Osa#6

Wakakin kulmat kohosivat, tuon seuratessa edelleen tilannetta. Hän huokaisi raskaasti ja nojautui käsiensä varaan. "Vainiin..." Mies mumisi itsekseen ja hörppäsi juomansa loppuun.

---

Akio meinasi ärsyyntyä uudelleen järjestellessään jälleen papereita. Ei hänen työnsä tuntunut tänä päivänä mitään muuta olevankaan.

Hideaki katseli nyt vasta ympärilleen baarissa ja huomasi Wakakin. Hän jäi katselemaan tätä hivenen häpeissään ja hävisi pian vessaan pois miehen kainalosta. Hän huokaisi ja tuijotteli hetken itseään peilistä.

Naoto nojautui Marinia vasten silmät puoliksi ummessa.

-

Chojiro silitteli Harun niskaa ja suukotteli pehemeästi tuon suupieliä.

-

Sachi silitteli sylissään jököttävää kissaa, joka tiiraili hänen polveltaan alas lattian tasalla olevia pentujaan.

-

Zen seurasi katseellaan kuinka Hideaki pakeni tilannetta vessaan ja käänsi sitten katseensa Wakakiin.

-

Nigel hymisi itsekseen siirtyessään viereisen toimiston ovelle. Hän laski kätensä koputtamaan sen pintaa ja raotti sitä sitten.
”Siivoamaan olisin tulossa.”

-Sä olet kyllä sitten ihana pakkaus, Marin sanoi hymyillen ja suukotteli Naoton suupieliä hellästi. Hän kietoi kätensä tämän ympärille ja painoi poskensa vasten Naoton hiuksia.

--

Haru hymyisi tyytyväisenä toisen kosketuksen ja suukkojen alla.
-Pitäiskö siirtyä makuuhuoneen puolelle, mies kuhersi ja painautui paremmin Chojiroa vasten.

--

Mikio ilmestyi jonkin ajan kuluttua makuuhuoneesta ja katseli hetken Sachia ennen kuin asteli keittiöön mitään sanomatta.

Akio kohotti katseensa. Hänen oli pakko hymähtää nähdessään jälleen nuo samat siivoojan kasvot.
"Tule vain", mies sanoi ja vilkaisi kelloaan. "Minä voisin mennä vaikka päivälliselle, etten olisi täällä sinun tiellä", hän mumisi ja kohottautui tuoliltaa.

---

Wakaki vilkaisi Zeniä, kohottaen tuolle kulmiaan. Hän pyöritteli hetken tyhjää lasia kädessään, kunnes huikkasi saman miehen tuomaan uuden juoman.

Hideaki taisteli hengittämisen kanssa ja kaivoi astma-piippunsa taskustaan hengittäen sen kautta. Hän nousi istumaan käsienpesu altaan viereen ja sulki silmänsä.

”Kiitos vain”, Naoto vilkaisi silmäkulmasta Marinia naurahtaen.

-

Chojiro hymyili vain jatkaen suukotteluaan, joka liikkui vähitellen korvalle ja kaulalle.

-

Sachi kohotti katseensa Mikioon, joka seurasi poikaa keittiöön asti. Hän mutisi hiljaa itsekseen jotain kääntäessään katseensa Soraan joka maukaisi kuin olisi valittanut huonoa ilmapiiriä.

-

Nigel avasi oven ja kiikutti kärrynsä sisälle huoneeseen. Hän oli jälleen keskittynyt niin musiikkinsa kuunteluun, että tajusi toisen puhuvan vasta kun huomasi miehen huulien liikahtavan viimeisen sanan kohdalla.
”Anteeksi?” Hän kysyi laskien kuulokkeet alas korviltaan.

-

Zen ei voinut mitään kasvoille pyrkivälle virnistyksen alulle, jonka piilotti lasinsa taakse kulauttaessa loput juomat kurkustaan alas.

Marin hymyili ja nosti Naoton syliinsä kuin prinsessan. Hän lähti sitten kuljettamaan toista makuuhuoneeseen.

--

Haru hymyili ja vei kätensä Chojiron niskaan pyöritellen sormiaan siellä.

--

Mikio kaivoi jääkaapista ruokaa ja alkoi syömään napsien vähän sitä sun tätä.

"Eikö sun pitäisi mennä töihin..?" Marc kysyi Minorulta hieman huolestuneena. Jos tuolla muutenkin olivat raha-asiat huonosti, niin asiaa pahentaisi se, jos hän ei menisi tänään töihin ollenkaan.

Minoru pudisti päätään.
-Haluan olla täällä...sun kanssas, hän sanoi ja hymyili hellästi.

Marc hymyili myös, melko vaisusti tosin. "Mä maksan sulle korvauksia menetetystä työajastas.." Marc totesi sellaisilla äänensävyllä, että siihen ei ollut mitään vastaanväittämistä.

Minoru nyökkäsi vain ja silitteli Marcin hiuksia hellästi. Turhaan hän nyt vastaan väittäisi.

"Niin että taidan mennä päivälliselle, pois sinun tieltä", Akio toisti lauseen. Hän vielä järjesteli pöydällä lojuneet paperit muutamaan pinkkaan, helpottaakseen pojan työtä.

---

Wakaki litki juomaansa ja vakuutteli itselleen, ettei häntä haitannut ollenkaan Hideakin lähentelyt. Eihän hän edes vielä ollut kunnolla tottunut pojan läsnäoloon, ei heidän välilleen ollut edes vielä syntynyt mitään pysyvää, ja tuskin nähtävästi syntyisi tulevaisuudessakaan. Mies mutristi suutaan tuumaillessaan itsekseen.

Hideaki palasi seuralaisensa luo pian ja kertoi että hänen täytyisi lähteä. Mies kuitenkin nappasi vain hänen kädestään kiinni ja sanoi että ilta oli vasta nuori. Hideaki pyristeli hetken irti ennen kuin istahti miehen vierelle ja vilkaisi Wakakin suuntaan hivenen pahoittelevasti.

Naoto säpsähti yhtäkkistä nostoa ja takertui käsillään kiinni Marinin kaulaan, joka oli ainut paikka mistä hakea turvan tunnetta sillä hetkellä. Hän kuitenkin rentoutui muutaman askeleen kuluttua ja vilkaisi menokohdetta hivellen Marinin harteita.

-

”Mh... voisihan tuonne mennä”, Chojiro sitten viimein vastasi matalasti Harun korvaa vasten.

-

Sachi kurkki keittiöön nähdäkseen Mikion ja sai Soran vain hypähtämään tympääntyneenä hänen sylistään takaisin lattialle.
Hän nousi ylös ja kulki varovaisin askelein keittiön ovelle kuin peläten että niidenkin kaiku saisi keittiössä olevan pojan tunteet herkistymään.
”Mikioo...” Sachi koitti hiljaisella, maanittelevalla äänellä. ”Mä olen tosi, tosi, tosi pahoillani.”

-

”Mene vain, vaikka et sä mun töitäni häiritsisikään”, Nigel sanoi ja säväytti loistokkaan hymynsä Akiolle puristellessaan rätistä jälleen ylimääräiset vedet sankoon. Kuinkahan mones kerta se oli jo sinä aamuna.

-

Zen tarkkaili Wakakin mietiskeleviä ja hivenen hämmentyneitä kasvoja mielenkiinnolla.
”Tahdotko sä muualle vai mennetkö riistämään Hideakin tuolta köriläältä?” Hän kysyi pyöritellen lasiaan.
Ikaro tuli hakemaan pöydälle kertyneitä drinkkilaseja pois tutkaillen vaihvikkaa kahta miestä. Hänen varmaan pitäisi sekoittaa heille vähemmän alkoholipitoisia juomia jos tahti jatkuisi pitkälle iltaan.

Marin hymyili ja laski Naoton lopulta sängylle. Hän peitteli tämän ja asettui sitten toisen vierelle silitellen Naoton hiuksia hellästi.

---

Haru hymyili ja lähti hitain askelin peruuttamaan kohti makuuhuonetta vetäen Chojiroa mukanaan.

---

Mikio puri huultaan ja vilkaisi vain nopeasti Sachia ennen kuin jatkoi syömistään. Poika istahti jalkansa päälle tuolille ja kaatoi lasiin mehua.
-Sä oisit kyllä voinut ihan kiltistikkin sanoa jos ei kiinosta..., poika sanoi lopulta ja puri huultaan.
-Ei ois tarvinut nauraa päin naamaa...

Wakaki nosti katseensa Zeniin ja hetken päästä naurahti. "Samapa tuo", mies kohautti olkiaan. "Hideaki kyllä saa tehdä, mitä lystää", hän jatkoi, luoden nopean, vaivihkaisen vilkaisun poikaa päin.

---

Akio asteli ovelle, vastaten samalla Nigelin hymyyn. Hän tarkasti vielä nopeasti ovelta käsin huoneen yleiskunnon, kurtistaen vähän kulmiaan itse aiheutetuille, sotkuisille paperikasoille. Mies kohautti olkiaan ja lähti reippain askelin hissejä kohti, jättäen huoneen oven raolleen.

Hideaki vilkaisi jälleen Wakakin suuntaan ja miehen hengitys alkoi takkuilla. Hän kaivoi taskuaan löytämättä kuitenkaan mitään. Poika vilkaisi vieressään olevaa miestä joka loi hivenen huolestuneita katseita. Hideaki ei kuitenkaan saanut sanaakaan suustaan kun yritti keskittyä vain hengittämiseen. Mies hänen vierellään ilmoitti ettei tarvinut saada mitään kohtausta ja pian astelikin ulos baarista jättäen jälkeensä pojan joka vain käpertyi kerälle kun ei saanut henkeä.

Sachi kirosi raskaasti mielessään. Hän nosti kätensä hieromaan otsaansa ja otti vajaan askeleen Mikioa kohti.
”En mä nauranut sulle. Se ei ollut todellakaan mun suunnitelmissa.”

-

Zen vilkaisi jälleen Ikaron lähdettyä Hideakiin ja näki juuri parahiksi kuinka vieras mies nousi ja lähti kulkemaan ovelle poistuen koko kapakasta. Hän vilkaisi hivenen yllättyneesti Hideakia. Oliko tuo huomannut heidät ja lähettänyt seuralaisensa kotiin?
Silmät laajeten hän tökkäisi Wakakin käsivarteen nousten ylös tuoliltaan. Luottaen Wakakin seuraavan, hän kulki nuoremman luokse meinaten kysyä jo mikä oli vialla, kunnes huomasi toisen hengitysvaikeudet.

-

Nigel senoi heipat toiselle tuon sulkiessa ovea ja nosti kuulokkeet takaisin korvilleen. Hän suoristautui koko pituuteensa alkaen siivoilla toimistoa. Oli hänen onnensa että hänellä oli päivävuoro. Iltaisin kun joutuisi luuttuamaan lattiat ja sekös oli nuoren vihaama puuha.

Hideaki vilkaisi Zeniä nopeasti ja Wakakia. Pojan hengitys alkoi takkuilla jopa ehkä pahemmin. Hän kaiveli taas taskujaan tällä kertaa hivenen hädissään mutta pojan astma-piippu lojui yhä vessassa lavuaarin vieressä.

--

Mikio kohautti vain olkiaan ja jatkoi ruokien närppimistä.
-Siltä se vaikutti.., poika totesi.
-Oisit työntänyt pois jos sua ei kerta kiinosta...

Wakaki kurtisti kulmiaan. Hän nousi hitaasti seisomaan ja asteli Zenin perässä Hideakin luokse. Hän katseli hetken nuorempaa poikaa, katseessaan huolta ja hätäännystä. "M-mikä hätänä?" Mies kyykistyi toisen viereen ja tarkasteli tuon kasvoja.

Hideaki hymyili ahdistuksensa läpi Wakakille ja osoitteli vessan suuntaan.

Wakakin pää käännähti nopeasti vessan suuntaan ja hän kurtisti entisestään kulmiaan. Sitten miehellä välähti. "Astmapiippu", hän pongahti ylös, vilkaisi kumpaakin miestä ja ryntäsi vessaan.

Hideaki katseli Wakakin perään ja vilkaisi sitten Zeniä nopeasti.

Wakaki haravoi vessatiloja katseellaan. Monen piinaavan sekunnin jälkeen miehen silmiin osui se kaivattu esine. Hän kävi kaappaamassa astmapiipun kouraansa ja palasi mahdollisimman nopeasti Hideakin luokse.