Osa#6

Hideaki nappasi esineen Wakakin kädestä ja tunki sen suuhunsa hengitellen sen kautta. Tämä oli niin noloa ja nöyryyttävää. Ei hän ollut koskaan ennen saanut paniikki kohtausta julkisella paikalla.

Wakaki katseli, kuinka Hideaki sai hengityksensä tasaantumaan. Hän itsekkin alkoi vähitellen rauhoittua. Hän alkoi jo suunnitella kylmän viileää paluuta omalle paikalle. Lasikin oli jäänyt vielä vajaaksi ja kohta joku henkilökunnasta tulisi hakemaan sen.

Hideaki hengitteli jo hivenen tasaisemmin ja laski asma-piipun pois suustaan. Hän jäi tuijottelemaan sitä hiljaisena hetken aikaa.

"Sä voit varmaan jo ihan hyvin", Wakaki sanoi Hideakille, luoden huulilleen pienen hymyntapaisen. Laiskoin askelin hän palaili omalle paikalle.

Hideaki katseli surkeana Wakakin perään ja huokaisi. Hän tuijotteli miestä jonkin aikaa. Siinäkö heidän suhteensa sitten oli. Poika tuijotteli sormiaan hiljaisena. Meni hänenkin elämänsä hienosti. Hänellä ei ollut rahaa, asuntoa eikä yhtään ystävää ja nyt jopa hänen ensi rakkautensa ei enää puhunut hänelle.

Wakaki hörppäsi nopeasti juomansa ja nousi pystyyn. "Vaihdetaanko baaria, vai käydäänkö nyt vuokramassa se leffa", mies kysyi, jääden katsomaan Zeniä odottavasti.

Hideaki tuijotteli vain Wakaki huuli lerpsallaan hivenen kyyryssä. Poika näytti aivan lapselta joka ei saanutkaan karkkia.

Zen kohautti olkiaan lähtiessään tallustelemaan Wakakin luo.
”Käydään yhdessä paikassa..” Hän sanoi ja huiskautti kättään Ikarolle huudahtaen, että kaveri pistäisi laskun hänen palkkansa piikkiin.

-

”No mä nyt vain olen tällanen ääliö, joka ei osaa ottaa asioita oikealla kantilla”, Sachi huokaisi nojaillen nyt ruokapöytään käsillään. Mies kun ei ollut järin sinut pinnansa kanssa, alkoi jo turhautuneisuus kiertyä sisällä. Sitä hillitäkseen hän haroi vaaleita hiuksiaan takaraivon seudulta.

Mikio vilkaisi vain Sachia nopeasti ja kohautti olkiaan. Hän jatkoi ruokakipoista ruuan syömistä ja nojasi päänsä toiseen käteensä.

Sachi tuijotteli Mikioa hiljaisena. Lopulta hän pukkasi käsillään itsensä pystyyn ja otti pari askelta ovea kohti. Hän vielä vilkaisi jääkaapilla kyykkivään poikaan.
"Jos mä kävisin hakemassa niitä tavaroitani... käyn tuulettumassa samalla", hän sanoi silmäillen Mikioa. "Pärjäätkö sä täällä?"

-Enköhän..., Mikio mutisi. Hän huokaisi ja sulki jääkaapin oven pian. Ei poika yksin halunnut jäädä mutta ei hän toista voinut pakottaa jäämäänkään.

Sachi katseli Mikioa hieman epävarmana, mutta nyökkäsi sitten, vaikka ei toinen sitä nähnytkään.
"Selvä. Soita mulle heti jos tulee jotain. Tulen salamana takaisin", hän sanoi, hymyili pienesti ja kulki eteisen puolelle, saaden kissalauman katseet puoleensa.

Mikio nyökkäsi ja ilmestyi pian olohuoneen puolelle jääden katselemaan Sachin perään hiljaisena.

Sachi veti ulkovaatteet päälleen tutkien, että kaikki mitä hän tarvitsi oli takin taskuissa. Hän heitti huivin pään olkana ylitse ja avasi ulko-oven lukon. Hän vilkaisi pikaisesti Mikioa ennen kuin siirtyi käytävän puolelle painaen oven perässään kiinni. Hän hyppeli rappusia alas ja ne loppuun asti päästyään olikin jo hengästynyt.
Sachi hengitteli harmistuneena astuessaan kirpeään ilmaan, joka läheni iltaa. Hänen pitäisi koittaa pitää parempaa kuntoa yllä. Olihan hän sentään poliisi.

Mikio tuijotteli ovea hetken ja siirtyi sitten leikkimään kissanpentujen kanssa.

Sachi kulki normaalia kävelytahtiaan pari kadunkulmaa, mutta otti lopulta itseään niskasta kiinni. Hän kiihdytti tahtiaan lähtien jatkamaan matkaa hölkäten. Perille päästyään hän kirosi hiljaa raahautuessaan portaita ylös toiseen kerrokseen. Hengästyneenä hän lopulta pääsi sisälle hiljaiseen asuntoonsa lähtien heti seikkailemaan ympäriinsä keräillen tavaroita pariin laatikkoon.

Mikio nosti kissanpennut sekä Soran syyliinsä ja kuskasi nämä omaan sängyynsä kömpien sitten kissojen viereen makaamaan. Hän huokaisi ja painoi päänsä tyynyyn joka tuoksui Sachille. Poika nuuhki tyynyä jonkin aikaa ennen kuin painoi vain kasvonsa sitä vasten.

Saatuaan joitain tavaroita, joita epäili tarvitsevansa jossain välissä, pakattua Sachi kiikutti ne eteisen pöydälle. Hän kävi keittiössä vilkaisemassa jääkaappiin, ettei sinne olisi jäänyt mitään mikä mahdollisesti pilaantuisi hänen ollessa muualla.
Sachin puettua ulkovaatteet takaisin ylleen hän nappasi laatikot syliinsä ja asteli rappukäytävään. Tällä kertaa hissiä käyttäen hän saapui alas astellen ulos. Ähkäisten hiljaa hän lähti laatikoita kannellen kulkemaan ihmispaljouden seassa. Huonompi puoli tahdossa liikkua oli se, että laatikotkin piti itse kantaa kun autoa ei tullut mukaan otettua.

Mikio huokaisi ja sulki silmänsä. Poika haukotteli ja hymyili hivenen kun kissanpennut kömpivät pojan viereen peiton alle lämpimään.

"Selvä", Wakaki huokaisi, mutta koetti piristyä. Ehkä hielle tulisikin ihan mukava ilta. Mies astui kirpeään pakkeseen, kietoen kaulahuivia tiukemmin kaulansa ympärille.

Sachi poikkesi läheiseen baariin matkan varrellaan tankkaamaan itseään. Hän laski laatikot baaritiskille ja nojautui sitten sen ylle. Paikassa kaikui lapsellisia ja hauskuuttavia lauluyrityksiä, jotka saivat miehen hymähtelemään aika ajoin.
Tarjoilijan ilmestyessä Sachin eteen hän pyysi itselleen omenasiideriä istahtaen korkealle jakkaralle.

-

Zen asteli Wakakin perässä ulos ja nosti toisen kätensä miehen olkapäälle.
"Olit sitten melko töykeällä päällä", hän sanoi astellen jalantietä eteenpäin enemmän keskustaan.

Hideaki istui yhä baarin nurkkapöydässä ja huokaisi syvään.

Wakaki huokaisi jälleen. "Niin minä taisin olla..." Mies myönsi ja meinasi lisätä, että häntä kadutti jo nyt.
"Korjaan asian, jos vielä kohtaamme jossain", hän sanoi hiljaa, tunki kädet taskuihinsa ja nosti katseen taivaalle.

Zen kohotti kulmiaan kääntäen katseensa Wakakiin.
"Mitä sä meinaat? Hylätä sen vai?" Hän kyseli lievästi ihmeissään. Olihan Hideaki hieman takiaisen kaltainen kiusanhenki kyynärvarressa, mutta hän oli luullut Wakakin pitävän miehestä.

Wakaki kurtisti kulmansa, pitäen katseensa edelleen taivaalla. "Ymh... Minusta vain tuntuu, ettei tämä nyt toimi", mies selitti hiljaisella äänellä.