Osa#6

-Mihin asti sä muistat?, Minoru kysyi ja katseli toista.

Marc pudisti päätään. "En paljoa.. Me oltiin liikennevaloissa.. Joku taisi ajaa punaisia päin. Tai minä taisin ajaa punaisia päin.." Marc yritti selvitellä ajatuksiaan, mutta päänsärky pahensi asiaa.

Wakaki nikotteli itsekseen ja nosti viimein katseensa pöydän kulmasta. Tummien silmien katse kiersi baarissa ja pysähtyi kuin seinaan, huomatessaan tutun oloisen hahmon. Mies ei kuitenkaan ollut ihan varma, kun tuo juuri tuohon nurkkaan ei paljon valoa tullut.

Sachi pysytteli aloillaan antaen Mikion suudella häntä niin paljon kuin vain tahtoi. Hän raotti silmiään ja katseli pojan kasvoja omiensa yläpuolella.

-

”Okei, pomo”, Nigel sanoi virnistäen ja kantoi keräämänsä liat jätesäkkiin vetäen kumihansakat käsistään, jotka nyt tuntuivat inhottavan nihkeiltä.

-

Zen naurahti ilottomasti Wakakin huomatessa tulijan. Hän kallisti drinkkilasia huulilleen ja silmäili Hideakia ja tuon seuralaista.

Kun mies ilmestyi drinkkien kanssa pöytään ja istahti Hideakin vierelle poika taas alkoi lirkutella miehen korvaan ja painautui tätä vasten.

--

Minoru nyökkäsi ja katseli Marcosia hellästi hymyillen.
-Lepää vaan...

--

Marin naurahti ja nyökkäsi ennen kuin hävisi ulos huoneesta ja lähti kohti hissejä.

--

Mikio lopulta vetäytyi kauemmas ja punastui kun tajusi että Sachi oli hereillä.

Nigel hymyili itsekseen ja nosti kuulokkeet takaisin korvilleen. Olisi mahtavaa, jos bändi pääsisi suuremmille lavoille esiintymään. Se oli monen hartain toive ollut jo perustamisesta lähtien.
Hän pyyhkäisi hiukset korvansa taakse ja työnsi kärryt edeltään ulos toimistosta.

-

Sachi asetti kasvoilleen pohtivan ilmeen ja nosti itsensä istumaan.
”Ei paha”, hän tuumasi itsekseen hieraisten toista silmäänsä.

Marin asteli hitain askelin kohti autoa ja hyppäsi sitten kyytin ajaen kaupan kautta kotiin.

--

Mikio katseli vain Sachia koko ajan lisää punastuen.

Sachi käänsi katseensa Mikioon. Miehen huulille nousi huvittunut hymy ja käsi kävi pörröttämässä pojan hiuksia.
”Sun ei kyllä pitäisi.”

-

Naoto luki viimeiset sanat tarinasta. Hän katseli hetken aikaa viimeistä aukeamaa ennen kuin sulki kannet vilkaisten hymyillen Mikiin.

Marin asteli pian sisälle ja Miki katseli ovelle päin vilkaisten sitten Naotoa.

--

Mikio katseli Sachia hivenen loukkaantuneena ja nousi ylös. Hän juoksi omaan huoneeseensa ja lysähti sängylle painautuen kerälle. Miksi toisen piti vain nauraa päin näköä...

Sachi räpäytti silmiään ja siirsi katseensa Mikion perässä kiinni paukahtaneeseen oveen. Hän nousi ylös, vilkaisematta pahasti säikähtäneisiin kissanpentuihin, jotka nyt piiloutuivat Soran tassujen alle, ja kulki pojan huoneen ovelle. Hän raotti hiljaa ovea ja pisti päänsä sisään.
”Anteeksi, Mikio... mä taidan olla ihan tyhmä...?” Mies koitti varovasti uskaltamatta peremmälle sisään. Hän kun oli ehtinyt aijemmin jo unohtaa toisen herkkyyden.

-

Naoto käänsi katseensa eteistä kohti ja nähdessään Marinin hymyili tuolle tervehdykseksi.
”Tulitkin jo.”

Mikio makasi vain sängyllä hiljaisena myttynä ja hengitteli hivenen raskaammin vasten peittoa.

--

Marin nyökkäsi ja ojensi kaksikolle muutaman Pocky paketin ennen kuin suukotti molempien otsia.
-Mitenkäs te voitte?

Sachi tuijotteli suutaan hieman supistaen sängyllään makoilevaa Mikioa. Kun ei mitään reagointia toisessa huomannut, hän sulki oven hiljaa huokaisten ja palasi istumaan olohuoneeseen sohvan käsinojalle, antaen toisen jäädä omaan rauhaansa hetkeksi.

-

Naoto katseli saamiaan herkkuja ja avasikin samantien yhden paketin.
”Ihan hyvin”, hän vastasi Marinin kysymykseen pienesti olkiaan kohauttaen pokky nyt huulien välistä roikkuen.

Mikio huokaisi ja vilkaisi oven suuntaan. Poika vihasi kun häntä pidettiin pikkulapsena. Hän nousi istumaan ja pyyhkäisi silmiään.

--

Marin hymyili ja istahti sohvalle. Miki kiipesi miehen syliin ja ammahti melkein heti siihen tuhisten vasten isäänsä.

Sachi vilkaisi nopeasti makuuhuonetta kohti, mutta kumartui sitten poimimaan lattialta Soran syliinsä.

-

Naoto jyrsi pokkyaan jääden tuijottelemaan ulos ikkunan lävitse.

-Mä törmäsin sellaseen siivoojapoikaan jolla oli oma bändi...sanoin että se vois jättää jonku niitten nauhotetun kappaleen mulle niin voisin ehkä auttaa ne musiikki bisnekseen mukaan, Marin kertoi ja hymyili hivenen.

Naoto vilkaisi Marinia hymähtäen.
”Sehän kiva”, hän sanoi pyöritellen jo uutta tikkua sormissaan.

-Onko joku vialla?, Marin kysyi huolissaan ja katseli Naotoa. Hän sipaisi tämän hiuksia hellästi.
-Voin mä sut kotiin heittää..jos sitä haluat...

Naoto pudisti päätään pienesti ja alkoi jyrsimään seuraavaa pokkya.
”Ei mulla mikään ole”, hän sanoi hymyillen vakuutukseksi.

-Varmasti..., Marin vielä varmisti ja suuteli toista hellästi varastaen loppu pokkyn tämän suusta.

”Varmasti, varmasti”, Naoto sanoi naurahtaen toisen viedessä hänen herkkujaan.

Marin hymyili ja nousi ylös lähtien viemään Mikiä pojan huoneeseen sänkyyn nukkumaan.

Wakaki päätti jäädä seuraamaan tilannetta kauempaa. Pieni värähdys kulki miehen kehon läpi tuon katsellessa, kuinka Hideaki painautui toista miestä vasten. Mutta silti Wakaki piti paikkansa ja hörppi juomaansa.

Hideaki hörppi juomastaan ja antoi vanhemman miehen käden vaellella hänen reidellään. Lopulta miehen vahva käsi tarttui hänen reiteensä ja nosti sen syliinsä. Hideaki hymyili vain viettelevästi ja sipaisi miehen leukaa nopeasti.

Naoto jäi istumaan sohvalle. Hän kääntyi istumaan oikeasuuntaisesti ja laski päänsä selkänojan päälle lepäämään.

-

Zen seurasi Hideakin touhuja mielenkiinnolla hörppiessään samalla alkoholijuomaansa.

Marin ilmestyi pian takaisin ja istahti Naoton viereen vetäen tämän vasten itseään.