Osa#6

Marc nyökkäsi pienesti sen verran kun pystyi.

-Tarvitko sä jotain? Juotavaa vaikka, Minoru kysyi ja katseli Marcia.

Marc pudisti päätään pienesti ja yritti vain puristaa Minorun kättä.

Minoru hymyili ja suukotti Marcia hellästi.
-Mä olen tässä...

Naoto nyökkäsi hieman ja mietti millaistahan Mikillä oli olla kun tämä oli äitinsä luona majailemassa. Hän piteli vilttiä visusti yllään ja käänsi katseensa hitaasti ikkunaan, jonka takana päivä oli jo melko pitkällä.

-

Chojiro istahti parturin osoittamaan tuoliin ja vilkaisi edessään olevan peilin kautta Haruun. Parturin kysyessä mahdollisista toiveista, laittaessaan suojaliinaa hänen ylleen, hän kertoi täsmälleen miten Haru oli ehdottanut ja jäi sitten vain katselemaan peilin alla olevan pöydän päällä lojuvien lehtien kansia.

-

Nigel poistui henkilökunnan tiloista ja haki siivouskomerosta suuret siivouskärryt, joihin lastasi jätesäkin, pesuaineita ja kaikkea muuta kivaa kumihanskoja myöten. Huokaisten syvään hän lähti työntämään kärryjä kohti hissejä ja jäi odottelemaan seuraavaa, joka vei ylös. Hän aikoi jälleen aloittaa ylimmästä kerroksesta, kuten aina.

Marin katseli Mikiä hetken ja suukotti sitten Naotoa hellästi.
-Haluaisitko jotain ruokaa? Voisin lämittää teille keittoa, mies ehdotti.

---

Haru katseli ympärilleen ja jäi sitten selailemaan lehtiä odotus tilaan.

”Joo, kiitos”, Naoto sanoi ja katsahti Marinia hymyillen. Aamupala ja myöhemmät välipalat, mitä hän yleensä söi urakalla – varsinkin pokkyja sunmuuta hyvää – olivat nyt jääneet pois, joten nälkä oli tosiaan kasvanut ja kiemurteli vatsan syövereissä epämukavasti.

-

Chojiro vilkuili vähän väliä peiliin pureskellen hieman alahuultaan. Parturin kysyessä, hän antoi vapaat kädet viimeistelyyn.
Lopulta kun hän vihdoin pääsi pois epämukavalta tuntuvalta tuoliltaan peilin edestä, hänellä oli paljon siistimmät ja lyhyemmät hiukset, jotka oli pistetty hiusvaahdolla pörröön. Chojiron mielestä se oli ollut hieman erikoinen idea, mutta parturi oli vakuuttanut sen tekevän hänen hiuksensa näyttämään siltä, että niihin oli yksinkertaisesti pakko tunkea kätensä.

-

Nigel naputti tylsistyneenä kärryjen työntökahvaa tuijotellessa digitaalista numeroa hissin yläpuolella, joka kertoi missä kerroksessa se oli menossa. Hetken odotettuaan hissi saapui samaiseen kerrokseen ja hän päästi ensin töihin tulevat yhtiönjäsenet sen kyytiin, kunnes itse änki kaikkien sekaan isoine kärryineen.

Marin nyökkäsi ja nousi ylös häviten keittiöön laittamaan keittoa. Jonkin ajan kuluttua mies palasi mukanaan tarjotin jossa oli kaksi herkullisen tuoksuista keitto kupillista sekä muutama viipale lämmintä leipää.

--

Haru nosti katseensa lehdestään ja hymyili Chojirolle. Mies hymyili ja nousi ylös vieden kätensä ihanan pörröisen näköisiin hiuksiin.
-Mmmm hyvältä näyttää, hän sanoi ja sormeili toisen hiuksia.

Wakaki laahusti hitaasti olohuoneen puolelle. Hän istahti nojatuolille ja jäi tuijottamaan tyhjää telkkarin ruutua. "Etkö haluaisi tehdä tänään jotain?" Mies kysäisi aivan yllättäen Zeniltä.

---

Melko nuori mies käveli kepein askelin pitkin suuren yhtiön käytäviä.
"Hoi, Akio!" Mies käänsi katseensa ja hymyili kohteliaasti häntä nuoremmalle miehelle. "Kai muistat, sinulla on pian kokous. Minua pyydettiin antamaan nämä paperit sinulle", nuorukainen ojensi Akioksi kutsutulle miehelle pinon papereita.
"Ai kiitos", Akio mumisi ja tarkasteli papereita. Huokaisten hän vilkaisi hissien suuntaan. Ne olivat melkein täysiä, mutta kokous pidettiin ylimmässä kerroksessa. Hän huokaisi uudestaan jä lähti kiirehtimään hissejä kohti, yrittäen pitää kaikki paperit tallella.

Naoto tarkasteli keittöa katseellaan Marinin tuodessa sitä ja otti sen mielellään vastaan. Hän nuuhkaisi pienesti ruuasta kohoavaa höyryä ja otti keittoa pikkiriikkisen lusikalleen sitä maistellen.

-

”Toivon mukaan”, Chojiro hymähti ja vilkaisi taaksteen parturia kohti. Hän kävi hakemassa takkinsa taskusta lompakon josta kaivoi pankkikorttinsa sen toiselle ojentaen. Hän kiitti vielä tuota ja suloi sitten lompakon takaisin takkinsa taskuun pukien sen päälleen.

-

Zen hätkähti ja siirsi hitaasti katseensa Wakakiin.
”Mitä?” Hän kysyi avoimesti ällistyneenä ja tuijotteli toista sohvan tasalta.

-

Nigel laski katseensa kärryistä piteleviin käsiinsä ja seurasi hetken aikaa verisuoniaan kohottaen sitten tylsistyneen katseensa niistä. Huomaten erään miehen kiiruhtavan hissiä kohti hän pukkasi jalkansa sulkeutuvan oven väliin, saaden ovien vielä aukeutumaan.

[Voisko Akio olla töissä Marinin yhtiössä? Nih se vois käydä töissä välillä ku siel ois joku muuki]

Hideaki makasi sohvalla koulutyttöhame yhä päällään ja tuijotteli puhelinta toivoen että Wakaki ehkä soittaisi.

---

Miki heräsi ruuan tuoksuun ja otti oman kuppinsa käsiinsä alkaen lapata keittoa pieneen suuhunsa tyytyväisenä.

---

Haru hymyili ja katseli Chojiroa vielä hetken aikaa.
-Mennäänkö me heti syömään vai?

[Toki :3]

"Äh... Ajattelin vain... Minulla on vapaapäivä ja sinäkin näytät lievästi tylsistyneenä, niin jos keksisimme tänään jotain tekemistä", Wakaki selitti, pitäen katseensa edelleen TV-ruudussa.

---

Akio oli jo menettämässä toivonsa, kun hissin ovet yhtäkkiä aukesivatkin uudestaan. Mies tuijotti äimistyneenä nuoren siivojan jalkaa, joka oli pysäyttänyt ovet. Hän tuijotti miestä, kunnes tajusi tunkea itsensä täyteen hissiin.
"Kiitos", Akio sanoi nuorelle pojalle, hymyillen kiitollisena.

Naoto söi tyytyväisenä saamaansa annosta ja jäi lopulta jyrsimään puolikasta leipäänsä.

-

Chojiro nyökkäsi.
”Mennään vaan. Onko sulla joku paikka mietittynä?”

-

Zen naurahti ivallisesti mielessään. Vai lievästi...
”Miten vain”, hän sanoi lopulta ja käänsi katseensa takaisin kattoon. Hänen mielikuvituksensa oli kyllä niin lopussa, ettei hän ainakaan osannut keksiä mitään ajanvietettä paitsi itsensä lihottaminen ja paikoillaan makoilu.

-

”Ole hyvä”, Nigel vastasi ja katseli muutaman sekunnin miestä kunnes käänsi katseensa kärryynsä. Keltaiset kumihanskat lojuivat inhottavasti reunalla kuin ilkkuen, ettei niistä niinvain eroon päässyt.

Pieni musta soikea laite piippasi pöydällä ja Marin nappasi sen käteensä.
-Mulla on kokokou. Viiden minuutin päästä, mies sanoi ja tuijotteli laitteen näyttöä vilkaisten sitten Naotoa ja Mikiä.
-Pärjäisittekö te hetken kaksistaan?, mies kysyi.

--

Haru mietti hetken ja nyökkäsi sitten.
-Eiköhän...tässä ihan vähän matkan päässä on sellainen nuudeli ravintola mistä saa ihan taivaallista ruokaa, hän sanoi hymyillen.

[Yaaay : ))]

Wakaki siirsi katseensa Zeniin ja katseli tuota hetken. Hän huokaisi ja katse eksyi jälleen telkkariin. "Vuokrataanko vaikka video ja lihotetaan itsemme tunnistamattomiksi hirveällä kasalla herkkuja?" Mies sanoi aivan totisen kuuloisena, mutta hymähti itsekseen, kuvitellessaan Azamin utelemassa ylipainoiselta veljeltään, että kuka tuo oli. "Tai sitten voisimme mennä ryyppäämään jonnekkin kulmakapakkaan ja kärsiä koko huominen päivä hirveän krapulan kynsissä", Wakaki jatkoi pohtimistaan.

---

Akio seisoskeli hississä, yrittäen vältellä toisten tuuppailuja, jottei suuri paperipino olisi levähtänyt keskelle hissiä.

Naoto nosti katseensa hivenen hämmentyneenä Mariniin ja vilkaisi sitten Mikiä vierellään.
”Mh.. joo, kait.”

-

”Sinnepä siis”, Chojiro sanoi hymyillen ja poistui parturi-kampaamosta lähtien kulkemaan Harun johdattelemana.

-

Zen kuunteli molemmat vaihtoehdot ja viimeisen kohdalla vääntäytyi ylös sohvalta.
”Eikun menoksi sitten..” Hän sanoi lähtien Wakakia vilkaisemattakaan repimään kengät jalkaansa ja takin ylleen.

-

Aina hissin pysähtyessä jonkin kerroksen kohdalle Nigel joutui raahautumaan kärryineen ulos päästääkseen muut pois. Lopulta hissi kilahti ylimpään kerrokseen ja hän tuntui jo olevan hermorauniona. Ja jotkut nauttivat tästä työstä.

-Varmasti. Koska mä voin kyllä soittaa töihin ja sanoa että joku muu tulee hoitaa mun osuuden siitä kokouksesta, Marin kysyi ja katseli Naotoa.

--

Haru hymyili ja lähti johdattamaan Chojiroa oikeaan suuntaan. Hän astui pian sisälle pieneen perinteiseen nuudeli ravintolaan.

"Öh..." Wakaki hämmentyi. Hän pomppasi nojatuolilta ja asteli eteisen puolelle. "Minne sinä nyt olet lähdössä?" Mies ihmetteli.

---

Akio huokaisi hermostuneena, kun vihdoinkin pääsi hissistä ulos. Hän harppoi pitkin askelin kohti käytävän päätä. Paperipino tuntui pysyvän hyvin miehen käsillä, kunnes ihan oikein ovan lähettyvillä oli aukinainen ikkuna, josta puhalsi viileä tuulahdus juuri Akion kävellessä ohi. Kaikki paperit lennähtivät ympäri käytävää.
Mies ähkäisi turhautuneena ja tuijotti papereita, kuin ne sillä tulisivat takaisin hänen käsilleen. Kun muu ei enään auttanut, mies kyykistyi ja rupesi poimimaan papereita yksi kerrallaan, jupisten ärsyyntyneenä.

”Mene vain, jos se on jokin tärkeä kokous”, Naoto sanoi pyöritellen lusikkaa keiton seassa. Hän vilkaisi Mikiä hymyillen.

-

Chojiro katseli hieman ympärilleen ravintolassa ja seurasi Harua pöydän ääreen.

-

”No sinne kapakkaan”, Zen sanoi vilkaisten Wakakia kuin tuo olisi aivan tyhmä.
”Juodaan ittemme humalaan, käydään vuokraamassa nyyhkyelokuva ja tullaan tänne katsomaan se masentuneina ja huomenna podetaan kamalaa kankkusta.”

-

Nigel työnsi kärryjä eteenpäin käytävällä tultuaan muiden jälkeen hissistä ulos. Hän meinasi liukastua lattialla olleeseen paperiin, mutta sai kärryistä tukea. Hän nosti paperin ja tutki sen lävitse kohottaen sitten katseensa. Hetken hän vain katseli vähän matkan päässä olevaa kyykistynyttä miestä, joka keräili lattialle levinneitä papereitaan ja kävi sitten ojentamassa paperin tuolle.
”Tää oli lentänyt vähän kauemmas”, Nigel sanoi, ollen jättänyt siivouskärrynsä kauemmas ettei se liiskaisi loppuja papereita.
”Siihen tuli nyt kengänpohjan jälki... mutta toivottavasti se ei haittaa paljoa.”

"Ahaa" Wakaki sanoi hitaasti. Hän kohautti olkiaan ja meni itsekkin vetämään kenkiä jalkaan.

---

Akio nosti katseensa ja hymähti hiljaa huomatessaan jälleen sen saman siivoojan. Hän nappasi paperin pojan kädestä ja tarkasteli sitä. "Kiitos... taas. Eikä jälki haittaa", mies vakuutteli laskien paperin muidenkin joukkoon. Samalla tuo tuli toivoneeksi, ettei paperit olleet missään tärkeässä ja suunnitellussa järjestyksessä.

-Nao-chan voi lukea sadun, Miki totesi vain ja hymyili isälleen. Marin nousi ja pakkasi muutamat paperit mukaan. Hän suukotti sitten Mikin otsaa ja Naoton huulia.
-Mä tuon teille jotain hyvää syötävää kun tulen takaisin, mies lupasi ennen kuin hävisi eteiseen.

--

Haru katseli hetken ympärilleen ennen kuin selasi tutun ruokalistan katseellaan.

Naoto katseli Marinin perään ja kuullessaan oven sulkeutuvan, hän laski katseensa Mikiin. Hetken hän oli hiljaa kunnes siirsi astiansa sivuun.
”Onko sulla joitain satukirjoja mukana?”

-

Chojiro selaili listaa hipelöiden hiuksiaan samalla, koitti saada niitä lytymmäksi. Päätettyään mitä ottaisi hän nosti katseensa kiertämään paikkaa missä oli.

-

Zen ei vaivautunut edes vilkaisemaan itseään peilistä, saatikaan vaihtaa kunnollisempiin vaatteisiin, vaan saatuaan ulkovaatteet ylleen avasi oven astellen rappuun jo edeltä hiukset auki lerpattaen.

-

Nigel hymähti vain ja palasi kärryilleen jatkaen matkaansa käytävää pitkin. Huokaisten hän koputti ensin yhteen oveen ja meni sitten sisään tyhjään toimistoon raahaten tavaransa perässä.

Marin hurautti autollaan toimisto rakennuksen alla olevaan parkkihaliin ja käveli sieltä hissille joka oli tarkoitettu vain hänelle. Ei yhtiön pomo menisi ruuhkaisilla hisseillä kokoushuoneeseen.

--

Miki osoitti kirjahyllyä olohuoneessa ja katseli Naotoa.
-Nao-chan Nao-chan, poika taas mutisi.

Wakaki asetteli vielä hetken hiuksiaan ja asteli sitten Zenin perässä käytävälle. Hän tilasi hissin, sillä ei jaksanut taaskaan lähteä laskeutumaan portaita pitkin alas ylimmästä kerroksesta.

---

Akio katseli vielä hetken Nigelin perään ja jatkoi sitten papereiden keräämistä. Välillä ikkunasta tuulahti uusi tuulnepuuska, joka ajoi papereita vain kauemmas ja mies meinasi jokaisella kerralla ääneen. Tuolle ei tullut edes mieleen sulkea ikkunaa.
Lopulta Akio sai kaikki paperit kerättyä melko sekalaiseen pinoon, josta huomasi ensimmäisellä vilkaisulla, ettei niitä oltu käsitelty kovin nätisti. Mies huokaisi ja vilkaisi kelloa, onneksi hän oli sentään tullut ajoissa, eikä kokous ollut vielä alkanut.

Naoto vilkaisi kirjahyllyn suuntaan ja vilttiin kietoutuneena nousi sohvalta jnostaen pojan syliinsä. Hän kulki kirjahyllyn luo pureskellen alahuultaan.
”Mikäs täältä?”

-

Zen seisoskeli selvästi masentuneen näköisenä hississä sen laskeutuessa. Hän siirsi rasittavan tuntuiset hiukset selkänsä taakse ja avasi rapun oven mennen edeltä ulos.