Osa#6

[Kuulostaa hyvältä : DD]

Wakaki hymähti katsellessaan Zenin sähläystä lavalla. Hän käänsi katseensa Sachiin ja katseli tuota hetken.
"Tuota... Olenkohan nähnyt sinut jossain aiemminkin?" Miehen oli pakko kysyä, kun asia rupesi vaivaamaan häntä liikaa.

---

John kierteli tylsistyneenä ruuhkaisilla kaduilla. Hän oli vihdoinkin päättänyt lähteä ulos tunkkaisesta talostaan.
Lopulta mies sattui astumaan sisälle satunnaiseen karaokebaariin. Hän ei kiinnitänyt mitään huomiota ympäristöönsä kiitäessään tiskille tilaamaan juomaa.

Nobu asteli pian takaisin baarin puolelle ja tunki itsensä baaritiskille tilaamaan uutta juomaa.

Zen näytti pohtivalta tökätessään kosketusnäytöstä valitsemansa biisin. Hän tarttui syvään henkäisten mikrofoniin ja vilkaisi häntä katsovia ihmisiä takanaan.
"Omistan tämän yhdelle tärkeälle henkilölle", Zen sanoi hymyillen ja kääntyi puoliksi näyttöä päin, josta näki laulun sanat.
Hiljalleen hän alkoi laulamaan itse asiassa melko hyvällä äänellä hyvin kehnoa englantia. Kappaleen hän oli kuullut itse aijemmin pariin otteeseen musiikkikanavalta.

-

Sachi tarkasteli Wakakia ja hieroi hieman leukaansa.
"Sitä mäkin tässä pohdiskelen..." Sachi mutisi ja muisteli sitten hetken, ennen kuin hänen kasvoilleen syttyi oivaltanut ilme.
"Hei, etkös sä ole se, jonka luona Zen majailee?"

"Kyllä olen", Wakaki naurahti. Hän katseli vielä hetken Sachia, kunnes muisti poliisin, joka oli kysellyt Zenin perään.

---

John vilkaisi nopeasti tiskille tullutta naista. Toinen vilkaisu sai hänet hiukan hämilleen. Nainen näyttikin enemmän mieheltä...

Johnin ajatukset kuitenkin katkesivat, kun hän kuuli jo erittäin tutuksi käyneen äänen. Hän nielaisi ja kääntyi hitaasti ympäri. Niin kuin mies oli pelännytkin, lavalla seisoi Zen.
John vilkuili ympärilleen ja toivoi hartaasti, ettei Zen ollut hähnyt häntä. Mies suunnitteli jo karkaavansa paikalta, mutta juuri silloin juoma saapui. Hän nappasi lasin, kiitti siitä ja luikkelehti ihmisten välistä ainoalle tyhjälle pöydälle, joka hänen onnekseen oli vieläpä aika syrjässä.

Nobu tilasi juoman ja katseli lavalla olevaa miestä. Hän huokaisi ja antoi sitten katseensa etsiä tyhjää pöytää. Pian mies kuitenkin asteli äsken vieressään olleen miehen perään ja kyseli tältä jos hän voisi istua samaan pöytään kun vapaita pöytiä ei enää ollut.

--

Mikio tärisi peiton alla ja kaivoi puhelimensa näppäilen Sachin numeron. Ei hän ollut olettanut että toisella näin kauan menisi.

Sachi naurahti.
"Joo, mä kävin silloin kerran viemässä Zenille vähän asiaa. Olen se poliisi, jos muistat?" Hän johdatteli ja havahtui tuntiessaan kännykkänsä tärinän housunsa taskussa. Vilkaistuaan soittajaa hän vilkaisi Wakakia, pyysi tuota katsomaan hetken aikaa laatikoiden perään ja kiiruhti ulos baarista vastaamaan puheluun.
"Mikio, onko kaikki hyvin?" Hän kysyi huolestunut pistos rinnassa tuntuen.

-Pelottaa...., Mikio mumisi hiljaa ja säpsähti kun ovelta kuului koputus.
-Joku on mun ovella...., poika mumisi hiljaa ja painautui paremmin peiton syövereihin niiskaisten hiljaa.

Toisesta päästä kuuluvat hiljaiset puheet saivat Sachin sydämen hakkaamaan hieman nopeammin.
"Mä tulen sinne. Ei mitään hätää", hän sanoi mahdollisimman rauhoittavasti ja sulki puhelun. Hän pyyhälsi takaisin baariin ja kaappasi laatikot syliinsä.
"Mun täytyy nyt mennä. Nähdään ehkä myöhemmin", hän sanoi Wakakille hymyillen hivenen väkinäisesti ja kiirehti ulos sisäilmasta suunnaten askeleensa Mikion taloa kohti.

Mikio laski puhelimen viereensä ja sulki silmänsä. Hän nyyhkäisi jälleen ja pyyhki poskensa kuivaksi. Poika painoi sitten taas päänsä tyynyä vasten ja kuunteli kun ovelta kantautui taas koputus.

[Ketäs ovella kyykkiikään?:D]

Sachi viiletti kiivasta kävelytahtia kohti määränpäätään. Laatikotkin tuntuivat nyt kevyemmiltä. Pian hän huomasi tutun kerrostalon edessään ja olikin jo rappukäytävässä nousemassa hissillä ylös.

[Semmonen hyypiö joka on tuomas vaa noille ruokaa : D]

Mikio puri huultaan kevyesti ja hautasi kasvonsa Sachilta tuoksuvaan tyynyyn.

[Selvä~n__n]

Sachi astui ulos hissistä ja loi kummastuneen katseen henkilöön, joka seisoskeli Mikion asunnon oven edessä.
"Älä hakkaa sitä ovea", hän murahti laatikoidensa takaa tuon jo kohottaessa kätensä uuteen koputukseen.
Sachi pukkasi laatikkonsa toiselle ja avasi oven mukaansa ottamilla avaimilla ottaen sitten tavaransa takaisin itselleen laskien ne eteisen lattialle.
Toisen kertoessa olleensa tuomassa ruokaa Sachi nyökkäsi ja päästi toisen sisälle.

Mikio ilmestyi pian hivenen pölähtäneen näköisenä olohuoneeseen. Pojan silmät punottivat ja tämä oli hivenen kyyryssä. Hän näytti pelästyneeltä pikkueläimeltä.

Sachi katsahti Mikioon ja hymyili heikosti. Hän kulki tuon luo ja silitti pienesti pojan kauniita hiuksia.
"Se oli pelkkä lähetti", hän sanoi rauhallisesti katsellen Mikioa.

Mikio nyökkäsi ja painautui Sachia vasten kietoen kätensä miehen ympärille. Poika niiskaisi ja upotti kasvonsa toisen paitaa vasten.

Sachi kietoi kätensä kevyesti Mikion hennon kehon ympärille ja silitteli hitain liikkein tuon selkää. Hän vilkaisi pienesti lähettiä, joka loi heihin katseen ja mutisi poistuvansa nyt, minkä tekikin parin sekunnin sisällä.

Mikio kohotti jonkin ajan kuluttua katseensa mieheen ja tuijotteli tätä hetken. Hän nousi varpailleen ja meinasi suudella toista mutta tajusikin kesken kaiken ettei se varmaan ollut sopivaa joten hän tyytyi vain hymyilemään hivenen ja antoi käsiensä valahtaa rennoiksi pois toisen ympäriltä.

Sachi vastasi hymyyn ja silitteli muutaman kerran vielä Mikion selkää kunnes pästi irti.
"Anteeks. Aika vähän venyi kun tapasin tuttuja", hän sanoi selitykseksi sille miksi tuli vasta nyt. Hän tajusi itsekin vihdoin paljon kello jo oli.

Mikio nyökkäsi vain ja katseli Sachia. Poika näpläsi hihaansa hivenen hermostuneena ja jäi pian tuijottelemaan varpaitaan. Eihän tuijottaminen ollut kohteliasta.
-Mun selkään...on sattunu koko päivän..., hän lopulta mutisi.

Sachi loi huolestuneen silmäyksen Mikioon.
"Onko se se suuri mustelma?" Hän kysyi ja vilkaisi automaattisesti pojan niskaa, josta se alkoi.

-Melkeen...koko selän pitunen.., Mikio vastasi ja nosti katseensa taas Sachiin. Pojan katse jäi tuijottelemaan miehen huulia.

"Anna kun mä vilkaisen nopeasti, vaikken mikään taituri olekaan", Sachi sanoi ja kiersi Mikion taakse kohottaen tuon paidanhelmaa selän puolelta.

Mikio värähti hivenen mutta pysyi vain nätisti paikoillaan. Pojan selässä oleva mustelma kulki niskasta melkein lantiolle asti ja oli osittain hivenen sinipunainen.

Sachi hiveli mustelman ääriviivoja etu- ja keskisormellaan kevyin painoin. Hän huokaisi hiljaa laskiessaan Mikion paidan takaisin alas.
"Se ei ole yhtään parantunut. Pitäisikö mun käyttää sua terveysasemalla?" Hän kysyi huolestunein ilmein.