jäi katselemaan hetkeksi purkkia siinä ammeen vierellä. Todettuaan sen kylpyvaahdoksi ja haistettuaan sitä nopeasti hän lurautti hivenen ainetta veden sekaan ja pian vaahtoa ilmestyikin ammeeseen sekä ihana persikkainen tuoksu valtasi kylpyhuoneen.

--

-Et vai?, Hideaki kysyi hivenen yllättyneenä ja sipaisi sitten hiuksiaa. Hän liikahti hivenen parempaan asentoon.
-Et edes mun päällä?, hän sitten kysyi mutristaen huuliaan hivenen. Hideaki sulki kaapin ovet ja asteli keittiöön.
-Sä tuut kyl tykästymään tähän taloon. Tääl on oma uima-allas, elokuvateatteri..tai no huone mut kuitenki ja sitten kuntosali ja ihana iso keittiö, hän kertoi ja pyörähti ympäri.

Hiro poistui hetkeksi kylpyhuoneesta hakemaan Aiyulle pyyhettä. Hän kävi noukkimassa olohuoneen lattialta aijemmat pyyhkeet, joilla he olivat hiuksensa kuivanneet, ja otti ne mukaansa lähtiessään hakemaan isompaa pyyhettä Aiyulle. Pian hän toikin pehmoisen vaaleansinisen pellavapyyhkeen kylpyhuoneeseen, toisessa kädessään taskulamppu. Astuessaan ovesta sisälle hän käänsi samantien katseensa ammeen suuntaan, mistä levisi huoneeseen mieto persikan tuoksu. Pieni puna kohosi Hiron poskipäille. Aiyu oli siis tainnut löytää hänen kovasti rakastetun kylpyvaahtonsa.
"Täs olis tämä", Hiro sanoi nopeasti ja vei pyyhkeen pöntön kannelle.
"Toin myös taskulampun. Ihan siltä varalta jos sähköt menee taas", hän selitti ja laski pienen taskulampun pyyhkeen vierelle.

--

"En", Nigel vastasi yksinkertaisesti ja nauroi hieman lisää hieman karheaa nauruaan. "Ei niillä vaatteilla ole niin paljoa väliä kun tietää mitä niitten alla on", hän lisäsi virnistäen itsekseen tyhjälle telkkarin ruudulle.
Nigel kuunteli Hideakin iloista selitystä talosta ja puri hieman huultaan.
"Se italialainen tais tosissaan olla melko rikas, vai?" Hän kysyi sitten kepeästi, vaikka ilme Nigelin kasvoilla oli ehkä aavistuksen synkistynyt.

"No, en nyt ihan hyväksikäyttäjäksi sanoisi", Sam naurahti ilottomasti. Hänen katseensa oli jymähtänyt vastakkaiseen seinään, tuon miettiessä Nigelin tulevaa matkaa. Pojan kasvot vääntyivät pieneen irvistykseen, hänen miettiessään, että joutuisi olemaan yksin reilusti yli viikon. Hän huokaisi syvään ja kallisiti päänsä nojaamaan sohvan selkänojaan, sulkien silmänsä.

---

Wakaki ja Sachi olivat löytäneet kumpaakin mielyttävän baarin, jossa jyskytti täysillä jokin jumputusmusa, luultavasti viimeisimpiä hittejä. Musiikki ei oikein ollut Wakakin makuun, mutta kyllä se tämmöisessä paikassa meni. Mies siemaili drinkkiä ja seuraili katseellaan muita ihmisiä.

Lisa vain katseli Samia hiljaisena ja koitti lukea tuon kasvoilta, mitä tuon mieli kertoi tuosta Hideakista. Hän kun osasi päätellä oikein hyvin, ettei poika tahtonut tuosta jutella.
Lisa huokaisi ja kohottautui hieman sohvalta, kurkottaen vieressä olevasta jääkaapista parit oluttölkit.
"Haluutko sä?" Hän kysäisi Samilta olkansa ylitse. Kyllä hän tiesi pojan olevan alaikäinen, mutta hänestä tuntui, että toinen ehkä tarvitsisi sitä.

-

"Mmh... mä meen tanssimaan", Sachi sanoi, silmät tiukasti tanssilaattiaa seuraten. Hän kulautti pienessä drinkkilasissa olevan kirkkaan nesten alas kurkustaan ja vilkaisi Wakakia nopeasti. Vilauttaen miehelle valkoista hammasrivistöään hän nousi tuoliltaan ja pujotteli ihmisten väliin tanssilattialle. Ei hän mikään mestari lanteiden heiluttamisessa ollut, mutta tämä oli hyvä tapa purkaa stressiä, minkä tällä kertaa oli aiheuttanut pikkuveljen vierailu ja inhottavat selkäkivut.

Aiyu käänsi katseensa Hiroon ja hymyili toiselle hivenen. Hän otti pyyhkeen vastaan ja empi sitten hetken.
-Jäisitkö sä mun kanssa tänne siks aikaa kun mä kylven, hän sitten pyysi punan kohotessa poskille.
-Tai siis....en haluis olla yksi jos valot meneeki...tai jotain.., hän sitten selitti ja katseli Hiroa. Aiyu räpytteli silmiään ja laski Hello Kittynsä lattialle istumaan.

--

Hideaki kuulikyllä toisen mieli alan hivenen sykkenevän.
-No kai niinki vois sanoa, hän sanoi sitten hymyillen kevyesti ja kohautti olkiaan. Hän sipaisi hiuksiaan nopeasti.
-Mut turhaan sä sitä mietit, hän sitten sanoi hymyillen hellästi ja istahti alas. Hideaki jäi tuijottelemaan takapihalle hetkeksi aikaa.
-Voih mulla on kyllä ihan kauhea ikävä, hän mutisi.

Sam katseli hetketn Lisan pitelemiä oluttölkkejä.
"No voisin mä ottaa", poika myöntyi melko piankin ja nappasi naisen tarjoaman tölkin. Heti avattuaan sen, hän kulautti kerralla suuren määrän olutta kurkustaan alas ja jatkoi sen saman seinän tuijottamista.

---

Wakakin katse käännähti Sachiin, hänen nyökäyttäen päätään, osoittaakseen kuulleensa toisen sanat. Mies seurasi katseellaan, kuinka toinen suuntasi tanssilattialle, ja jäikin seuraamaan tiukasti tuon liikehdintää muiden ihmisten seassa. Wakaki hymähti kevyesti. Hän ei koskaan lähtisi vapaaehtoisesti tanssimaan muiden nähden. Hänhän vain nolaisi itsensä.

Hiro vain aluksi katseli Aiyua, mutta kun sanat löivät hänen mielensä puna hänenkin poskillaan syveni kevyesti.
"Uhm", hän aloitti, mutta kun sanaa ei tullut punehtui poika hieman lisää. "Siis joo... voin mä kai jäädä."
Ulkoa kuuluva jyrähdys tuntui kuuluvan kuin jostain kaukaa sinne kylpyhuoneen uumeniin kun Hiro lykkäsi oven takaisin kiinni. Hän istahti lattialle selkä seinää vasten ja katseli aivan toiseen suuntaan Aiyusta, uskaltamatta katsoa poikaa jos tuo vaikka ryhtyisi riisuutumaan. Hän ei välttämättä ollut ollut kaino muita ihmisiä kohtaan, mutta aina laajempi ala näkyvää ihoa sai hänet hieman vaivautuneeksi.

-

Hideakin sanat saivat pienen hymyn raivaamaan tiensä takaisin Nigelin huulille. Hän hymähti vain hiljaa puhelimeen ja kaivautui ylös sohvannurkasta. Hän siirtyi keittiöön keittämään itselleen kahvia kun kerran sähköt taas toimivat.
"Sä sanoit et se mies lähtee työmatkalle? Tarviikohan mun tavata sitä ollenkaan, mitä luulet? Onko se jo lähtenyt kun mä tuun?"

-

Lisa sulki jääkaapin oven ja ryhtyi availemaan omaa tölkkiään, mistä siemaisikin pienen määrän aluksi. Hän suuntasi hivenen huolestuneen katseen Samiin. Pojan kasvoilta pystyi kyllä lukemaan tuota kuin avointa kirjaa.
"Älä huoli, ei Nigel kauan poissa ole", hän koitti vakuuttaa ja virnisti hieman perään. "Mä pidän siitä huolen."

-

Sachi tunsi olonsa heti vapaammaksi kun sai suljettua silmät ja vain antautua tahdin vietäväksi. Häntä ei tämä nolottanut. Tuskin kukaan edes kiinnitti häneen huomiotaan siinä muiden kiinnostavempien ihmisten seassa.
Hetken siinä oltuaan avasi Sachi silmänsä ja mitä hän näkikään: komea brunette kello yhdessätoista. Hän puraisi huultaan ja vilkaisi Wakakin suuntaan. Huomatessaan toisen katseen hän vain lähetti ihmisten välistä tuolle hymyn. Miehen katse kuitenkin palasi pian brunetteen vähän matkan päässä. Miksi hänelle juuri nyt iski tämä halu. Ei hän halunnut pilata tätä iltaa Wakakin kanssa kun itse oli ehdottanut muutamaa lasillista. Wakaki oli hyvä tyyppi ja ties kuinka mukava ystävänä.

Aiyu säpsähti jyrinää jajäi hetkeksi katselemaan ulos mutta kun Hiro sulki oven hän hymyili helpottuneena. Hän sipaisi hiuksiaan ja jäi sitten katselemaan toista hetkeksi. Hän kyykistyi varovasti siihen toisen eteen ja painoi varovaisen suukon toisen huulille ennen kuin suoristatui. Pojan posket punoittivat ja hän nosti sitten pyyhkeen käteensä. Aiyu avasi sen ja laski sen sitten Hiron pään päälle. Hän riisutui nopeasti ja päästyään turvallisesti veden alle kurottautui ottamaan pyyhkeen toisen päältä pois.

--

-No riippuu mihin aikaan tuut mut jos tuut joskus kahdeksan jälkeen vasta niin ei tarvi, Hideaki sanoi hymyillen kevyesti ja kaivoi jääkaapista mehua itselleen. Hän kaatoi sitä lasiin ja siemaisi sitten hivenen juotavaa.
-Miten niin? Pelottaako suo sen tapaaminen?, hän uteli ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse.

Hiron posket punoittivat ja hän oli huomattavasti häkeltynyt Aiyun suukon jälkeen, eikä osannut tehdä mitään muuta kuin katsoa eteensä. Kun pyyhe pistettiin hänen päänsä ylle ei hän yrittänytkään ottaa sitä pois. Hän vain istui siinä paikoillaan ja nosti kätensä ristiin vatsalleen. Hän kuunteli vaitonaisena ääniä Aiyun riisuutuessa ja kuuli sitten kuinka paljas jalanpohja osui vedellä täytetyn ammeen pohjaan.
Kun pyyhe vedettiin pois Hiro käänsi vain katseensa Aiyuun ja hymyili huvittuneena tuon pyyheideasta.

-

"Ei. Pitäiskö muka?" Nigel kysyi rypistäen kulmiaan. Hän laski kaapista kaivamansa mukin pöydälle siirtyen sitten täyttämään kahvipuruja keittimen säiliöön.
"Mua ei vaan huvittais tavata sitä. Jotenkin epämiellyttävä ajatus."

Aiyu laski kätensä ammeen reunalle ja painoi leukansa niitä vasten jääden ujosti hymyillen katselemaan Hiroa. Hän sipaisi sitten hiuksiaan ja sulki silmänsä hetkeksi aikaa ennen kuin tunsi hiljaisuuden hivenen painostavaksi varsinkaan kun toinen ei sen kummemmin ollut reagoinut hänen pusuunsa. Hän räpytteli silmiään ja puri huultaan hivenen.
-Anteeks jos tein noin liian hätiköidysti, hän sitten sanoi ja jäi tuijottamaan lattiaa hivenen häpeissään.

--

-No ei sun tarvi jos et haluu, Hideaki sanoi ja hymyili kevyesti kuunnellessaan kun toinen kolisteli linjan toisessa päässä.
-Ja luultavasti et sä ehdikkään kun Carlo lähtee ihan aamusta sinne työmatkalle, hän sitten totesi ja mietti että voisi kätevästi saattaa miehen kentälle ja samalla reisulla sitten olla vastassa Nigeliä.
-Kultaaa, hän hymisi puhelimeen.

Hiro liikautti hieman päätään, minkä oli varmaan tarkoitus olla päänpudistus.
"Ei se mitään", hän sanoi nopeasti. Hän riisti katseensa Aiyusta vastakkaiseen seinään kun huomasi sen pysähtyneen toisen pojan huulille, jotka olivat vain hetki sitten tuntuneet kovin pehmeiltä hänen omiaan vasten. Hehän olivat tunteneet toisensa vasta vajaa kokonaisen päivän ajan.

-

Nigel naurahti jälleen pienesti ja napsautti kahvinkeittimen päälle, hypähtäen sitten istumaan keittiötasolle. Hideaki tosissaan sai hänen mielialansa kohoamaan.
"Mä en kyllä varmaan ehdi olla siellä kovin kauan, kun vanhemmat odottaa Briteis", hän sitten sanoi tuijotellen keittiön ikkunasta ulos vesisateeseen.

Aiyu katseli Hiroa hetken aikaa ja nyökkäsi toisen sanoille. Hän irrotti otteensa ammeen reunasta ja painoi selkänsä ammetta vasten liukuen alaspäin niin että hänen leukansa oli vedenpinnassa ja siitä mistä Hiro katsoi ei varmaankaan näkynyt poikaa ollenkaan. Hän pureskeli huultaan ja laski kätensä vatsalleen kun sitä väänsi inhottavasti. Hän pelkäsi nyt pilanneensa kuitenkin vain kaiken.

--

-Hmm. No entä jos mä tuun sun kans britteihin sit joksku aikaa. Carlo on kuitenki työmatkalla reilusti yli viikon ja se kyl jättää luottokorttinsa mulle joten ihan hyvin voisin tulla sun kans englantii hetkeks aikaa ainanki, Hideaki ehdotti hymyillen ja avasi taas jääkaapin. Hän nosti sieltä lautasellisen kalliita juustoja ja nosti sitten pöytään myös patonkia mikä aina joka aamu ilmestyi tuoreena keittiöön. Onneks taloon tuotiin ruokaa eikä kaupassa tarvinut käydä ellei jotain erityistä tehnyt mieli.

Hiro tuijotteli vaitonaisena seinää uskaltaen vasta hetken kuluttua kääntää katseensa takaisin Aiyuun. Poikaa ei vaan enää näkynyt siinä missä äsken. Hiro räpäytti silmiään pariin otteeseen hämmentyneenä. Hän siirtyi siinä istualteen parin askeleen verran, että oli ammeen vieressä ja näki siten Aiyun, jonka pää oli vain juuri pinnan yläpuolella.
Hiron poskia alkoi jälleen kuumottamaan hänen miettiessään, että Aiyulle tämä näytti varmaan siltä kuin hän yrittäisi tirkistellä, mutta ei hän tästä halunnut siirtyä. Hän puri huultaan ja piti katseensa visusti pojan kasvoissa. Pian suupielille kuitenkin lipui pieni hymy. Hän kurotti kättään pörröttämään varovasti Aiyun pehmoisia hiuksia ammeen reunan yli. Miten tuo olikaan suloinen myös ilman sitä kaikkea Hello Kitty -tavaraa.

-

Nigel kohotti kulmiaan keittiön ikkunalle.
"Oikeesti?" Hän kysyi äänestä kuultaen selvää epäuskoa ja huvittuneisuutta. "Sä siis saat vaikka polttaa sen rahoja takassa jos vähän vilu tulee?"
Nigel pudisteli päätään ja heilautti hieman jalkojaan.
"No mut, tuu vaan. Ei se mua ainakaan haittaa", hän totesi vielä virnistäen. Ulkona välähti jälleen.

Aiyu tuijotteli vain eteenpäin ja hätkähti kun tunsi käden hiuksillaan. Hän käänsi katseensa Hiroon ja jäi katselemaan toista räpytellen silmiään.
-Sä et oo vihanen mulle?, hän sitten uteli ja kallisti päätään hivenen sivulle. Poika ryhdistäytyi hivenen ammeessa ja oli varsin onnellinen että siinä veden päällä oli reilu kerros vaahtoa peittemässä hänen vartaloaan.

--

Hideaki naurahti ja pyöräytti silmiään.
-No mä veikkaan et ei se sittä hirveesti innostuis mut perjaatteessa joo, hän sanoi ja kohautti olkiaan sitten. Hän oli jo itse tottunut rikkaisiin miehiin joilla oli rahaa vaikka kuinka paljon. Hän sipaisi hiuksiaan ja leikkasi patongin palasiksi. Hän istahti sitten alas ja alkoi syömään leipää juustojen kanssa.
-Mut kai sä nyt ainanki muutaman päivän täällä kerkeet olemaan?, hän uteli.

Hiro katseli Aiyua kysyvästi.
"En. Mistä mun sulle vihainen pitäis olla?" Hän kysyi saamatta nyt ideasta kiinni. Hänen kätensä oli jäänyt lepäämään Aiyun pään sivulle, sormet silitellen kevyesti vaaleita hiussuortuvia aivan tiedostamattaan.

-

Nigel kohautti itsekseen olkiaan.
"Päivän, pari... en mä tiedä", hän vastasi ja nojasi takaraivoaan takana olevaan yläkaapin oveen. Ihana tuoreen kahvin tuoksu oli vähitellen hiipinyt ympäri keittiötä ja saavutti nyt Nigelin hajuaistin. Hän hymyili pienesti ja vilkaisi kahvinkeitintä.

-Siitä pususta, Aiyu sanoi ja punastui hivenen omille sanoilleen. Poika räpytteli taas silmiään ja katseli Hiroa hetken. Hän kallisti sitten päätään hivenen mutta kuitenkaan ei niin paljoa että toisen käsi olisi hänen päänsä päältä mennyt pois. Hiron hellät silittävät sormet tuntuivat oikeastaan varsin mukavilta. Hän hymyili pienesti ja nyrpisti nenäänsä suloisesti.

--

-Okei, Hideaki sanoi ja nyökkäsi. Hän jatkoi syömistään ja hörppäsi sitten mukistaan. Hän taivutteli niskojaan hivenen ja vilkaisi kelloa nopeasti.
-Mmm oisitpa jo täällä, hän sanoi huokaisten ja painoi päänsä kättään vasten. Hän sulki silmänsä hetkeksi.

Aiyun sanojen jälkeen Hiro käänsi katseensa hivenen häpeissään käteensä, mikä lepäsi pojan pehmoisilla hiuksilla. Ei häntä Aiyun pusu ollut haitannut lainkaan. Ainut asia mikä siinä tökkäsi, oli hänen oma tyhmä reaktionsa siihen aluksi.
Hiro tajusi vasta kättään katsoessaan, että se tosiaan oli jäänyt oleilemaan sinne Aiyun päälle. Hän oli vetämässä sitä pois, mutta kun huomasi, että Aiyu oli sujut sen kanssa, hän päätti jatkaa pehmoisten hiusten kevyttä silittelyä. Hänen katseensa palasi Aiyun kasvoille ja tuon suloinen ilme sai hänet hymyilemään melkoisen leveästi.

-

Nigel naurahti laskeutuen pöytätasolta.
"Sanopa muuta", hän huokaisi ja pyöritteli vielä tyhjää mukia sormissaan, odotellessaan kahvin valmistumista. Hetken hiljaisuuden päästä Nigel päätti kysyä äsken mieleensä nousseen kysymyksen.
"Missä se sun italialaises nyt on, kun ei paljoa kuulosta siltä, että se on siellä jossain lähettyvillä?" Hän kysyi ja tökkäisi mukinsa kylkeä.

Aiyu katseli Hiroa ja vaikka toinen hymyilikin hän kurtisti kulmiaan hivenen. Hän katseli toista kysyvästi ennen kuin kohottautui hivenen paremmin istumaan. Poika kurottautui sipaisemaan kädellään toisen poskea.
-Kertoisitko mulle pliis mitä ajattelet?, hän uteli varovaisesti ja puri huultaan. Aiyu räpytteli silmiään ja nosti jalkasna koukkuun niin että polvet ilmestyivät vaahdon läpi esiin.
-Haluisin tietää....et..mitä sä oli siitä mieltää..tykkäsitkö sä siitä vai et....vai..., poika selitti ujosti ja katseli Hiroa.

--

-Se on töissä, Hideaki vastasi ja vilkaisi ympärilleen. Hän vilkaisi sitten kelloa ja jäi hetkeksi laskemaan mutta pian kuitenkin tajusi ettei edes muistanut mikä aikaero oli Japanin ja Italian välillä.
-Tääl on kato aamupäivä vasta, hän sitten selitti hymyillen kevyesti ja heilutteli jalkojaan ilmassa siinä istuskellessaan.

Hymy pysyi Hiron huulilla hänen kiepsauttaessaan pari Aiyun hiuskiekuraa sormensa ympärille.
"No, se ei ollut mitään mitä mä en haluis kokea uudestaan", hän vihjasi katse omassa kädessään. "Tosin ensi kerralla voisit vähän varottaa, että osaan reagoida muuten kuin tuijottamalla."
Hiro naurahti yhä häpeissään aijemmasta käyttäytymisestään, kääntäen sitten varovasti katseensa takaisin Aiyun silmiin.

-

"Niin joo", Nigel mutisi tuijotellen kahvinkeitintä, joka porisi iloisen kuuloisesti.
"Mitä sä olit tekemäs kun mä soitin?" Hän sitten uteli. Valot keittiössä välkähtivät kerran, mutta eivät sammuneet kokonaan. Nigel vilkaisi hiljaa tuhahtaen katonrajassa olevaa lamppua.

Aiyu hymyili pienesti ja nyökkäsi sitten.
-Okei, hän sanoi ja vilkaisi lamppua kun valot välkähtivät. Hän puri huultaan hivenen ennen kuin käänsi katseensa toiseen. Hän katseli Hiroa hetken aikaa ennen kuin liikahti hivenen lähemmäs ammeen reunaa ja toista. Aiyu punastui sitten kevyesti ja jäi siitä läheltä katselemaan toista silmiin.

--

-Laittautumassa, Hideaki vastasi naurahtaen ja hörppäsi lasistaan. Hän risti sitten jalkansa ja asteli terassille polttamaan yhden tupakan. Hän isthati alas tuolille joka oli siinä terassilla ja kohotti sitten kulmaansa.
-Ajattelin lähtee kiertelemään kauppoja ja ostamaan yhdet ihanat korkokengät jotka löysin muutama päivä sitten yhdestä kaupasta, hän kertoi.

Hiro vilkaisi valoja kohden niiden välkähtäessä ja rypisti hieman kulmiaan. Loppuisi jo tuo ulkona riehuva ukonilma. Hänen kääntäessään katseensa takaisin äskeisen hän pääsikin yllättymään kun Aiyun kasvot olivat lähempänä kuin aikaisemmin. Hänen suunsa aukesi hieman, kuin sanoakseen jotain, mutta ääntä ei kuulunut. Silmätkin jäivät vain katselemaan toisia ja niiden alle noussutta haaleaa punaa kun pieni kuumotus tuntui omillakin poskilla.

-

"Korkokengät?" Nigel kysyi naurahtaen.
"Onko olo alkanut tuntumaan niin pieneltä, vai?" Hän kiusoitteli leikkisästi ja virnisteli itsekseen kahvinkeittimelleen, joka vastasi Nigelin omalla heijastuksella. Ei hän Hideakia halunnut letkauksellaan suututtaa. Hänhän itseasiassa piti juuri itseään pienemmistä, jotka mahtuivat mukavasti kainaloon, ja hän uskoi, että toinen tiesi sen myös.

Aiyu hymyili hivenen ja katseli Hiroa vain hiljaisena takaisin. Hän otti sitten toisen vapaan käden omaansa ja nosti sen ammeen reunalle. Hän nojasi päänsä toisen käteen ja hymyili hellästi ennen kuin antoi silmiensä painua hetkeksi aikaa kiinni. Poika kohotti kuitenkin pian päänsä ylös ja jäi taas tuijottelemaan Hiroa syvälle silmiin.
-Sun kanssa on oikeesti aika turvallinen olo, poika sitten kertoi ujosti.

--

Hideaki naurahti ja pyöräytti silmiään.
-Senki näsäviisas, hän sanoi pehmeästi hymyillen ja sipaisi hiuksiaan. Hän pudisti päätään ja vei sitten tupakan huulilleen ottaen siitä henkoset.
-Varo vaan tai ostan jotku tosi korkeet korkoset kengät ja oon pidempi ku sä, hän kiusoitteli hymyillen hellästi.

Hiron suupielet kaartuivat pieneen hymyyn Aiyun sanojen myötä. Toisen pojan katse tuntui kuin se voisi nähdä suoraan hänen mieleensä ja se sai Hiron posket punoittamaan kevyesti. Ei sillä, että hän olisi ajatellut jotain sopimatonta, mutta hänen päänsä oli nyt vain täyttynyt ajatuksista, jotka kaikki suuntasivat Aiyuun; kuinka toinen näytti tuossa niin vastustamattomalta, silmät niin kovin kauniisti kimmellellen.

-

Nigel nyrpisti nenäänsä ja mutristi huuliaan ajatukselle.
"Yh. Älä vaan tee sitä", hän sanoi teennäisen kuvottuneella äänellä. Suloinen vastakeitetyn kahvin tuoksu kohosi kahvinkeittimen pienestä raosta Nigelin ympärille ja hän hymyili pienesti. Kahvi oli melkein yhtä hyvä piristäjä kuin Hideaki.

Aiyu tuijotteli vain hiljaisena Hiroa takaisin ja hymyili hellästi. Hän kallisti päätään hivenen räpytteli silmiään. Poika silitteli toisen kättä hellästi sormillaan ja vilkaisi sitä nopeasti. Hän hymyili suloisesti ja hänenkin poskillaan oli kevyt puna. Hän liikahti hivenen ja vilkaisi toisen huulia nopeasti. Aiyu kurottautui sitten hivenen lähemmäs Hiroa ja antoi huultensa jäädä siihen suutelu etäisyydelle pysyen paikoillaan. Hän jatkoi yhä toisen sormien silitely.

--

Hideaki nauroi vai hilpeästi.
-No en mä koska sit taittaisin kyl nilkkani ku aika korkeet kengät pitäis olla, hän sanoi hymyillen ja liikahti mukavempaan asentoon siinä keittiön tuolilla.
-Mul on kyl ihan kauhee ikävä suo, hän myönsi.

Hiron katse oli lukkiutunut Aiyun silmiin ja hän tajusi toisen siirtyneen vasta kun huomasi katseensa hakeutuneen alemmas pojan kasvoilla. Hiro nosti nopeasti katseensa Aiyun kovin pehmeiltä ja houkuttelevan näköisiltä huulilta takaisin tuon silmiin. Hän tunsi pientä kihelmöintiä omilla huulillaan kun muisto siitä miltä pienikin suukko vähän aikaa sitten oli niillä tuntunut.
Hiro raotti hieman suutaan, kuin sanoakseen jotain, mutta pysyikin hiljaa. Varovasti, kuin lupaa samalla kysyen, hän nojautui Aiyua kohti, pysähtyen niin, että nenänpäät hipoivat toisiaan.

-

Nigel vain nauroi mielikuvalle Hideakista puolenmetrin korkuisissa kengissä. Hän pudisti kuvan mielestään ja hymähti Hideakin sanoille.
"Mullakin on sua ikävä", hän paljasti ja oli ottamassa kahvipannua keittimestä kun asunnon ovikello soi. Hän tuhahti pienesti ja laski pannun takaisin paikalleen, talsien laiskasti ovelle. Hän arvasi sen olevan Lisa, joten hän vain avasi oven, loi siskoonsa mitään sanomattoman katseen ja palasi takaisin keittiöön, kännykkä yhä korvallaan.

Lisa rypisti hieman otsaansa huomatessaan Nigelin olevan puhelimessa. Hän sulki oven perässään ja potkaisi kenkänsä eteisen nurkkaan, seuraten sitten veljeään keittiöön, muka hakeakseen itselleen jotain syötävää. Hän vain halusi tietää kenelle Nigel puhui...