Osa#6

Zen mutristi hieman huuliaan ja vilkaisi ympärilleen.
"Okei, nyt me mennään vähän irrottelemaan", hän päätti äkisti ja vetäisi Wakakin mukanaan läheiseen karaokebaariin tuuppien miestä kohti lavaa, jolla tällä hetkellä lauloi keski-ikäinen naiskolmikko aivan erisointuisin äänin ja niistä kaikki meni aivan nuotin vierestä.
"Menet jonottamaan tonne. Mä haen juomat", hän sanoi ja odottamatta vastausta lähti tallustelemaan baaritiskille.

Hideakilla oli kurja olo. Poika oli harhaillut pitkin kaupunkia ja lopulta jäänyt istumaan loskaan Wakakin asunnon eteen. Hän huokaisi ja painoi päänsä polviaan vasten.

"M-mitä", Wakaki änkytti ja pyörähti ympäri, yrittäen löytää Zenin katseellaan. " En minä aio laulaa", hän huudahti miehen perään.

Zen kuuli kyllä Wakakin huudon, muttei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Ja jos mies uskaltautuisi pois jonosta hän kyllä pistäisi tuon maksamaan.
Zen astahti tiskin viereen ja pureskeli huultaan miettiessä mitä tilaisi, päätyen lopulta tarjoilijan omaan valintaan.

-

Sachi huomasi kolmisen metrin päässä tutun vihreän pehkon ja käännähti kasvonsa tuttua henkilöä kohti.
"Zen?" Hän kysyi naurahtaen ja viittoili miestä luokseen kysellen mitä tuo täällä oikein aikaansa vietti.

[Huoh...haluisin tehä yhen naisten vaatteisii pukeutuvan miehen tonne mut en enää kehtaa tehä lisää hahmoi....]

[Tee vain. Siitä mitään haittaa ole!:D]

[Hmmm.... NO OKEI! (kauhee suostttelu vaadittii :'DD)]

Wakakin olo alkoi käydä epätoivoiseksi. Hän tiesi, että jos yrittäisi poistua jonosta, Zen passittaisi hänet samantien takaisin, ilman armoa.
Ulko-ovi olisi kyllä ollut aivan lähellä, mutta se vasta olisikin ollut tylsää, jos hän olisi paennut paennut paikalta. Ja silloin hän vasta olisikin saanut kuulla kunninasa.

Pieni toivon pilke kumminkin käväisi miehen silmässä. Hän oli selvästi saanut piristettyä Zeniä edes hiukan.

[Näinhän se aina menee.:'3]

Zenin eteen laskettiin kaksi suurta lasillista vihertävää juomaa joita mies jäi katselemaan.
"Sä näytät paljon ilosemmalta kuin viime näkemisellä", Sachi mainitsi hörpäten siideriään perään. Hän sai vain murahduksen vastaukseksi.
"Miksi sulla muuten on kaksi juomaa? Kännäysreissu?"
Zen pudisti ja nyökytti päätään. "Mulla on kaveri mukana. Ja joo, me ollaan kännäämässä ittemme vuosituhannen humalaan ja valitellaan koko ensi kuukausi."
Sachi naurahti ja vilkuili Zenin tulosuuntaan jos näkisi jotkin tutut kasvot, jotka mahdollisesti olisivat Zenin seuralaisen.
Viherpää tuijotteli hetken laatikoita ja alkoi pian kyselemään niistä.

[Nobun tiedot siel tito osastossa ; )]

Nobu asteli sisään samaiseen yökerhoon(vai missä ne oli). Hänellä oli päällään paita joka näytti miehen kauniit solisluut ja vähän yli polven ulottuva vekkihame. Hänen hiuksensa laskeutuivat kauniisti ja miehen korvissa roikkuivat korvakorut. Nobun kasvoilla oli kevyt ja luonnolinen meikki joka korosti vain hänen kasvojensa siroutta. Miehen jalassa kiilsivät melkein kymmen senttiset korkokengät joilla hän käveli paremmin kuin moni nainen. Hän asteli kohti baaritiskiä ja kohensi laukkunsa asentoa. Hän oli juuri muutama päivä sitten eronnut poikaystävästään. Nobu oli takkinsa narikkaan ja hymyili hivenen katsellessaan ympärilleen.

[Nobu on mukana ja porukat on jossain ihmeen karaokebaarissa.:DD]

[Yayh : D no se nyt kuitenki tuli sinne samaa paikkaa]

Wakaki äkkäsi Zenin baaritiskillä. Seuranaan joku tuntematon mies... Tarkemmin katsottuna, Wakakista tuntui, että hän oli nähnyt miehen ennenkin. Hän vilkaisi ympärilleen ja huomatessaan, ettei jono ollut pidentynyt yhtään, hän lampsi muina miehinä baaritiskille, ryysti suunnilleen puolet juomasta ja pienen irvistyksen jälkeen käänsä katseensa Zeniin.
"Sä et saa mua laulamaan edes kirveellä uhaten."

Zen sai vain vilkaistua nopeasti baaritiskille lapsinutta henkilö kun Wakaki jo ilmestyi ryystämään juomia.
Sachi kohotti katseensa mustatukkaiseen ja tarkasteli tuota näyttäen selvästi pohtivalta.
Zenin silmät kavenivat hänen tuijottaessaan Wakakia.
"Sun piti olla jonossa", hän sanoi muka kiukkuisella äänensävyllä ja vilkaisi lasia, josta mies oli juonut. "Ja muutenkin... tuo oli mun juomani."

Nobu tilasi vaaleanpunaisen drinkin ja maksoi sen. Hän antoi sitten katseensa valua pitkin baarissa olevia henkilöitä ennen kuin sipsutti vapaan pöydän ääreen istumaan. Pöytä sattui olemaan Wakain, Zenin ja Sachin vieressä oleva pöytä.

Wakakin katse valahti pöydällä jököttävään lasiin. Hän pohti ankarasti Zenin sanoja, kunnes kohotti päätään, tuijottaakseen edessä näkyvää seinää.
"Sama se, mä en kumminkaan laula."

Zen tuijotti hetken ilmeettömänä Wakakia kunnes purskahti vuolaaseen nauruun painaen otsansa tiskin pintaa vasten hartiat hytkyen naurusta.
Sachi tuijotteli vierestä koittaen hillitä hymyä, joka väkisin auroi tietään suupielille.
"Sun piti varata sitä paikkaa minulle. En uskalla edes ajatella sua laulamassa", Zen hekotti eikä meinannut saada naurua loppumaan.

Hetken päästä Wakakikin purskahti hervottomaan nauruun, tuijotettuaan ensin ainakin puoli minuuttia vieressään istuvaa miestä.
"Olisit heti sanonut", hän sai sanottua hekotuksensa keskeltä.

Nobu huokaisi ja hörppi juomaansa mutta ohi menevä nuori nais joukkio rymyisi hänen ohitseen ja miehen drinkki kaatui hänen vaatteilleen. Hän kirosi hiljaa ja huokaisi uudelleen.

Zen hihitteli vielä hetken kunnes kohottautui pystyyn vatsaansa pidellen. Hän mojautti Wakakia pehmeästi ohimoon maireast hymyillen.
"Että sä olet hölmö."
Sachi hörppi siideriään seuraillen huvittuneena miehiä.
"Teillä näkyy olevan hauska ilta."

Nobu huokaisi ja hävisi laukkunsa kanssa vessaan. Onneksi hän kantoi aina mukanaan vara vaatteita. Hän vaihtoi hameensa muutamaa senttiä lyhyempään mekkoon ja tunki sitten likaiset vaatteet laukkuunsa. Hän asteli pian ulos kopista ja muutama mies katseli häntä hivenen kummastuneena kun nämä luulivat Nobua naiseksi. Nobu kuitenkin jäi vain meikkailemaan peilin ääreen ja pistämään hiuksiaan paremmin.

Wakaki ärähti suupielien silti nykien, yrittäen pitää ne leikkisästi mutrulla, ja länttäsi kämmenensä ohimolleen, siihen mihin Zen oli mojauttanut.
Hän hörppäsi loputkin juomasta, välittämättä siitä, että se olikin Zenin juoma.
"Noniin, meneppäs nyt laulamaan, kun niin kovasti tahdoit", mies rupesi hätistelemään Zeniä.

"Noh", Zen valitti mutristillen huuliaan. Hän peruutti Wakakin käsien kantamattomiin ja otti suuria kulauksia vielä täydestä lasista. Hän hengähti puhallellen ilmaa suustaan ja vilkaisi lavalle päin.
"Sayonara", viherpää sanoi virnistäen ja pinkaisi jonon luo ohittaen sen hetkiset jonottajat päästen lavalle, jossa alkoi sähläämään karaokelaitteen kanssa miettiessään kappaletta.

[Haluisko joku tupsahtaa juttelee nobulle....ku en jaksais yksin ropettaa]

[Mä voin kyllä tunkasta Johnin sinne jossakin välissä 8D Silläkin uhalla, että Zen on laulelemassa hempeitä (tai mitä lie Nishu sille valitsee)
Koko poppoo samaan baariin :'D]