Osa#6

Naoto hymyili Marinille ja siirsi hiuksensa silmiltään.
"Selvä, mutta enköhän mä pärjää."

-Ja saat tulla mun luo koskaa vaan...vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu, Marin lisäsi hymyillen.

"Saatan vaikka tullakin", Naoto hymähti ja pyöritteli lusikkaa mukissaan juoman seassa.

Marin hymyili ja hörppi kahviaan laskien sitten Mikin omalle tuolille kun poika heräisi.

Naoto hymyili hiukan Mikille pojan herätessä ja käänsi kasvonsa sitten ikkunaa kohde juoden hitain siemauksin latteaan.

Miki hörppi mehuaan hiljaisena ja heilutteli jalkojaan. Poika kyseli kiinostuneena viettäisikö Naoto illan heidän kanssaan.

"Taidan mennä illaksi opiskelemaan, mutta toiste sitten", Naoto sanoi Mikille pahoittelevasti hymyillen.

-Ai..., Miki sanoi hivenen harmistuneena. Hänestä oli kurjaa että joutui viettämään illan varmasti jonkun tylsän lastenhoitaja tädin kanssa.

Naoto siirsi katseensa mukissaan kiemurtelevaan nesteeseen ja kohotti sen huulilleen juoden viimeisetkin pisarat mukin pohjalta. Voisihan hän tietenkin mennä Marinin kämpille lukemaan opuksiaan, mutta mitähän iloa siitäkin olisi Mikille, että hän vain lukisi.

Miki kinusi takaisin Marinin syliin ja mies nosti pojan syliinsä kaivettuaan rahat ja maksettuaan heidän ostoksensa.
-Jatketaankos sitten.., mies sanoi.

Naoto nousi tuoliltaan ja veti takkinsa vetoketjun takaisin kiinni ennen kuin asteli ulos kahvilasta Marinia ja Mikiä edellä.
"Minne suuntaan sitten?"

Miki osoitti suunnan ja Marin lähti kävelemään rauhallisesti sinne päin. Poika selvästikkin mökötti isälleen ja pysyi siksi suhteelisen hiljaisena Marinin sylissä.

Naoto käveli askeleen kahta muuta jäljessä vaitonaisena. Hän tarkkaili joitain vastaan tulevia ihmisiä katseellaan korvien punoittaessa pienesti hiusten alla kylmästä.

Marin vilkaisi Naotoa ja veti miehen lähemmäs itseään puhaltaen tämän korvaan lämmintä ilmaa.

Naoto kohotti katseensa Mariniin ja painoi hymyillen suukon tuon suupielen seutuville.

Marin hymyili kevyesti ja veti Naoton aivan kiinni kylkeensä lämmittäen tämän kylmää kehoa.

Naoto laski hetken kuluttua päänsä nojaamaan Marinin olkaa vasten ja katseli eläimiä, joiden ohitse he kävelivät.

Mikinkin innostus oli hivenen laantunut ja pian poika pyysi josko he voisivat jo lähteä kotiin. Marin nyökkäsi ja johdatti kolmikon takaisin autolle.

Naoto lähti helpotusta tuntien autoa kohti, koska häntä ei oikein kiinnostanut kulkea kylmässä elämiä katselemassa. Hän hypähti auton kyytiin ja värähti hieman lämpötilan muutoksen takia.

Marin pisti taas Mikin takapenkille ja lähti sitten ajelemaan. Mies ajeli Mikion asunnon lähettyville ja kyseli sitten Naotolta mihin voisi jättää tämän. Kun suurin osa alueella asuvista oli opiskelijoita herätti Marinin kiiltävä uusi mersu paljon huomiota.

Naoto katseli hetken seutua ympärillään.
"Jätä vaikka tähän. Tästä ei ole kovin pitkä matka kävellä asuntolalle."

Marin nyökkäsi ja ajoi jalkakäytävän vierelle. Mies kaivoi sitten lompakostaan käyntikorttinsa ja ojensi sen Naotolle.
-Soita mulle ja tule käymään, mies sanoi kevyesti hymyillen.

Naoto otti käyntikortin vastaan katsoi sen nopeasti läpi.
"Ilmanmuuta", hän sanoi ja avasi turvavyönsä. Hän painoi suukon sormillensa ja sitten vei sormensa Marinin huulille. Hän vilkaisi Mikiä takapenkillä ja hymyili tuolle silittäen pikaisesti pojan hiuksia ennen kuin hypähti ulos autosta ja sulki sen oven perässään.

Marin hymyili ja katseli hetken aikaa Naoton perään ennen kuin lähti hitaasti ajelemaan kohti kotia kuunellen pikku poikaa joka innokkaasti ryhtyi taas selittämään sitä sun tätä.

Naoto kulki kävelytietä pitkin eikä välittänyt muutamien opiskelijatoveriensa ihmettelevistä katseista kun hän oli noussut erittäin kalliin näköisen auton kyydistä.
Ei kulunut aikaakaan kun läheisestä pikaruokalasta juoksi eräs Naoton kaveri nuoren miehen luo kulkemaan tuon vierellä ja kyselemään mitä ihmettä hän oli ollut tekemässä.