Osa#2

Zen vain nauroi pyyhkien tonnikalaiset sormensa paperinpalaan. Hän haukkasi jälleen pizzastaan ja vilkaisi sitten vaiti pysynyttä Kathya.
"Niin säkö olit poliisi myös?" Hän kysyi katsellen naista pöydän toisella puolella.

-

Nigel heräsi, varmaankin suurimmaksi osaksi Samin tuijotuksen seurauksena. Hän raotti silmiään ja jäi katsomaan ensimmäistä asiaa mitä näki: Samin tarkkailevat ja pohtivat kasvot. Raukea virne kohosi vielä väsyneen Nigelin huulille hänen käännähtäessä selälleen kyljeltään.
"Huomenta", hän sanoi Samille ennen kuin valtava haukotus teki tiensä ulos hänen keuhkoistaan.

-

Sachi pudisti huvittuneena päätään.
"Tai sinkkumiehet, jotka pistää sut hieromaan niitä", hän lisäsi ja loi hieman pahoittelevan, mutta myös tyytyväisen katseen Wakakille. "Sori, mulla ei ollut aavistustakaan, mutta osaan kyllä kuvitella että saatto olla sulle hieman ahdistava tilanne. Jos yhtään lohduttaa niin kyllä mun selkä vähän paremmalta sen jälkeen tuntu."

Kathy, joka oli tähän asti keskittynyt lähinnä vain pizzan ahmimiseen, nosti katseensa kuullessaan Zeniltä kysymyksen. Hän pureskeli suunsa tyhjäksi ennen kuin vastasi.
"Joo. Jo melkein kymmenen vuotta alalla", nainen kertoi ylpeästi.

---

"Huomenta", Sam sanoi hiukan pitkitellen. "Mitenkäs sinä olet tänne joutunut?" Poika uteli.
"Voin melkein vannoa, että menin aivan yksin nukkumaan."
Vaikka Samista tuntui, että tuijottaminen olisi hiukan töykeää, ei hän enää kehdannut repiä katsettaan irti Nigelistä. Tuo vaikutti niin levolliselta, eikä Sam varmaan ollut koskaan ollut näin lähellä toista. Poika ei kyennyt tajuamaan, miten itse oli pystynyt pysymään niin rauhallisena, ollessaan kumminkin melkein kiinni ystävässään.

---

"Ei, eihän se ollenkaan häirinnyt", Wakaki kiirehti sanomaan. "Sehän siinä vaan, että ne naiset rupeavat herkemmin flirttailemaan ja..." hän oli mainitsemassa vielä treffeille pyynnön, ennen kuin tajusi missä tilanteessa juuri oli. "Niin", mies sitten sanoi, ettei lause olisi jäänyt auki. "Ihan mukavahan sitä hieromista oli kokeilla, vaikkei se työhön kuulu. Ja hyvä, jos se tuotti tulosta", hän sanoi hymyillen.

-Okei, Saburo sanoi ja nyökkäsi. Hän sipaisi hiuksiaan nopeasti ja jäi hetkeksi aikaa tuijottelemaan eteensä. Hän kohotti sitten katseensa toiseen ja katseli toista hetken aikaa. Hän hymyili hivenen ja mietti sanojaan.
-Mitä mä olen sulle?, hän sitten kysyi varovasti ja jäi katselemaan toista melko vakavana. Hän laski sitten katseensa takaisin kuppiinnsa ja puri huultaan. Hän pelkäsi pahinta.

--

Hideaki huokaisi ja lysähti mustassa silkkisessä aamutakissaan sängylle. Hän vilkaisi kelloa joka näytti jo melko paljon. Carlo oli yhä kokouksessa. Hän sipaisi hiuksiaan ja kaivoi puhelimensa näppäillen Nigelin numeron ja nostaen puhelimen korvalleen. Hänen oli pakko puhua toisen kanssa edes hetki jotta saisi mielenrauhan.

--

Chika poimi herkut kassiin ja maksoi sitten ostoksensa Ryulle. Hän hymyili tuolle ja suukotti toista hellästi ennen kuin vilkaisi kelloa kaupan seinällä.
-Eks sä vois jo mennä vaihtaa vaatteit ni voitais lähtee, hän kysyi sitten ja kurottautui sipaisemaan hellästi toisen poskea.

Ryun katse kääntyi kelloon. Ei hänellä enää todellakaan ollut paljon työaikaa jäljellä, ja asiakkaitakin tuntui olevan hyvin vähän. "Tuskinpa se ketään haittaa", hän vastasi ja suuntasi takahuoneelle, vaihtamaan vaatteita.

Chika hymyili ja nyökkäsi. Hän nojautui kassaa vasten ja jäi odotellemaan toista. Oliki kiva pitkästä aikaa päästä Ryun kanssa viettämään koti ilta. Hän vilkaisi pussiin nopeasti. Eipä siellä pahemmin hänen lempiherkkujaan ollut. Ryun vain. Mutta hän mielellään hemmottelisi toisen piloille.

"Oho, aika hyvin", Zen kehaisi ja hymyili leveästi naiselle. Hän vilkaisi Johnia silmäkulmastaan ryhtyen sitten jälleen järsimään pizzapalastaan. Hänestä olisi ollut mukavaa olla ihan kahden tuon kanssa, mutta samalla kun se ajatus ilahdutti se myös pelotti. Ei voisi koskaan tietää jos John vaikka olisikin hänelle vielä vihainen. Ei pettämistä voi niin vain antaa anteeksi, jos ollenkaan.

-

"Voi, etkö sä muista?" Nigel parkaisi teennäisen surullisena ja käänsi järkyttyneeksi vännetyt kasvonsa Samia kohti. "Ja meillä kun oli niin mukava yö..." Hän huokaisi ja kohautti harteitaan.
"No, ehkä sua pitää vähän valaista~" Hän sitten lopulta henkäisi hymyillen ja kumartui Samia kohti pysähtyen huulet pojan korvan juuressa. Hän alkoi kuiskimaan keksimäänsä 'hauskaa' tarinaa viime illasta kaikkine likaisine yksityiskohtineen.

Lopussa hän vain nauroi ja painoi leikkisän pusun Samin poskipäälle ennen kuin hypähti virkeänä ylös pedistä venytellen käsiään kohti kattoa. Samassa pirahti Nigelin kännykkä ja hän lähti tallustelemaan paljasta rintaansa raapien eteiseen noutamaan sitä. Nähdessään näytöltä soittajan nimen hänen suunsa loksahti auki. Hetken hän mietti pitäisikö vastata vai ei, mutta valitsi sitten ensimmäisen vaihtoehdon.
"Hideaki? Mitä kuuluu?" Hän vastasi yllättyneellä äänellä puhelimeen.

-

Sachi soi keveän hymyn Wakakille ja huomasi samassa kauempana Wakakin takana sen samaisen miehen, jota oli aijemmin katsellut. Hän puraisi hellästi huultaan ja käänsi kasvonsa baarimikkoon, pyytäen lisää juomaa. Ei hän nyt lähtisi metsästämään miehiä kun itse oli toisen tänne seurakseen kutsunut.

-

Kousuke nosti katseensa Saburoon ja katseli tuota vain hetken.
"Kaveri? Ystävä?" Hän ehdotti tunkien viimeiset palat leivästään suuhun.

Hideaki oli jo ehtinyt toivoa ettei Nigel vastaisi ja hän kykenisi jättämään toiselle viestin. Tuo kuitenkin vastasi ja hän säpsähti toisen ääntä. Hän pureskeli huultaan hetken aikaa ennen kuin tajusi että häneltä oli kysymys kysytty.
-Ihan hyvää mulle..täällä lämpimässä olen, hän sanoi hymyillen kevyesti ja kohautti olkiaan. Hideaki nielaisi sitten ja siveli polvea sormellaan nousten ylös ja astellen ulos.
-Mitä sulle kuuluu?, hän sitteb varovasti kysyi.

--

-....sitä vain..., Saburo kysyi kurtistaen kulmiaan ja jäi katselemaan toista hetkeksi aikaa. Hän vilkaisi sitten mukiaan ja kohotti taas katseensa toiseen.
-Tarkotat varmaan poikakaveri tai poikaystävä, hän ehdotti hymyillen hivenen ja tuijotteli toista silmiin.

Hiljaisuus laskeutui pöydän ympärille, kun kaikki keskittyivät syömään. Kun hiljaisuutta oli kestänyt Johnin mielestä jo aivan tarpeeksi, hän toi esille asian, jota oli mietiskellyt jo päivällä.
"Tuota... Zen? Haluaisitko jäädä yöksi tänne? Tai siis, sinullahan ei kai ole kotonakaan mitään kummempaa tekemistä? Olisi ihan kunnolla aikaa vaihtaa kuulumisia ja tämmöistä", mies selitti, ja jäi odottamaan toisen vastausta, pienen jännityksen kuplien vatsanpohjassa.

---

Jokainen Nigelin sana sai Samin sydämen lyömään lujempaa ja sitten päälle vielä suukko poskelle, joka sai pojan vatsan kääntymään ympäri. Nigelin poistuessa huoneesta, Sam nousi istumaan ja jäi miettimään juuri kuulemaansa tarinaa. Eihän se voinut olla totta, hänhän oli juonut vain kaksi olutta. Ei se voinut aiheutta semmoista humalaa, ettei aamulla muista mitään. Mutta taas toisaalta, miksi muutenkaan Nigel olisi nukkunut hänen vierellään?
Mietteinsä keskeltä Sam kuuli Nigelin lausuvan Hideakin nimen, ja mustasukkaisuus valtasi pojan mielen samantien.

---

Baarimikko toi Wakakin eteen jälleen uuden juoman, jota mies rupesi heti hörppimään ihan hyvää tahtia, unohtuen ajatuksiinsa. Tahtomattaan hän alkoi nähdä päiväisen kohtauksen Sachion kanssa hiukan eri valossa.

---

Pian Ryu palasi ja sanoi vielä nopeasti heipat joillekin työkavereilleen, ennen kuin saapui Chikan luokse ja nappasi tuota kädestä, hymyillen aurinkoisesti.

Zen käänsi yllättyneet kasvonsa Johnia kohti. Hänen suunsa olisi auennut ihmetyksestä jos se ei olisi ollut täynnä pizzaa. Hän nieliksi rauhassa ruoan alas vastaten vasta sitten. "Um... no kai se käy. Ei mulla tosiaan ole mitään mikä mua kotona odottaisi."

-

Nigel oli pysähtynyt eteiseen seisoskelemaan varpaitaan tuijotellen. Pieni hymy oli kohonnut nuoren miehen huulille. Oli kiva kuulla Hideakin ääntä pitkästä aikaa.
"Ei mulle mitään ihmeempää", hän vastasi ja kohotti nopeasti katseensa ulko-oveen sen ovikellon soidessa. Hänen silmänsä laajenivat ja hän vilkaisi nopeasti seinällä riippuvaa kelloa. Hitot, sisko oli sitten tutusti ja turvallisesti hyvin aikaisessa.
Nigelin katse käväisi vielä makuuhuoneen ovella, jonka takana Sam oleskeli, ennen kuin hän käveli ovelle huultaan purren.

-

Sachi otti kiitoksen kanssa uuden juoman vastaan ja otti siitä samantien kulauksen. Hän käänsi sitten katseensa muualle baariin.
"Huvittaisko sua vaihtaa paikkaa vähän menevämpään?" Hän kysäisi katsahtaen Wakakia pienesti virnistäen. Hänen teki mieli tanssia.

-

Kousuken silmät vastasivat Saburon katseeseen ja hän vain tuijotteli toista kahvikuppinsa takaa. Kulauksen jälkeen hän laski mukin pöydälle katse yhä toisen silmissä. Sitten hänen huulilleen nousi hivenen vaivautunut ja leikkisä hymy.
"Olihan toi vitsi? Poikaystävä, jonka kanssa kuljetaan käsikkäin ja hellitään? Kyllä sä tiedät etten mä harrasta mitään romanssijuttuja."

Chika suikkasi suukon Ryulle kun tuo niin suloisesti hymyili. Hän vetäisi sitten toisen mukanaan ulos kaupasta ja lähti astelemaan kotia kohti. Hän painoi pian hellän suukon toisen ohimolle.
-Mites meni työpäivä, hän uteli ja irroitti kätensä Ryun kädestä vain kietoakseen sen toisen ympärille. Hän hymyili hivenen ja siveli sormillaan toisen kylkeä.

--

Makoto kuuli ovikellon soivan ja sipaisi hiuksiaan. Hän pysyi hetken aikaa hiljaisena ja vilkaisi nopeasti taakseen ikään kuin varmistaakseen että oli yhä yksin.
-Sä kuulostat siltä et sul on kiire. Äh. Ehkä mun ei ois pitäny soittaa ollenkaa, hän sanoi sitten vaimealla äänellä.
-Mul on vaa ollu kauhee ikävä, hän kuiskasi.

--

Saburo jäi katselemaan Kousukea ja tuntui jähmettyneen. Oli helppoa katsoa muualle silloin kuin piti mutta jos täytyi kuulla sitä mitä halusi..Se oli jo vaikeaa.
-Mitä mä sit teen täällä? Miks me asutaan yhessä?, hän kysyi ja katseli toista hivenen epätoivoisena.

"No hyvä", Johnin huulille nousi pirteä ja ehkä hieman helpottunutkin hymy, tuon kuullessa myöntyvän vastauksen.

---

Sam hätkähti kuullessaan ovikellon soivan. Hän nousi sängystä ja asteli varovasti oven suulle, uteliaana siitä, kuka oli näin aikasin Nigelin ovella. Hän oli aivan unohtanut Nigelin kertoneen illalla siskonsa tulevan kylään.

---

"Häh?" Wakaki hatkahti todellisuuteen. "Ai.. Joo, vaihetaan vaan", mies heitti nopeasti nesteen lasin pohjalta suuhunsa, nielaisten sen pienen irvistyksen kera.

---

"Ei kummemin", Ryu kohautti olkiaan. "Vanhukset löysivät jälleen valittamisen aihetta mistä tahansa", poika selitti ja rupesi kertomaan kovaa tahtia päivän tapahtumista kaupalla.

"Ei, ei. Odota vaan hetki niin voidaan puhua", Nigel sanoi nopeasti puhelimeen. Hän tosissaan halusi puhua Hideakin kanssa pitkästä aikaa, eikä se, että hän oli puolialastomana avaamassa aamu kahdeksalta asunnon ovea siskolleen, joka alkaisi pian kirkumaan innostuksesta ja halimaan häntä, vaikuttanut siihen mitenkään. Hän naksautti oven lukon auki ja pian oven takaa paljastui leveästi hymyilevä, pisamanaamainen nainen, joka oli selvästi ulkomaalainen, vaaleanruskeine hiuksineen ja kirkkaan sinisine silmineen.

"Nigel! Pitkästä aikaa", Lisa hehkutti lujaan ääneen englanniksi, niin että opiskelija-asuntolan käytävä raikasi. Nainen loi yllättyneen katseen veljensä asuvalikoimaan, mustiin boksereihin ja vaaleankeltaisiin sukkiin, ennen kuin Nigel vetäisi tuon sisälle ja paukautti oven perästä kiinni. Lisan katse tavoitti oven takaa kurkkivan Samin ja naisen kulmat kohosivat ja suulle nousi tietävä virne.

"Lisa, heitä ne vaatteet tonne naulakkoon ja tee olos mukavaks, mä käyn puhumassa tän puhelun loppuun", Nigel tokaisi omalla äidinkielellään siskolleen ennen kuin siirtyi omaan makuuhuoneensa, matkalla Samiin silmäyksen luoden. Ovi kolahti kiinni Nigelin takana ja hän huokaisi.
"Sori, sisko tuli käymään", hän pahoitteli puhelimeen Hideakille.

-

Zenin saatua syötyä pizzapalasensa, hän nojautui huokaisten tuolin selkänojaa vasten.
"Olipa ateria", hän totesi raukeana ja sulki silmänsä, pyyhkäisten hiukset kasvoiltaan.
"Ihan ähky tuli", hän naurahti silitellen täpötäyttä vatsaansa.

-

Sachi nyökähti ja joi myöskin juomansa loppuun. Hän nousi jakkaralta ylös, kohentaen nahkatakkia harteillaan paremmin, luoden vielä nopean vilkaisun siihen yhteen tuntemattomaan mieheen, joka tosin nyt jo istui pöydän ääressä kasa naisia ympärillä. Katseen Wakakiin kääntäen hän hymähti ja lähti jo kulkemaan ulko-oville.

-

Kousuke katseli Saburon hivenen eksynyttä olemusta ja aukaisi suunsa, puhumatta heti kuitenkaan mitään.
"Mä luulin, että sä tulit tänne ihan kaverimielessä. Ei me musta mistään muusta sovittu."

Chika hymyili hivenen ja silitteli Ryun kylkeä kuunnellen toisen puhetta. Hän nyökkäili ja heilutteli kauppakassia kädessään.
-Mitäs haluut tehdä tänää?, hän uteli sitten.
-Muuta ku syöpötellä, hän lisäsi naurahtaen.

--

Hideaki hämmentyi hivenen mutta nyökkäsi sitten. Hän kuunteli ääniä ja asteli takaisin sisälle sulkien parvekkeen ovet. Hän istahti sitten sängyn reunalle ja jäi katselemaan hetkeksi aikaa ympärilleen kunnes Nigelin ääni kuului taas ja tällä kertaa tuo puhui hänelle.
-Joo. Ei mitään.., hän sanoi hymyillen hivenen ja kohautti olkiaan. Hideaki sipaisi hiuksiaan ja jäi sitten katselemaan ympärilleen. Hän ei kuitenkaan oikein tiennyt mistä puhua.
-Mä oon pahoillani siitä mitä tapahtu...ja et kilahdin sillai...

--

-No me oltiin yhessä jo silloin..sängyssäkin oltiin oltu. Mikä siinä kertois sen et pidit muo vaa kaverina, Saburo kysyi ja katseli toista epätoivoisena. Hän laski sitten katseesa alas ja jäi tuijottelemaan reisiään.
-Mä aattelin...et..sä..rakastaisit..muo..

Vasta Nigelin mainitessa kännykkään asiasta, Sam muisti hänen kertoneen siskonsa vierailusta. Pojan katse seurasi Nigelia, niin kauan kunnes tuo löi makuuhuoneen ovan kiinni. Siitä hänen silmänsä varovasti kääntyi Nigelin siskoon. Hän alkoi pikkuhiljaa hätääntyä. Nigel oli kadonnut suljetun oven taakse juttelemaan entisen poikaystävänsä kanssa, ja jättänyt Samin kahdestaan, hänelle tuiki tuntemattoman naisen kanssa. Ja nainen vieläpä vaikutti hiukan liian yli-aktiiviselta hänen makuunsa. Eikä asiaa parantanut se, että Samin mieltä kalvoi vieläkin Nigelin tarinoinnit.

---

John naurahti. "Sama täällä", hän silitteli sylissään istuvaa Monaa, joka nuoli kovaa vauhtia Johnin lautasta puhtaaksi.
"Mitäs sitten?" Mies kysäisi, kun Kathykin oli syönyt viimeisat palat pizzastaan.

---

Wakaki nousi Sachin perässä ylös ja seurasi tuota uloskäynnille.
"Sinä kai sitten tiiät joitain tämmösiä meneviä paikkoja?" Wakaki kysäisi, vaikka olikin melko varma, että Sachi tiesi. Ehkä tuolla oli jo mielessä jokin erityinen paikka.

---

"Jaa", Ryu syventyi miettimään. "Ehkä mulle riittää vain se, että voin olla koko illan sun kanssa", hän lopulta sanoi, kun ei keksinyt mitään, ja nousi varpailleen painaakseen Chikan poskelle suukon.

Nigel hymyili pienesti itsekseen ja tönäisi itsensä ovesta nojaamasta.
"Ei se mitään. Kyllä mä ymmärrän. Ja olin mäkin aika kohtuuton kun sanoin niin... jyrkästi", hän sanoi kävellen huoneensa ikkunan luo. Hän raotti verhoja ja katsoi niiden taakse, missä juuri noussut aurinko lepäili taivaalla lämmittäen maankamaraa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Nigel jatkoi puhumista. "No, onko Italiassa niin hienoa kuin aina kehuskellaan?" Hän kysäisi, yrittäen keventää puhelun päällä kylpevää apeaa tunnelmaa.

Lisa silmäili Samia ja suipisti hieman huuliaan kun hänen pikkuveljensä oli sulkenut makuuhuoneensa oven. Hän huokaisi ja ryhtyi alistuneena riisumaan takkiaan ja kenkiään. Vaatteensa naulaan saatuaan Lisa ryhtyi tutkailemaan asuntoa katseellaan pysähtyen Samin luo.
"Terve. Mä olen Lisa, Nigelin sisko. Hauska tavata", hän tervehti nuorempaa poikaa iloisella ja sujuvalla japanin kielellä ja kumarsi pienesti toiselle.

-

Zen kallisti hieman päätään taaksepäin ja avasi silmänsä, silmäillen vuoronperään Johnia ja Kathya.
"Jos tarviitte apua laatikoiden purkamisessa niin voin auttaa. Kunhan pidetään pikku tauko ennen, että ehtii vähän ruoat sulaa", hän ehdotti hymyillen kevyesti.

-

Sachi vilkaisi Wakakia uskomatta korviaan.
"Siis säkö et tiedä?" Hän kysyi naurahtaen Wakakilta ja tarkkaili miestä katseellaan astuessaan ulos baarista. "Kuinka vanha sä olitkaan?" Hänen oli vielä pakko varmistaa, vaikka ulkonäön perusteella hän epäili miehen olevan suurinpiirtein samaa ikäluokkaa hänen kanssaan.

-

Kousuken katse lasittui Saburoon ja hänen suustaan pääsi naurahduksen ja ähkäisyn sekoitukselta kuulostava äännähdys.
"Siis..." Hän aloitti tietämättä kunnolla mitä sanoa. "Sä ajattelit, että me muutettiin yhteen, koska me oltais rakastavaisia?" Hän kysyi ja sai viimeisen sanan kuulostamaan joltain hyvin epätodelliselta ja ehkä inhottavaltakin.
"Mä kun kuvittelin, että olin tehnyt sulle selväksi etten mä ole mikään suhde-intoilija. Mähän ramppaan joka ilta kerhoillakin ja vietän yöni muiden kanssa."
Antamatta Saburolle aikaa kommentoida hän nousi ylös tuoliltaan.
"Mun pitää lähteä töihin, etten myöhästy. Nähdään illalla", Kousuke sanoi ja joi kahvinsa loppuun, ennen kuin lähti keittiöstä.

Hideaki naurahti ja siapsi hiuksiaan.
-No oonhan mä täällä ennenkin ollut mut joo onhan täällä ihan erilaista kun siellä, hän sanoi hymyillen hivenen.
-Sun pitäis joskus tulla käymään, hän sitten lisäsi ja jäi katselemaan hetkeksi aikaa ovelle päin. Hän laski sitten katseensa varpaisiinsa.
-Mites siellä? Onko kaikki ennallaan?

--

Saburo katseli Kousukea hetken ja pysyi hiljaisena. Hän nyökkäsi sitten ja sipaisi hiuksiaan.
-No nyt tiedän mitä me ollaan, hän sanoi sitten ja hievahti hivenen paikoillaan. Hän hörppäsi mukistaan ja nyökkäsi toisen sanoille sitten.
-Okei..

--

Chika hymyili ja nyökkäsi. Hän käänsi kasvojaan juuri niin että toisen suukko osuikin huulille. Hän rutisti sitten Ryua hellästi itseään vasten.
-Ihanaa ku oot mun kulta, hän sanoi.

Nigel nyökähti itsekseen Hideakin ehdotukselle käväistä Italiassa itsekin, vaikka tiesi, ettei toinen sitä nähnyt.
"Pistän korvan taakse", hän sanoi ja nosti kätensä hieromaan kevyesti niskaansa.
"Ei täällä ole tainnut mikään muuttua... Kaikki samoin kuin ennenkin."

Hideaki hymyili ja nyökkäsi myös.
-Onko sulla ollu muo ikävä?, hän kysyi sitten uteliaana. Hän sipaisi hiuksiaan ja epäröi hetken aikaa ennen kuin avasi suunsa.
-Joko oot löytäny uuden petikaverin ittelles?, hän kysyi sitten. Tämä oli tietenkin omalla tavallaan väärin koska olihan Hideakilla itselläänkin uusi mies täällä. Sen takia hän ei voinut olettaa etteikö toisellakin olisi.

Nigel oli avaamassa suutaan, vastatakseen Hideakin ensimmäiseksi esittämään kysymykseen, mutta tuo kysyikin jo uuden. Hänen hymynsä valahti hieman ja hän raaputti etusormen kynnellään ikkunan reunaa.
"Umh... en.." Hän vastasi hivenen vastahakoisena. Ei hän Hideakin kanssa petitovereista halunnut puhua.

Hideaki nyökkäsi vain ja hievahti hivenen. Hän sulki silmänsä hetkeksi aikaa ja huokaisi sitten. Hänen ei olisi pitänyt soittaa toiselle. Nyt hän ei halunnut mitään muuta kuin vain lähteä takaisin Japaniin Nigelin luokse. Hideaki avasi silmänsä ja kävi sängylle makaamaan.
-No toivottavsti löydät jonku joka tekee sut onnelliseks, hän sanoi urhoollisesti omista tunteistaan välittämättä.

Nigel kuunteli vain hiljaisena.
"... niin", hän totesi. Hetken hän mietti, pitäisikö ollenkaan kysyä, mutta ajatteli sitten kuitenkin.
"Miten sulla menee sen... italialaisen kans?" Nigel kysäisi kuin muuten vain, vaihtaen aiheen pois omasta voi-niin-onnellisesta seuraelämästään.

Hideaki hymyili kevyesti ja vilkaisi ympärilleen.
-Ihan hyvin. Se on kaikkea mitä oon aina miehestä toivonutkin.., hän sanoi ja lisäsi kuitenkin mielessään: mutta ei kuitenkaan niinkuin sinä. Hän nousi sitten istumaan ja haukotteli.
-Hivenen kiireinen kylläkin, hän sitten lisäsi.

Samin kuullessa naisen puhuvan japania, hän rentoutui hieman.
"Umh... Sam. Oon Nigelin kaveri", poika vastasi myös japaniksi, vaikka olisikin voinut puhua naisen kanssa englantiakin. Japani kumminkin tuntui kotoisammalta, ja kerran tämä Lisakin sitä oikein sujuvasti puhui, niin miksi ei.
"Mutta, tuota... Jos sua ei haittaa, niin kävisin pukeutumassa", Sam ehdotti varovasti, hieman epävarmana Lisan jättämisestä yksin heti kättelyssä.

---

Hymy Ryun huulilla vain leveni entisestään. Hän nojautui vielä enemmän kiinni toiseen, huokaisten tyytyväisenä. "Niin mustakin."

"Okei. No hyvä et teillä menee hyvin", Nigel sanoi puhelimeen raaputellen kynnellään ikkunankarmia. Hideakin äänen kuuleminen helpotti hieman salakavalasti noussutta ikävää toista kohtaan, muttei kuitenkaan kovin paljoa. Se sai vaan Nigelin oikeasti huomaamaan, että ikävöi tuota miestä.

Lisa naurahti iloisesti ja huiskaisi vain kädellään.
"Joo, ilman muuta! Pue, ettet vilustu. Nigelinkin pitäis", Lisa kehotti ja sanoi viimeisen lauseensa hieman kovempaan ääneen pikkuveljensä huoneen ovea kohti. Ei ollut kovinkaan hyväksi liikuskella ympäriinsä boksereissa ja sukissa.

Sam naurahti, ennen kuin sulkeutui makuuhuoneen ovan taakse. Poika veti farkut jalkaansa ja hupparin sen saman T-paidan päälle, jota hän käytti yöllä. Ei hänellä muutakaan ollut. Lopuksi vielä hän tökkäsi nopeasti lasit nenälleen.
Sam astui ulos huoneesta, tällä kertaa hieman varmempana, kun vaatteetkin olivat päällä.