Osa#6

Haru katseli Chojiroa hymyillen ja suukotti miestä hellästi.

---

-Toi.., Miki sanoi ja osoitti erästä kirjaa.

---

Marin asteli pitkin käytävää ja ihmiset väistyivä hänen tieltään antaen miehen kävellä keskellä käytävää.

Wakaki seurasi Zeniä aivan tämän kannoilla. Ulos tultuaan hän seisahtui ja vilkaisi ympärilleen. "Hmmh... Tiedätkö sinä mitään hyvää paikkaa?"

---

Akio asteli sisälle kokoushuoneeseen, yrittäen edelleen epätoivoisesti järjestellä papereitaan. Hän istahti tyhjälle paikalle, luoden nopean vilkaisun ympärilleen, rekisteröiden muistiinsa keitä kaikkia oli paikalla.

Naoto nappasi vapaaseen käteensä Mikin osottaman kirjan ja kantoi sen ja pojan sitten takaisin sohvalle.

-

Chojiro katsahti Harun silmiin ja vastasi hymyyn.

-

”Mennään mun työpaikalle. Erään Ikaron pitäisi nyt olla työvuorossa ja se tekee hyviä drinkkejä”, Zen sanoi ja loi pienen hymyn kasvoilleen, josta näki ettei hän ollut sitä hetkeen tehnyt.

Miki taputti käsiään yhteen ja katseli Naotoa isoilla silmillään.
-Nao-chan, poika sanoi hymyillen suloisesti.

--

Haru hymyili ja käänsi sitten katseensa tarjoilijaan ilmoittaen mitä halusi.

--

Marin asteli kokous huoneeseen ja käveli pöydän päähän laskin salkkunsa pöydälle.

"Hyvä on", Wakaki nyökkäsi ja vastasi Zenin hymyyn. hän jäi odottamaan, että toinen lähtisi oikeaan suuntaan, kun ei itse tiennyt reittiä.

---

Akio hätkähti huomatessaan pomon saapuneen huoneeseen. Hän suoristi vielä pari päällimmäistä paperia ja risti sitten kädet syllinsä.

-Tervehdys kaikille. Eli siis. Niin kuin kaikki on varmaan kuullut meidän perhepiirissä on sattunut sitä sun tätä lähiaikoina ja nyt mun poikani on kipeänä joten pidän muutaman päivän vapaata. Mutta sitten työ asioihin. Haluaisin ensin kuulla kaikilta osastoilta nopean kerronan miten menee, Marin sanoi istahdettuaan alas ja selasi papereitaan.

Naoto vilkaisi Mikiä hymyillen ja asettui istumaan mukavasti sohvalle toinen jalka eteensä koukistettuna. Hän aukaisi kirjan ja katseli sen juonen suunnan noin suurinpiirtein alkaen sitten lukemaan tarinaa mahdollisimman eläytyvästi.

-

Chojiro kohotti katseensa tarjoilijaan ja näytti minkä annoksen tahtoi.

-

Zen lähti kulkemaan pitkät hiukset perässään hulmuten kohti työpaikkaansa. Matka ei ollut yhtä lyhyt kuin hänen kodistaan baarille, mutta ei se ollut kovin pitkäkään. Heti astuttuaan sisälle hän kuuli iloisen tervehdyksen puolikkaan, jota seurasi innostunut huudahdus.

Miki nojasi päänsä Naoton polveen ja katseli tätä kuunellessaan satua hymyillen.

---

Haru sipaisi Chojiron hiuksia ja pörrötti niitä sitten.
-Toivotaan että Hideki ois vielä isän kanssa syömässä kun tullaan takaisin niin saatais olla kahdestaan...

Wakaki kurkisti oven raosta baariin. Tila näytti aivan tavanomaiselta kapakalta. Ilma oli hiukan sumea ja paikan ominaistuoksu oli tupakan savu. Mies astui peremmälle ja tarkasteli baarin sisustusta ja henkilökuntaa.

---

Akio selaili papereita ja nappasi suunnilleen keskeltä pinkkaa paperin, jossa oli selontekoa osaston toiminnasta.

Chojiro katseli Harua hymyillen leveästi.
”Toivotaan”, hän mumisi kumartuen suukottamaan miehen huulia.

-

Zen kulki tuttuun tapaan kapakan lävitse vilkaisten olkansa ylitse nopeasti Wakakia.
”Moi, Ikaro”, hän tervehti erittäin rohkeasti pukeutunutta työtoveriaan, jonka hiuksetkin sädehtivät mustina lisä moniväriset kuiturastat.

Haru hymyili ja nyökkäsi. Hän liikahti sitten paremmin omalle paikalleen kun tarhoilija toi heille ruuat.

---

Marin kirjoitteli aina silloin tällöin tietoja ylös ja nyökkäili kun yksi kerrallaan kokouksessa olevat kertoivat osastoistaan.

Wakaki kulki hitaasti, harkituin askelin Zenin perässä, tarkastellen edellen baaria. Hän vilkaisi myös nopeasti Zenin työtoveria, kiinnittäen erityisesti huomiota tuon kuiturastoihin.

---

Akio suoristeli vielä hieman paperiaan hänen vuoronsa tullessa. Mies luki ääneen tiedot paperilta, lisäillen väliin omia huomautuksia.

Chojiro siirsi kätensä pois pöydältä, että tarjoilija sai hänen ruokansa siihen laitettua. Hän vilkaisi Harua pikaisesti hymyillen ja alkoi sitten syömään annostaan.

-

Ikaro katsahti Wakakin nopeasti ja alkoi sitten kyselemään syitä Zenin masentuneeseen olemukseen. Mies ei kuitenkaan suostunut niistä puhumaan vaan pyysi työkaveriaan tuomaan jotkut hyvät juomat heille pöytään ja kävi sitten istumaan erään pöydän ääreen.

Wakaki seurasi Zeniä pöydälle ja istui alas. Hän jäi katselemaan, kun Ikaro teki juomia, huokaillen satunnaisin väliajoin.

Zenin katse jäi tarkastelemaan Wakakin kasvoja yrittäen löytää jotain merkkiä, josta ei itsekkään tiennyt mitä. Hän kiitti vain vaisusti Ikaroa tuon tuodessa juomat ja otti siitä kulauksen tuijotellen yhä tiukasti pöydän toisella puolella istuvaa miestä.

Marin nyökkäsi ja mietti hetken ennen kuin alkoi selostamaan tulevan viikon ohjelmaa katsellen papereitaan aina välillä.

---

Haru hymyili ja alkoi syömään. Hän vilkaisi aina silloin tällöin Chojiroa ja hymyili hivenen.

Wakaki kiitti Ikaroa ja hörppäsi heti vähän juomaansa, maistellen millaista se oli. Mies vilkaisi Zeniä, pohtien pitäisikö tässä nyt ruvetä juttelemaan jotakin.

---

Akio kuunteli tarkasti pomonsa sanoja, yrittäen samalla vielä asetella papereitaan parempaan järjestykseen.

Sachi istuskeli jälleen lattialla. Tällä kertaa leikkimässä pentujen kanssa. Sora oli jo rauhoittunut pahimman yli, eikä enää hermostunut niin paljoa kun sen pienokaisiin koski.

-

Chojiro söi ruokansa nopeasti, kuten aina, ja jäi katselemaan Harua.

-

Nigel haukotteli pyyhkiessään pölyjä toimiston hyllyiltä. Häntä väsytti kamalasti, koska oli ehtinyt nukkua vaan jokusen tunnin ennen kuin joutui tulemaan tänne, ja oli nyt erittäin kyllästynyt työhönsä.

-

"Mistä sä yhtäkkiä muistit mun olemassaolon?" Zen paukautti otettuaan toisen kulauksen juomastaan.

Marin ilmoitti lopulta kokouksen päätökseen ja kertoi että jos jollain olisi kysyttävää hän olisi hetken aikaa työhuoneessaan ennen kuin lähtisi takaisin kotiin.

---

Mikio makasi sohvalla ja tuijotteli jälleen Sachia seuraillessaan tämän liikkeitä.

---

Harulla kesti jälleen hivenen kauemmin syödä mutta lopulta hän sai syötyä ja kuppi jäi puolilleen. Ei mies koskaan paljoa syönyt.

Sachi nosti yhden pennuista syliinsä ja pyöritteli sitä hieman käsissään. Hän pohti ääneen pitäisikö ne käyttää eläinlääkärissä tarkistuksessa jossain vaiheessa, laskiessaan pennun takaisin lattialle silittäen sen selkää.

-

Harun syötyä itsensä täyteen Chojiro katseli hetken kulhoa ennen kuin kutsui tarjoilijan ja maksoi tuolle ruuat.

-

Nigel heitti pölyisen rätin vesisankoon huokaisten raskaasti. Miten rasittava työ. Hän kyykistyi työpöydän taakse kurkkimaan pöydän alapintaa, koska yleisin hän löysi niistä purkkaa, tai jotain vastaavaa.

Akio tunsi olonsa hieman harmistuneeksi, kun oli juri saanut paperinsa jonkimmoiseen järjestykseen ja silloin kokous loppui. Mies huokaisi syvään ja kohottautui penkiltä, nostaen paperipinkan mukanaan ja poistui huoneesta, lähtien kulkemaan hitaasti omaa toimistoaan kohti.

---

"Täh?" Wakaki hämmentyi totaallisesti Zenin yllättävästä kysymyksestä. Hän jäi tuijottamaan vastapäätä istuvaa miestä kulmat kurtussa ja suu hölmösti raollaan.

Mikio tuijotteli vain hiljaisena Sachia ja vilkaisi sitten kissanpentuja. Hän hymyili hivenen ja haukotteli.

---

Haru kiitti Chojiroa ruuasta kun tämä sai ruuat maksettua ja hymyili. Hän suukotti miehen huulia hellästi ennen kuin nousi seisomaan.

---

Marin nousi ylös ja lähti kävelemään toimistoon hitain askelin.

Zen huokaisi ja pyöräytti silmiään kohti kattoa.
”No luulisi, että sulla olisi mukavampaakin tekemistä kuin yrittää piristää ryyppyreissuilla kotiisi majottunutta miehenmurusta. Kuten esimerkiksi olla sen Hideakin kanssa.”

-

Sachi asettui selinmakuulle maton päälle ja pianpa pentukolmikko jo koitti kiipeillä hänen vatsalleen pienet terävät kynnet ojossa.

-

Chojiro nousi ylös pistäen lompakkonsa takaisin takkinsa taskuun. Hän kiersi kätensä Harun kapeiden harteiden ympärille johdattaen toisen ulos ravintolasta.
”Lähdetäänkö me kotia kohti, vai?”

-

Nigelin täytyi myöntää yllättyneensä kun ei nähnyt yhtäainuttakaan purukumia pöydän pinnan alapuolella. Hän nousi takaisin koko pituuteensa polvien naksahtaessa hiljaa ja asteli kärryjensä luo nostamaan painavan vesisangon niiden kyytiin.

Mikio kömpi pian sohvalta lattialle Sachin viereen. Poika kävi makaamaan kyljelleen ja laski päänsä toisen olan viereen sulkien silmänsä.

---

-Joo..eikös, Haru sanoi hymyillen ja nyökkäsi.

Wakaki tunsi pienen syyllisyyden pistoksen kuunnellessaan Zenin sanoja. "Anteeksi. En tosiaankaan ole ollut kummoinen isäntä", tuo mumisi, tarkkaillen pöydän pintaa.

---

Akio kulki käytävillä huomioimatta ollenkaan ympäristöään. Tällä kertaa hän piteli papereita tiukemmin käsissään, ettei olisi joutunut jälleen keräilemään niitä maasta.
Mies astui toimistoonsa huokaisten raskaasti ja sulkien silmänsä, painautuen ovea vasten, yrittäen rentoutua edes hieman.