Osa#6

Minoru vastasi suudelmaan ja hymyili hivenen.
-Miksi sä mun kanssa just haluat pidemmän suhteen?, hän kysyi.

"Sä.. tunnut niin kovin mukavalta. Ja holhottavalta. Mun mielestä olisi ihanaa, jos mulla olisi joku holhottava kotona", Marc vastasi ja suukotti vielä Minorua. "Tyydyttääkö vastaus?"

Minoru hymähti ja katseli Marcia hetken.
-No mennään sitten nukkumaan...

Marc hymyili ja nosti Minorun syliinsä ja kantoi tuon sänkyynsä. "Sun täytyy nukkua mun vieressä, jollet halua nukkua patjalla tai sohvalla", Marc totesi muka pahoillaan. Eihän miestä oikeasti haitannut se, että Minoru joutui nukkumaan hänen vieressään.

-En mä minekkään muualle halua nukkumaan, Minoru sanoi hymyillen ja heitteli ylimääräiset vaatteet pois.

Marc keräsi hymyillen Minorun vaatteet yhteen paikkaan ja puki sitten itselleen alushousunsa päälle, minkä jälkeen kapusi Minorun viereen sänkyynsä.

Minoru haukotteli ja painoi päänsä pehmeään tyynyyn hymyillen.

Marc hymyili, sammutti pöytävalon, veti Minorun lähelleen ja suuteli nuorempaa miestä vielä kerran.

Minoru hymyili ja vastasi miehen suudelmaan. Hän sammahti melkein samantien kun sulki silmänsä.

Marcos silitteli Minorun hiuksia vielä hetken ennen kuin nukahti hänkin.

Minoru hymyili ja nukkui rauhallisesti koko yön aamuun asti. Hän heräsi aikaisin aamulla tavalliseen tapaansa. Mies kuintekin jäi loikomaan siinen Marcin viereen.

Marc oli yön aikana kääntyillyt monta kertaa, mutta herätessään tuo oli kääntyneenä Minoruun päin. Mies hymyili ja veti Minorun kainaloonsa ja jatkoi nukkumistaan.

-Mun on pakko lähteä töihin.., Minoru mutisi ja avasi silmänsä vilkaisten kelloa.

"Mmh.. Mun myös", Marc totesi ja vääntäytyi ylös sängystä.

-Voisinko mä nyt käydä suihkussa, Minoru kysyi ja nousi ylös itsekkin.

"Toki", Marc hymyili ja etsi Minorulle pyyhkeen.

-Mihis päin?, Minoru kysyi ja katseli ympärilleen.

Harun istuttua Chojiro, lähes samantien, kietoi kätensä tuon lanteiden ympärille ja veti toisen itseään lähemmäs.

Haru hymyili hivenen ja vilkaisi Hideaki joka pyöräytti vain silmiään.

Chojiro laski leukansa Harun olkapäälle ja katseli toisen kasvoja sivustapäin.
"Käytäisiinkö tänään ulkonakin? Pitäisi käydä leikkauttamassa hiukset ja voisin viedä sut syömään jonnekin."

[Crawi, jos oot nyt täällä, niin vilkaseppa tekstiviesti-tilanne.:3]

John heräsi vasta puolenpäivän aikoihin. Hän sai kiittää onneaan, että tämäkin oli vapaapäivä. Tänä yönä mies oli pysynyt kiltisti omalla puolellaan ja jättänyt Zenin tyynyn rauhaan. Hän kohottautui istumaan ja kurotteli käsillään kattoa, päästäen pienen inahduksen suustaan.
Pian John oli saanut raahauduttua ulos tunkaaisesta huoneesta. Sam oli heti aamusta valloittanut telkkarin ja katseli tällä kertaa jotain keski-ikäisille naisille suunnattua tyypillistä saippuaoopperaa. John tuhahti huomaamattomasti ja laahusti keittiöön keittämään kahvia.

[No kappas vaan :DD Voit vaikka tuoda ne kaikki (nyt ei jaksa mitään tekstaria ruveta vääntämään)]

-Kuulostaa hyvältä, Haru sanoi hymyillen ja suukotti Chojiroa.

Chojiro hymyili pehmeästi ja silitteli pienesti Harun hiuksia, vilkaisi sitten vielä tuon ohitse Hideakiin.
"Tahtoisitko säkin mukaan syömään?"

-

Nigel kulki pyörivistä ovista sisään ja katseli raskaasti huokaisten suurta ala-aulaa. Hän kulki hiuksia pois kasvoilta sukien tiskille ja tervehti hyväntuulisesti sen takana istuvaa naista, joka ojensi hänelle hetken kuluttua henkilökunnan yksityishuoneen avaimen.

-

Naoto raotti noin puolentoistatunnin päästä silmiään ja katsoi unisena keskittyneen näköisiä kasvoja yläpuolellaan.

[Selvä. Ja mese ei taaskaan toimi, kenties?:-)]

-Ei se tule...se menee illalliselle isän kanssa, Haru sanoi ennen kuin Hideaki ehti avata suutaan. Veljekset kävivät katseillaan pienen väittelyn ja lopulta Hideaki nyökkäsi vain ja nousi ylös.

Marin naputteli leukaansa ja tuijotteli läppäri näyttöä kekittyneenä.

Chojiro vilkaisi vuoroitellen kumpaakin ja huokaisi sitten hiljaa.
"Mennään sitten kahden", hän sanoi suukottaen leukansa alla sijaitsevaa Harun olkapäätä.

-

Naoto räpytteli silmiään hitain liikkein ja hymyili hieman tokkuraisena. Hän vilkaisi kannettavan kirkasta näyttöä, joutuen siristämään silmiään nähdäkseen siitä jotain. Tekstit eivät tosin jaksaneet kiinnostaa, joten hän päätti vain pysytellä paikoillaan ja olla ilmoittamatta heräämisestään.