Osa#6

Mikio nosti katseensa Sachiin ja pudisti päätään.
-Mun täytyy saada tasattua tunteeni....eikä se onnistu jos me ollaan yhdessä..., poika sanoi ja katseli toista.

Johnin katse eksyi hetkeksi lavalle, jolla hänen onnekseen seisoi jo täysin vieras henkilö. Mies rentoutui silmissä ja tajusi vihdoinkin vastata toisen kysymykseen.
"Kukaan ei tahdo kuulla minun laulavan", John naurahti.

---

Wakaki hymähti, kulautti loput juomastaan kurkusta alas ja laski lasin pehmeästi tiskille.
"Mennään vaan."

Nobu naurahti ja katseli lavalla horjuvaa humalaista miestä.
-En mä usko että kukaan haluaa tätäkään kuulla, hän sanoi hymyillen.

Sachi nyökkäsi hieman.
"Joo, tietenkin. Mutta... kai me voidaan olla silti vielä yhteydessä myöhemmin?"

-

Zen nyökkäsi ja hypähti hieman horjahtaen jakkaraltaan. Hän lähti kulkemaan, Wakakia hihasta perässään vetäen, ovea kohti ja sattui vilkaisemaan erääseen syrjäiseen pöytään. Miehen kirkkaan vihreät silmät välähtivät ja oli kuin sähköisku olisi osunut häneen. Vauhti kiihtyi ja pian hän veti Wakakia perässään lähes juosten jatkaen vain samaa tahtia kun he olivat jo päässeet ulos.

Mikio kohautti olkiaan vain ja katseli Sachia hivenen surullisena.
-En mä osaa sanoa kauan mulla menee kun yritän korjata särkyneen sydämmeni.., poika sanoi.

Wakaki hoippelehti Zenin perässä tuon rynnätessä ulos. Hän huohahti ja pyyhkäisi hiukset silmiltään. "Mikä sulle nyt tuli?"

---

"Tuo on kyllä totta", John naurahti ja katseli laulavaa miestä, kasvoilla pieni irvistys.

-Tulisit laulamaan mun kanssa, Nobu pyysi hymyillen.
-En mä yksin viitsi mennä.

John äännähti pohtivaan sävyyn ja jäi hetkeksi miettimään.
"No ehkä mä voisin", mies vastasi pian, hymyillen Nobulle.

Nobu hymyili tyytyväisenä.
-Hienoa, hän sanoi ja suti mekkoaan paremmin hörpäten taas juomastaan.

Sachi jäi sanattomaksi toisen sanoista. Oliko tuo todellakin ollut rakastunut häneen. Sachi oli hetken aloillaan siirrellen katsettaan huoneessa. Kai hänen sitten täytyi lähteä..

-

"John oli sielä", Zen murahti tuskin kuuluvasti ja jatkoi vain itsepintaista, kiivasta kävelytahtiaan. Sillä tahdilla ei kauaa kestänyt videovuokraamoon, jonka oven Zen avasi riuhtaisten ja marssi sisään pää painuksissa.

Mikio kohautti olkiaan ja jäi hiljaisena tuijottelemaan käsiään hetkeksi.
-En mä ois suudellu sua...enkä sanonut pitäväni susta jos mulla ei ois ollu oikeasti vahvoja tunteita..., poika totesi.

Sachi hymähti vain hiljaa ja ilottomasti. Hän ei olisi millään tahtonut pahoittaa Mikion mieltä, saati sitten sisintä. Ei hän vaan voinut mitään, ettei hänellä ollut toiselle tarjota tunteita omalta taholtaan ystävyyttä enempää.
Sachi vilkaisi eteisen suuntaan, jossa pöydällä nökötti vielä kaksi suljettua pahvilaatikkoa. Nekin hän oli jo tuonut.

-Mä vain ajattelin....kun sä olit niin mukava...ja kiltti....ja suloinen....että ehkä sulla ois myös tunteita mua kohtaan mutta...ei näköjään ollut..., Mikio sanoi hiljaisena ja nyyhkäisi. Poika painoi kädet silmilleen ja nyyhkytti hiljaa. Se vain kuulosti niin paljon todellisemmalta kun sen sanoi ääneen.

Sachi avasi suunsa sanoakseen, että oli aina ystävilleen mahdollisimman mukava ja kiltti. Hänen suustaan ei silti tullut ääntä hänen nähdessään Mikion särkyneen olemuksen. Hän otti puolikkaan askeleen toista kohti ja ojensi jo kätensä toista kohti, mutta laskikin sen alas vierelleen. Lohduttava kosketus se tuskin parantaisi tässä tilanteessa mitään.

Wakaki pysyi hädin tuskin Zenin perässä. Hän astui hohottaen sisälle videovuokraamoon, vilkaisi kassan takana seisovaa naista ja hävisi hyllyjen väliin.

---

John hörppi juomaansa ja tarkasteli välillä edessään istuvaa miestä ja välillä muiden laulusuorituksia.

Mikio käpertyi kasaksi ja nyyhkytti vain hiljaa. Hänen kehonsa vapisi niiskutuksen voimasta ja poika painoi kätensä paremmin vasten kasvojaan. Miten tässä olikaan käynyt näin. Pojan olemus oli musertuneen oloinen.

--

Nobu hörppi juomaansa hetken aikaa ennen kuin käänsi katseensa Johniin.
-Mennäänkö sitten laulamaan?

Sachi vain katseli Mikioa surullisin silmin, tietämättä mitä tehdä. Vaikka hän myöntäisikin, että hän joltain osin tunsi tuota toista kohtaan jotain ystävyyttä suurempaa, niin poika tarvitsi ylitse kaiken rakkautta, ja sitä Sachi ei osannut tarjota. Suoraan sanottuna hän pelkäsi rakastumista. Se vain satutti ihmisiä lopulta, kuten nyt Mikioakin.

-

Zen pyyhälsi samantien nyyhkyelokuvien luo ja alkoi selata niitä katseellaan lävitse. Nopea katse Wakakia kohti, kiristynyt ilme kasvoillaan, hän mutisi toisen saavan maksaa ja nakkasi sitten elokuvan tuolle painuen keräämään monta kauhallista karkkia pieneen muovipussiin.

Mikio pyyhki silmiään ja yritti saada kyyneliä loppumaan mutta ne vain valuivat isona virtana ulos pojan silmistä. Hän katseli hetken aikaa vetisillä silmillään Sachia ennen kuin painoi taas kätensä silmilleen.

Sachi vaihtelipainoa jalaltaan toiselle toimettomana.
"Mun kai sitten... pitäisi alkaa lähteä", hän puhui hiljaa ja hitaasti käännähti kohti vierashuonetta, jossa hänen muut tavaransa olivat.

Mikio nyyhkytti vain kovaäänisesti eikä poika saanut mitään sanottua.
-Elä.....mene...., hän lopulta sopersi.

Sachi katsahti Mikioon. Ilmapiiri oli saanut hänenkin kasvot vääntymään surkeaan ilmeeseen.
"Mun läsnäolo aiheuttaa sulle vain tuskaa, joten mun pitäisi.."

Mikio tarttui Sachin jalkaan mönkittyään toisen luokse. Hän niiskaisi ja nosti katseensa mieheen.
-En mä halua jäädä yksin.., hän sanoi.

"Ahaa", Wakaki sanoi erittäin hitaasti tarkkaillessaan Zenin valitsemaa elokuvaa. Hän asteli laiskoin askelin kassalle ja ojensi kotelon naiselle.

---

"Joo", John vastasi ja laski pöydälle lasin, jonka pohjalla oli vielä hiukan juomaa.

Sachi katseli vain Mikioa neuvottomana. Häntä hymyilytti hieman, mutta se ei päässyt pinalle asti, jolla huokui surullisuus.
"Mä tiedän", hän sitten mumisi hiiren hiljaa, hipaisi sormillaan toisen hiuksia niin että sitä tuskin huomasi.

-

Zen kasasi pussin lähes täyteen ja marssi jämerin askelin Wakakin luo. Hän tömäytti pussin puntarille ja käänsi ilmeettömät kasvonsa Wakakia kohti. "Tämän myös."

Nobu hymyili ja nousi seisomaan kulauttaen vielä juomansa loppuun ja lähti sitten edeltä jonottamaan lavalle pääsyä.

--

-Elä sitten mene.., Mikio pyysi ja katseli toista silmillä joista ei enää valunut kyyneliä.