Osa#6

[No ei :<<]

Wakaki istui toimettomana pöydän ääressä. Kahvikuppi seisoi tyhjänä pöydällä ja sen vieressä lojui jo aikoja sitten luettu lehti. Töihinkään ei tänä päivänä ollut menemistä...
Mies huokaisi raskaasti ties monennetta kertaa sinä aamuna ja loi ankean silmäyksen ikkunan takaa näkyvään harmaaseen maisemaan.

Marin raapi leukaansa ja näpytteli sitten jotain ennen kuin vilkaisi Naotoa.
-Ai...sä heräsit jo...

Haru nyökkäsi hymyillen ja katseli Hideakin perään.

"Mitä sun tekis mieli syödä? Roskaruokaa vai jotain hienostunutta?" Chojiro kyseli painaen vielä suukon Harun leukaterään hymyillen.

-

Naoto ähkäisi hiljaa Marinin huomatessa hänen heränneen.
"Et olisi huomannut. Näytit niin komealta keskittyessäs. Varsinkin alhaaltapäin katsottuna", hän sanoi virnistäen hieman ja raottaen silmiään.

-

Nigel kulki henkilökunnan huoneeseen ja suoraan omalle kaapilleen, josta kaivoi työvaatteensa: tylsän valkoisen t-paidan ja vaaleansiniset housut. Kuin mikäkin sairaanhoitaja. Nuorukainen vaihtoi vaatteensa ja jäi tyytymättömänä katsomaan itseään peilistä, joka sijaitsi huoneen perimmäisellä seinällä.

-

Zen röhnötti koko pituudellaan sohvalla hiukset levinneinä joka suutaan pään ympärillä. Hän tuijotti tyhjä ilme kasvoillaan kattoa eikä hievahtanutkaan, lukuunottamatta muutamaa kertaa kun hän räpäytti silmiään.

-Roskaruokaa, Haru sanoi hymyillen ja käänsi katseensa Chojiroon.


Marin naurahti ja sipaisi Noaton nenää.
-Mites se pääs?

Chojiro nyökkäsi ja sipaisi sormillaan Harun kaulan kaarretta kääntäen katseensa sitten vaeltelemaan huoneessa.

-

"Ihan hyvin", Naoto sanoi ja hieraisi kevyesti otsaansa. Siinä ei tosiaan tuntunut enää kipua lähes laisinkaan. Hän vilkaisi Marinin kannettavasta kellonajan ja pujottautui istualteen sohvalle Marinin käsien alta.

Haru hymyili ja suuteli Chojiroa.
-Mä käyn vaihtamassa vaatteet ennen kuin mennään.., hän sanoi ja hävisi makuuhuoneeseen.

--

Marin hymyili ja nyökkäsi. Hän sulki sitten läppärinsä ja vilkaisi makuuhuoneen suuntaan kun Miki tallusteli olohuoneeseen.

Chojiro nousi itsekin ylös ja poimi pöydältä kännykkänsä, jonka suloi farkkujensa taskuun. Hän kulki eteisen puolelle ja jäi katselemaan kuvajaistaan peilistä, pohtien hiuksiaan. Pitäisikö ne vain leikata kuten ennen ja pitäisikö raitoja taas lisätä. Ei hän niistä muuten niin välittänyt, mutta hän halusi näyttää hyvältä Harun vierellä.

-

Naoto oli kellahtanut puolimakaavaan asentoon sohvalle ja käänsi nyt katseensa paikalle tulevaan Mikiin.
"Enkö mä olekaan ainut potilas?" Hän kysyi ja katseli pientä poikaa, joka selvästi näytti myös olevansa kuumeessa, astetta huolestuneemmalla katseella.

Haru ilmestyi pian Chojiron luokse syötävän hyvän näköisenä tiukoissa farkuissa, t-paidassa sekä liivissä ja alkoi pistää kenkiä jalkaansa.

--

-Et, Marin sanoi ja hymyili Mikille kun poika kömpi sohvalle ja hetken päästä tunki Naoton viereen viltin alle.

Chojiro vilkaisi hymyillen Haruun ja kääntyi itsekin pukemaan ulkovaatteitaan. Hiuksiaan epävarmana haroen hän avasi asunnon ulko-oven mennen edeltä rappukäytävään.

-

Naoto katseli Mikiä huolestuneena ja, pojan kömpiessä viltin alle, kietoi sitä paremmin Mikin ympärille jääden jo itse melkein ilman lämmikettä yllään.

Haru veti takin päälleen ja tuli sitten Chojiron perässä rappukäytävään.
-Miten ajattelit leikata hiukses?, mies uteli ja sipaisi miehen hiuksia.

--

Marin nosti toisen viltin kaapista Naoton ympärille ja istahti sitten poikansa viereen kietoen kätensä tämän ja Naoton ympärille.

Chojiro näpelöi niskahiuksiaan lähtiessään laskeutumaan rappuja.
"En oikein tiedä. Miten ne susta kannattaisi?"

-

Naoto kietoutui toiseen vilttiin ja hymyili hiljaa katsellessaan Marinia ja Mikiä.

-Ehkä vain lyhentää...vähän enemmän sivuita kuin päältä että ne sais vielä olla sellaiset seksikkään sotkuiset, Haru sanoi hymyillen ja katseli Chojiroa.

--

Marin hymyili ja suukotti kummankin poskea hellästi. Miki mumisi muutaman kerran "Nao-chan" ennen kuin nukahti jälleen.

Chojiro naurahti hieman vilkaisten Harua.
"Tehdään sitten niin", hän sanoi päästäessä toisen ensin ovesta ulkoilmaan tullen itse perässä.

-

Naoto katseli hellyyttävää näkyä vieressään ja silitti varovasti pojan päätä, ettei tuo heräisi.

Haru värähti kylmästä ja painautui Chojiron lämpimään kainaloon.

--

Marin hymyili ja katseli Mikiä sipaisten pojan hiuksia nopeasti.
-Se taitaa tosissaan pitää susta, mies sanoi hymyillen.

Chojiro kuljeskeli tietä pitkin Harua kylkeään vasten pidellen.
"Missäpäin täällä on partureita?" Hän kysyi vilkaisten toista. Hän kun ei ollut vieläkään aivan perillä Tokion sokkeloista, kun ei paljoa ulkona liikuskele tutkimassa ympäristöään.

-

Naoto katsahti Marinia hymyillen.
"Toivottavasti, koska mäkin pidän siitä", hän sanoi antaen katseensa valua jälleen Mikiin. Poika kun oli niin pieni ja suloinen, että sitä teki mieli puristaa lujasti rintaa vasten ja suukotella ympäri pyöreitä kasvoja.

-Mä puhuin muuten mun lakimiehelleni tänään. Aijon hankkia Mikin huoltajuuden itselleni.., Marin sanoi ja hymyili hivenen.

--

-Melkein joka korttelissa..mutta jos mennään vähän keskustampaan, Haru sanoi hymyillen.

Naoto hymyili Marinille.
"Mahdat olla paras tuntemani isä, joten saat sen varmasti."

-

Chojiro nyökkäsi ja suloi toisen kätensä Harun takin taskuun lämmittelemään.

-Kiitos, Marin sanoi hymyillen ja katseli Mikiä joka uinui siinä heidän välissään suloisen näköisenä.

--

Haru hymyili ja painautui paremmin Chojiroa vasten. Hän katseli ympärilleen kun he lähestyivät keskustaa.
-Jos mennään vaikka tonne, mies sanoi ja osoitti läheistä parturi-kampaamoa.

Marc nappasi oman pyyhkeensä mukaan ja vei sitten Minorun kylpyhuoneeseen. "Eikai sua haittaa jos mäkin tulen?"

-Ei tietenkään, Minoru sanoi hymyillen ja alkoi riisutua. Ei hän turhaan ujostellut.

Marc riisui alushousunsa pois ja asteli suihkun puolelle jättäen pyyhkeensä lattialle odottamaan. Mies väänsi suihkusta tulemaan kuumaa vettä.

Minoru haukotteli ja tuli pian Marcin viereen veden alle huokaisten rentoutuneena.

Marc hymyili ja veti Minorun lähelle itseään. "Onko sun pakko mennä töihin tänään? Jos sun kukkakauppas vois olla yhden päivän ilman sua?"

-Mä tarvitsen rahaa...muuten en saa ensi kuun vuokraa maksettua..., Minoru sanoi hymyillen hivenen ja katseli Marcia hetken.

"Mä voin lainaa sulle sen rahan", Marc lupautui ja suuteli Minorun otsaa.