Osa#2

Hideaki naurahti Nigelin vastaukselle ja pudisteli päätään.
-Ai sä jäit kiinni, hän sanoi kikattaen ja painoi suudelman miehen huulille. Hän hymyili ja suukotteli toista lisää. Hän kallisti sitten päätään hivenen ja antoi hennon vartalonsa painautua toisen vahvempaa vartaloa vasten.
-Oota ku näät mimmoset hipsterit mulla on, hän kiusoitteli. Hän oli kyllä valinnut ne ihan vain Nigeliä miettin.
-Meidän pitää ottaa tästä kaikki irti ku saadaa olla yhes, hän kuiskasi hymyillen hellästi.

-Oisitko sä halunnu jotain? Ruokaa tai juotavaa tai muo, hän kysyi naurahtaen pehmeästi ja suuteli sitten toista taas.
-Mmmm. Mitä sulle kuuluu? Noin muute. Ootko löytäny ketää kenest tykkäät?, hän uteli. Tietysti Hideaki toivoi salaa vastauksen olevan kieltävä mutta ei hän voinut ketään tuomita. Ei kun itse oli mitä oli ja melko kevyt kenkäinen.

Nigel nauroi vain ja nyökkäsi.
"Niin pitää", hän myönsi ja painoi nenänsä Hideakin vaaleiden hiusten sekaan, vetäen tämän tuoksua keuhkonsa täyteen. Hän virnisti Hideakin kysymyksestä ja nosti sormensa nenänsä seuraksi toisen hiussuortuvien lomaan.
"Koska sua nyt ei haluis?" Hän totesi vain kiusoitellen ja painoi pienellä liikkeelleen lanteitaan vasten Hideakia.

"Mulle mitään kummempaa kuulu, mitä nyt en päässy lukiosta läpi ja joudun olemaan siellä aina vaan", Nigel tuhahti perään ja kohautti pienesti olkiaan. "Eikä mua kiinnosta löytää ittelleni mitään 'elämäni kumppania'. Semmoset ei kuulu mun tän hetkiseen elämään."

Lisa mutristeli portaiden päässä huuliaan kuunnellessaan veljensä puheita. Oliko tuo tosiaan niin tyhmä, ettei ollut huomannut miten suloinen poika oli varmaan joka päivä luonut häneen pitkiä katseita ja toivonut jotain kaveruutta enemmän. Oliko Sam Nigelille muka aivan ilmaa. Hän ainakin löysi pojasta paljon piirteitä, joihin oli helppo tykästyä.

Nigelin suorat vihjaukset saivat Lisan irvistämään itsekseen. Kaikista vähiten hän halusi nyt mitään mielikuvia päänsä sisälle veljestään ja tuosta... mallinukesta makkarin puolella.

Hideaki hymyili tyytyväisenä ja painoi hivenen kiihkeämmän suudelman Nigelin huulia vasten. Hän ynähti nautinnosta kun toinen painoi lantiotaan hänen lantiotaan vasten.
-Nigel~, hän voihkaisi hiljaa ja hyrisi tyytyväisenä hieroen poskean nuorukaisne olkaa vasten. Hän antoi silmiensä hetkeksi valua kiinni.
-Mitäs jos lähetetää sun siskos johonki nähtävyys bussii ja jäädää sillä aikaa tänne pitämää hauskaa, hän ehdotti naurahtaen ja näytti kieltään ilkikurisesti.

Hän sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan ja räpytteli silmiään.
-Haluun suo niin paljo. Viime kerrast on nii pitkä aika...eikä puhelin seksi korvaa ollenkaa sitä ettei oikeest pääse toiseen koskemaan ja nauttimaan toisesta, hän puheli ja huokaisten antoi päänsä vaipua Nigelin olkaa vasten.
-Mmmmh Kultaa~

"Ei mikään huonompi suunnitelma", Nigel virnisti Hideakille. Hän pujotti puolihuolimattomasti toisen kätensä Hideakin paidan alle selkään.

Lisa ei kestänyt enää vaan nousi ylös ja tömisteli portaat alas aulaan. Hän loi halveksivan katseen veljeensä ja Hideakin selkään astellessaan laukkuaan kohti, mikä lojui kenkien vieressä lattialla.
"Ette sitten jaksa odottaa yhtään vai?" Hän lausui kuuluvasti ja ansaitsi Nigelilta osakseen varmasti kaikille tutun käsimerkin.
Lisa kahmaisi laukkunsa mukaan ja mutisi jotain kiimaisista apinoista palatessaan kiukkuisen oloisena yläkertaan.

Hideaki värähti ja vilkaisi portaiden suuntaan. Hän sipaisi hiuksiaan ja irrottautui hivenen Nigelistä. Hän katseli Lisaa tuon mutistessa ja hävitessä sitten yläkertaan. Hän käänsi katseensa varoavsti Nigeliin.
-Lisa ei taida tykätä musta, hän sanoi ja irrottautui Nigelistä kokonaan jääden katselemaan toisen matkalaukkua joka oli yhä siinä eteisessä.
-Mennää ottaa torkut.., hän pyysi ja tarttui hellästi Nigelin käteen vetäen tuota kohti yläkertaa. Nyt hänelle vain riittäisi että pääsisi torkkumaan toisen vierelle.

Hän haukotteli ja räpytteli silmiään hetken aikaa. Hideaki odotti että Nigel halutessaan otti matkalaukun mukaansa ja johdatti heidät sitten yläkertaan toiselle varattuun huoneeseen jossa lupasuten mukaisesti oli sivussa pariovet jotka johtivat viereiseen huoneeseen.
-Mmh, hän mutisi ja kömpi sänkyyn.
-Mul on kyl ollu kauhee ikävä suo.., hän sanoi ja jäi katselemaan toista siinä makoillessaan.

"Se on vaan tollanen kun sillä ittellään ei ole ketään", Nigel tuhahti vain ja mutristi huuliaan tyytymättömänä kun Hideaki astui pois hänen sylistään. Hän kuitenkin huokaisi ja myöntyi Hideakin pyyntöön, kahmaisten laukkunsa lattialta olalleen. Voisi senkin heittää ylös tässä samalla.

Nigel asteli Hideakin perässä portaat ylös ja seurasi häntä huoneeseen, jonka toinen oli hetki sitten esitellyt hänen huoneekseen. Nigel laski laukkunsa lattialle ja siirsi katseensa sängylle kömpineeseen Hideakiin. Hänen huulilleen karahti pieni hymy ja hän siirtyi sängyn vierelle, istahtaen sen pehmeyden keskelle, siirtyen siitä makuulleen toisen viereen. Hän jäi kyljelleen, nojaten oikeaan käteensä, ja katseli siitä Hideakia.

"Sä et ole kyllä paljoa muuttunut", Nigel hymyili Hideakille ja nosti sormensa sipaisemaan hiussuortuvan toisen poskelta. Toinen oli yhtä ihana näky kuin aina ennenkin.

Hideaki naurahti pehmeästi kun Nigel kävi siihen hänen vierelleen makaamaan ja sanoi ettei hän ollut muuttunut.
-Noh joo. Tukka on pysyny blondina ja oon yhä yhtä söpö ku aina ennenki, hän sanoi naurahtaen ja painautui lähemmäs Nigeliä. Hän katseli toista hetken aikaa silmiin.
-Et säkään oo..Muuttunu siis. Oot yhtä ihana ku aina ennenki. Melkee tuntuu siltä ku ei edes koskaa oltais oltu erossa, hän sanoi hymyillen hellästi ja painoi päänsä toisen olkaa vasten hetkeksi aikaa. Hän pysyi hetken aikaa hiljaisena.
-Kumpa voitais jäädä tänne ainiaaks, hän mutisi hiljaa Nigeliä vasten. Hän mielellään viettäisi loppu elämänsä siinä toisen kainalossa.

Hän painoi muutaman suukon toisen huulille.
-Mmm Nigel, hän mutisi hiljaa ja antoi silmiensä sitten valua kiinni. Jotenkin tämä ehkä tuntui hivenen hassulta sillä viime aikoina oli hän kiintyny Carloon yhä enemmän. Hideaki työnsi miehen kuitenkin nyt pois ajatuksistaan ja antoi aivojensa nollautua siinä huumaavassa Nigelin tuoksussa ja lämmössä.

Nigel oli vain yhtä hymyä ja loistetta. Hän valutti kättään Hideakin poskelta kaulalle ja rinnan poikki lanteille, jossa sitten pujotti sormensa Hideakin paidan alle. Hän virnisti pienesti tuntiessaan jälleen sen pehmoisen ihon, jonka muisti maistuvan uskomattoman suloiselta.

"Haluisitko sä tulla Englantiin mun ja Lisan mukana?" Nigel sitten yhtäkkiä kysyi katsellen suoraan Hideakin suljettuihin silmiin. Hän melkein tärisi odotellessaan toisen vastausta. Olisi niin upeaa saada viettää vielä enemmän aikaa tämän kanssa kuin vain pari päivää.

Hideaki raotti silmiään ja jäi katselemaan Nigeliä hetkeksi.
-Oikeastikko?, hän uteli ja räpytti silmiään. Hän sipaisi hiuksiaan ja mietti hetken aikaa.
-No voisin mä lähteekki. Ei Carlo tuu takasi vielä pitkään aikaan ja on mulla kyl rahaa matkustaa, hän pohti ääneen hymyillen.
-Ja saan kuulemma käyttää rahaa niinku haluan joten, hän sanoi ja kohautti olkiaan. Hideaki painoi hellän suukon Nigelin huulille.
-Haluun mä. Tosi mielelläni lähen, hän sanoi ja nyökkäsi.

-Jos siis vaan haluut. Ajattelin jos huomenna nähtäis mun kavereita. Haluaisin et tapaisit kaks mun parasta kaveria, hän sanoi sitten hellästi hymyillen.
-Ihan varmasti tuut tykkäämää niistä, Hideaki vielä lisäsi.
-Ja tietty Lisaki voi tulla, hän lisäsi.

Sachi luovutti tanssimisen kanssa ja teki tiensä baaritiskille Wakakin luo.
"Jano iski", hän naurahti miehelle istahtaessa hänen viereiselle jakkaralle. Hän tilasi juoman itselleen ja kierähti jakkarallaan ympäri. Se komea brunette oli kadonnut jonnekin ihmismassan taakse sillä välin kun Sachi oli muualle katsellut.
Sachi henkäisi pienesti ja käänsi katseensa Wakakiin.
"Etkö sä tanssi?" Hän kysyi ja otti baarimikon tarjoaman juoman vastaan samalla kiittäen.

"Ehen", Wakaki naurahti ja pudisteli huvittuneena päätään, siemaillen juomaansa, jota ei ollut tällä kertaa kipannut suoraan kurkusta alas, vaan saanut jopa säästelyä hieman.
"En ole kovin sulavaliikkeinen", hän myönsi hetken päästä, muistellen hieman häpeillen niitä harvoja kertoja, jolloin hän oli erehtynyt tanssilattialle.

Sachi kohotti kulmiaan ja pieni virnistys kohosi hänen huulilleen.
"Näytä nyt vähän", hän yllytti työntäen Wakakia lapaluun kohdalta kevyesti, jotta toinen nousisi jakkaralta. Mielikuva, mikä hänelle oli noussut mieleen Wakakin kankeista tanssiliikkeistä oli kieltämättä huvittava.
"Ei sun tanssiliikkeet niin huonoja voi olla", Sachi sanoi hymyillen huvittuneena.

Wakaki ynähti pieni hymy huulillaan Sachin työntäessä häntä, ja lopulta nousikin ylös jakkaralta, protestoiden kylläkin vahvasti.
"Enhän minä nyt... En tasan tanssi, et voi pakottaa minua."
Hän piti pienen tauon puhetulvassaan ja hörppäsi pohjat drinkistään.
"Sinä et saa minua tanssimaan askeltakaan", hän viimein sanoi, teennäisen tuima katse silmissään. Se oli melkeinpä eräänlainen haaste vaaleatukkaiselle miehelle.

Sachi nauroi ja pieni pilke hänen silmissään kertoi hänen vastaavan haasteeseen. Hän otti kulauksen juomastaan, nousten sitten jakkaralta itsekin.
"Sehän nähdään", hän totesi ja hylkäsi puoliksi täyden lasinsa tiskille napaten Wakakin paidan kulmasta kiinni, lähtien vetämään toista miestä lähemmäs jyskyttävän musiikin tahdissa tanssivia ihmisiä. Hän ei ryhtynyt raahaamaan miestä sen kummemmin keskelle heiluvaa massaa vaan tyytyi tanssilattian reunoilla olevaan väljäämpään kohtaan.
"Ja sitten vähän liikettä peliin..." Sachi naureskeli ja nappasi Wakakin lanteilta varmoin ottein kiinni, pakottaen silmälasipäisen miehen näin liikkumaan.

Wakaki puri lujasti alahuultaan, yrittääkseen hillitä edes hieman kasvojaan leveästi valloittavaa hymyä. Hän antoi hetken Sachin ohjata täysivaltaisesti rentoutunutta lantiotaan, kunnes mies itse rupesi hieman liikuttelemaan alaruumistaan. Ei hänellä ollut enää aikomustakaan vastustella. Ja pian mies alkoikin saada musiikin rytmistä otetta.

Sachi hillitti otettaan Wakakista huomatessaan, että hän liikkui jo ihan omasta tahdostaan.
"Eihän se niin vaikeeta ollut", hän tokaisi hymyillen ja otti seuraavaksi kiinni miehen käsivarsista.
"Vähän käsiäkin mukaan", Sachi rohkaisi ja ryhtyi itsekin heilumaan jumputtavan tahdin mukana Wakakin käsiä ohjaten. Hänen täytyi myöntää mielessään, että Wakaki oli oikeassa liikkeidensä sulavuudesta, mutta se vain teki tästä hauskempaa. Hymy koristi Sachin huulia iloisena kaarena.

Wakaki antoi jälleen Sachin viedä hyvän aikaa, tällä kertaa hän saattoi jopa hieman viivytellä omatoimista käsien liikuttelua. Hän vain nautti siitä, kun Sachi ohjasi.
Wakaki vältti kiinnittämästä huomiota vartalonsa liikkeisiin, jottei olisi nolostunut, joten hän yritti keskittyä kaikkeen muuhun: korvissa jyskyttävään musiikkiin, joka sai sydämen pamppailemaan samaan tahtiin, ympärillä velloviin ihmisiin, suoraan edessä olevan miehen kasvoihin, joita koristi kaunis hymy...

Sachia nauratti hieman, mutta hän piti sen omana tietonaan. Vaikka Wakakin tanssiliikkeet olivat melko kankeita, ei miehen naamaa päin tarvinnut alkaa räkättämään. Ja olihan se hyvä, että Sachi sai Wakakin hieman rentoutumaan ja irtautumaan arjesta.
"Koska sä oot viimeksi suostunut tanssimaan?" Sachi kysäisi kiinnostuneena Wakakilta, yhä ohjaillen tuon käsiä omiensa mukana. Hänen liikkeensä tulivat ihan vaistomaisina musiikkiin samaistuen.

Wakaki nosti katseensa pienien valojen ja kiiltävien laattojen peittämään kattoon yrittäessään muistella monien vuosien taakse.
"On siitä ainakin kolme vuotta", mies lopulta arvioi. "Ja silloinkin minut oli ensin juotettu ihan kaatokänniin", hän lisäsi naurahtaen, "Tanssilattiat eivät vain ole koskaan vetäneet minua puoleensa", hän kohautti harteitaan, laskiessaan katseensa takaisin toisen kasvoihin.
Ajatuksien vieminen aivan toisaalle oli rentouttanut Wakakia hiukan enemmän, a liikkeen jäykkyys laantui jo pikkuisen, muttei sitä vieläkään kovin sulavaksi voinut sanoa.

Sachi hymähti Wakakin sanoille samalla kun hänen mieleensä nousi kuva nuoresta, juopuneesta Wakakista, joka hoiperteli ja heilui kuin sätkynukke täyden tanssilattian vilinässä.
"Mutta hei, sä vaikutat paljon rennommalta nyt kun aiemmin", Sachi huomautti virnistäen ja päästi tummahiuksisen miehen käsivarsista irti. "Tekee hyvää välillä vähän irrotellakin, vaikkei mikään mestaritanssija olekaan. Se vapauttaa kummasti", hän lisäsi taputtaen kevyesti miehen olkaa ja vilkaisi sitten taakseen kohti baaritiskiä.
"Mennäänkö hakemaan lasilliset? Mun juoma on nähtävästi siivottu jo pois tieltä."

Heti Sachin irrotettua kätensä, Wakakin liikehdintä alkoi hiipua olemattomiin ja pian hän vain vaihtoi painoa jalalta toiselle, ehkä hieman liian nopeaan tahtiin pienen hermostuneisuuden alaisena.
"Joo, mennään vaan", Wakaki vastasi toisen kysymykseen, helpotusta äänessään. Vaikka tanssiminen, jos äskeistä siksi pystyi kutsumaan, oli kieltämättä jollain tasolla rentouttavaa, niin hän halusi jo kauas tanssilattian tungoksesta.

Kevyesti hymyillen Sachi palasi baaritiskin ääreen. Hän tilasi itselleen samanlaisen juoman, mitä oli aiemmin juonut, ja jäi sitten nojailemaan tiskiin pää yhä pienesti keinahdellen musiikin tahtiin. Jo juomien litkujen alkoholi alkoi vähitellen tuntumaan mukavana surinana pään sisässä.
"Onko sulla jotain toiveita tän illan suhteen?" Sachi kysäisi Wakakin suuntaan, jatkaen samalla ohitse kulkevien ihmisten uteliasta silmäilyä.

Wakaki tilasi itselleen saman juoman, minkä Sachikin oli tilannut ja käänsi selkänsä tiskille, nojaten sitä vasten kyynärpäillään. Hän jäi pieneksi hetkeksi tuijottamaan Sachia tuon esitettyä kysymyksensä. Miehen pää huojui niukasti, joko jo vähitellen nousevasta humalasta tai korvissa jyskyttävästä musiikista johtuen, ehkä molemmista.
"Eipä minulla kyllä ole", Wakaki totesi kohauttaen harteitaan, "kunhan on hauskaa."

Sachi sai juoman eteensä ja hän kippasi siitä pari kulausta samantien suuhunsa.
"Mä varotan sitten jo näin etukäteen", Sachi aloitti kääntyen puoliksi Wakakin suuntaan, nostaen hieman kättään, jossa hänen lasinsa oli.
"Osaan olla kuulema melko takertuvaa tyyppiä kun oon ottanut vähän useamman. Tai niin ainakin muut on väittänyt", Sachi virnisti kohottaen kulmiaan tieten. "Kun ite en ole oikein aamulla muistanut enää kovin hyvin edellistä iltaa."
Sachi välillä todellakin kiitti sitä, että hänen muistinsa pyyhki helposti itsekseen alkoholin aiheuttamia muistoja. Ainakin siitä päätellen mitä kaverit oli jälkikäteen kertoneet hänen sekoilleen.
"Että osaat sitten varautua jos nappaan yhtäkkiä jonkun sattumanvaraisen meiän matkaan", Sachi lisäsi. "Tai jos... alan roikkumaan sussa tai jotain."

Wakaki naurahti lasiinsa, jonka oli heti käsiinsä saatuaan nostanut huulilleen, mutta jäänyt kuuntelemaan mitä Sachilla oli sanottavana. "Hyvä tietää tuokin, niin osaan sitten odottaa sitä", hän sanoi ja hörppäsi vain pienen maistiaisen juomastaan ja laski sen tiskille odottamaan. Mies oli päättänyt hetkeksi hidastaa tahtiaan alkoholin kanssa.
"Äläkä siitä huolehdi, takertuvaisuus ei minua haittaa", hän lisäsi vielä hetken päästä.