Osa#6

Sachi vilkaisi Mikioon hymyillen kevyesti ja kiinnitti sitten huomionsa takaisin kissoihin, joita auttoi pääsemään ylös.

-

Chojiro suukotti hymyillen Harun päälakea lähtiessään suunnistamaan kohti kotia.

-

Zen tuijotteli vain Wakakia ilmeettömänä.
”Äh.. miten vain”, hän lopulta tokaisi ja joi yhdellä kulauksella loput juomat drinkistään viitaten Ikaroa tuomaan toisen.

-

Nigel nojautui kärryjään vasten saaden ne liukumaan sulavasti eteenpäin. Hän avasi toimiston oven ja meni itse edeltä käytävään vetäen perässään siivouskärrynsä. Ja eikun vain seuraava toimisto...

Mikio hivuttautui lähemmäs Sachin lämmintä vartaloa ja piti silmänsä kiini.

--

Haru hymyili ja painautui taas Chojiron kainaloon turvaan kylmältä viimalta.

--

Mari asteli toimistoonsa ja istahti tuolilleen huokaisten. Hän laski paperit pöydälle eteensä ja hörppäsi kahvikupistaan jonka joku oli kiikuttanut täytenä hänen työ pöydälleen.

Wakakikin tajusi hörpätä loput juomastaan, ettei jäisi jälkeen.
Miehellä jäi vähän vaivaantunut olo keskustelusta. Hän olisi vielä halunnut sanoa jotain, mutta aivot raksuttivat pelkkää tyhjää.

---

Akio raotti silmiään ja tajusi, että oven vieressä oli pieni pöytä. Mies laski paperi pinon pöydälle, jolle se levähtikin samantien, aiheuttaen kamalan sotkun. Akio murahti ärtymyksestä. Tämä päivä tuntui olevan erityisen hankala.

Sachin vilkaistessa Mikioon uudelleen hän yllättyi nähdessään pojan kasvot yhtäkkiä lähempänä kuin äsken. Hän katseli jälleen kissoja ja nosti yhden pennuista kasvojensa tasalle yläpuolelleen.
”Oletko sä miettinyt mitkä näistä haluisit?”

-

Zen otti uuden drinkin vastaan, eikä välittänyt hänen työtoverinsa häneen luomasta huolestuneesta ja pohtivasta katseesta.
Hän käänsi katseensa muualle baariin, joka oli vielä melko tyhjä tähän aikaan päivästä. Se kun täyttyisi vasta iltamyöhään.

-

Nigel työnsi kärryt käytävän poikki ja haroen kyllästyneenä hiuksiaan koputti oveen ennen kuin avasi sen.
”Onko täälläkin tyhjää..?” Hän puheli työntyessä sisään ovesta kärryjä perässään vetäen.

Mikio avasi silmänsä ja katseli pentuja.
-En...oikeastaan..., poika sanoi.

---

Hideaki asteli sattumalta sisälle samaiseen baariin mukanaan hivenen vanhempaa mies seuraa. Syötyään isänsä kanssa aijemmin poika oli etsinyt hivenen varakkaamman miehen seuraansa ja tarvitsis nyt alkoholi, tupakkaa ja seksiä. Hideaki näytti tavalliseen tapaansa seksikkäältä lirkutellessaan vanhemman miehen kyljessä kun tämä ohjasi hänet syrjempään pöytään.

Akio huokaisi vielä kerran ja siirtyi sitten pöytänsä ääreen. Hänellä oli vielä paljon tekemistä, eikä hän halunnut jäädä ylitöihin.

---

Wakaki oli syventynyt tuijottamaan pöydän kulmaa ja hieman repsottavaa tapettia. Mies hörppäili juomaansa sitä vauhtia, että pian hänellä oli hikka.

Sachi hymähti hiljaa ja laski käsissään olevan pennun Mikion eteen, jolloin se alkoi nuuskimaan viiksikarvat väpättäen pojan leuanalusta.

-

Zen käänsi katseensa oveen sen avautuessa. Hänen kulmakarvansa kohosivat tunnistaessaan tulijan... mukanaan mies, josta saattoi päätellä, etteivät kaksi tunteneet toisiaan täysin.

-

Nigel kaiveli jälleen toimistoon päästyään rätin sen ensin sangossa hangattuaan jotenkuten puhtaaksi. Hän alkoi pyyhkimään pölyä tasoilta hiljaa hymisten, yrittäen näin viihdyttää itseään edes hieman.
Hetken päästä hänen oli aivan pakko pistää kuulokkeet korvilleen ja alkaa kuuntelemaan musiikkia kännykällään. Pian tyhjässä toimistossa kaikuikin Nigelin ääni, joka lauloi sujuvasti jotain englantilaista musiikkia.

Mikio kikatti kun kissanpennun pehmeät karvat kutittelivat hänen ihoaan. Poika nosti sormensa silittelemään kissanpennun selkää ja hän hymyili hitusen.

---

Hideaki hymyili kun hänen seuralaisensa lähti hakemaan juomia ja poika sytytti tupakan nostaen sen huulilleen. Hän ei kiinnittänyt vielä kummempaa huomiota ympärillään oleviin ihmisiin.

Hymy Mikion kasvoilla tuon nauraessa tarttui Sachiin ja hän jäi katselemaan toista ja kissanpentua.

-

Chojiro avasi rapun oven Harulle heidän päästessään kerrostalon kohdalle. Hän kulki asunnon ovelle ja jäi odottamaan että toinen saisi sen auki.

Mikio hymyili kissanpenulle ja silitteli sen selkää hellästi vilkaisten sitten nopeasti Sachia.

---

Haru avasi oven heille ja astui sisään.
-Mun pitäis hankkia sullekkin avain, hän sanoi hymyillen hivenen.

---

Marin asteli pian pitkin toimiston käytäviä ja pysähtyi kun kuuli laulua eräästä huoneesta. Hän hymähti ja raotti ovea hivenen jääden katselemaan siivooja poikaa.

Sachi inahti tuntiessaan terävien kynsien naarmuttavan kylkeään. Hän siirsi katseensa kahteen muuhun kissaan jotka olivat keksineet uutta hauskaa tekemistä, nimittäin omistajan innokas raavinta. Kumpi sai enemmän ääntä miehestä oli voittaja.

-

Chojiro asteli sisään ja viskaisi ulkovaatteensa pois.
”Se vois kyllä olla ihan hyödyllistä”, hän hymähti ja vilkaisi itseään eteisen peilistä.

-

Nigel rummutti hiukan hyllyn pintaa sitä samalla rätillä pyyhkiessään. Kun nuorukainen oli päässyt musiikin makuun, hän tosiaan myös oli. Heilauttaen takapuoltaan pariin otteeseen hän kyykistyi tyhjentämään roskakorin pöydän vierestä.

Mikio vilkaisi Sachia uudelleen ja sitten kissa kaksikkoa. Hän hymähti ja nosti kaksikon pois kynsimästä toista.

--

-Näytät hyvältä....syötävän hyvältä, Haru sanoi hymyillen ja katseli Chojiroa peilin kautta.

--

Marin nojasi olkansa oven karmiin ja hymyili hivenen. Kauankohan pojalla kestäisi ennen kuin tämä tajuaisi että joku katseli tämän puuhia.

Sachi nosti kolmannen hänen ja Mikion välistä ja passitti sen emonsa luokse minne muutkín lyllersivät ruokailemaan päästyään maahan.
Mies risti kätensä päänsä alle asettuen jälleen makuulleen sulkien silmänsä.

-

Chojiro naurahti kepeästi katsahtaen Haruun. Hän kietoi kätensä toisen ympärille laskien päänsä toisen olkapäälle ja lähti kuljettamaan toista sisemmälle asuntoon.
”Täällä vaikuttaa melko autiolta..”

-

Nigel asetti uuden muovipussin roskakoriin ja kyykistyi sitten lauleskellen pöydän alle. Hän irvisti hieman itsekseen ja päästi pienen 'yh'-äännähdyksen nähdessään kasan purukumia pöydän alapinnassa. Hän alkoi rapsuttamaan sitä pois ja kohottautuessa seisomaan jäi hämmentyneenä katsomaan suu auki jääneenä ovella olevaa miestä.

Mikio hymyili ja hivuttautui taas lähemmäs Sachia sulkien myöskin silmänsä.

--

Haru nyökkäsi ja katseli ympärilleen.
-Ei se varmaan oo sitten kotona, hän sanoi hymyillen ja suuteli Chojiroa.
-Saadaan olla kahdestaan...

--

Marin naurahti ja heilautti kättään pojalle. Hän taputti käsiään muutaman kerran ja kehui sitten tämän ääntä erittäin hyväksi.

Sachi haukotteli hieman kämmenensä suojassa ja ennen kuin ehti tajutakaan vaipuun kevyeen uneen pää notkahtaen käsien päältä.

-

Chojiro suuteli Harua ja silitteli toisen leukaterää.
”Taidat olla oikeassa”, hän mumahti.

-

Nigelillä kesti hetken tajuta. Vihdoin hän laski kuulokkeet korviltaan ja virnisti Marinille pienesti niiaten.
”Oletko sä...” Nigel aloitti ja vilkaisi nopeasti pöydällä olevaa kylttiä, ”..herra Yoshimoto? Oon justiinsa lähdössä niin en ole tiellä”, hän sanoi ja nakkasi purukumikasan jätesäkkiin.

Mikio tarkasteli Sachia ja kun huomasi tämän olevan unessa poika kumartui katselemaan toien kasvoja lähempää.

---

Haru hymyili ja suukotti Chojiron leukaa vieden kätensä miehen hiusten sekaan.
-Mmmmm

---

-En ole...että älä pidä mitään kiirettä, Marin sanoi hymyillen ja katseli poikaa hetken.
-Mä itse asiassa johdan tätä koko firmaa ja jos sua joskus kiinostais esiintyä vähän isommilla lavoilla niin auttaisin mielelläni, mies sanoi.

Sachi hengitteli rauhallisin tahdein autuas ilme uinuvilla kasvoillaan.

-

Chojiro hymyili silitellen Harun selkää. Parturi taisi osua oikeaan sanoessaan hänen hiuksiensa näyttävän hyviltä sekalaisesti pörrötettyinä.

-

Nigel kohotti katseensa kumihanskoista, joita oli inhoten vetämässä käsiinsä, mieheen.
”Ei voi olla totta...” hän vain mumisi sulatellen tietoa, että oli nyt kasvotusten pomonsa kanssa. Pomon, joka oli kaiken lisäksi hyvän näköinen.
”Itseasiassa mulla on jo bändi. En tosin ole solistina”, hän sanoi ja koukisteli sormiaan hanskojen sisällä.

Mikio puri huultaan ja sipaisi toisella kädellään Sachin huulia ennen kuin kosketti niitä varovasti omillaan.

--

Haru hymyili ja kähmi Chojiron hiuksia jonkin aikaa ennen kuin suuteli jälleen miestä. Hän painautui sitten paremiin vasten toista.

--

-No voisit ehkä joskus tuoda mulle nauhoitteen siitä miltä kuulostatte ja jos vielä olen samaa mieltä niin auttaisin mielelläni teidät isommille estradeille, Marin sanoi hymyillen ja katseli poikaa.

Toisen kokeilut eivät tuntuneet haittaavan laisinkaan Sachia tuon nähdessä mielessään hyvin erikoisia ja lapsellisia asioita.

-

Chojiro kohotti toisen kätensä harun niskan taakse hellien sen pehmeää ihoa pyörivin liikkein.

-

”Oikeasti? Ettet nyt vain pelleile mun kanssani”, Nigel sanoi ja siristi hieman toista silmäänsä kulkien huoneen juoma-automaatille puhdistamaan viemäriä ylimääräisistä lioista.

Mikio katseli Sachia hetken ennen kuin suuteli toista varovasti nauttien toisen hyvältä maistuvista huulista.

--

Haru hymisi tyytyväisenä ja hymyili. Hän liu'utti kätensä Chojiron taka taskuihin ja näykki miehen leukaa.

--

-En tietenkään. Ois harmillista jos tollainen musisointi jäis vaan tyhjiin toimistoihin, Marin sanoi ja nyökkäsi.

Refleksin omaisesti Sachi liikautti huuliaan, mutta raotti lähes samantien silmiään. Ei tarvittu tuskin sekunttiakaan, että miehen tajuntaa kolahti varovaiset huulet hänen omillaan, jolloin hän vain sulki silmänsä ja oli kuin ei olisi herännytkään.

-

Chojiro sotki sormensa Harun hiuksiin nykäisten hellästi tuon päätä taaksepäin, jotta sai suudeltua miehen huulia.

-

Nigel naurahti ja kohautti harteitaan.
”Porukat kyllä innostuu kun kerron tästä.”

Mikio ei huomannut mitään muutosta joten syvensi vain suudelmaansa ja antoi omien silmiensä valua kiini. Tämä tuntui vain niin hyvältä.

--

Haru naurahti ja vastasi Chojiron suudelmaan kietoen kätensä miehen kaulan ympärille hymyillen yhä.

--

Marin vilkaisi kelloaan ja mumisi itsekseen että Naoto ja Miki odottelivat jo varmaan häntä takaisin. Hän vilkaisi poikaa ja nyökkäsi hivenen.
-Jätä se äänin näyte mun työpöydälleni joskus. Sä kai siivoat senkin.

Marc nyökkäsi ja kysyi: "Mi-mitä tapahtui?"

-Me jouduttiin autokolariin....etkö sä muista.., Minoru sanoi ja katseli Marcia.

Marc nosti toisen kätensä päänsä kohdalle ja pudisti päätään. Ei, hän ei muistanut mitään tapahtumasta.