Osa#2

Aiyu hymyili hellästi ja nyökkäsi antaen niin luvan. Hän painoi sitten huulensa toisen huulia vasten ja tällä kertaa aloitti varovaisen ehkä hivenen ujon suudelman. Hän kietoi märät kätensä toisen kaulan ympärille ja huokaisi onnellisena suudelmaan. Hän tuijotti vain Hiron silmiin yhä tiiviisti vaikka he niin lähellä olivatkin. Vasta saatuaan vastauksen alun suudelmaan hän usklatautui syventämään suudelmaa hivenen.

--

Hideaki hymyili hellästi ja kuuli oven käyvän Nigelin luona. Hän räpytteli silmiään hetken aikaa hämmentyneenä.
-Tuliks sulle vieraita? Pitäiskö meidän lopettaa?, hän uteli varovaisesti ja pysyi siinä paikoillaan. Hän söi taas lisää leipää ja hörppäsi lasistaan.
-Vaik mielelläni kyl vaa oisin sun kans puhelimes pidempää. Sun ääni on nii lämmin ja ihanaa kuunneltavaa, hän sanoi hymyillen ja sulki silmänsä. Melkein tuntui kun Nigel olisi ollut siinä vieressä.

Hiro ei oikein osannut tehdä muuta pariin sekuntiin kuin vain olla siinä, huulet Aiyun omia vasten, katse lukkiutuneena pojan silmiin. Lopulta hän kuitenkin uskaltautui liikauttamaan huuliaan, poskipäät saaden syvemmän punaisen värin.
Kun Aiyun kädet kuroivat hänen ympärilleen Hiron lihakset jännittyivät automaattisesti. Hän vetäytyi hieman toisesta, mutta vain niin vähän, että huulet vielä hipoivat toisiaan. Ei kuitenkaan kulunut kauaakaan kun Aiyun katse sai Hiron jälleen rentoutumaan ja palaamaan takaisin suudelmaan, mihin hän punaisine poskineen vastasi mielellään, kädet hivuttautuen varovasti lähemmäs toisen pojan märkää ihoa.

-

"Ei, kun jutellaan vaan", Nigel sanoi ja vilkaisi syrjäsilmäin Lisaa. "Sisko vaan palas kellarista."
Nigel kaatoi kahvia mukiinsa ja hymyili Hideakin sanoille, laittaen kahvipannun takaisin paikalleen.
"No kiitos", hän naurahti kevyesti ja pureskeli huultaan siirtyen nopeasti keittiöstä olohuoneen puolelle kun Lisa näytti salakuuntelevan häntä.

Aiyu jähmettyi Hiron jähmettyessä ja pysyi paikoillaan. Hän katseli toista silmiin ehkä hivenen kysyvästi mutta toisen taas rentoutuessa ja painautuessa suudelmaan hän hymisi tyytyväisenä. Poika nautti joka hetkestä eikä tuntenut oloaan ollenkaan uhatuksi vaikka olikin alastomana ja välissä oli vain ammeen ohut seinämä. Hän hyrisi hiljaa mutta lopulta joutui vetäytymään kauemmas jotta saisi ilmaa taas keuhkoihinsa. Hänen poskensa punottivat Hiron poskien lailla mutta huulilla oli kuitenkin lämmin hellä sekä onnellinen hymy.

--

Hideaki nyökkäsi ja kallisti päätään hivenen.
-Niin joo ku sul on siskoki, hän sanoi miettivästi ja jäi hetkeksi ajattelemaan Harua miettien mitä tuolle mahtoi kuulua. Hän kuitenkin pudisti päätään hivenen.
-Tiedätkö mä mielelläni olisin sun kanssa...mut...mä tuppaan tukehtua ihmisten kanssa sitten loppu peleissä. Ja sen takia mun täytyy pitää ihmiset joita oikeesti välitän ni kauempana musta ku ne joista vaan pidän, hän sanoi hiljaa melko varovasti.

Hiro jäi hivenen hengästyneenä hengittelemään, kun se ei hetki sitten ollut oikein onnistunut. Hän hymyili hivenen hämillään Aiyulle ja vilkaisi kättään, minkä sormet hivelivät hellästi toisen pojan käsivartta.
"Um... tota pitää varmaan vähän harjotella", hän totesi naurahtaen hivenen hermostuneena, kohottaen katseensa takaisin Aiyun silmiin. Hän puri hieman huultaan hymyillessään toiselle.

-

Nigel laski kahvikuppinsa syliinsä asettauduttuaan mukavasti sohvan nurkkaan. Hän vain tuijotteli tummaa ja höyryävää nestettä kuunnellessaan Hideakin sanoja, eikä sanonut mitään. Hän arveli tietävänsä mitä toinen tuolla tarkoitti ja osasi samaistua siihen.

Lisa tuli hetken päästä keittiöstä ja jäi tarkkailemaan Nigeliä katseellaan. Hän pureskeli poskensa sisäpintaa hetken, kunnes otti pari harppausta ja istahti sohvalle veljensä vierelle.
"Puhutko sä sen Hideakin kanssa?" Hän kysyi nyökäten veljensä kännykkää kohden. Nigel katseli kulmiensa alta siskoaan hetken, mutta nyökkäsi kuitenkin pienesti, huomaten, kuinka Lisan kasvot vääristyivät pikkiriikkisen sen myötä.

Aiyu hymyili ujosti ja nyökkäsi.
-Mut toi oli musta ihan täydellistä, hän sanoi ja laski kätensä sivelemään hellästi Hiron leukaa hetkeksi aikaa. Hän kallisti sitten päätään sivulle.
-Mä voisin tulla nyt pois täältä, hän sitten sanoi varovasti ja punastui pienesti. Aiyu katseli toista hivenen odottavasti.
-Voisiks sä siks aikaa kääntyä?, hän pyysi.

--

Hideaki piti hetken tauon ja puri huultaan. Hän kuuli kyllä kysymyksen toisessa päässä mutta ei siihen viitsinyt reagoida.
-Ja sen takii haluun et meijän välillä on vako....et pysyttäis aina läheisinä vaikkei yhdessä voidakkaan olla, hän sanoi ja sulki silmänsä hetkeksi.
-Vaikka se välillä tuntuuki mahdottomalta, hän lisäsi.

Wakaki seurasi edelleen Sachin liikehdintää tanssilattialla, siemaili juomaansa ja kuunteli kaijuttimista pauhaavaa jytää. Pian mies huomasi itsekin nytkähtelevän kevyesti menevän popin tahdissa.

---

Sam oli lähtenyt kellarista samoihin aikoihin Lisan kanssa. Hän oli kotiin päästyään kääntänyt telkkarinpäällä ja rojahtanut sohvalle, melkein jopa identtiseen asentoon, miten hän oli kellarinkin sohvalla retkottanut. Pian hän kumminkin nosti jalatkin sohvalle ja vetäisi ne rintaansa vasten, jääden pieneen kippuraan sohvan nurkkaan katselemaan jotain myöhäis-illan amerikkalaisista sarjoista. Poika tuskin kuitenkaan keskittyi siihen sekuntiakaan, vaan tuijotti ruutua lasittunein silmin, ajatusten harhaillen kaikessa, lähinnä Nigelissä.

Hiro katseli Aiyun kasvoja tajuamatta ihan heti toisen puhuneen. Hän hätkähti hieman ja pian hänenkin poskensa punersivat kevyesti kylpyhuoneen valojen alla.
"Ai, joo. Tottakai", Hiro sanoi nopeasti ja siirtyi sivummalle, pois ammeen viereltä. Hän käänsi selkänsä Aiyuun, sulkien vielä varalta silmänsä. Hän koukisti jalkansa jyrkkään kulmaan rintaansa vasten ja painoi etuhiustensa peittämän otsan polviinsa hengähtäen syvään. Hymyn poikanen puski tietään Hiron huulille, poskien yhä punoittaen. Häntä oli juuri suudellut oikein nätin näköinen ja mukavan oloinen poika, ja vaikkei hänen suutelutasokkuutensa lähelläkään huipputasoa ollut, oli toinen silti kehunut sitä täydelliseksi.

-

Nigel nyökkäsi valkeaa seinää tuijotellen, ennen kuin tajusi, ettei Hideaki voinut sitä nähdä.
"Niin", hän tyytyi sanomaan lyhyesti, vaimealla äänellä.
Vieressä istuvan Lisan jatkuva katseleminen oli häiritsevää, ja teki hänen olonsa epämukavaksi siinä sohvannurkassa.

Lisa narskutteli hampaitaan ja katseli veljeään keskittyneenä. Hän ei pitänyt tästä Hideakista, eikä sen koommin ajatuksesta, että Nigel poikkeaisi käymään tuon luona Italiassa. Hän vaikka itse tunkisi mukaan, jos mikään muu ei auta.
Lisa räpäytti silmiään. Hänen kasvonsa vaihtuivat ärsyyntyneestä hitaasti oiveltavaan hymyyn. Hän hypähti sohvalla päästen näin aivan veljensä viereen istumaan.

"Hei, Nigel", Lisa sanoi ja sai Nigelin kasvot kääntymään epäilevästi naista kohti. Nigel ei pitänyt tuosta äänensävystä.
"Mä oon aina halunnut nähdä Colosseumin ja Pisan tornin..."

Aiyu kipusi ammeesta pois ja veti ison pyyhkeen pienen vartalonsa ympärille. Hän istahti sitten lattialle vedettyään ammeen tulpan irti.
-Nyt saa katsoa, poika sitten sanoi varovasti hymyillen. Hän jäi hetkeksi tapittamaan Hiroa hivenen ujosti.
-Jokohan se ukkonen alkais loppumaan, hän mietti ja vilkaisi ovea. Ei enää ainankaan kuulunut jyrinää. Aiyu ei kuitenkaan liikkunut vaan pysyi visusti siinä pyyhkeen alla. Hän vilkaisi omia vaatteitaan mietteliäänä.
-Haluisitko sä tuoda mun laukun mulle..se on siinä oven juuressa. Siellä mulla ois vaihtovaatteet, hän pyysi varovasti.

--

Hideaki hymyili pienesti ja nyökkäsi.
-Hyvä et ymmärrät, hän sanoi hivenen huojentuneena ja hämmästyi kun kuuli naisen äänen siitä Nigelin puhelimen lähettyviltä. Hän kurtisti kulmiaan.
-Eikai..Eikai sun sisko oo kans tulos tänne? Luulin et saatais olla kahestaan, hän sanoi hivenen hämmentyneenä ja räpytteli silmiään. Hän kallisti päätään sivulle ja jäi tuijottelemaan ikkunasta ulos takapihalle kun paidaton italiaano leikkasi siellä nurmikkoa. Hänen suupielensä nyki hivenen.

-Oisitpa jo täällä, hän sanoi huokaisten ja antoi silmiensä valua kiinni hetkeksi. Hän jäi vain kuuntelemaan Nigelin hengitystä puhelimen kautta. Enää hetki vain ja sitten hän saisi olla taas oikeasti toisen lähellä.

Kun Aiyu antoi Hirolle luvan katsoa, hän ei heti nostanut katsettaan. Hän odotti hetken, kunnes käänsi päätään, asettaen päänsä lepäämään polvilleen. Hän antoi katseensa levätä vieressään istuvassa pojassa pieni hymy yhä kasvoilla kukkien.
Aiyun esittäessä pyyntönsä laukun tuomisen suhteen, Hiro ynähti myöntävästi. Hän nousi ripeästi kaakelilattialta ja meni ovelle, raottaen sitä.
"Sekunti", Hiro sanoi ovelta vilkaisten Aiyua nopeaan, ennen kuin vilahti noutamaan pojalle hänen laukkuaan. Eikä aikaakaan kun hän jo oli ojentamassa sitä pojalle, silmistä huokuen iloisuus. Hän varmaan tekisi tällä hetkellä mitä vain mitä Aiyu vain keksisi pyytää.

-

Nigel ei ollut tajunnut Lisan vihjausta ennen kuin Hideaki kysyi oliko hän tulossa myös Italiaan. Hän jäi tuijottamaan lähestulkoon järkyttyneenä siskoaan, eikä saanut hetkeen sanaa suustaan.
Lisa käytti tuon ajan hyödykseen ja väänsi kasvoillensa anovan ilmeen.
"Pliiis, mä haluaisin niin nähdä kaikki ne upeat arkkitehtuurit. Ja mähän osaan italiaakin vähän!"

Nigel aukoi suutaan hetken, ennen kuin möläytti suustaan suorat sanat.
"Et todellakaan tule mukaan!" Hän parkaisi järkyttyneenä jo ajatuksesta, kuinka Lisa seuraisi hänen ja Hideakin pienintäkin liikettä.

Lisa kurtisti kulmiaan ja risti kätensä rinnalleen. Hänen ilmeensä vaihtui hetkessä anovasta päättäväiseksi.
"Mutta tiedätkö, veli-kulta. Mä voin ihan hyvin tulla mukaan ilman sun suostumustakin. En mä voi vaan päästää mun pikkuveljeä seikkailemaan ympäriinsä vierasta maata, vielä joidenkin ventovieraiden kotiin. En mä voi tietää voiko niihin luottaa. Muuten vaan on jotain mafiosoita tai jotain."

Aiyu hymyili Hirolle ja tuijotteli ovea sen aikaa kun toinen oli poissa. Hän kiitti saadessaan vaaleanpunaisen laukkunsa ja alkoi kaivelemaan sitä varovasti. Löydettyään kaikki vaihtovaatteet hän kohotti katseensa Hiroon taas varovasti.
-Voisitko sä taas hetkeks kääntyä, hän pyysi ujosti punastuen ja sipaisi kosteita hiuksiaan hivenen. Hän räpytteli silmiään hetken ennen kuin vilkaisi varpaitaan.

Kun toinen oli kääntynyt hän veti pyyhkeen yltään. Hän sujautti alushousut jalkaansa ja veti sitten ylleen vaaleanpunaiset velurihousut sekä vaaleanpunaisen paidan jossa oli pieniä hello kittyjä. Hän pisti vielä hiuksensa löysästi kahdelle pienelle palmikolle.

-Voit kattoo..., hän sanoi taas.
-Ukostiko siellä vielä?

--

Hideaki kuunteli kaksikon keskustelua ja avasi silmänsä mietteliäänä. No kyllähän täällä sinällään olisi tilaa mutta..
-Mä haluun olla vaan sun kanssa, hän mutisi hiljaa huokaisten ja kuunteli Nigelin siskon sanoja puhelimen kautta.

Hän mutristi huuliaan hivenen.
-No kai...kai se sun siskon vois jäädä. Vaikka vaan yheks yöks tai jotain.., hän sitten sanoi. Hideaki mielellään haluaisi näyttää hyvältä Nigelin siskon silmissä.
-Kyl me jotenki pystyttäis kaksistaan olemaan, hän lisäsi kuiskaten.

Hiro kääntyi ripeästi Aiyun pyytäessä ja tuijotteli visusti edessään olevaa kylpyhuoneen ovea. Kun hän sai taas luvan katsoa hän kääntyi ympäri ja kohtasikin edessään uskomattoman vaaleanpunaisen ja suloisen näyn. Hän taisteli korvasta korvaan ylettyvää hymyä vastaan ja vilkaisi olkansa ylitse raollaan olevaa ovea.
"Ei, siellä taitaa enää vain sataa", Hiro sanoi. Ulkona taisi tuulla kovasti, koska sadepisarat pitivät melkoista ääntä osuessaan ikkunan lasiin.

-

Nigel pudisti päätään ja nousi sohvalta kääntäen siskolleen selkänsä.
"Ei, kun mä tuun ihan yksin. Ei Lisa voi vaan tunkea mun mukaan, saatikaan majoittua sun luo", hän sanoi ja talsi itsepintaisesti taakseen vilkaisemattakaan omaan makuuhuoneeseensa.

"Mieti edes, Nigel! Säästyisit äidin nuhteluiltakin kotona", kuului vielä Lisan huudahdus olohuoneen sohvalta ennen kuin Nigel sulki huoneensa oven. Hän puuskahti itsekseen nojautuessaan oveen.

Aiyu hymyili pienesti ja painoi varovaisen suukon Hiron huulille saatuaan sukat jalkaansa. Hän sipsutti sitten varovaisesti pois kylpyhuoneesta ja katseli hetken aikaa ympärilleen. Sähköt olivat palanneet ja radio pauhasi taas rauhoittavasti. Hän haukotteli ja räpytteli silmiään kääntäen katseensa toiseen.
-Oisko sulla jotain juotavaa?, hän kysyi ujosti ja hymyili suloisesti. Poika laski laukun kädestään ja sieltä pilkistä Hello Kitty pehmolelu.

-Voitaisko vaikka kattoo joku leffa..tai vaikka pelata jotain, hän uteli ja istahti alas sievästi. Aiyu jäi katselemaan Hiron suuntaan ja kallisti päätään kysyvästi. Hän räpytteli silmiään hetken aikaa ja jäi sitten tuijottelemaan pinkkejä sukkiaan.

--

Hideaki nyökkäsi varovasti.
-Okei, hän sanoi ehkä hivenen helpottuneesti ja hymyili. Hän sipaisi hiuksiaan ja jäi taas katselemaan ulos. Hän säpsähti kuullessaan auton ja vilkaisi alas päin huomaten Carlon tulevan jo kotiin. No kai toisen täytyi pakata ennen työmatkalle lähtöä.

-Carlo tuli. Mun täytyis varmaan mennä, hän sanoi varovasti ja asteli pois ikkunan äärestä. Hän vilkaisi kelloa nopeasti ja sipaisi hiuksiaan sitten.
-Soitellaan tässä jossain vaiheessa jooko? Pusipusi <3 Moikka, hän sanoi ehkä hivenen kiireisesti ja sulki puhelimensa kipitellen miestä vastaan ovelle.

Hiro kulki Aiyun perässä olohuoneen puolelle. Hän käänsi radion volyymia pienemmälle, kun sitä ei enää tarvittu peittämään ulkoa kuultuja jyrähdyksiä.

Hiro katsahti Aiyua ja nyökkäsi pienesti.
"Joo, kyllä multa jotain täältä löytyy", hän sanoi ja asteli vaaleahiuksisen pojan ohitse keittiöön. Hän avasi jääkaapin oven ja tutkaili sen sisältöä.
"Haluisitko sä mehua, vettä? Vai olisko jokin lämpimämpi juoma parempi, teetä?" Hiro kysäsi kääntymättä. Hän otti mehupurkin jääkaapista ja kaatoi itselleen puolilasillisen.

Hiro nojautui vasten tiskipöytää. Hän otti pienen kulauksen lasistaan ja Aiyun kysymyksen seurauksena nosti kätensä rapsuttamaan niskaansa.
"Multa ei oikein pelejä löydy... Paitsi on mulla Wii ja siihen joku Mario peli, jos sä sitä haluut pelata?"

-

Nigelin kasvot valahtivat hivenen Hideakin mainitessa Carlon. Aina se pastakaveri keskeytti heidän keskustelunsa.
"Okei, soitellaan", Nigel sanoi puhelimeen vielä ennen kuin linjan toisesta päästä alkoi kuulua tuuttauksia. Hän huokaisi ja laski kännykän korvaltaan.

Nigel asteli sängylleen ja heittäytyi siihen makaamaan. Hän nosti kätensä otsalleen ja hieroi sormenpäillään hiusrajaansa. Onneksi kukaan ei häiritsisi heitä kun hän pääsisi vihdoin Italiaan.

Ovelta kuului pari kopausta ja pian raotetun oven takaa kurkisti Lisan kasvot.
"Nigel, mä soitin äidille ja se sanoi, ettei päästä suo minnekään Italiaan ilman mua vahtimassa sua ja varmistamassa, ettei sulle satu mitään."

Lisan pää katoisi hetkessä ovenraosta kun Nigel viskaisi tyynynsä voimalla ovea päin. Hiton vasikoija.

Aiyu mutristu huuliaan suloisesti miettiessään.
-Noh jos vaikka teetä, hän ehdotti varovaisesti. Poika sipaisi sitten hiuksiaan ja jäi seisomaan siihen paikoilleen. Hän räpytteli silmiään ja katseli Hiroa hetken.
-Oisko sulla jotain leffaa sitte?, hän uteli varovaisesti. Aiyu istahti alas ja venytteli jäseniään. Hän kallisti päätään hivenen ja haukotteli.
-Tai kai me voitais jo mennä nukkumaanki.., hän ehdotti. Hän hymyili hellästi ja laski katseensa hetkeksi lattiaan.

Hän nousi sitten ylös ja sipsutteli lähemmäs Hiroa. Poika odotti että toinen sai teen keitettyä ennen kuin kietoi kätensä varovasti toisen ympärille. Hän painoi päänsä Hiron rintakehää vasten ja sulki silmänsä hetkeksi. Aiyu ei kuitenkana lähtenyt siitä toisen läheltä mihinkään vaikka nostikin teekupin huulilleen.

--

Hideaki seisoskeli vilkkaalla Milanon lentokentällä tulevien aulassa. Hän oli juuri muutama päivä aikaisemmin hyvästellyt Carlon miltein samoilla kohdilla ja pian hän näkisi taas Nigelin. Hän oli käyttänyt liki koko aamun laittautumiseen. Hänellä oli yllään mustat lyhyet shortsit jotka jättivät kauniit ruskettuneet jalat näkyviin. Paitana hänellä oli tumman vihreä kauni toppi joka myötäili pojan siroa ylävartaloa. Hänen jaloissaan kimmelsivät upouudet mustat käärmeennahkaiset korkokengät. Hänen olallaan roikkui kallis huippusuunnittelijan laukku. Hideakin hiukset olivat löysällä nutturalla ja kasvoilla oli kevyt meikki joka jäi kuitenkin isojen ruskeiden aurinkolasien suojaan.

Hän hymyili pienesti itsekseen ja tunsi kyllä mahassaan pieniä perhosia kun odotteli siinä Nigeliä ja toisen siskoa. Hideaki ei edes huomannut muutamia katseita omaan suuntaan sillä moni oli kyllä huomannut hänen kauniin ja seksikkään olemuksensa. Tähän asti kuitenkana ei yksikään ovesta tulleista ollut vielä ollut Nigel..

Hiro pudisti pienesti päätään ja loi anteeksipyytävän katseen Aiyuun.
"Mulla on aika pieni leffavalikoima", hän sanoi ryhtyen valmistamaan toiselle pojalle teetä.

Aiyun ehdottaessa nukkumaanmenoa Hiro vilkaisi kelloa, joka lojui vielä keittiönpöydällä, kun hän ei ollut ehtinyt ripustaa sitä seinälle. Se näyttikin kyllä jo paljon.
"Joo, mennään vaan nukkumaan, niin herätäänkin huomenna vielä ennen iltapäivää", Hiro myöntyi ja hymyili kevyesti.

Pian Hiro oli saanut Aiyun teen valmiiksi ja nosti sen käsiinsä, aikeinaan viedä äänettä höyryävä kuppi pojalle, mutta Aiyu olikin tullut jo siihen vierelle. Hiro oli ojentamassa teekuppia Aiyulle, kun hän huomasikin Aiyun painavan päänsä hänen rintakehälleen ja kiertäen kätensä hänen ympärilleen.

Hiro hämmentyi hieman toisen yhtäkkisestä läheisyydestä, joka sai hänen poskensa punertamaan jälleen lievästi, muttei vääntäytynyt pois. Seisoi siinä vain, toisessa kädessään Aiyun tee. Varovasti hän laski vapaan kätensä pojan selälle ja ojensi teekupin hänelle.

-

"Nigel! Ota toi, se on mun laukku!"

Nigel kohotti kulmiaan Lisalle ja vilkaisi liukuhihnalle, jossa oli pitkä jono matkustajien matkatavaroita.
"Toi tummansininen. Ota se nyt nopeasti, ettei se lähe uudelle kierrokselle!" Lisa hoputti käsissään jo kaksi aijemmin haettua laukkuaan.

Nigel huokaisi syvään lähtien puskemaan tietään ihmisten välissä, jaksamatta pyydellä anteeksi kun törkkäisi vahingossa kyynärpäällään jonkun naisen lapaluiden väliin. Hän kaappasi siskonsa laukun hihnalta ja lähti sitten raahaamaan sitä Lisan luo.

Vihdoin heillä oli kaikki laukut mukana. Kaikki Lisan kolme ja Nigelin yksi. Lisa kävi hakemassa heille kärryt, joihin Nigel nosti matkatavarat, lähtien sitten ohjailemaan niitä poistumisovia kohti.

"Sanoiko se sun kaveris odotttavansa täällä vai missä?" Lisa kyseli Nigeliltä heidän kulkiessaan eteenpäin.
"Se odottaa ihan tuolla ovien ulkopuolella", Nigel totesi kyllästyneellä äänensävyllä. Hän oli saanut kestää Lisan höpötystä koko monituntisen lentomatkan ajan. Hän ei ollut muistanutkaan kuinka rasittava tuo osasi olla kun ei saanut suutaan millään tukittua.

Automaattisesti avautuvat, sumennetut lasiovet avautuivat Nigelin puskiessa kärryjä eteenpäin. Hänen katseensa lähti automaattisesti kiertämään ulkopuolella olevia ihmisiä ja heti Hideakin upean muotokuvan huomatessaan leveä hymy levisi hänen huulilleen.

Nigel kiihdytti hieman vauhtiaan ja työnsi kärryjä Hideakin luo, Lisan tullessa perässä. Nainen kun ei ollut vielä varma kuka näistä ihmisistä nyt oli se Nigelin kaveri.

Aiyu kiitti pienesti saadessaan teekupin käsiinsä. Hän hörppäsi siitä ja pysyi vain hiljaisena. Hän ei edes tajunnut enää punastella läheisyyttä sillä kaipasi vain kovasti Hiron turvallista lämpöä kun pieni pelko yhä kyti hänen sisällään. Hän liikahti hivenen ja antoi silmiensä painua hetkeksi aikaa kiinni. Melko nopeasti kuitenkin hän tyhjensi teekupin. Hän räpytteli silmiään ja hymyili pienesti.
-Nonih, hän totesi ja laski tyhjän kupin siihen pöydälle. Hän räpytteli sitten silmiään ja katseli hetken aikaa toista.

-Voidaan mennä nukkumaan, hän lisäsi.
-Saanko mä tulla sun viekkuun?, Aiyu uteli ja kallisti päätään sivulle. Hän hymyili pienesti ja puri huultaan. Toisen katseen kohdatessaan hän pieni puna kohosi hänen poskilleen.

--

Ovien avautuessa uudelleen kohotti Hideaki katseensa ja tuttu hahmo ilmestyikin niiden takaata. Hänenkin hymynsä leveni ja hän kipitti sirosti Nigeliä vastaan.
-Nigel, hän sanoi iloisesti ja miltein syöksähti halaamaan toista. Hän hymisi onnellinesa ja suikkasi suukon toisen poskelle ennen kuin irrottautui toisesta. Hän olisi mieluusti suudellut Nigeliä mutta ei toisen siskon edessä viitsinyt.

Hänen katseensa kääntyikin seuraavaksi Nigelin siskoon ja hän nosti aurinkolasit päälaelleen. Hideaki hymyili kohteliaasti ja ojensi kätensä varovasti naista kohti.
-Moi. Sä oot varmaanki Lisa. Mä oon Hideaki, hän esittäytyi. Hideaki vilkaisi nopeasti Nigeliä ja hymyili.
-Oliks teillä pitkä lento?

Hiro hymyili Aiyun saatua juotua teensä ja oli tyytyväinen itseensä, että se oli toiselle maistunut. Aiyun ehdotus kuitenkin yhdessä nukkumisesta sai Hiron yllättymään melkoisesti. Hänen suunsa aukeni, mutta ääntä ei kuulunut. Hän vain katseli Aiyun silmiä kuin tutkien, oliko tuo tosissaan.

Kun Hiro ei huomannut Aiyussa mitään, mikä viittaisi vitsailuun, levisi puna pojan poskilta korviin ja niskan hiusrajaan. Hän aukaisi taas suutaan, mutta tyytyi vain nyökkäämään.
"Um... jos... jos se on susta mukavampaa, niin k-kai se käy", hän sai sanotuksi ja hymyili pienesti, hieman ujosti. Ei hän voinut sanoa ei jos Aiyu sen takia saisi paremmin nukuttua yöunensa.

-

Nigel jätti kärryt sikseen ja kietaisi kätensä Hideakin ympärille hänen syöksähtäessä halaamaan häntä. Hän rutisti Hideakia rintaansa vasten. Oli mukavaa olla taas toisen luona. Tuli jotenkin lämmin olo, mikä ei johtunut Italian lämpimästä ilmastosta.

Kun Hideaki tyytyi vain suikkaamaan sukon Nigelin poskelle Nigel mutristi hieman tyytymättömänä huuliaan, muttei sanonut mitään kun toinen irtautui hänestä.

Lisa oli suoraan sanottuna tyrmistynyt. Hän oli jämähtänyt paikoilleen ja jäänyt tuijottamaan Hideakia epäuskoisena. Hän räpäytti silmiään pariin otteeseen ja antoi katseensa valua pojassa edessään. Hän sulki suunsa nopeasti ja koitti käyttäytyä luontevasti.

"Joo, Lisahan minä", Lisa totesi kätellen Hideakia nopeasti. Nigel ei välittänyt siskonsa käytöksestä vaan pyöräytti silmiään Hideakin kysymykselle.
"Tuntui ainakin ikuisuudelta", hän sanoi ja kumartui Hideakin puoleen. "Olisin tehnyt mitä vaan, jos Lisa olis tullut edes eri lennolla", hän kuiskasi ja vilkaisi Lisaa, joka näytti selvästi typertyneeltä. Nainen ei olisi ikinä uskonut, että tämä paljon puhuttu Hideaki olisi näin... yllättävä näky hänen silmilleen.

Aiyu katseli hetken aikaa Hiroa. Hän kallisti sitten päätään kevyesti sivulle hivenen kummastuneena.
-Ei meidän siis tarvitse jos et halua, hän sanoi hymyillen pienesti. Hän räpytteli silmiään katsellessaan toista. Hän oletti toisen epäröinni tarkoitavan ettei Hiro halunnut hänen kanssaan nukkua laisinkaan. Aiyu liikahti siitä pois ja kipitteli laukulleen pistämään tekstarin veljelleen. Hän pisti puhelimen sitten äänettömälle ja suoristautui vilkaisten ympärilleen.

-Missä sä haluat ettämä nukun?, hän uteli ja katseli ympärilleen miettien miotä vaihtoehdoiksi jäi. Varmaankin sohva..

--

Hideaki hymyili Nigelille hivenen ja nyökkäsi. Hän vilkaisi Lisaa ja sipaisi sitten hellästi Nigelin leukaa sormillaan.
-Mulla oli kauhea ikävä, hän myönsi ääneen katsellessaan toista hetken hivenen haikeasti sekä kysyvästi. Ei hän oikein osannut sanoa mitä kaikkea Nigelin sisko heistä tiesi ja kuinka vapaasti saisi tuon seuassa käyttäytyä.
-Hmm Joten. Jos lähetään talolle. Teitä varmaan väsyttää, hän sanoi hymyillen ja lähti johdattamaan kaksikkoa kentän läpi ulos.

Hän asteli taksitolpan luokse ja kuski nousikin autosta nostelemaan kaksikon tavarat autoon. Hideaki kipusi taksiin istumaan ja kertoi italiaksi mihin osoitteeseen haluaisi. Hänen katseensa hakeutui sitten Nigeliin ja hän katseli toista hetken hiljaisena.
-Ajattelin että jos tää päivä vaan oltais kotona kun teillä on pitkä lento takana.

Nigel hymyili Hideakin sanoille. Hän oli nostamassa kättään, sujauttaakseen sen Hideakin niskalle, jotta voisi vetää toisen lähemmäs itseään, mutta keskeytti aikeensa huomatessaan Hideakin hieman epävarman olemuksen, jonka Lisan läsnäolo todennäköisesti aiheutti.

"Joo, eiköhän mennä", Nigel sanoi ja tarrautui jälleen molemmin käsin laukkukärryn kahvaan. Hän lähti puskemaan sitä eteenpäin Hideakin perässä.

Lisa otti pari pikaista askelta kirien veljensä helposti. Hän antoi katseensa tarkkailla edessä siron näköisesti kävelevää Hideakia ja naurahti sen verran hiljaa, että se ei kuulunut Nigelin korvaa pidemmälle.
"En olis kyllä ikinä arvannut", hän totesi Nigelille, joka vain mulkaisi siskoaan silmäkulmastaan.
"Lisää vaan puskurit niin sä saat siitä naisen", Lisa puhui Nigelille pudistaen hieman päätään.
"Mä luulin, Nigel, että sä olit miehiin päin. Mitä miestä sä näät tossa?"

Nigel tuhahti Lisan äänensävylle ja katseli Hideakin löysästä nutturasta karkailevia hiussuortuvia.
"Kurkkaa sen housujen alle niin ehkä ajatus kulkee paremmin", hän ivaili hiljaisella äänellä kääntämättä katsettaan Lisaan. Hän työnsi kärryt ovista ulos ja Hideakin perässä taksin luo, antaen kuskin hoitaa matkatavarat takakonttiin.

Nigel oli ehdottamassa Hideakin istumista hänen kanssaan takapenkillä kun Lisa jo tunki itsepäisesti toiselle takapenkille, antamatta paljoa valinnan varaa. Nigel istahti tympääntyneenä siskonsa seuraan taksin takapenkille ja katseli edessä olevan penkin raosta Hideakin niskaa. Hän kuunteli toinen suupieli hieman hymyyn nykien Hideakin italian puhetta.

"Mikäs siinä. Voidaan vaihdella kuulumisia tänään ja vasta huomenna alottaa kiertelyt", Nigel nyökkäsi sitten Hideakin heille esittämälleen ehdotukselle. Ei hän olisi mitään nähtävyyskiertelyitä tarvinnut, mutta Lisa oli ruikuttanut tahtovansa nähdä kaikkea mahdollista Italiasta, joten se oli sitten hoidettava, ellei hän tahtonut, että Lisa mulkoilisi häntä ja Hideakia aamusta iltaan ja vakoilisi aina nurkan takaa heidän liikkeitään.

Hideaki kuuli kyllä osat sanoista mitä kaksikko hänen takanaan puhui mutta ei anatnut sen vaikuttaa häneen laisinkaan. Olihan Nigel ehtinyt hivenen varoitella että tuon siskolla ei tuntunut olevan hyvä käsitys hänestä. Hän istahti hivenen tyytymättömänä taksin etupenkille ja jäi katselemaan maisemia samalla kun he vaihtoivat ajatuksia ajan kulutuksesta.
-Kauan te aattelitte olla täällä?, hän uteli sitten hymyillen pienesti. Hän ristijalkansa sievästi ja seurasi maisemia.

Hän päätyikin siinä matkalla esittelemään paikallsia nähtävyyksiä minkä ohi matka jatkui hivenen syrjemmälle teille joiden varsilla palmujen lisäksi oli lähinnä isoja huviloita.
-Perillä ollaan, hän lopulta sanoi ja nousi autosta kun se oli kaartanut ison huvilan pihaan- Talo oli kuin mistä tahansa elokuvasta tai kuvasta. Oikea unelma koti joka oli samaan aikaan trendikäs ja kotoinen. Kaiken huippu oli tietenkin uima-allas takapihalla.

Hän pyysi italijaksi että kuski kävisi viemässä laukut eteiseen ja niin mies tekikin. Hideaki odotti että mies palasi ennen kuin maksoi tuolle reilulla tipillä summan. Jos sattui masku tilannetta seuramaan saattoi huomata Hideakin lompakossa olevan kortti rivin sekä käteis paljouden. Olihan Carlo hänellä antanut kaksi luottokorttia ja yhden pakkikortin omien korttien lisäksi.
-Tervetuloa, hän sanoi hymyillen hellästi ja asteli edeltä ovelle.

Nigel vilkaisi Lisaa ja kohautti olkiaan.
"Ei me olla päästy oikein yhteisymmärrykseen vielä, mutta ollaan me nyt ainakin pari kokonaista päivää", hän sanoi kääntäen katseensa takaisin Hideakiin hymyillen. Hän olisi mielellään useammankin päivän, mutta Lisa halusi lähteä Englantiin aikaisemmin, ettei heidän vanhempien tarvitsisi odotella paljoa ylimääräistä.

Taksimatkan aikana sisarukset katselivat kiinnostuneina Italian maisemia ikkunoista ja heidän tullessa varakkaammalle alueelle molempien leuat loksahtivat hieman.
Pian taksi pysähtyikin suuren huvilan eteen. Nigel nousi auton kyydistä turhia kiirehtimättä ja katseli uteliaana huvilaa, joka oli kerrassaan upean näköinen, lähes naurettavan upean.

Nigel käänsi katseensa Hideakiin ja virnisti tuolle pienesti.
"No nyt mä ymmärrän, miksi sä viihdyt täällä niin hyvin", hän sanoi naureskellen ja läimäisi taksin oven kiinni.

Hideakin perään kulkevat sisarukset katselivat kumpikin kiinnostuneina ympärilleen, ja jopa Lisa oli sen verran kiireinen paikan tutkailemisen kanssa, että piti suunsa kiinni, letkauttamatta lisää kuivia vitsejään, mitä keksi taukoamatta Hideakista.

"Honey, I'm home", Nigel huudahti, naurahtaen perään, heidän päästyä sisälle ovesta.

Hideaki nauroi Nigelin sanoille ja nyökkäsi kohauttaen olkiaan.
-Ohan tää kyllä ihan unelmien täyttymys, hän sanoi ja veti oven kiinni kun molemmat vieraat olivat päässeet sisälle. Hän vilkaisi Lisaa ja tuon hämmästellessä ympäristöä käytti hän tilaisuuden hyväkseen. Hän kietoi kätensä Nigelin kaulaan ja ynähtäen suuteli toista hellästi. Hän vetäytyi sitten hivenen kauemmas ja sujautti kengät jalastaan pois.
-Haluatte varmaanki kierroksen?, hän uteli.

-Eli noista portaista jotka menee alaspäin pääsee vaan autotalliin. Mut sitten noh täs on meidän aula.., hän aloitti ja levitti kätensä aulan näytiksi.
-Sitten tässä on meijän keittiö, hän jatkoi astellessaan eteenpäin ja oli oikein tyytyväinen että siivooja oli käynyt tänään.
-..ruokailusali..olohuone ja noista ovista kuten näkyy pääsee takapihalle ja sitten ton käytävän päässä on vessa, hän esitteli alakerran ja asteli sitten edeltä ylös.
-Tässä on Lisa sun makuuhuone, hän sanoi ja avasi huoneen oven.

-Sitten on muutama muu vieashuone sekä mun makuuhuone.., hän jatkoi esittelyä ja avasi toisen vierashuoneen oven.
-Tässä on Nigel sun vierashuone, hän sanoi ja jätti toistaiseksimainitsematta että heidän huoneidensa välillä oli suora ovi jotta yöllä pääsisi Nigelin viereen nukkumaan ilman että tarvitsisi käytävällä hipsiä.

-Sitten täätä löytyy vieltä näiden pariovien takaata kylpyhuone mis on poreamme, suihkut ja niin pois päin, hän lopetti esittelynsä.
-Jah noh sit meidän vaatehuone on täs makkaria vastapäätä, hän lisäsi ja avasi pariovet suureen avaraan huoneeseen jonka seiniä peittivät vaatehyllyt sekä henkareissa roikkuvat vaatteet. Takaseinä oli pyhitetty pelkästään kengille.

Nigelin suupielet kaartuivat hymyyn Hideakin suudellessa häntä. Hän oli jo tarraamassa kädellään tähän, jottei suudelma katkeisi aivan samantien, mutta Hideaki ehti kuin ehtikin vetäytyä pois. Hiljaa ja tyytymättömästi äännähtäen Nigel katseli Hideakia hetken kulmat kurtussa, ennen kuin suostui ottamaan kenkänsä jalasta ja lähteä seuraamaan tuon esittelykierrosta talon, tai pikemminkin kartanon, lävitse.

Lisa oli aivan haltioissaan talosta. Hän katseli uteliaana ympärilleen, uskaltamatta näin alkuun oikein koskea mihinkään. Hän kipitteli vain viivytellen Hideakin perässä, näyttäen unohtaneen jo kenen seurassa oli.
Heidän päästyä yläkertaan, ja Hideakin saatua esiteltyä Lisan tulevan parin päivän huone, Lisan suu aukeni pieneen oohon. Huoneen laudalla oli muhkean näköinen, suurehko sänky, jota peitti kermanvalkea päiväpeitto ja monet pikkuruiset ja nätit tyynyt. Se oli kuin taivas pitkän lentomatkan ja epämukavien istuimien jälkeen.

Nigel ei paljoa jaksanut keskittyä talon ylellisyyteen. Häntä häiritsi se, ettei Hideaki kiinnittänyt hänestä tarpeeksi huomiota häneen. Okei, ehkä hän oli nyt hieman kohtuuton, mutta ei hän ollut nähnyt toista pitkään aikaan. Ja sitten Hideaki vielä läväytti, että heillä oli eri makuuhuoneet.
Nigel irvisti pienesti kurkatessaan Hideakin, ja varmaankin myös sen italialaismafioson, makuuhuoneeseen, jossa oli kovin mukavan kokoinen peti kruunaamassa huonetta.

Kun kierros loppui halusi Lisa viedä omat tavaransa aulasta huoneeseensa samantien. Nigel pyöritteli silmiään siskolleen. Tuolla alkoi taas se pesänrakennusinto. Hän nojautui seinään ja silmäili Hideakia.
"Sä oot varmaan ihan hyvin täällä viihtynyt?"

Hideaki palasi takaisin eteiseen ja jäi hetkeksi katselemaan Lisan perään ennen kuin kääntyi Nigelin puoleen. Hän asteli toisen luokse ja kietoi kätensä miehen kaulan ympärille.
-Oon. Mut paremmin nyt ku sä oot täällä, hän sanoi hymyillen ja suukotteli toista hivenen sovittelevasti. Tietysti hän vaistosi ettei Nigel ollut tyytyväinen siihen kuinka etäällä hän oli tähän mennessä pitäytynyt.
-Paljonko sun siskos asiasta tietää? Meistä siis ja meidän tilanteesta, hän uteli suukkojen välissäi ja muisteli toisen ilmettä kun eri makuuhuoneet olivat tulleet puheeksi.
-Ja älä huoli. Meidän makuuhuoneiden välillä on isot pariovet josta pääsee illan pimetessä hiipimään toisen luokse, hän kuiskasi ja suuteli sitten Nigeliä oikein kunnolla.

-Aattelin vaan että pitääkö meidän pitää yllä tarinaa et ollaan vaan kavereita siskos edessä vai? En haluu et liikkaa ihmisiä tietää täst kaikesta. Koska vaik mä tiedän et Carlo aavistelee asian ni niin kauan kun se ei virallisesti mitään tiedä on kaikki hyvin.., hän sanoi ja katseli hetken aikaa toista vakavana silmiin. Hideaki paineli sitten suukkoja miehen leualle ja suupieliin.

-Mmmh mite ikä mul on suo ollukkaa, hän sanoi. Hän painoi paremmin vartalonsa Nigelin vartaloa vasten ja hymyili tyytyväisenä.
-Grrrr~

Nigel yritti pysytellä loukkaantuneena, mutta siinä ei paljoa yritykset auttaneet kun suukkoja alkoi sadella. Hän luovutti ja kiepsaisi kätensä Hideakin lanteille, vetäen tämän tiiviisti itseään vasten.
Hideakin mainitessa makuuhuoneiden välisestä pariovesta leveni hymy Nigelin kasvoilla jo hieman ilkikurisemmaksi.

"Paljonko Lisa tietää?" Nigel toisti ja naurahti hivenen huvittuneena.
"No ainakin se tietää, että mä tykkään tunkea käteni housuihin kun saan sulta puhelun", hän totesi ja painoi otsansa vasten Hideakin otsaa.

Nigel varmensi otettaan Hideakin ympärillä tämän koittaessa lähemmäs ja etsi huulillaan Hideakin huulia.
"Mh... sä et ole ainut", hän puheli matalasti siirtäen huulensa Hideakin korvanlehdelle. Että hän oli odottanut tätä.

Yläkerrassa Lisa sai raivattua kaksi laukuistaan sängylleen. Hän huokaisi syvään ja vilkaisi huultaan purren ja hieman hymyillen ikkunasta ulos upeaan säähän. Hetken oltuaan hän suoristi selkänsä ja poistui huoneestaan hakemaan kolmatta laukkuaan alakerrasta. Portaissa hän huomasi veljensä ja Hideakin ja kurtisti kulmiaan. Hän jäi portaiden päähän kyykkimään ja tarkkailemaan poikia. Tästä tulisi varmaan vielä pitkä Italian reissu kun noita kahta saisi kokoajan valvoa.