Osa#6

Minoru kertoi mitä halusi ja ojeni sitten ruokalistan tarjoilijalle. Hän katseli nyt hetken aikaa paremmin ympärilleen ennen kuin laski katseensa Marciin.

Marc katsoi vain Minoruun, eikä sanonut mitään. Kohta tarjoilija toi heidän juomansa ja sanoi, että ruoissa kestäisi vielä vähän aikaa.

Minoru siemaisi lasistaan ja sipaisi hiuksiaan pois kasvoiltaan. Hän siveli lasinsa reunaa ja hymyili hivenen.

Marc naurahti itsekseen ja kastoi sormensa veteen lasissa ja alkoi pyörittää sitä lasin reunaa pitkin. Pian siitä kuului kaunis, kirkas ja lasinheleä ääni.

Minoru seurasi Marcin sormea hetken aikaa ja nosti sitten katseensa mieheen.

Marc lopetti liikkeen ja hymyili.
"Tuota mä tein aina pienenä. Rakastin sitä ääntä", mies kertoi ja joi hieman.

Minoru nyökkäsi ja hymyili.
-Hienoltahan se kuulosti...

Marc hymyili ja pian tarjoilija toi heidän ruokansa. Marcos kiitti ja alkoi syömään nuudeleitaan ja katsoi Minoruun.

Minoru katseli annostaan hetken ja alkoi sitten syömään vilkaisten Marcosin annosta.

Marc kallisti päätään katsoen Minoruun. Mies söi nopeasti ruokansa loppuun ja jäi sitten odottamaan Minorua.

Minorulla kesti syömisessä hivenen kauemman aikaa mutta lopulta hän sai syötyä.

Marc hymyili ja pyysi laskun. Tarjoilijan tuotua laskun mies laittoi alennuskupongit ja puuttuvan rahamäärän sekä jonkun verran tippiä laskun päälle ennen kuin nousi ja tarjosi taas kättään Minorulle.

Minoru tarttui Marcin käteen laitettuaan takin päälleen ja nousi ylös hymyillen hivenen.

Marc hymyili miehelle ja talutti tuon ulos ravintolasta.
"Onko sulla mitään, mitä haluat tehdä?"

-Ei oikeastaan, Minoru sanoi ja kohautti olkiaan vetäen takkia tiukemmin ympärilleen.

Lopulta Sam saapui rivitalon edustalle. Hän pysähtyi ja käännähti Nigeliä kohti, pieni hymy huulillaan.. "No, tässä se sitten olisi..."

"Jos mennään vaikka katsomaan jotakin elokuvaa?" Marc ehdotti. Hän voisi oikein hyvin maksaa senkin. Miehellä kun oli niin hyvä palkka, että siitä olisi voinut vaikka joka päivä maksaa viiden miesystävän leffaretket.

-Kuulostaa hyvältä, Minoru sanoi hymyillen.
-Ja kiitos ruuasta, hän vielä totesi ja suikkasi suukon Marcin suupieleen.

Marc hymyili. Tämäpä mies oli päällekäyvä jo heti alusta.
"Eipä kestä", Marc hymyili ja talutti Minorua perässään.

Minoru hymyili hivenen ja jäi sitten tuijottelemaan eteen päin hiljaisena.

Sachi vain seurasi Mikion reagointeja hiljaisena, osaamatta oikein tehdä mitään.
”Mikio..?” Hän lopulta koitti mahdollisimman pehmeällä ja uhmaamattomalla äänellä katsellen tiiviisti pojan silmiin.

~

Nigel antoi katseensa valua rivitalojonoa pitkin. Paikka näytti kodikkaalta ja turvalliselta, puistokin oli aivan lähellä. Kuin unelmien asumusseutu perheelle.
Nuori mies hymyili hiljaa ja käänsi katseensa Samiin.
”Mä taidan sitten tässä vaiheessa jatkaa matkaani asuntolalle”, hän sanoi hymyillen, silmät välkähtäen katulampun valossa. ”Koita nukkua hyvin.”

Mikion katse nousi hitaasti Sachiin ja poika niiskaisi.

"Mikä sulle tuli?" Sachi kysyi rauhallisesti, vaikkakin oli itse erittäin hämmentynyt. Hän pysytteli myös paikoillaan, ettei Mikio vaan säikähtäisi lähestymistä jälleen.

Mikio tuijotti vain Sachia hiljaisena kun kyyneleet valuivat pitkin pojan poskia.
-Pelottaa....ne tulee taas..., poika sanoi heiveröisellä äänellä.

Sachi katseli Mikioa ja tuon silmistä putoilevia kyyneleitä. Nyt hän nousi ylös ja siirtyi istumaan Mikion istuttaman nojatuolin reunalle ja vetäisi pojan rintaansa vasten halaukseen.
"Mä olen täällä sua suojelemassa. Sun ei tarvitse pelätä mitään."