Osa#2

Sam luikahti Lisan perässä Nigelin makuuhuoneeseen, kun nainen oli jo ehtinyt hyökätä veljensä kimppuun. Hän jäi sivuun naureskelemaan näylle.

---

Ryu naurahti Chikan perässä, suu täynnä kaiken näköistä herkkua. Hän sulki silmänsä, nauttien toisen kosketuksesta, ja keskittyen välillä jopa pureskelemaan ruokansa.

Nigel haukkoi henkeään vetäistessään peiton päänsä yltä kun hänen siskonsa viimein lopetti kutittamisen. Hän katsoi hieman pöllämystyneenä siskoaan ja Samia, hiukset aivan sekalaisessa pörrössä peiton alla vääntelemisen seurauksena.
"Mitä mä tein ton ansaitakseni?" Hän huudahti leikkisurkeasti työntäen alahuulensa törrölle.
Lisa pyöräytti vain silmiään ja virnuillen nousi sängyltä seisaalleen, varoen visusti inhottavaa, tahmeaa länttiä peitossa aivan kätensä ulottuvilla.
"Nyt kuule veli ylös ja vaatetta ylle. Tulet auttamaan noiden tölkkien korjaamisen tuolta olohuoneesta kun ite niistä varmasti suurimman osan oot kurkkuus kipannut", Lisa tokaisi tomerasti laskien kädet lanteilleen. Tähän Nigel vain inahti tyytymättömänä ja katosi takaisin piiloon peiton alle, paljaat varpaat vilkkuen lakanoiden välistä.

"Mmh", kuului vain myöntävältä kuulostava mumahdus Carlon huulien takaa. Hän suoristi selkänsä heitettyään kenkänsä jaloistaan, antaen Hideakin ottaa takin pois hänen harteiltaan.
"Mitäs hupia sä olet keksinyt ittelles täällä odotellessa?" Carlo kysäisi laskiessaan kätensä Hideakin lanteille tuon ripustautuessa hänen kaulaansa. Hän vilkuili hetken sisemmälle asuntoon ja käänsi sitten katseensa nuorempaan mieheen, pieni hymy huulilla leikkien.

-No en mä sen kummempia, Hideaki sanoi hymyillen ja suukotti muutaman kerran Carloa. Hän kallisti sitten päätään hivenen sivummalle.
-Soittelin yhelle kaverille Japanissa ja lupasin et se vois tulla joskus käymään, hän sitten kertoi ja silitteli hellästi miehen olkaa sormillaan. Hän nosti sitten katseensa Carloon ja katseli toista silmiin hetken aikaa ennen kuin räpytteli kauniita silmäripsiään.
-Olin just avaamassa punaviinipulloa. Haluutko sä?, Hideaki uteli ja irrottautui sitten miehestä. Hän asteli hivenen kiusaavin keinuvin askelin silkkisessä aamutakissaan keittiöön. Hän kaivoi esille pullon punaviiniä ja alkoi availemaan sitä antaen ajatuksensa vielä hetkeksi ajautua Nigeliin.

Carlo kohotti vain hieman kulmaansa Hideakin vähäiselle huville päivän aikaan. Hideakin lähtiessä keittiötä kohti hän antoi katseensa levätä nuoren miehen aamutakin peittävässä houkuttelevassa kehossa ja lähti astelemaan hiljalleen toisen perään.
"Mikäs ettei", hän sanoi hymähtäen ja seisahtui aivan Hideakin taakse, liu'uttaen kätensä aamutakin silkkistä kangasta pitkin Hideakin vyötärön ympärille. Hän kumartui painamaan huulensa miehen kaulalle ja tutkaili siitä sitten tuon pullon availua.

-Mimmonen oli se illallinen?, Hideaki kysyi ja vilkaisi miestä olkansa ylitse. Hänen huulillaan lepäsi pieni hymy ja hän nojautui hivenen Carloa vasten. Hän kaatoi viiniä kahteen lasiin ja jäi sitten siihen paikoilleen laskien kätensä Carlon käsien päälle. Hän huokaisi onnellisesti ja sulki silmänsä hetkeksi.
-Mulla oli ikävä suo, hän sanoi sitten ja siveli sormillaan miehen käsivarsia. Hän kääntyi sitten hivenen painaen huulensa hetkeksi miehen huulia vasten.
-Mmmm. Oonko mä sanonu et rakastan suo?, hän kysyi sitten. Vaikka sanat olivatkin vaikeat sanoa hän kuitenkin sanoi ne mielellään miehelle joka melkein elätti häntä.

-Ootko onnellinen et otit mut Japanista matkamuistoks?, hän kysyi sitten nauaraen ja pudisteli päätään. Hideaki kallisti päätään hivenen sivulle jotta pystyi katselemaan Carloa silmiin.

Sam seurasi hymyillen Nigelin ja Lisan riehumista. Kun meno tuntui rauhottuittuvan, uskaltautui hänkin siirtyä istumaan sängyn reunalle. Kun poika katseli sisaruksia lähempää, hän huomasi heti monia yhtäläisyyksiä noiden välillä. Sen hän kumminkin teki heti itselleen selväksi, ettei missään vaiheessa toisi heidän kuullen noita yhtäläisyyksiä esille. Ei Samkaan tykännyt, jos häntä verrattiin Johniin

Chika tuijotteli televisiota hetken aikaa. Hän kallisti päätään hivenen ja painoi päänsä Ryua vasten.
-Mä rakastan suo kauheasti kulta, hän sanoi ja hymyili hellästi. Hän paineli suukkoja toisen poskille ja suupielille. Hän kallisti toisen sitten kevyesti alleen ja siveli Ryun rintakehää. Hän katseli hetken aikaa toista silmiin ja painoi sitten omistavan suudelman pojan huulille.
-Mmm. Rakas.

Carlo hymyili kevyesti Hideakin mainitessa ikävästä ja painoi leukansa vasten nuoremman hartiaa, joutuen nostamaan sen kuitenkin pian pois kun Hideaki kääntyi hieman suudellakseen häntä. Sitä seuranneet sanat saivat Carlon hivenen hämmästymään.
"Mmh, et kai", hän vastasi kääntäen kasvonsa Hideakin kaulaa vasten. Hän painoi nenänsä kevyesti ihoa vasten ja painoi siihen pehmeän suukon. Vaikka Hideaki oli hänelle nuo kolme maagista sanaa sanonutkin, ei hän jostain syystä uskonut niitä, eikä se paljoa häntä vaivannutkaan. Hän ei vaivautunut palauttamaan sanoja myös omalta taholtaan, eihän niissä paljoa perää olisi.
Hideakin kysymys sai Carlon naurahtamaan ja hän virnisti toiselle tuon häntä kääntyessä katsomaan.
"Parempaa matkamuistoa saisikin hakea."

-

Nigel lymysi vain peiton alla hiiskahtamattakaan ja sai näin Lisan huokaisemaan luovuttaneena.
"Okei, miten vaan", hän totesi ja pudisteli päätään lähtiessään astelemaan veljensä vaatteita tursuavalle, yli pienelle vaatekaapille, hakeakseen pojalle jotain hyvännäköistä päällepantavaa.

Nigel kurkkasi peittonsa alta ja huomatessaan siskonsa poistuneen kauemmas, hän romahti makaamaan sängylle. Hän haukotteli pitkään ja leveästi, kääntäen sitten katseensa Samiin.
"Paras sisko maan päällä, vai mitä?" Hän kysyi kasvoille nousten leveä hymy. Vaikka hän saattoi näytellä itsepintaista, tottelematonta kakaraa, oli hän silti hyvin iloinen siskonsa tulosta ja siitä, että tuo vieläkin välitti hänestä niinkin paljon, että jo nuhan uhka kävi jo raskaaksi tuon mielelle.
Nigel venytteli tyytyväisenä paljasta ylävartaloaan, kurotellen käsiään pitkälle sängyn päätyä kohti ja risti ne sitten päänsä alle tueksi.

Hideaki hymyili toisen sanoille ja nyökkäsi sitten.
-No joku patsas veis paljo vähemmän sun rahojas, hän sanoi sitten nauraen ja suukotteli Carloa nauttien miehen läheisyydestä. Hän hymyili pehmeästi ja sipaisi sitten hiuksiaan hivenen pois kasvoiltaan.
-Mut toisaalta sulla nyt ei oo rahasta pulaa. Ja patsaalta et sais kaikkea ihanaa mitä multa saat, hän sanoi sitten ja näytti kieltään hivenen. Hideaki silitteli Carlon olkaa hetken aikaa ennen kuin nosti lasin käteensä ja hörppäsi siitä. Hän huokaisi rentoutuneesti ja katseli miestä hymyillen hivenen.
-Tuutko mun kans terassille ku voisin polttaa ilta tupakan, hän uteli sitten ja kallisti päätän sivulle kysyvästi.

Carlo nyökkäsi ja päästi Hideakin käsistään, ottaen itselleen toisen viinilaseista. Hän lähti nuoremman perässä kulkemaan terassille päin, siemaisten hieman hyvää viiniä, ja sinne päästyään laski sen pienelle lasiselle pöydälle. Hän vetäisi aikaisemmin löystyttämänsä kravaatin kaulastaan ja avasi paidan pari ylimmäistä nappia. Hän nosti viinilasin takaisin käteensä vaihtaen kravaatin sen tilalle ja otti uuden siemauksen punaista juomaa.

Hideaki sipsutteli Carlon perässä terassille ja laski viinilasinsa hetkeksi jotta pystyi sytyttämään tupakan. Hän nosti sitten lasin takaisin käteensä ja hörppäsi siitä hymyillen hivenen. Hän venytteli sitten hivenen ja jäi hetkeksi katselemaan Carloa.
-On mulla aika komee mies, hän sanoi ja painoi suukon miehen suupielelle. Hän vei sitten savukkeen huulilleen ja jäi tuijottelemaan taivaalle. Hideaki huokaisi onnellisena ja sulki silmänsä hetkeksi nauttien lämpimästä tuulahduksesta.
-Muuten. Pystyisitkö sä antamaan mulle ehkä vähän lisää rahaa kun löysin yhet tosi ihanat kengät..joskin ne on kyl naisten kengät..korkkarit..mut ne oli ihan liian vastuttamattomat, hän uteli hymyillen viettelevästi.

Carlo hymähti Hideakin kehulle ja ujutti kätensä nuoremman harteille. Hän vilkaisi toiseen tuon kysyessä hieman rahaa kenkiin. Carlon toinen kulma nousi suupieli mukanaan ja hän laski kätensä tuon harteilta, vetäen mustien, kireähköjen housujensa takataskusta nahkaisen lompakon.
"Mh... paljon sä tarviit?"

Hideaki nousi varpailleen ja kuiskasi sitten määrän Carlon korvaan. Ei sen mikään pilviähipova summa ollut mutta melko paljon kuitenkin. Hän hymyili hivenen ja vei sitten taas tupakan huulilleen. Hän katseli hetken aikaa miestä ja iski silmäänsä. Hideaki liikahti sitten hivenen.
-Mä voin sit keikistellä ne jalassa sulle niin saat rahoilles vastinetta, hän sanoi naurahtaen ja suuteli Carloa hellästi.
-Mmmm.

Carlo ei paljoa pyydettävää rahasummaa säikähtänyt. Hän vain kaivoi lompakostaan jokusen setelin ojentaen ne Hideakille. Hideakin idealle hän virnisti tunkiessaan lompakon takaisin takataskuunsa.
"Selvä..." Hän mumisi vain tyytyväisenä kun Hideakin huulet painuivat jo hänen omilleen. Toisen suusta maistuva viinin ja tupakan sekoitus sai hänet äännähtämään matalasti ja hän nosti kätensä takaisin Hideakin harteille, irrottautuen suudelmasta. Hän ryöväsi toiselta tuon tupakan ja otti siitä parit henkoset itselleenkin, tyytyväisenä huokaisten.

Hideaki hymyili ja kietoi kätensä josta tupakka oli viety Carlon ympärille. Hän painoi muutaman suukon toisen suupieleen ja hörppäsi sitten lasinsa tyhjäksi laskien sen kädestään. Hän sulki silmänsä hetkeksi aikaa ja painoi päänsä miehen olkaa vasten.
-Voisin ostaa jotain söpöi alushousujaki, hän mietti hymyillen ja näytti kieltään miehelle. Hän hieroi sitten poskeaan Carlon olkaa vasten.
-Mmm kultaaa, hän hyrisi.

Carlo naurahti.
"En mä tiedä onko niistä mitään hyötyä, kun mä joka tapauksessa ottaisin ne pois", hän sanoi ottaen vielä sauhut tupakasta, ennen kuin se kävi liian lyhyeksi ja mies tiputti sen lasisen pöydän päällä olevaan tuhkakuppiin, jonka vieressä lojui yhä se aijemmin pois otettu kravaatti.
"Mutta jos sä sellaset haluat..." hän kulautti nopeasti loput viinit lasistaankin alas kurkustaan ja laski lasin alas, kaivaen lompakkonsa vielä kerran esille. Hän sujautti Hideakin aamutakin taskuun muutaman setelin ennen kuin heitti lompakon pois. Miehen kädet liusuivat Hideakin harteilta silkkisen aamutakin peittämille lanteille.

-Sä hemmottelet mut piloille, Hideaki sanoi nauraen ja pudisteli päätään. Hän suukotteli miestä hymyillen ja kietoi kätensä miehen kaulaan.
-Mun oma kultamuru, hän sanoi ja viekotellen keinutti lantiotaan. Hän katseli hetken aikaa Carloa ja huokaisi onnellisena.
-Voitaisko joskus mennä yhdessä pitkäks viikonlopuks Pariisii. Ois ihanaa käydä siellä. Jos sulta vaa joskus riittäis aika siihen, hän puheli sitten. Hideaki suukotteli hetken aikaa Carloa ja vilkaisi sitten taivaalle. Hän tuijotteli tähtiä hetkisen ennen kuin laski katseensa mieheen edessään.
-Rakastellaan tässä terassilla, hän sitten pyysi ja vei huulensa millinpäähän Carlon huulista.

--

Miyu piteli Daikin kädestä kiinni ja hymyili hivenen. Hän oli saanut loman aikana ihan rusketuksen ja tuntui sen lisäksi leijuvan onnesta. Hänellä oli yllään valkoiset shortsit ja haalean keltainen mekko paita. Hiukset olivat kiharrettuina ja reunustivat siroja kasvoja. Miyu vilkaisi miestä vierellään ja hymyili tuolle hivenen. Samalla kyllä vatsaa väänsi jännitys siitä mitä nyt tapahtuisi. Palaisiko Daiki perheensä luokse vai ei. Miyu huokaisi itsekseen ja painoi vielä suukon miehen huulille ennen kuin astui sumennetuista lasiovista läpi. Hän jähmettyi kun kameroiden salamat alkoivat räpsymään ja kysymyksiä lenteli ilmoille kun koko aula oli täynnä lehdistön jäseniä.

Sam hymyili Nigelille vastaukseski. "Aivan varmasti", tuo vielä totesi ja käänsi katseensa Lisaan. Pojan oli myönnettävä, että Lisa oli erittäin oivallinen sisko. Mutta hän oli onnellinen, ettei tarvinnut tuntea kateutta. Olihan hänelläkin mitä hienoin isoveli, jota tuli kiitettyä liian harvoin kaikesta vaivasta ja huolenpidosta.

Sen päivän iltana oli Nigel kutsunut osan kavereistaan opiskelija-asuntolansa pienehköön kellarihuoneistoon, jota hänen ja hänen muutaman kaverin perustama pikkubändi käytti treenihuoneena. Nigel oli vaihtanut jalkaansa kirkkaan tummansiniset farkut, jotka istuivat hyvin hänen yllään sekä mustan t-paidan, johon hän oli itse kesän alussa kirjaillut valkoisella maalilla erinäisiä sanoja, jotka olivat vain sillä hetkellä mieleen ponnahtaneet.
Nyt hän istui kellarihuoneiston oleskelutilassa, jossa kaikki soittimet ja mukava kahden istuttava sohva, pieni jääkaappi sen vierellä sisältö täynnä viileitä juomia ja naposteltavaa, olivat. Hän oli istuutunut kitaransa vahvistimen päälle räpellellen kitaran kieliä samalla kun jutteli kahden siskonsa Lisan kanssa, joka vilkuili kiinnostuneena ympärilleen pienessä tilassa, johon oli jo kertynyt jonkin verran porukkaa.

Hiro seisoskeli huoneen laidalle siirrettyn rumpusetin luona ja siveli sormenpäillään yhtä sen suurista, kimmeltelevistä lautasista. Hän oli yksi uusimmista täällä, eikä tämän takia paljoa viitsinyt vanhojen ystävysten väliin tuppautua höpisemään. Hiro kohotti katsettaan kuullessaan yhtäkkiä huoneen poikki jylähtävän kitaran sävelen, jota seurasi Nigelin iloinen naurunremakka. Vanhemman pojan soitin kun olikin nyt tuon siskon käsissä nuoren naisen esittäessä olevansa mahtavakin rockmuusikko. Näky huvitti Hiroa ja pian Nigelin nauru yhtyi häneenkin, tosin paljon hiljaisempana, niin ettei kuin vain vieressä olevat ihmiset kuulleet.

Kanya saapui paikalla niin että ovikolahti äänekkäästi ja melkein jokainen pää kääntyi oven suuntaan. Hän tervehti porukkaa iloisesti ja hyppelehti sitten eteen päin. Pojalla oli yllään mustat tiukat farkut ja puoleen reiteen asti ylettyvä t-paita joka myötäili ihoa. Hän asteli ensimmäisenä hakemaan juotavaa ja sitten vaihtamaan kuulumisia muutaman tutun kanssa. Lopuksi hän löysi tiensä Nigelin luokse ja miltein hypähti toisen selkään.
-Mitäs kuuluu? Onks tää sun siskos?, poika puheli ja jäi katselemaan nuorta naista.

Aiyu saapui muutaman minuutin veljensä jäljessä paljon hiljaisemmin ja varovaisemmin huoneeseen. Hän puristi laukkunsa hihnaa tiukemmin nähdessään ihmismäärän ja häntä kadutti jo nyt se että oli tullut. Pojalla oli valkoiset kaprit, vaaleanpunainen Hello Kitty paita ja siihen sopiva olkalaukku. Hiuksia koristi vaaleanpunainen rusetti panta. Hän asteli varovasti huoneen sivustalle ja jäi sieltä seurailemaan huoneen tapahtumia.

Sam oli ehtinyt varta kellarihuoneiston sohvalta oikein hyvän paikan ja löhöili siinä nyt oikein mukavasti, katseen kierrellen huonetta.
Hän kuitenkin huomasi katseensa hakeutuvan erittäin useasti Nigelin suuntaan. Jopa useammin, kuin tavallisesti. Jossain hänen mielen perukoilla kummitteli edelleen lähikuva Nigelin naamasta, kun hän oli aamulla löytänyt ystävänsä vierestään, sikeässä unessa. Pieni hymy kohosi Samin huulille, mutta siitä pystyi selvästi erottamaan jonkinlaisen haikeuden.

Nigel käännähti katsomaan tulokasta ja suuntasi Kanyalle leveän virnistyksen.
"Eipä tässä kummempaa", hän sanoi ja katsahti sitten Lisaa. Hän nousi ylös ottaen kitaransa turvaan siskonsa heiluvista käsistä.
"Ja joo. Tässä on Lisa. Lisa, Kanya", Nigel esitteli kaverinsa ja siskonsa toisilleen laskiessaan kitaran varovasti sen telineeseen ja napsauttaen vahvistimen pois päältä.
Lisan kasvoille nousi ehkä vieläkin leveämpi virne kuin hänen veljelleen hänen moikatessa Kanyaa.

Kanya moikkasi reippaasti Lisaa ja hymyili.
-Täs on...., hän sanoi ja kääntyi taaksepäin löytääkseen siitä vain tyhjän kohdan. Poika kurtisti kulmiaan ja vilkaisi ympärilleen.
-Tai..öh. Jossai tääl on mun identtinen veli Aiyu, hän sitten totesi huokaisten ja käytti vielä hetken etsiäkseen veljeään katseellaan. Hän kääntyi kuitenkin sitten Lisan puoleen.
-Minkäs ikänen sä olet?, poika uteli.

Nigel vilkaisi Kanyan taakse, mutta kun ei nähnyt tuon veljeä hän käänsi katseensa takaisin poikaan.
Lisa vilkuili myös ensin nuoren pojan taakse ja antoi katseensa sitten kiertää huonetta etsiskellen tätä Aiyua. Hetken päästä hän näkikin aivan Kanyan näköisen pojan huoneen laitamilla ja vilkutti tuolle hieman kädellään, suu hymyssä.
Lisan katse palautui kuitenkin Kanyaan tuon kysyttyä kysymyksensä.
"Mä olen jo kakskytkaks vuotta", hän vastasi.

Hiro oleili yhä siellä rumpusetin luona. Hän huokaisi kyllästyneenä. Vain hehkulampuilla valaistu pieni kellarihuoneisto sai hänen mielensä hieman hiipumaan. Poika kun piti paljon enemmän luonnon valosta ja ulkoilman raikkaasta tuoksusta.
Mutta olihan tänne pakko tulla, tottakai. Eihän hän halunnut aloittaa lukion ensimmäistä lukuvuotta ilman sen kummempia kavereita. Kyllähän hän Nigelin tunsi, mitä nyt välillä tuon kanssa jutteli, mutta ei hän sen enempää aikaa vanhemman pojan kanssa viettänyt. Enemmän hän kaipaisi omanikäistä seuraa.
Hiro istahti lattialle, selkä seinää vasten, ja koukisti toisen jalkansa rintaansa vasten, laskien leukansa polven päälle, jääden vain hajamielisesti seuraamaan sivusta Lisan huoletonta ja ylen iloista olemusta.