Osa#6

Hideaki kuuli toisen sanat ja pysähtyi käänähtäen ympäri. Hän katseli Wakakia odottavasti. Jos tämä ei nt sanoisi mitään poika kävelisi toisen elämästä pois.

--

Nobu hymyili Johnille ja liikahti hivenne lähemmäs tätä laulaessaan.

--

Mikio tärisi pelosta ja katseli ympärilleen. Poika asteli olohuoneessa olevan ison kaapin luo ja avasi sen oven tunkien itsensä sinne ja vetäen sitten oven kiinni perässään.

Sachi kaivoi kännykkänsä taskustaan ja alkoi selailemaan numeroita, lopulta löytäen sinne tallentaneen Marinin numeron. Sulkien silmänsä hän toivoi hiljaa itsekseen puhellen että toinen vastaisi vaikka kello olikin jo paljon.

Marin huokaisi ja kaivoi puhelimen taskustaan. Hän vilkaisi näyttöä ennen kuin vastasi.

Wakaki tuijotti Hideakia hiljaisuuden vallitessa. Hän ei enään tiennytkään mitä olisi sanonut. Lopulta mies laski katseensa likaisenharmaaseen loskaan, pidellen edelleen poskeaan. "Sä palellut kuoliaaksi, jos et nyt pääse minnekkään lämpimään."

---

Johnkin hymyili vielä leveämmin ja otti muutaman tanssiaskelenkin musiikin tahdissa. Hän henkaisi syvään ja käännähti yleisöön päin biisin vihdoinkin loppuessa.

-Harmi vain että se jokin lämpimä ei ole sun kanssa, Hideaki sanoi ja huokaisi.
-Mulla ei oo aikaa leikkiä sun kanssa Wakaki...mun pitää löytää asunto ja työ....ja mä luulin tyhmänä että ehkä toinen näistä ongelmista ratkeais kun kertoisin sulle tunteistani mutta näköjään ei.., hän totesi.

--

Nobu hymyili ja niiasi sirosti laittaen sitten mikin paikoilleen ja astellen pois lavalta.

Sachi säpsähti hieman toisen vastatessa ja hengittäen yhä hieman raskaasti hän nojasi itseään autonsa kylkeen.
"Hei... Anteeksi, että soitan tähän aikaan, mutta mä eroan tästä hommasta", hän puhui hiljaisella mutta selkeällä äänellä puhelimeen ja nosti katseensa Mikion asunnon ikkunaan.
"Jos sä mitenkään pääsisit, Mikio olisi varmasti kiitollinen jos tulisit sen luokse."

Marin huokaisi ja kohotti kätensä otsalleen.
-Sun on pakko olla sen kanssa tuleva yö....mun lapsi ja poikaystävä on kipeinä enkä mä voi niitä jättää kahestaan, hän totesi vain.

Sachi sulki silmänsä ja hengitteli vain hetken.
"Mä en voi palata sen luo.. meidän välit on vähän huonona", hän puhui nielaisten älähdyksen, joka meinasi karata huulilta hänen liikahtaessa ja selän tömähtäessä auton kylkeä vasten.

Wakaki alkoi jo hätääntyä. Vaikka hänen tunteensa eivät olleetkaan yhtä vahvat, kuin Hideakin, ei hän tahtonut menettää poikaa kokonaan.
"Eihän meidän ole pakko lopullisesti erota. Me voidaan edelleen olla ystäviä", mies soperteli epätoivoisesti.

-Kyllä te nyt varmaan yhden yön kestätte toisianne...mä hankin sille uuden henkivartijan asumaan sen kanssa huomenna, Marin sanoi ja sulki varovasti Mikin makuuhuoneen oven.

---

-Hienoa....se korvaa kaiken eikö...haista paska, Hideaki sanoi naurahtaen ivallisesti ja kääntyi taas. Hän pysähtyi kuitnekin vielä ja kääntyi ympäri.
-Miksi ihmeessä mä edes menin karkottamaan sen miehen luotani siellä baarissa...se sentään välittä edes vähän, hän vielä sanoi.

John laski mikkinsä Nobun mikin vierelle ja seurasi häntä alas lavalta. Hän tajusi vasta silloin tarkistaa erään asian. Miehen katse harhaili nopeasti yleisön joukossa, mutta onnekseen hän ei nähnyt tuttua, vihreää hiuspehkoa.

---

Wakaki nielaisi ja laski katseensa surkeana loskaiseen maahan. Hitaasti hän kääntyi ympäri ja lähti lampsimaan kohti asuntoaan, vilkaisten nopeasti lumipenkassa istuvaa Zeniä. Mies yritti estää kyyneleet nieleskellen lähes tauotta.

Hideaki tartoi loskassa ja huokasi. Missä ihmeessä hän viettäisi yönsä. Poika vilkaisi taakseen ja jäi katselemaan Wakakin selkää. Hän oli ollut ihan varma että toinen olisi pitänyt hänestä edes sen verran että olisi halunnut yrittää hänen kanssaan, mutta näemmä ei. Hideaki huokaisi ja istahti loskaan. Mitä väliä millään enää olisi. Hän voisi nyt vain jäädyttää itsensä kuoliaaksi.

--

-Se oli hauskaa, Nobu sanoi hymyillen ja vilkaisi Zeniä takaisin.

[Meen saunaan]

[Takasin mut kaikki näköjää hävis]

Sachin hengitys raskaantui hieman ja hän nojasi päätään autoa vasten.
"Sitten on sellainenkin ongelma, että mä en välttämättä pääse takasin ylös", hän mutisi ja nielaisi jälleen älähdyksensä.

-

Zen jäi istumaan lumikasaan ja kaiveli taskustaan tupakan sytyttäen sen. Hän hengitteli rauhoittavaa savua ja läsähti selälleen kylmään ja vaatteita kastelevaan lumeen.

-Et pääse takaisin?, Marin kysyi hivenen kummissaan ja asteli keittiöön.

"Kaaduin tuolla aijemmin.. melko pahasti jos tarkemmin miettii", Sachi sanoi ja pysytteli vain mahdollisimman paikoillaan nojaillen auton viileään kylkeen silmät suljettuina.

Marin huokaisi ja hieroi ohimoitaan.
-No hyvä on sitten...mä hoidan sinne jonkun sen seuraksi....vaikka en pidäkkään ajatuksesta että Mikion pitää viettää seuraavat viikot jonkun tuntemattoman kanssa...

"Okei, kiitos", Sachi sanoi siirsi toisen kätensä selälleen. Jokin oli tainnut mennä siellä pahasti vikaan.
Hän mutisi puhelimeen heipat ja sammutti puhelun sallien nyt haukkoa henkeään. Hän vilkuili ympärilleen ja kiitti mielessään Mikion asunnon hyvää sijaintia. Terveysasemalle ei pitäisi olla pitkä matka.
Sachi kävi hakemassa kissansa autostaan ennen kuin lukitsi sen ovet. Auton voisi kai myöhemmin hakea kun ajo onnistuisi. Kissat piti silti mukaan ottaa, jäätyisivät muuten kylmään yöhön. Hän lähti kulkemaan vaivanloisesti irvistellen, kissojen kantokoppaa kantaen tietä pitkin enemmän keskustaan päin.

"Niin", John nyökkäsi hymyillen. Hän palasi pöydän luokse, huomaten että vajaa lasi oli jo jonkun työntekijän toimesta. Mies kohautti olkiaan, nopeastihan hän uuden juoman tilaisi.

---

Wakaki käännähti Zeniin päin huomatessaan, ettei toinen tullut perässä.
"Jäätkö sä siihen?" Mies kysäisi käheällä äänellä.

Nobu hymyili ja istahti alas hengähtämään hetkeksi.
-Kai sitä vois lisää juotavaa mennä hakemaan, hän sanoi.

Zen vilkaisi Wakakia ja kohotti tupakkansa ilmaan.
"Poltan nyt tämän kun alotinkin", hän sanoi ja imaisi kunnon sauhut.

"Hnh... selvä", Wakaki mumisi ja lähti laiskoin askelin kulkemaan kotirappuaan kohti, tunkien kätensä syvälle taskuihin.

---

"Niinpä", John myöntyi ja lähti samantien tunkeutumaan väkijoukon läpi tiskiä kohti.

Nobu seurasi Johnia ja kaiveli samalla laukustaan muutaman setelin.
-Mä voin tarjota kun tulit laulamaan mun kanssa, hän sanoi hymyillen.

Yura istuskeli baaritiskillä käsiään pöytään nojaillen. Hän hörppi tilaamaansa olutta ja naureskeli lavalla laulaville humaltuneille tovereilleen.

Nobu nojautui baaritiski vasten ja suti hiuksiaan paremin. Hän yritti saada baarimikon huomiota itseensä mutta huokaisi kun tämä jäi toiselle puolelle tiskiä ottamaan tilausta.