Osa#6

Sachi käänsi katseensa Mikioon ja siirtyi sohvalla mahdollisimman lähelle poikaa.
”Onko jokin vialla?” Hän kysyi huolestunut katse silmissään pojan äkillisestä pelon tunteesta johtuen.

~

Chojiro laski leukansa Harun olalle vedettyään miehen itseään vasten. Hän katseli makuuhuoneen ovea kohti pohtien pärjäisiköhän Hideaki yksin jossain asunnossa, kun ei ollut enää Haru, tai kukaan muukaan auttamassa.

Mikio painautui vain paremmin käsinojaa vasten.
-Ei....elä tule lähemmäs.., poika mumisi ja nyyhkytti hiljaa.

---

Haru katseli ovia hetken ja huokaisi.
-Mun pitäis mennä kysymään siltä onko se kunnossa.., hän mietti ääneen.

Sachi räpäytti silmiään muutaman kerran katsoen Mikioa hämmentyneenä. Hän istahti hieman kauemmas, ettei toinen tuntisi oloaan enää niin pahaksi, jos hänen läsnäolonsa sen teki.

~

Chojiro nyökkäsi hieman ja asettui nojaamaan sohvan selkänojaa vasten.

-Ei ei.....mä olen kiltisti..., Mikio mutisi hiljaa ja poika oli selvästi valunut täysin muistoihinsa.

---

Haru nousi ylös ja käveli makuuhuoneeseen. Hän istahti sängylle ja huokaisi.
-No? Hideaki laski päänsä veljensä syliin.
~Mä taidan....olla rakastunut.., poika mumisi hiljaa ja huokaisi. Haru katseli Hideaki hetken ja laski kätensä pojan hiuksiin.

Marcos hymyili kukkakauppaan tulleelle naisasiakkaalle tuon maksaessa.
"Sä olet ihanan ystävällinen asiakkaillesi", Marc virnisti.
"Tiedän paljon kukkakauppoja joissa palvellaan todella huonosti."

Minoru hymyili kevyesti ja kohautti olkiaan.
-Jos kohtelee ihmisiä kiltisti niin ne luultavasti tulevat takaisin tänne.., hän sanoi.

Marc hymyili myös.
"Ehkä sä haluat olla ystävällinen myös minulle?" Marc kysyi ja sipaisi varovasti miehen poskea.

-Ehkä, Minoru sanoi hymyillen hellästi ja katseli Marcia suoraan silmiin.

"Monelta sä suljet kaupan tänään?" Marc kysyi. Ehkä hänen sittenkin pitäisi mennä töihin edes joksikin aikaa. He voisivat nähdä sen jälkeen.

Minoru vilkaisi kelloa nopeasti.
-Reilun tunnin päästä varmaan..., hän sanoi hymyillen hivenen.

"Mmh.. Mun työpaikka on ihan tässä lähellä. Jos käyn tekemässä parit tärkeät paperityöt ja tulen hakemaan sut noin tunnin päästä?" Marc kysyi hymyillen.

-Kuulostaa ihan hyvältä, Minoru sanoi ja nyökkäsi.

"Nähdään sitten", Marc sanoi, asteli ovesta ulos ja lähes viereisen rakennuksen ovesta sisään. Mies asteli työhuoneeseensa ja alkoi tekemään töitään.

Minoru vilkaisi nopeasti ympärilleen ennen kuin alkoi jo pistelemään paikkoja sulkemis kuntoon.

Marc sai tärkeimmät työnsä tehtyä ja meni puhumaan pomonsa kanssa. Keskustelun jälkeen pomo antoi hänelle kaksi ruokalipuketta läheiseen ravintolaan. Marc hymyili, kiitti ja asteli ulos toimistosta.

Minoru oli saanut vielä muutaman kimpun myytyä ja laskeskeli päivän aikana saamiaan rahoja. Hän huokaisi ja pisti tukun seteleitä kirjekuoreen pistäen sen sitten laukkuunsa. Hän ei yleensä pitänyt kuin pientä summaa vaihtorahoja kaupassa.

Marc hymyili astuessaan ulos tunkkaisesta toimistosta. Ilta oli edennyt hieman pidemmälle jo. Marc asteli Minorun kukkakaupan eteen odottamaan tuota.

Minoru veti takin päälleen ja heitti laukkunsa olan yli astuen sitten ulos.
-Hei.., hän sanoi Marcille ja kääntyi vielä sulkemaan kukkakauppansa ovea.

"Iltaa.. Haluatko sä lähteä syömään?" Marcos kysyi hymyillen. "Mä maksan."

-Ihan mielelläni.., Minoru sanoi ja nyökkäsi. Hän pisti kaupan avaimet taskuunsa ja kääntyi sitten Marcin puoleen.

Marc tarjosi kättään ja toivoi Minorun ottavan siitä kiinni.

Minoru hymyili ja tarttui Marcin käteen.

Marc lähti johdattamaan Minorua parin korttelin verran ja astui sitten sisälle kauniisti sisustettuun ravintolaan, jossa oli myös hyvää ruokaa. Tarjoilija ohjasi heidät pöytään ja antoi ruokalistat.
"Tilaa mitä ikinä haluat", Marc sanoi ja alkoi tutkailemaan listaa.

Minoru nyökkäsi ja alkoi selailemaan ruokalistaa miettivästi. Hän laski sen vasta kun oli päättänyt mitä ottaisi.

Marc sai melko nopeasti päätettyä mitä haluaisi ja pian tarjoilija tulikin jo heidän luokseen. Marc tilasi omat ruokansa ja juomansa ja nyökkäsi sitten Minoruun päin, jotta tuo tilaisi mitä halusi.