Osa#6

Mikio kääntyi ympäri ja pudisti vain päätään.
-Kyllä se varmaan pian paranee, hän sanoi hymyillen ja katseli taas Sachia. Hän sipaisi nopeasti toisen huulia sormillaan ja laski kätensä sitten Sachin olalle.

Sachi räpäytti silmiään Mikion sormien koskettaessa hänen huuliaan. Hän vilkaisi keittiön suuntaan ja sitten takaisin poikaan.
"Mennäänkö syömään kun se lähetti vartavasten toi meille ruokaa?"

Mikio hymyili hivenen ja hivenen epäröiden suuteli Sachia.
-Mä pidän susta..., poika mutisi hiljaa ennen kuin käänähti ja käveli keittiöön.

Sachi seisoskeli hetken paikoillaan ja seurasi sitten toista keittiöön. Tuon hän oli jo osannut päätelläkin, mutta sen suoraan sanottuna kuulosti erilaiselta.

Mikio nosteli pahvisia ruoka kippoja paperikassista pois ja availi niitä antaen herkulisen ruuan tuoksun täyttää asunnon. Poika kattoi pöydän ja vilkaisi sitten olohuoneen suuntaan. Olikohan Sachi lähtenyt karkuun...

Sachi istahti ruokapöydän ääreen hiljaisena ja seuraili Mikion käsiä, jotka nostelivat ruokia pöytään.

Mikio istahti lopulta alas ja nosti ruokaa lautaselleen. Hän vilkaisi Sachia nopeasti. Tämä ei sitten näköjään aikonut sanoa mitään.

Sachi odotti että Mikio sai ensin ruokansa ja nosti sitten sitä omallekin lautaselleen. Hän pohdiskeli asiaa mielessään tunkiessaan ruokaa suuhunsa pienin palasin.

Mikio söi hiljaisena ja tuijotteli ruokaansa. Poika kuitenkin vilkaisi vähän väliä Sachia ja odotteli josko tämä sanoisi jotain.

Sachi mutusti ruokaansa ja saatuaan sen syötyä hän kohotti lasin huulilleen vilkaisten Mikioa. Laskien nyt tyhjän vesilasin pöydälle hän nojasi leukaansa käteensä jääden katselemaan pojan lautasta.
"Vaikka sä pitäisit musta ja minä susta, niin ei tästä tulisi mitään", hän lopulta sanoi ja kohotti katseensa pojan sinisiin silmiin.

-Ai....jaa..., Mikio sanoi eikä voinut sille mitään kun pojan ilme synkkeni hivenen.
-No ei sitten..., hän mumisi kuitenkin urhoolisesti vaikka näytti olevan murtumis pisteesä.

Sachi rapsutteli pienin liikkein leukaansa sitä itse tiedostamatta.
"Mä en ole sua varten. Sä ansaitset parempaa", hän sanoi ja hymyili hivenen. "Munlaiset ihmiset, jotka viettää mielellään aikaansa iltasin jossain päin keskustaa ja kammoaa vakiintumista, ei ole noin herttasia varten."

-En mä halua parempaa....etkä sä voi koskaan tietää millasta on vakiintua jos et kokeile....haluatko sä oikeasti viettää loppuelämäs yksin..., Mikio sanoi ja nosti katseensa Sachiin.

John hätkähti ja meinasi kaataa lasinsa jonkun tullessa kyselemään vapaata paikkaa. Hän nosti katseensa ja huokaisi silminnähden huojentuneena, kun näkikin Nobun, eikä Zeniä.
Miehellä kesti hetki tajuta, että toinen olis tosiaan kysynyt häneltä jotain. Lopulta hän nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja mutisi vielä perään jotain.

---

Wakaki hämmentyi Sachin nopeasta lähdöstä. Hän huokaisi, nojautui tiskiä vasten ja jäi katselemaan Zenin esiintymistä lavalla.

Nobu hymyili ja kiitti. Hän istahti alas laskien laukun maahan jalkojensa viereen. Mies hörppäsi juomastaan ja katseli sitten taas lavalla olevaa mhenkilöä.

Sachi rypisti hieman kulmiaan ja huokaisi.
"En mä tiedä..." Hän mumisi laskien kädet syliinsä pöydältä.
"Mua ei ole vain luotu suhteisiin. Aina alkaa ahdistamaan jos joku kiintyy liikaa, ja sitten teen typeriä asioita..."

-

Zen kumarsi pienesti ja hänen hypellehdessään pois lavalta kuului satunnaisia taputuksia. Mies kulki ihmisten lomasta Wakakin luo ja jäi sitten vilkuilemaan ympärilleen.
"Minne se Sachi lähti?"

John ei uskaltanut katsoa mihinkään suuntaan, peläten näkevänsä Zenin jossain, vaikka hän kuulikin edelleen miehen äänen selvästi. Ja tuolta ääneltä John olisi halunnut sulkea korvansa. Mies vain tuijotti juomaansa ja yritti ajatella ihan mitä tahansa muuta.

---

"Hänelle tuli jotain kiireistä menoa", Wakaki selitti, hörppien uutta juomaa, jonka oli vasta tilannut.

Mikio katsei Sachia vain surullisena ja nyökkäsi.
-Mä en sitten tierdä....tuleeko tää toimimaan.....se että sä asut täällä.., poika sanoi. Ei hän voinut elää seuraavia viikkoja yhdessä ihmisen kanssa johon oli jo ehtinyt luoda vahvoja tunteita. Ei poika voinut istua Sachia vastapäätä joka päivä kun hän vain halusi kiehnätä miehen sylissä ja suudella tätä.

--

Nobu katseli vieressää istuvaa mietä hetken aikaa.
-Mä olen Nobu, hän esittäytyi hymyillen.

John meinasi jälleen kaataa lasinsa. Hän huokaisi, ryhdistäytyi ja nosti katseensa Nobuun.
"John", mies esittäytyi, luoden huulilleen pienen hymyn.

Nobu hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän pysäytti kädellään miehen keikkuvan lasin.
-Anteeksi kun kysyn...mutta onko sulla kaikki hyvin? vaikutat vähän hermostuneelta...

Sachi katseli hiljaisena Mikioa.
Hieraisten otsaansa hän laski katseensa lautaseensa nojaten päätään käsiinsä. Hän oli jo tottunut asumaan täällä Mikio seuranaan ja kissatkin viihtyivät.
"Taidat olla oikeassa..."

-

"Ahaa", Zen mumisi ja istahti Wakakin viereen. Hän tilasi itselleen lisää juotavaa ja puhalsi ilmaa suustaan.
"Kuulitko muuten, että mulle jopa hurrattiin?" Hän sitten kysyi virnistäen lievästi.

Mikio nyökkäsi ja nousi ylös.
-Ja ehkä on parempi ettei nähdä enää....mä voin sitten lähettää jonkun hakemaan ne kissanpennut kun se aika tulee.., hän sanoi ja asteli keittiöstä olohuoneen puolelle.

"Ai, tuota... Kaikki on vallan mainiosti", John yritti vakuutella lähes tuntemattomalle ihmiselle, säilyttäen edelleen sen pienen hymyn, tosin tällä kertaa se näytti epävarmemmalta.

---

Wakaki naurahti. "Niin siinä taisi päästä käymään", mies hymyili ja hörppäsi jälleen juomaansa.

Nobu hymyili hivenen ja nyökkäsi. Hän hörppi taas juomastaan.
-Ajattelitko mennä laulamaan?

Sachi kohotti kasvonsa Mikioa kohti niiden valahtaessa kalpeiksi. Eihän toinen voinut olla tosissaan.
Hän nousi ylös tuolilta ja kulki olohuoneeseen ripein askelin.
"Sun täytyy pilailla", hän sanoi kalpein kasvoin katse Mikiossa.

-

Zen hörppi tilaamansa juoman ennätysvauhtia ja käänsi sitten katseensa Wakakiin.
"Lähdetäänkö vuokraamaan sitä elokuvaa ennen kuin saan alkoholimyrkytyksen?"