Osa#5

Naoto asteli käytävää pitkin kuunnellen samalla puolella korvalla toisen puhelua. Hän tilasi hissin ylös ja sen saapuessa astui sen sisään painaen alimman kerroksen nappulaa.

Marin sulki puhelimen ja astui sitten sisälle. Hän haukotteli ja vilkaisi itseään hissin peilistä.

Naoto seisoi selkä peiliä päin, odotellen että hissi saapuisi alas. Kuullessaan Marinin haukotuksen se tarttui Naotoonkin ja sai hänet haukottelemaan kämmenensä suojassa. Hän katsahti miestä sivusilmällä ja astui sitten aukenevista hissin ovista ulos.

Marin asteli Naoton vierellä autonsa luokse ja avasi heille ovet istahtaen sitten sisälle.

Wakaki katseli pitkään ulko-ovea, kunnes jaksoi siirtyä keittiöön keittämään kahvit. Hän katseensa osui jälleen kalenteriin, jonka mukaan oli jo 12. päivä. Jouluun tosiaan olisi enään vajaa kaksi viikkoa. Mies nappasi kännykän ruokapöydältä ja selasi jo Azamin numeronkin valmiiksi, mutta antoi asian olla ja heitti puhelimen takaisin pöydälle. Ehtisihän sitä vielä. Ja aamukin oli vielä niin varhainen, että tytön tuntien hän nukkuisi vielä pitkään.

---

John avasi hitaasti silmänsä. Hän oli taas yön aikana päätynyt halailemaan Zenin tyynyä. Nopealla liikkeellä mies huitaisi sen alas sängyltä ja käänsi katseensa yöpöydällä seisovaan kelloon. Hän tipautti päänsä takaisin alas, tosin tällä kertaa se osui patjaan, kun tyyny lojui lattialla.
John kohotti hiukan kulmiaan, muistaessaan, mikä päivä oli. Hänen sisuksensa valtasi tyhjä olo, jonka olisi sillä hetkellä voinut täyttää vain yksi tietty henkilö.

Zen asteli ripein askelin kirpeässä ulkoilmassa paketti käsivarsillaan. Hän katseli vain eteensä, eikä välittänyt mistään ympärillä olevasta. Pian hän oli saapunut tuttuakin tutumman rivitalon eteen. Hän katseli ikkunaa, jota peitti haalean punertavat verhot, ja jonka takana olisi makuuhuone, jossa mahtoi nukkua eräs mies, joka täytti tällä hetkellä Zenin mielen täysin.

Zen astui kolme varovaista askelta eteenpäin, pysähtyen oven eteen. Hän tuijotti haikeana puista ovea laskien paketin sitten kynnysportaalle. Hän sipaisi oven pintaa sormenpäillään, vilkaisi makuuhuoneen ikkunaa ja kääntyi tunkien kätensä syvälle takin taskuihin. Hiukset hennosti hulmuten hän lähti kulkemaan takaisin keskustaa kohti vilkaisematta taakseen.
Hiljaisessa talvi-ilmassa hän muodosti huulillaan lauseen "hyvää syntymäpäivää, rakas" kiihdyttäen sitten vauhtiaan eteenpäin.

***

Naoto hypähti auton kyytiin ja veti oven perässään kiinni. Hän vetäisi turvavien ylitseen kiinni ja jäi katselemaan ikkunasta ulos. Alhaalla ei näkynyt jälkeäkään ylempänä satavista harvoista lumihiukkasista.

Marin lähti ajelemaan hivenen kauempana keskustasta sijaitseviin isoihin huonekaluliikkeisiin.

John vaivautui viimeinkin nousemaan ylös. Hän veti paljaan rintansa peitoksi nuhjuisen T-paidan ja lähti katsomaan, löytyisikö keittiöstä mitään syömäkelpioista.

---

Sam oli jo lähellä menettää hermonsa. Hän oli jo käynyt monet kaupat läpi, eikä ollut vieläkään löytänyt lahjaa. Poika kierteli jonkun suuren marketin vaateosastoa, jos vaikka löytäisi sieltä jonkin kivan paidan.

Naoto tuijotteli ikkunasta ulos. Hän ei ollut paljon keskustan ulkopuolella käynyt, joten seutu oli suht vierasta. Hän nojasi poskeaan käteensä ja kättään penkin käsinojaan seuratessa katseellaan rakennuksia ja kauppoja.

***

Zeniltä ei paljoa aikaa kulunut kun hän oli jo päässyt takaisin Wakakin asuntoon. Hän oli matkan varrella käynyt ostamassa itselleen litran paketin jäätelöä, kahden kilon karkkipussin ja kahvipaketin.
Vetäen oven kiinni hän jysäytti muovikassin eteisen lattialle alkaen repimään vaatteitaan päältään naulakkoon.

"Terve!" Keittiöstä kuului Wakakin pirteä tervehdys. Hän asteli eteiseen ja katsoi Zeniä kysyvä ilme naamallaan. "Miten meni? Saitko kakun turvallisesti perille?"

Marin parkeerasi lopulta ison huonekalu liikkeen eteen ja nousi autosta vilkaisten ympärilleen.

Zen vetäisi kengät jaloistaan ja viskasi ne lattialle.
"Joo, sain", hän vastasi hiljaisella äänellä vilkaisemattakaan Wakakia. Nappasi vain muovipussin mukaansa ja pyyhälsi keittiöön pää hivenen painuksissa.

***

Naoto nousi auton kyydistä ja pälyili kiinnostuneena ympäristöään. Hän lähti kulkemaan Marinin vierellä sisälle liikkeeseen pyyhkäisten samalla kasvoille valahtaneet hiukset sivuun, ne tosin valuivat pian takaisin äskiselle paikalleen.

Marin asteli Naoton vierellä sisälle kauppaan ja katseli ympärilleen kevyesti hymyillen. Hän lähti sitten kulkemaan pitkin kaupan käytäviä.

Naoto pysytteli visusti Marinin lähettyvillä, ettei jäisi jälkeen. Paikka kun oli hänelle vieras, ei hän tahtonut eksyä toisesta, eikä hänellä ollut tuon kännykkänumeroakaan.
Hän katseli huonekaluja, joita oli äärettömän paljon. Sohviakin oli monia ja mukavan näköisiä ja pehmoisia. Joitakin Naoto kävi pikaisesti kokeilemassakin.

Marin katseli ympärilleen mietteliäänä. Miehellä oli hyvin tarkka tyyli mielessä. Lopulta hän löysikin mukavan ison nahkasohvan olle istahti.

Naoto hypähti sohvan käsinojan ylitse istumaan sille ja tunnusteli sormillaan sen pintaa.
"Tämä sopisi sen lasiseinän viereen", hän sanoi ja siveli nyt etusormensa päällä sohvan selkänojan reunaa nostaen katseensa sitten sohvasta mieheen, joka istui jonkun matkan päässä hänestä samalla sohvalla.

Marin nyökkäsi eikä edes jaksanut vilkaista hintaa noustessaan seisomaan ja lähtien myyjän luokse keskustelaam sohvan ostosta.

Naoto jäi istumaan sohvalle rennon oloisena ja seurasi vain katseellaan toista. Hän pyöritteli yhä itse asiaa rekisteröimättä sormeaan pienin liikkein sohvan pinnalla selkänojan reunalla.

Marin sai asian sovittua ja palasi Naoton luokse.
-Mennään etsimään tähän sopivaa pöytää...

"Okei", Naoto sanoi nousten nopealla liikkeellä ylös sohvalta. Hän vilkaisi ympärilleen, kunnes lähti kulkemaan suuntaan, jossa pöytiä oli.

Marin käveli Naoton vierellä ja katseli ympärilleen miettien.

Naoto kuljeskeli askeleet lattiaa vasten kopisten pitkin kaupan käytävää. Hän nykäisi Marinin hihasta huomatessaan erään, omasta mielestään ainakin, hienonpöydän.
"Sopisiko tuo siihen?" Hän kysyi nyökäten pienesti hyvin tummasta, lähes mustasta, puusta tehtyä suorakaiteen muotoista sohvapöytää kohti.

Marin katseli hetken aikaa pöytää ja nyökkäsi.
-Sopisihan se...hyvin huomattu, mies sanoi hymyillen.

Naoto hymähti ja laski kätensä takaisin sivulleen. Hän käänsi katseensa kiertämään ympärilleen, tähystämään seuraavaa kohdetta.

Wakaki kurtisti hämmentyneenä kulmiaan, kohautti olkiaan ja palasi keittiöön, jonne oli jättänyt kahvinsa kylmenemään.