Osa#2

Lisa oli tehnyt olonsa mukavaksi pikkuveljensä parisohvalle ja kurkisteli nyt sen käsinojan ylitse sisälle keittiöön. Hän käänsi katseensa Samiin kun kuuli tuon palaavan huoneen uumenista ja käänsi jälleen täyden hymynsä päälle.
"Ai sulla on rillit. Söpöä", Lisa sanoi ihastellen ja pureskeli sitten pikkaisen alahuultaan.
"Heii, tuu tänne istumaan", hän sitten sanoi nopeasti ja veti jalkansa ylös sohvalle, taputtaen paikkaa vierellään. "Saat pitää mulle seuraa kunnes Nigel päättää vihdoin tulla tuolta ulos."

Chika suukotti Ryua muutaman kerran ennen kuin herrasmiesmaisesti avasi toiselle oven. Hän osotti että Ryu astui sisälle ja taputti toisen takapuolta hellästi.
-Tätä mul onki ollu ikävä, hän sanoi virnistäen ja puristi toisen takapuolta.

--

Hideaki nyökkäsi ja huokaisi nojaten päänsä ikkunaa vasten.
-Lupaa et tuut joskus käymää täällä. Mä voisin vaikka maksaa sun matkaski, hän sanoi hymyillen haikeasti. Hän halusi niin painautua toisen syliin ja tehdä ehkä vähän jotain tuhmaakin.

Nigel hymähti itsekseen ja hymy jäikin roikkumaan vielä tuon huulille kun hän puhui. "Mä tuun ihan mielelläni käymään joku kerta."
Hän irroitti katseensa ikkunasta ja käännähti kulkemaan hitaasti pienessä huoneessaan.
"Italiahan vois olla hyvä välietappi kun lähen käymään vanhempien luona", hän lisäsi naurahtaen. Totta puhuen, Lisa oli tänne tullut ihan sitä varten, että parin viikon päästä lähdettäisiin käymään Englannissa.

-Niin. Totta, Hideaki sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän asteli taas parvekkeelle ja huokaisi rentoutuneena.
-Sä kyllä tykkäisit olla täällä. Voisin esitellä sulle kaupunkia ja saisit nähä kaikki nähtävyydet. Voitais vaikka tehä päivän reissu Roomaan, hän puhui hymyssä suin ja sipaisi hiuksiaan. Ehkä he voisivat yöpyäkkin Roomassa niin hän saisi olla Nigelin lähellä

Nigel nyökkäsi, vaikkei Hideaki sitä voinutkaan nähdä.
"Kuulostais kyllä houkuttelevalta", hän sanoi levähtäen lopulta puolimakaavaan asentoon sängylleen, johon ei ollut sitten viime illan koskenut.
"Mutta sua mä en siitä velottais senttiäkään, se on varma", hän lisäsi laskien kätensä lepäämään paljaalle vatsalleen.

Hideaki naurahti.
-No kyllämä voin suo avustaa matkan maksamisessa, hän lupasi ja sipaisi hiuksiaan. Hän asteli sitten sängylle ja hypähti siihen makaamaan. Hän kääntyi kyljelleen ja huokaisi. Hän mietti hetken aikaa kunnes virnistys kohosi hänen huulilleen.
-Mmm Nigel, hän voihkaisi hivenen kiihottuneena ja hiveli sormillaan rintakehäänsä.

Nigel oli juuri väittämäisillään vastaan, kun kuuli Hideakin voihkaisun linjan toisesta päästä. Hänen suunsa jäi auki sanojen pysähtyessä ja hän räpytteli silmiään pariin otteeseen.
"Umh...Hideaki, mitä sä nyt?" Hän kysyi ja liikahti sängyllään epämukavasti. Tuo äänenlaatu ei tehnyt hyvää hänen aivoilleen juuri nyt.

Sam kohotti vaistomaisesti lasejaan, toisen mainitessa ne. Mitään sanomatta hän siirtyi sohvalle, Lisan viereen. Hetken oli hiljaista, kunnes Sam päätti avata keskustelun.
"Joten... Kuinka kaukaa sä siis oot tänne tullut?"

---

Ryu älähti leikkisästi Chikan puristaessa hänen takamustaan. Hän läimäisi kevyesti toisen kättä ja näytti kieltään, suupielien kuitenkin leviten veikeään hymyyn.

Lisa silmäili monia tyhjiä oluttölkkejä, jotka lojuivat sohvan ympärillä nostaen katseensa sitten Samiin, tuon avatessa keskustelun.
"Osakasta tulin. Opiskelen siellä vaatesuunnittelua", hän vastasi pojan kysymykseen hymyillen.
"Teillä on tainnut olla mukava ilta..." Lisa sitten sanoi, luoden uuden, huvittuneen silmäyksen tölkkeihin. "Mä kun muistelin kyllä, että Nigel olisi sanonut asuvansa yksin tässä huoneistossa."
Hän käänsi katseensa Samiin ja kallisti hieman päätään toista katseellaan tutkiskellen. "Ellet sä sitten ole sen niitä kavereita", hän totesi suupielet uhkaavasti nykien ja viimeisiä kahta sanaa painottaen.

-Kenelläkään ei oo niin ihanan peppu kuin mun rakkallaa, Chika sanoi hymyillen ja katseli toisen perään. Hän asteli sitten toisen perään ja kaivoi avaimet taskustaan. Hän ojensi ne toiselle.
-Avaaks oven, hän pyysi.

--

Hideaki hymyili tyytyväisenä ja liikahti hivenen.
-Nigel~ Nigel~, hän toisti kiihottavalla äänellä ja rahisteli peittoa hivenen. Hän hymyili leveästi ja sipaisi hiuksiaan.
-Mul on kauhee ikävä suo, hän kuiskasi hellästi.

Nigelin kurkku karahti kuivaksi hänen kuunnellessa toista. Kuin huomaamatta oli miehen hengitys hieman kiihtynyt.
"Hideaki..." Hän sanoi, mutta yllättyi rutikuivaa suutaan ja ääntään, joka oli hieman muuttunut käheämmäksi. Hän hätkähti istualteen ja kirosi hiljaa puhelimeen, kuitenkaan niitä Hideakille tarkoittamatta. Olihan tämä reaktio arvattavissa kun ei hetkeen kenenkään kanssa sutinaa ollut ollut. Heti lippu tangossa.

Hideaki naurahti toisen kiroilulle.
-Tykkäätkö, hän kuiskasi ja kierähti vatsalleen. Hän hymyili hellästi ja sulki silmänsä. Hänen kuvitteli Nigelin siihen viereen.
-Mmm Nigel, hän jatkoi huokailujaan. Hän nuolaisi sitten huuliaan ja suukotti puhelimen mikrofoni kohtaa.
-Mä kyllä autan suo jos sulla on kova olo, hän sanoi.

Sam oli juuri alkamassa selittää viime illasta, ennen kuin ehtikin hämmentyä Lisan seuraavasta lauseesta ja ennen kaikkea sananpainotuksista.
"Öh, siis..." poika yskäisi, kurkkuaan avaten. "Me ollaan Nigelin kanssa ihan kavereita. Mä asun tossa pari kerrosta ylempänä ja jäin tänne yöksi, kun katottiin myöhään yhtä leffaa", Sam selitti.

---

"Voi, kiitos kohteliaisuudesta", Ryu leperteli ja teki vielä pienen niiauksen perään, ennen kuin nappasi avaimet ja avasi sutjakkaasti oven, jääden tällä kertaa itse kohteliaasti odottamaan, että Chika menee kantamuksiensa kanssa ensin sisälle.

Nigel henkäisi hiljaa ja pureskeli huultaan. Hän kohotti katseensa huoneensa oveen, jota ei hänen harmikseen lukkoon saanut. Lisa ja Sam olisivat tuolla ulkopuolella...
"No paskat", Nigel mutisi ja antoi itsensä valua takaisin selälleen. Hän ummisti silmiään ja hengähti puhelimeen.
"Hideaki.. auta mua", hän sanoi hiljaisella, mutta halukkaalla äänellä toiselle ujuttaen viileää kättään vatsaansa pitkin kohti haaroväliään.

"Aah.." Lisa huokaisi pettyneellä äänellä. "Vitsit, olisin vihdoinkin halunnut tietää, millä ihmeen konstilla se kaataa kaikki ne pojat."
Hän kohautti harteitaan ja mutristaen huuliaan kaivoi uuden keskustelunaiheen ilmaan.
"Mikäs se leffa oli?"

Chika asteli sisälle ja suuntasi askeleensa suoraan keittiöön. Hän laski kassin pöydälle ja alkoi purkamaan tavaroita ja pistämään herkkuja kuppeihin. Hetken päästä hän sitten asteli toisen luokse ja nappasi Ryun syliinsä.

--

Hideaki hymyili tyytyväisenä ja nyökkäsi.
-Mä autan mielelläni. Kuvittele vaan että mä oon siinä..että sun käsi on mun käsi. Mä oon siinä suo vasten ja suukottelen suo hellästi samalla kun hyväilen, hän sanoi kuiskien sanoja puhelimeen.
-Mmm Nigel. Tunnut ihanalta, hän mutisi sitten.

Nigel huokaisi mielissään puhelimeen. Ei hän ollut osannut aavistaakaan, että Hideakin ääni auttaisi näin mukavasti. Tosiaan, ei hän ollut näitä puhelinsessioita aijemmin harrastanut. Sitä kun viihtyi paremmin ihan oikea ihminen seurassa.
"Hideaki... mä niin haluaisin sua", hän mutisi hieman sekavasti puhelimeen, totisesti toivoen, että toinen olisi nyt täällä tai hän siellä, mikähän ei, hänen harmikseen, ollut mahdollista.

Sam kohautti harteitaan. "En enää muista nimeä. Jokin kauhuleffa kumminkin", hän selitti. Hetken poika oli hiljaa, kunnes huokaisi erittäin raskaasti. "Nigel on ollut tuolla jo aika kauan", hän ihmetteli, huomaamatta itsekään pientä kateuden sävyä äänessään. Hän kyllä tiesi, kenen kanssa tuo jutteli.

---

Ryu äännähti yllättyneena, toisen tullessa kaappaamaan hänet syliinsä. Ei hän kumminkaan protestoinut vaan suikkasi taas toisen poskelle pienen suukon.
"Mitäs nyt sitten?"

-Mä tiedän kulta, Hideaki sanoi hymyillen hellästi eikä antanut haikeuden kuulua äänestään. Hän huokaili ja voihki puhelimeen. Hän hymisi sitten.
-Koita vaan kestää rakas. Ajattele muo ja ennen ku huomaatkaan ni ollaan taas samassa paikassa ja saat mut lähelles, hän lupaili hymyssä suin. Hän kuiski sitten Nigelin nimeä muutaman kerran puhelimeen.

--

Chika hymyili ja piteli Ryua siinä lähellään. Hän istutti lopulta kuitenkin toisen sohvalle ja kävi hakemassa ne kaikki herut mitä oli ostanut. Hän laski ne pöydälle toisen eteen ja istahti sitten alas ottaen Ryun kainaloon.
-Ollaan täs lähekkäin, hän sanoi hymyillen.

Lisa suipisti hivenen yllättyneesti huuliaan ja vilkaisi Nigelin ovea.
"Totta..." Hän sanoi vain ja käänsi katseensa takaisin Samiin, kohottaen ilkikurisen hymyn huulilleen.
"Eiköhän ole aika hakea se. Sehän vilustuu muuten niissä boksereissaan." Lisa oli kyllä huomannut Samin äänestä pistävän kateuden, vaikkei poika ehkä itse ollut. Vai muka vain kavereita...
Hän pompahti ylös sohvalta kaapaten pojan kädestä kiinni, vetäen tuota pystyyn sohvalta.

Nigelin huulille kohosi vaisu hymy hänen hengitellessä raskaasti puhelimeen, kuunnellen vain Hideakin ääntä. Sekunniksi tai pariksi hän kadotti todellisuuden tunnun, kunnes hengitys rauhoittui ja syke palasi normaalia kohti.
"Uh..." Hän huokaisi hengästyneenä ja vain löhösi rentona sängyssään pidellen kännykkää korvallaan.
"Mä hommaan ne rahat ja tuun käymään siellä mahdollisimman pian... lupaan", hän lopulta sanoi, silmät yhä suljettuina.

Sam yllätyi hieman Lisan noustessa yhtäkkiä pystyyn ja tarttuen häne käteensa. Mutta hänen ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, lähteäkö naisen mukaan mukaan. Poika asteli ovelle, mutta alkoi siinä vaiheessa epäröimään. Nigel ei välttämättä pitäisi keskeytyksestä. Sam käänsi varovasti katseensa Lisaan, odottaen tuon rohkeampana hoitavan homman.

---

"Joo", Ryu mumahti tyytyväisenä. Hän ei kuitenkaan kauaa pysynyt paikoillaan, kun rupesi jo kahmimaan jokaista sorttia pöydälle kannetuista herkuista käsiinsä ja siitä nopeasti suuhunsa. Ei hän pystynyt tuollaisia koskaan nauttimaan hitaasti, sellainen ahmatti kun oli.

Hideaki hymyili ja kuunteli toista. Hän ei voisi itseensä koskea koska halusi odottaa Carloa. Hän sipaisi hiuksiaan ja nyökkäsi.
-Hyvä niin. Lupaa et soitat mulle ja vastaat jos soitan, hän sanoi sitten ja heilutteli jalkojaan ilmassa hetken aikaa.

--

Chika naurahti katsellessaan Ryun ahmimista.
-Ei se ruoka mihinkään karkaa muru, hän sanoi ja suukotti toisen suupieltä hellästi. Hän nosti sitten kätensä sivelemään toisen hiuksia.

Lisa seurasi Samia ja pysähtyi oven luo. Hän pyöräytti huvittuneena silmiään kun Sam ei ovea uskaltanut avata, joten itse kahmaisi kahvasta kiinni avaten oven rivakasti auki.

"Joo, tottakai", Nigel vastasi Hideakille hymyillen. Hänen silmänsä rävähtivät auki sillä minuutilla kun ovi kolahti selälleen. Hän pompahti istualteen vetäisten kätensä boksereistaan ja lättäisten sen vaistomaisesti peittoonsa. Puhelun hän sammutti nopeasti, säikähtäneenä.

Lisan kasvoille nousi tietävä ilme ja nenä nyrpistyi veljen peittoa vasten läimäistyn käden seurauksena.
"Ohhoh", hän vain totesi ja käänsi katseensa hitaasti Samiin vierellään. Nopeasti, ennen kuin poika ehtisi tajuta tilannetta, Lisa oli jo harpannut sängyn luo ja heittänyt peiton Nigelin pään ylle ryhtyen kutittelemaan tuota sen lävitse kyljistä. Yllättynyt kiljahduksen kaltainen ääni kuului peiton uumenista kun helposti kutiava Nigel joutui siskonsa sormien uhriksi.
"Sä kuule vilustut täällä senkin simpanssi."

Hideaki hämmentyi hivenen ja räpytteli silmiään. Hän kuitenkin kuuli auton oven käyvän ja sulki puhelimensa. Hän kipitti sitten alakertaan siinä mustassa silkkisessä aamutakissaan ja avasi oven.
-Kulta sä tulit, hän huudahti iloisesti.

Carlo läimäisi mustan mersunsa oven kiinni ja kohotti katseensa talon ulko-ovelle, josta kuului Hideakin iloinen huudahdus. Hänen toinen suupielensä nousi hieman hänen lähtiessä suuntaamaan ovea kohti. Yllään Carlolla oli tumma, siisti puku, jonka alla valkea kauluspaita.
"Hei", hän tervehti Hideakia kumartuen suukottamaan tuon huulia. "Jaksoit sitten odottaa", hän lisäsi hyvillään astuessaan sisälle. Hän löysäsi kaulassaan roikkuvaa kravattia ja ryhtyi ottamaan kenkiä jaloistaan.

Hideaki hymyili hellästi ja nyökkäsi. Hän vastasi toisen suukkoon ja pöyhi hiuksiaan sitten paremmin. Hän laski kätensä lanteilleen.
-Oliko sulla kivaa siellä illallisella?, hän sitten uteli hymyssä suin ja seurasi toista katseellaan hetken aikaa. Hideaki sitten kiltisti otti Carlolta tuon puvuntakin pois pistäen sen siistiti henkariin.
-Mun kulta, hän sanoi ja kietoi kätensä miehen kaulaan.