Osa#2

John naurahti. ”Aivan. En edes oppinut tuntemaan ketään muuta kovin hyvin”, hän myönsi.
Kathy kuunteli kiinnostuneena miesten muistelmia. Hän pystyi nuorena vain haaveilemaan tuollaisesta rakkaudesta.
”Koulunkäyntikin meni aika alamäkeä, kun en pystynyt keskittymään muuhun”, John loi paljon puhuvan katseen Zeniin.

---

Samin katse käännähti Nigeliin, kuullessaan kysymyksen. Poika ei ehtinyt edes vastata, kun toinen oli jo kadonnut makuuhuoneeseen. ”No eiköhän ne yhden yön kelpaa”, Sam naurahti huvittuneesti. Hän nousi vaivalloisesti ylös sohvalta ja kulki hiukan huojuvin askelin Nigelin perässä makuuhuoneeseen. Huone oli sävyiltään ankean harmaa, seinät ammottivat tyhjillään, ja huonekalujen virkaa toimittivat pelkästään sänky, vaatekaappi sekä pieni yöpöytä.

---

Wakaki naurahti lasiinsa. ”Veljesi on siis jonkinmoinen muodin orja, vai?” Mies nosti katseensa toiseen, ja jäi tarkkailemaan tuota kulmiensa alta, siemaillessaan drinkkiään. Taustalla soi massajumputusta, jota kuului päivittäin musiikkikanavilta, vähäpukeisten naisten tanssiessa videoilla. Musiikkiin sekoittui railakas ja kovaääninen puheensorina ja naurunremahdukset.

---

Takain huulille kohosi kevyt hymy, miehen nähdessä sympaattisen puumöhkäleen, jonka hän pienen tarkastelun jälkeen tunnisti autoksi. Katse kohosi Shunsuken kasvoille, tuon liikahtaessa veistoksen eteen.
”Ah, toki. En häiritse sinua tämän enempää”, Takai siirtyi ovelle. ”Nähdään sitten viimeistään syksyllä, jos ei aikaisemmin”, hän vielä hyvästeli pojan, ennen kuin lähti laskeutumaan portaita.

Zen myhäili vain Johnin luomalle katseelle.
"Lopulta meidät potkastiin sitten koko koulusta ulos", hän totesi nauravalla äänellä ja käänsi katseensa Kathyyn.
"John jatko opiskelujaan ja mä jäin odottelemaan täysi-ikäisyyttä kotinurkkiin ja heti kun se päivä koitti niin raahasin ton meidän uuteen yhteiseen kämppään", Zen muuttui viimeisten sanojen kohdalla asteen haikeammaksi.
Zenin syntymäpäivänä kun John oli heidät ravintolaan vienyt syömään oli hän sitten lopulta uskaltautunut pyytämään miestään vierelleen loppuelämäksi...

-

Nigel heitti sängyllä olleen päiväpeitteen lattialle ja ryhtyi kiskomaan huoneeseen pirteää väriä tuovaa lakanaa patjan ympärille. Toisin kuin tämä huone, Nigelin oma huone oli täynnä väriä ja elämää - sekä sotkua, jota oli lukion aikana lattialle kertynyt, kun siivotakaan ei jaksanut.

Lakana jäi repsottamaan tyhmästi patjan alta, kun Nigel sitä jaksanut kunnolla loppuun asti laittaa. Hän siirtyi vain laittamaan valkean tyynyliinan ja pussilakanan paikoilleen ja heivasi sitten tyynyn ja peiton sängyn päälle.
"Valmis", hän huokaisi tyytyväisenä siihen, että edes jaksoi nämä laittaa. Nigel käänsi katseensa huoneeseen tulleeseen Samiin ja virnisti leveästi.
"Väsyttääkö jo?"

-

Sachi pyöräytti vain silmiään nyökätessä.
"En yhtään ihmettele jos yllätän sen joku päivä hillumassa ympäriinsä hame päällä", hän huokaisi rasittuneella äänensävyllä. "Sillä on nytkin joku tuhat paria kenkiä mukanansa ja älytön määrä hiustuotteita..."

Sachi hörppäili oluttaan ja laskettuaan lasin takaisin baaritiskin pinnalle hän juoksutti sormensa vaaleiden hiustensa lomassa vetäen ne näin pois kasvoilta. Miehen sanat saattoivat kuulostaa siltä kuin hän halveksisi veljeään ja häpeäisi tuon muotivillitystä, mutta todella hän oli vain huvittunut koko asiasta, eikä häntä kyllä pätkääkään kiinnostanut alkaisiko Tonbo joku päivä meikkailemaan naamaansa ja kulkemaan ulkona minihameessa ja pitkissä saappaissa. Oma veli se silti oli. Ja no... oli hänkin niitä kerran kokeillut.

-

Shunsuken posket hehkuivat vielä kun hän kiirehti ovelle hyvästelläkseen Takain.
"Joo", hän mutisi hiljaa ja katseli opettajansa suurelta näyttävää selkää.
"Mä oon menossa sinne matikan tukiopetukseen nyt parin viikon päästä... et... öh..." Hän räpytteli hämillään silmiään suustaan kumpuaville sanoille ja nosti puolittaisen hymyn huulilleen. "Jos satut olemaan koululla sillon niin nähdään sitten."

Kousuken kädet vaeltelivat pitkin Saburon kylkiä, tietäen juuri ne kohdat, jotka olivat miehen herkkiä pisteitä. Hän painoi päänsä vasten Saburon kaulan taivetta henkäillen kiihtynyttä hengitystään vasten tuon kuumuutta hohkaavaa ihoa. Toinen käsistä ujuttautui täyttämään toisenkin haluja.
Tyydytys täytti miehen ja hän kierähti Saburon vierelle vuoteella. Raukea hymy huulillaan hän suikkasi laiskan suukon tuon ohimolle jääden siihen paikoilleen makoilemaan kunnes punnersi ylös petivaatteiden seasta ja suuntasi kohti kylpyhuonetta suihkuun mennäkseen.

Saburo hymyili kevyesti ja nousi sitten kyynervarsiensa varaan. Hän jäi katselemaan Kousuken perään hetkeksi ja haukotteli. Hän kääntyi kyljelleen ja sulki silmänsä jääden siihen hetkeksi aikaa nauttimaan olostaan ennen kuin kipitteli toisen perään.
-Saanko tulla sun kans suihkuun?, hän kysyi hymyillen hivenen ja sipaisi hiuksiaan.

Kousuke oli juuri astahtanut suihkukopin sisälle ja katsahti nyt selkänsä taakse Saburoon.
"Tuu vaan", hän vastasi kulmiaan kohottaen ja laittoi suihkun valumaan lämmintä vettä, jota sääti aina vähitellen kuumemmalle kun iho lämpöön tottui. Huokaisten hiljaa hän huuhtaisi kasvonsa kuumahkolla vedellä ja antoi veden laskea alas rintaansa pitkin.

Saburo hymyili ja asteli sinne Kousuken vierelle. Hän seuraili hetken mietsä katseellaan.
-Tuutko sä tänään ajoissa kotiin?, hän uteli sitten varovasti. Hän sipaisi hiuksiaan ja hymisi hivenen kun vesi oli mukavan lämmintä.
-Ois kiva tietää. Niin en sitten laita ruokaa turhaan, hän jatkoi hetken päästä.

John unohtui muistelemaan menneitä, yrittäen parhaansa mukaan vältellä sitä iltaa, joka oli ajanut heidät erilleen.
Kathy odotti uteliaana jonkun jatkavan tarinaa, mutta kun sitä ei kuulunut, nainen osasi jo päätellä, mihin pisteeseen suunnilleen oltiin tultu. Hän siirtyi miesten väliin ja läimäisi molempia toverillisesti selkään. ”Olette te sitten niin suloinen pari”, hän tokaisi pirteästi.

---

”No ehkä vähän”, Sam myönsi, haukotellen heti perään. Hän hymähti katsellessaan lakanoita. Pinkki tosissaan erottui huoneessa. Poikaa rupesi kummastuttamaan, mistä Nigelille edes oli päätynyt tuommoisia petivaatteita.

---

Wakaki hymähti. Hän alkoi olemaan yhä kiinnostuneempi näkemään Sachin pikkuveljen. Tuo kun kuulosti varsin mielenkiintoiselta tapaukselta.
Wakaki kulautti yllttäen koko drinkin kurkustaan alas ja tilasi toisen. Hän oli päättänyt, ettei tänään paljoa pidättyisi juomisen kanssa. Huomennakin olisi vapaa-päivä.

---

Takai käännähti vielä Shunsukea kohti. ”Itseasiassa minulla taitaakin olla niihin aikoihin tukiopetusta muutamalle oppilaalle, että ehkä näemme”, hän sanoi muistellen kesän aikatauluaan, ennen kuin huiskautti vielä kättään ja lähti.

Zen hätkähti Kathyn läimäyttäessä häntä lapaluun kohdalle ja naurahti väkinäisesti naiselle. Hän vilkaisi Johnia, silmistä ehkä havaiten hiljainen anteeksipyyntö koskien menneitä aikoja.
"No, mitäs täällä olikaan tarjolla?" Hän avasi sitten suunsa suunnaten aiheen muualle hänen ja Johnin historiasta. Miehen katse kiersi tarjolla olevassa purtavassa hänen istahtaessa pöydän ääreen.

-

Nigel hymähti seuratessaan kuinka Samin huulet kaartuivat väsyneeseen haukotukseen. Huomaamattaan haukotus oli tarttunut hänellekin ja repi hetkessä jo hänen suupieliään eri suuntiin.
"Pitäis kai sit painuu pehkuihin", hän sai sanottua viiden sekunnin kuluttua kun suu oli jälleen vapaana käytössä.
"Voit käyttää suihkua ihan vapaasti ja syödä jos mieli tekee - jos tuolta keittiöstä nyt mitään edes löytyy", hän kehotti ja meinasi lisätä, että jos painajaisia ilmeni niin hänen kainaloonsa sai aina kömpiä, mutta tajusi jättää sen mainitsematta pienestä nousuhumalastaan huolimatta. Arvaamaton hymy kuitenkin kohosi Nigelin huulille.

-

Sachi seurasi silmäkulmastaan Wakakin juomisen vauhtia ja päätti huikkasta loput omastaankin, tilaten nyt jotain vahvempaa. Hän käännähti pyörivällä nahkabaarijakkarallaan Wakakia kohti ja nojasi päänsä käteensä.
"Ootkos millon viimeks käyny irtautumassa arjesta?" Hän kysäisi virneen alku huulille nousten. Toinen näytti siltä, että oli todella kaivannut tällaista tilaisuutta.

-

Shunsuke kohotti kätensä jo pois päin kulkevalle selälle tyhmä hymy huulille kohonneena. Hän sulki oven ja siirtyi kiireesti huoneensa ikkunaan seuraamaan opettajansa kulkua, väistellen epätoivoisesti hengityksestään aiheutuvia huurujälkiä lasissa. Hän haluaisi ollu vanhemmiten yhtä mukava ja avulias ihminen kuin hänen äidinkielen opettajansakin ja auttaa muita, oli asia sitten pieni tai suuri.

-

"Jaa-a", Kousuke antoi tilaa Saburolle suihkun alla ja vetäisi suihkukopin oven kiinni, ettei koko kylpyhuone kastuisi.
"Saatan käydä kavereiden kans parilla töiden jälkeen, mutta ei pitäis pahasti venyä."

-Okei, Saburo sanoi ja vilkaisi toista nopeasti. Hän laski sitten kätensä miehen rintakehälle ja silitteli sitä hetken aikaa.
-Ois kiva jos joskus tulisit suoraan töistä kotiin, hän sanoi sitten varovasti ja sipaisi märkiä hiuksiaan pois kasvoiltaan.

Kousuke katsahti Saburoa ja naurahti pienesti, mutta tyrehdytti sen kun huomasi toisen olevan tosissaan. Hän kohotti yllättyneenä kulmiaan.
"Ja lähtisin ruuan jälkeen ulos? Äh, sit mä olisin vaan todennäkösemmin yön pois", hän virnisti pienesti ja pukkaisi hellästi Saburon käsivartta.
"Kävisit säkin välillä ulkona tuulettumassa ja tapaamassa muita. Ei sitä tiedä jos nappaatkin sieltä jonkun", hän vihjasi ja veti märät hiuksensa taakse, pari suortuvaa kuitenkin karaten takaisin kasvojen tielle. Kousuke tarttui saippuaan, alkaen hankaamaan sitä käsivarsilleen, harteilleen, vatsalleen.

-Mä tarkotin et oisit koko illan kotona mun kanssa..., Saburo sanoi vaikka hänen äänensä hukkuikin hivenen suihkun kohinaan. Hän katseli toista hetken aikaa ja vilkaisi sitten lattiaa ennen kuin kohotti katseensa taas toiseen.
-En mä kaipaa muita ku suo, hän sanoi sitten ja alkoi sen jälkeen pesemään hiuksiaan. Lisäksi hänestä baarit ja yökerhot olivat ahdistavia paikkoja.

Kousuke naurahti, eikä ottanut Saburon totta tarkoittavaa äänensävyä kuuleviin korviinsa.
"Eikun oikeesti. Tule vaik mukaan joku kerta sit jos et yksin uskalla", hän ehdotti suloessaan saippuan takaisin hyllyyn ja alkaessa huuhdella sitä pois keholtaan.
"Ja mitä me nyt muka täällä kaksistain keksittäis", Kousuke lisäsi eikä saanut päähänsä minkäänlaista kuvaa kokonaisesta illasta vain kaksin toisen seurassa, vaikka yritti.
Hän läiskäisi keveästi Saburoa pakaralle, naurahtaen kehotti toista vähän hellentämään otettaan yksitoikkoisesta elämästä, ennen kuin pujahti pois suihkukopista. Hän nappasi untuvaisen pyyhkeensä mukaan ja lähti jo keittiöön katsomaan mitä toinen oli aamiaiseksi laittanut.

Saburo avasi suunsa muttei mitään ehtinyt sanoa kun toinen oli jo hävinnyt suhkusta. Hän huokaisi ja puri huultaan. Hän niiskaisi muutaman kerran ja pyyhkäisi silmän alustaansa ennen kuin huuhteli shamppoon pois. Hetken kuluttua hän ilmestyi pukeissa keittiöön ja alkoi keittämään itselleen teetä. Hän vilkaisi sitten Kousukea ja kaatoi miehen kuppiin kahvia.
-Onko se enää lämmintä, hän kysyi vilkaisten tekemäänsä aamiasta ennen kuin istahti alas.

Kousuke istuksi jo ruokapöydän ääressä pyyhe lanteillaa ja hiukset vielä hieman vettä valuvina. Hän nosti katseensa Saburoon ja kiitti kun hän kaatoi kahvia hänen mukiinsa. Hän otti siitä heti nautiskelevan kulauksen.
"Joo, on se ihan tarpeeks", Kousuke nyökkäsi Saburolle syöden aamiaistaan hyvällä ruokahalulla.

Saburo hymyili ja nyökkäsi.
-Hyvä. Mitä ruokaa haluaisit tänään?, hän uteli sitten ja sipaisi Kousuken leukaa nopeasti ennen kuin kaatoi itselleen kupillisen teetä.
-Onko sulla pyykkiämitä pitäis pestä muuten?, hän uteli sitten ja hörppäsi mukistaan. Kun hän tulisi töistä ehtisi hän hyvin pyykkäämään ja tekemään ruokaa ennen kuin toinen tulisi.

”Paistettiin nyt vain yksi pakastepizza, ja Kat kyhäsi pienen salaatin”, John kertoi, kaiveli kaapista Kathyn juuri järjestelemät lautaset ja jakoi kolme lautasta pöydälle, ennen kuin istahti Zenin vierelle.

---

”Selvä”, Sam nyökytteli päätään, kuunnellessaan Nigelin sanoja. Katse kääntyi vähän väliä kaihoisasti petiä kohti. Johtui se sitten alkoholista tai jostain muusta, mutta poikaa tosissaan oli alkanut väsyttää, ja paljon aikaisemmin, kuin yleensä.

---

Wakaki naurahti. ”Siitä on kyllä aikaa…” Häntotesi. ”Viime vuodet ovat menneet opiskellessa ja töissä. Eikä seuraakaan ole liiemmin ollut”, mies myönsi, pyöritellessään lasilla pientä kehää ilmaan, tuijottaen tahdissa pyörteilevää kirkasta nestetta lasin sisällä.

---

Hymy Takain huulilla pysytteli koko kotimatkan. Ei pelkästään auttaminen, mutta myös tuttujen kasvojen näkeminen piristi miehen muuten niin mitäänsanomatonta päivää.

Zen nyökähti vain ja piti kätensä sylissään, seuraillen katseellaan muita kahta. Kun lautanen kolahti hänen eteensä pöydälle ja John istahti viereiselle tuolille, hän kohotti kätensä reisiltään ja ryhtyi uskaliaasti ottamaan ensimmäistä palaa pizzasta. Sen leikkaaminen osoittautui tosin haasteeksi Zenille, vaikka kyllä mies jonkinmoisen palan lopulta lautaselleen sai. Hän nyppi nopeasti pöydän pinnalle pudonneet venyvät juustonauhat lautaselleen, ennen kuin kurottautui salaattikulhoa kohti.

Zenistä huomasi heti, että miehellä oli nälkä. Eihän hän ollut syönyt mitään sitten töiden lounastauon, ja silloinkin vain pikkuruisen palan leivosta ja sen päälle pari runsasta kupillista kahvia.

-

Nigel jäi seisoskelemaan hetkeksi hiljaisena paikalleen ja tutkaili Samia katseellaan turhia varomatta, että toinen saattaisi huomata. Tuon päälaki oli suurinpiirtein hänen silmiensä kohdalla ja ruskeat, tuikkivat silmät katselivat väsyneinä pitkähköksi venähtäneen otsatukan takaa.

Nigel kallisti hieman päätään ja sitten, aivan kuin joku olisi napsauttanut sormiaan hänen korvansa vieressä, hän palasi takaisin tähän maailmaan.
"Jooh... hyvää yötä sit", hän totesi ja hymyili Samille ennen kuin poistui kiireesti, alkoholin hieman horjuttamilla askelilla ulos huoneesta, kohti keittiötä.

-

Sachi silmäili Wakakia, eikä saanut kyllä yhtään syytä mieleen miksei miehellä olisi ollut seuraa lähiaikoina. Olihan toinen hyvännäköinen, mukavaluonteinen... lääkäri, mikä oli Sachin pääkopassa bonusta. Ehkä tuo oli sitten ollut vain liian kiireinen, tai sitten naiset todellakin olivat niin tyhmiä kuin hän oli aina ajatellut. Pieni tuhahdus karkasi miehen huulien takaa.
Hän kiitti pikaisesti kun baarimikko toi hänelle lasin kirkasta juomaa ja ryhtyi hämmentämään litkua siinä olevalla tikulla.

John leikkasi heti Zenin jälkeen siivun pizzasta. Hän laski sen lautaselle ja jäi odottamaan, että salaattikulho vapautuisi. Ruokailun äänet houkuttelivat Johnin kissankin kömpimään sängyn alta paikalle. Eläin hypähti ketterästi, tuolia apuna käyttäen, keittiötasolle ja jäi sieltä tarkkailemaan ruokailua.

---

”Öitä”, Sam mumahti. Saman tien, kun Nigel oli kadonnut huoneesta, Sam riisui farkkunsa ja hupparinsa ja heitti ne sängyn päätyyn. Poika ei ollut varautunut viettämään yötään täällä, joten yökkäriksi sai kelvata hupparin alla ollut T-paita ja bokserit. Hän kellahti sänkyyn ja vetäisi peiton lähes koko kehonsa päälle, niin että vain pieni osa päälakea jäi näkyviin. Oluen maku kiersi pojan suussa vielä tuon nukahtaessa.

---

Wakaki hörppi juomaansa, unohtuen ajatuksiinsa. Olisihan hänelle opiskelujenkin aikana tämmöinen ilta kelvannut oikein hyvin, oli se sitten treffit, tai ihan vain poikien ilta. Mutta ei kukaan ollut pyytänyt, ja hän oli itse kumminkin liian kaino ehdottaakseen semmoista. ”Mutta eipä sille mitään voi, jos miehiä ei kiinnosta”, Wakaki huokaisi puoli-vahingossa ääneen, kumminkin niin, että se sopi ihan hyvin keskustelun kulkuun.

Zenin katse karkasi laiskasti ruoastaan keittiötasolle hypähtäneeseen kissaan. Hänen kulmansa kohosivat millin pari, ennen kuin vihreiden silmien kohteeksi vaihtui John.
"Milloin sä olet kissan hommannut?" Hän kysyi lievästi yllättynyt sävy äänessään, saatuaan ensin suunsa tyhjäksi huuhdellen pitsan alas vedellä. Miehen huomio kääntyi takaisin siroon lemmikkieläimeen, ja voimatta vastustaa, hän kaapaisi hieman tonnikalaa pitsapalansa päältä ojentaen sitten tonnikalaiset sormensa kissan nenän eteen nuoltavaksi.
"Sulonen oot kyllä."

-

Nigel läimäisi hiljaisesti jääkaapin oven kiinni suhauttaen avaamattoman oluttölkin auki. Kylmä neste virtasi vauhdilla turhia suussa aikailematta alas kurkusta pojan ottaessa siitä kulauksen. Nigel nojasi pientä ruokapöytää vasten ja tuijotteli keittiön ikkunasta ulos huultaan purren.
Nopealla ranteen liikkeellä hän kippasi tölkin tyhjäksi ja lähti päättäväisenä tarpomaan makuuhuonettaan kohti.

Paita, ja sitten housut, valahtivat lattialle toisensa jälkeen ja pian sukilleen ja boksereilleen jäänyt Nigel tassutti vessaan hampaitaan pesemään. Hän väänsi hanan veden kylmälle ja huuhteli kasvonsa huolellisesti ennen kuin palasi huoneensa suuntaan. Pojan katse kuitenkin karkasi matkalla makuuhuoneen ovelle, jonka takana Sam varmaan oli jo täydessä unessa.

Huomaamattaan oli Nigelin vauhti hidastunut ja lopulta pysähtynyt. Kevyesti humaltuneeseen mieleen pompahti yllättäen mitä suloisin kuvitelma hiukset sekalaisena tuhisevasta Samista. Verhojen läpi valaiseva kuu olisi luonut varjot pitkien, tummien ripsien alle ja paljastaneet hieman pojassa vielä piilevää pyöreyttä. Peitto potkittuna sängynnurkkaan siten, että enää vain toinen jalka peitti varpaansa sen alle. Paita hieman kohonneena, antaen armollisen tilaisuuden nähdä hieman vaaleaa alavatsan ihoa. Ei kai yksi pieni kurkistus ketään haittaisi?

-

Sachi tuhahti uudelleen.
"Hah, niillä varmaan ollut edes silmiä päässä..." Hän sanoi jo, rekisteröiden aivojensa sopukkaan Wakakin sanat vasta murto-osa sekunttia myöhemmin. Hän käänsi kasvonsa Wakakia kohti ja jäi tuijottamaan tuota sanattomana. Oliko hän kuullut oikein? Miehiä? Voi, minkä jumalan hän olikaan saalistanut täksi illaksi. Tai... ehkä. Wakaki vaikutti mukavalta mieheltä, ja jos pieni yökylä saisi välit sekaisin, ei hän kai voinut sitä tehdä.



[Roolailen lopuil huomen. Nyt nukkuun >____>>>]

Kousuke kohautti vain harteitaan ja seurasi peukalollaan kahvimukinsa reunoja.
"Kunhan nyt jotain", hän totesi.
"Se on se kasa tuolla makkarissa, siinä yöpöydän vieressä, kaikki likasia", Kousuke muisteli makuuhuoneessa olevaa suurehkoa vaatepinoa, joista suurin osa oli käyttänyt vain kerran, ja haukkasi palasen voileivästään.

John katseli hymyillen, kuinka kissa nuoli pienimmätkin tonnikalan rippeet Zenin sormilta, jääden sitten lipomaan huuliaan.
"Sain sen synttärilahjaksi Sachilta. Sen nimi on Mona", John kertoi, katsellen kissaa, joka oli parin vuoden aikana kasvanut kovasti, ollen kumminkin edelleen hyvin nuori.

---

Sam oli nukkuessaan kierähtänyt pienestä kerästä selälleen, murrosiän aikana venähtäneet raajat levisivät jokaiseen ilmansuuntaan, vallaten valtaosan sängyn pinta-alasta, ja pojan suu roikkui kevyesti raollaan. Peitto oli valunut vytärön kohdalle, jalkojen pilkistäen toisesta päästä ulos, toisen roikkuessa sängyn laidan ulkopuolella.

---

Wakaki naurahti. "No, jos sen niin haluaa ajatella", hän hörppäsi juomaansa ja jäi jälleen ajatuksiinsa.
"Mutta mitenkäs on sinun seuraelämäsi laita?" Hän kysäisi Sachilta, tuntiessaan että hänen kohdallaan tämä aihe oli jo käsitelty. Miehellä, joka oli varustettu tuollaisella ulkonäöllä, varmasti riitti seuraa.

Zen muisteli mielessään ketä Sachi oli, ja mieleen pompahtikin pian kuva vaaleapäisestä poliisista, joka ei turhaan tuntunut asioita tosissaan ottavan. Hän hymähti ja kurotti rapsuttamaan muutamaan kertaan kissan silkkistä karvaa niskan kohdalta.
"Päiviä, Mona-chan", hän tervehti ennen kuin kiinnitti huomionsa takaisin ruokaansa.
Zenin katse nousi hetken päästä kysyvänä Kathyyn ja sitten Johniin, käsi jo kohoten ottamaan lisää pizzaa, jos vain lupa tuli.

-

Nigel hiippaili oven taakse ja painoi varovasti kahvan alas. Oven pienestä raosta levisi huvittava ja myös suloinen näky. Nigel tirskahti hiljaa ja suoristi selkänsä, avaten ovea hieman lisää. Hän joutui purra alahuultaan, ettei hölmö virne olisi levinnyt kasvoille näyn seurauksena. Hiljaa hän sulki oven selkänsä takana ja otti sitten muutaman askeleen lähemmäs petiä.

-

Sachi kohotti kulmiaan toisen suupielen noustessa vaivoin pidätellyyn hymyyn.
"Nooh..." Hän aloitti ja otti kulauksen juomaansa. "Ei siitä nyt niin pulaakaan ole. Ärsyttää vain välillä kun pikkupojat yrittää lähennellä", hän naurahti ja loi Wakakiin paljon puhuvan katseen.

"Ota vaan sitä pizzaa niin paljon, kuin haluat", John antoi Zenille luvan. Hän tarkkaili, kuinka Mona loikkasi alas keittiötasolta Zenin jalkojen juureen ja jäi sinne kiehnäämään, selvästi odottaen lisää tonnikalaa.
"Susta tuli heti sen ylin ystävä", John naurahti.

---

Sam tuhisi unissaan ja käänsi kylkeään, päästäen pienen korahduksen. Peitto valui entistä alemmas, paljastaen nyt pienen kaistaleen pojan reittä.

---

"Pikkupojat?" Wakaki tyrskähti keveästi mielikuvalle, jossa joku ala-asteikäinen kakara on viettelemässä Sachia, vaikka tuskin tuo ihan sitä tarkoitti. "Kui sinä semmosii kimppuus houkuttelet?" Mies käänsi huvittuneen katseensa toiseen.

Zen virnisti keveästi ja otti sitten liiempiä odottamatta uuden pizzapalan lautaselleen. Suu täynnä hampailla jauhettua pizzamössöä hän vilkaisi pöydän alle jalkoihinsa ja päästi kurkustaan pienen hörähdyksen kaltaisen äänen.
"No tottakai. Mähän olen tällainen eläinguru", Zen sanoi nielastuaan suunsa tyhjäksi ja taputti pariin kertaan rintaansa vakava ilme kasvoillaan. Aivan huomaamattomasti hän kahmaisi hieman lisää tonnikalaa sormenpäilleen ja laski ne pöydän alle Monan ulottuville.

-

Nigel kallisti päätään ja joutui tosissaan purra alahuultaan, ettei olisi hihitellyt aivan hysteerisesti. Hän hivuttautui pedin luo ja ihan vain hetken mielijohteesta istahti sen reunalle mahdollisimman varovasti. Hän yritti olla liikauttamatta patjaa tai olla koskematta Samiin asettuessaan mukavasti makuulle siihen nukkuvan pojan viereen. Hän tuijotteli kattoa hetken aikaa, kunnes käänsi kasvonsa Samin suuntaan ja jäi tuijottelemaan tuon levollisia kasvoja. Haittaisikohan tuota jos hän jäisi tähän nukkumaan... Nigel järsi poskensa sisäpintaa ja käänsi katseensa takaisin kattoon, sulkien sitten silmänsä. Nää, tuskin se toista haittaisi. Hän muisti jättäneensä huoneeseensa valot päälle, mutta ennen kuin ajatus vaihtui tekoon hän oli jo unessa, hengitellen samaan rauhalliseen tahtiin Samin kanssa.

-

Sachi huokaisi ja kohautti harteitaan.
"Sen kun tietäis. Ehkä ne kuvittelee, että mä olisin joku unelmien prinssi, joka pelastaa ne kaikelta ja on ikuisesti luona kun on nähny mun univormun... Kattonut liikaa draamaleffoja telkkarista", hän sanoi ja otti kulauksen juomastaan.

"Heti opettamassa huonoille tavoille", John naurahti, suu täynnä pizzaa. Mies kumartui alemmas ja nappasi Monan syliinsä, kissan protestoiden pienellä naukaisulla, tuo kun ei ollut vielä nuollut tonnikalaa läpikotaisin Zenin sormilta.

---

Aurinko oli hädin tuskin ehtinyt nousta, kun Sam heräsi omaan aivastukseensa. Jokin oli kutitellut hänen nenäänsä. Huoneessa oli hämärää, mutta valoa oli kumminkin sen verran, että Sam joutui siristelemään silmiään, jottei niitä olisi särkenyt. Silmät kuitenkin revähtivät auki, kun katse osui tuntemattomaan möykkyyn pojan vierellä. Hetken tarkkailun jälkeen hahmo osottautui Nigeliksi, joka sai Samin kulmat kurttuun. Hän muisteli menneensä sänkyyn aivan yksin. Poika henkäisi mietteliäästi ja jäi tuijottamaan toisen, jopa häiritsevän lähellä olevia kasvoja.

---

"Heh", Wakaki naurahti lähes tyhjään lasiin. Hän kallisti lasia huulillaan, niin että viimeisetkin pisarat valuivat kurkusta alas, ennen kuin tilasi jo seuraavan. "Minulla tulee tukalia tilanteita lähinnä semmoisten parikymmpisten, ellei vanhempienkin sinkkunaisten kanssa, jos tutkinta sisältää minkään vertaa koskettamista, tai vaikka vaatteiden vähentämistä", mies irvisti joillekin epämiellyttäville muistoille.