Osa#5

Miesten vaihtaessa keskenään suudelman Akito päästi yäk-äänähdyksen leveän hymyn kera. Hän pomppasi sohvalle isänsä viereen ja kuullessaan Harun ehdotuksen hän innostui tuplasti siitä miten tuliaisestaan.
Chojiro nyökkäsi vahvistukseksi Harun sanomiselle.
"Voisitte tosiaan tulla käymään."
Daiki kohautti olkiaan hymyillen. "Kai sitä voisi", hän sanoi virnuillessa lähes kiljuvalle pojalleen, jonka kaappasi syliinsä yrittäen täten hiljentää tuota, tehden juuri päinvastoin toimillaan.

Haru naurahti ja nousi sohvalle Chojiron kainaloon istumaan. Hän otti miehen käden omaansa ja lomitti heidän sormensa yhteen.
-Ja luultavasti mahtuisitte meidän asuntoonkin yöpymään...vaikka se ei olekkaan mikään kauhean iso...mutta silti, hän sanoi.

Daiki hymyili nyäkätessään.
"Pitää puhua Yukon kanssa, mutta luulen, että hänelle ei tarvitse kuin mainita Tokio niin se nainen on jo lähdössä."
Chojiro hymähti puristaen hellästi Harun kättä. Hän laski leukansa tuon olkapäälle katsellessaan kuinka kiukkuisen näköinen Ayame pyyhälsi olohuoneen ohitse keittiöön, josta kuului hetken päästä epämääräistä kolinaa.

Haru vilkaisi naisen perään ja hymyili sitten Chojirolle kolauttaen heidän pääsä kevyesti yhteen.
-Oishan se kiva saada shoppailu seuraa kun tästä yhestä ei oikein siihen ole, hän sanoi naurahtaen.

Chojiro tuhahti hymyillen. Daiki naurahti ja vilkaisi ikkunasta ulos isänsä raahatessa heiniä aittasta tallille. Hän ilmoitti menevänsä tuon avuksi ja poistui pian huoneesta. Akito jäi sohvalle istumaan katsellen viattoman avoimesti vuorotellen miehiä. Keittiöstä kuului kova kolahdus ja hiljaisena kantautuvaa turhautunutta jupinaa.

Haru hymyili Chojirolle hellästi. Hän käänsi sitten katseensa Akitoon ja sipaisi pojan hiuksia.
-Sun kanssa voitais käydä Tokion isoimmassa lelukaupassa, hän sanoi pojalle.

Akiton silmät kirkastuivat laajeten hieman. Poika ei ollut ikinä käynyt kovin kummoisissa lelukaupoissa, eikä edes Tokiossa, joten asia oli kieltämättä hyvinkin kiehtova. Hän nyökkäsi hymyillen leveää suloista pikkupojan hymyään.

Haru hymyili Akitolle ja vilkaisi sitten taas keittiön suuntaan.
-Pitäiskö sun käydä kattomassa onko se vielä hengissä?, hän kysyi Chojirolta.

Chojiro irvisti hiukan vilkaistessaan keittiön suuntaan.
"Äh.. eiköhän se pärjää ihan hyvin ilmankin", hän vastasi äänestä kuultaen selvästi kuinka miehen ei tehnyt mieli mennä entisensä lähettyville.

Haru hymähti ja katseli Chojiroa.
-Mä menen katsomaan, hän sanoi ja nousi ylös. Haru käveli keittiön ovelle ja jäi katselemaan sieltä naista.
-Oletko sä kunnossa?

Ayame nojasi tiskipöytään silmiään kiinni pitäen. Hän vilkaisi ikkunan heijastuksen kautta ovella olevaa Harua, vaikka ei hänen olisi tarvinnut tunnistaakseen ketä tulija oli.
Hän kohotti kulmiaan hieman ivallisesti, vaikka tiesi, ettei Haru sitä nähnyt ja totesi vain kuivasti olevansa täysin kunnossa, lisäten silti mielessään muutaman lisäpätkän kyseiseen lauseeseen.

-Ei ole mun syyni että Chojiro jätti sut, Haru sanoi naiselle ja katseli tätä nojaillen keittiön oven karmiin.
-Eikä ole mun syyni että se rakastu muhun...

Tukahtunut äänähdys pääsi Ayamen raonaisista huulista ja hän kurkotti ottamaan kaapista lasin, jonka täytti kylmällä hanavedellä. Hän käännähti ympäri ja nojasi nyt toista kättään ja selkäänsä tiskipöytään. Hän silmäili Harua katseellaan kallistaessaan lasin huulilleen ja juodessaan kulauksen vettä.

Haru katseli Ayamea takaisin ja pysyi nyt hiljaisena. Hän asteli muutaman askeleen eteenpäin keittiöön.

Wakaki hämmentyi yhtäkkisestä kysymyksestä. ”Tota… Mitä sä tahtoisit tietää?” Hän mumisi ja nappasi ruokalista, jota rupesi sivusilmällä tutkailemaan.

---

”Mielelläni”, Sam nyökkäsi ja loi jälleen tutkailevia katseita huoneeseen.

Häiritsevä hiljaisuus ja säilyvä katsekontakti sai Ayamen hermostumaan, mutta hän ei halunnut vaikuttaa luovuttajalta, joten ei rikkonut kumpaakaan. Hän vain joi vetensä loppuun kääntäen katseensa lopulta toisen silmistä laskiessaan lasin lavuaariin takanaan.

-Kaiken mitä haluat kertoa, Hideaki sanoi hymyillen ja katseli Wakakia.

---

Mikio kaivoi kaapistaan puhtaan yöpuvun ja ojensi sen Samille hymyillen.

---

Haru katseli vielä hetken Ayamea ennen kuin käänähti ympäri ja palasi sohvalle Chojiron viereen.

"Ööh... En minä oikein tiedä, mitä sanoa", Wakaki sopersi ja naurahti vaivaantuneena.

---

Sam nappasi yöpuvun ja kiitti Mikiota hymyillen. Hänen katseensa teki vielä yhden kierroksen huoneen ympäri, kunnes pysähtyi jälleen Mikioon.

Chojiro kahmaisi Harun samantien syliinsä käsivarsiensa suojaan.
"No oliko se kunnossa?" Hän kysyi mutisten miehen hartiaa vasten.

Hideaki katseli Wakakia hiljaisena ja hymyili tälle rohkaisevasti.
-Ihan mitä vain haluat sanoa...haluan tietää susta mahdollisiman paljon, hän sanoi hymyillen.

---

Mikio hymyili ja käveli huoneen toiseen päähän avaten siellä olevan oven.
-Tässä on kylpyhuone...voit vaihtaa täällä yöpuvun päälles..

---

-Oli se, Haru sanoi hymyillen ja laski kätensä Chojiron käsivarrelle. Hän suukotti miestä hellästi hymyillen.

"Hmmh..." Wakaki katseli ympärilleen, kuin etsien pakokeinoa. Sitä ei löytynyt, joten mies päätti sitten sepittää jonkinlaisen elämänkerran. "No tuota... Sinähän tiedätkin jo ammattini, niin siitä on turha puhua... Minä... muutin kotoa n. 17-vuotiaana ja olen siitä asti asunut Tokiossa. Tähän asti olen asunut yksin, mutta sattuneista syistä Zen - serkkuni entinen elämänkumppani - muutti väliaikaisesti luokseni", Wakaki loi odottavan katseen Hideakiin, kuin kysyäkseen, halusiko poika tietää enemmän.

---

"Selvä", Sam mutisi ja asteli kylpyhuoneen ovelle. Hän kurkisti varovasti huoneeseen, jota sitäkään ei oltu tilanpuutteella ainakaan pilattu, ennen kuin astui sisälle.

"No hyvä", Chojiro vastasi hiljaa Harun huulia vasten, korvaten mielessään vastauksen juuri päinvastaisella vastauksella.

Hideaki hymyili ja nyökkäsi.
-Joten sä et ole alunperin kotoisin vai Tokiosta?, hän kysyi ja sipaisi hiuksiaan pois naamaltaan.

---

Mikio katseli Samin perään ja vaihtoi sitten itse yöpuvun päällen. Hän kömpi änkyyn omalle puolelleen ja haukotteli.

---

-Mä en haluais olla töykeä....mutta miksi se on vielä täällä...kun ette edes ole yhdessä enää?, Haru kysyi.

"Niin", Wakaki vastasi. "Asuin perheeni kanssa pienessä kylässä, muutamansadan kilometrin päässä täältä. Suurin osa perheestä luultavammin asuu edelleen siellä, ellei jotain kummempaa ole sattunut. En ole pitänyt heihin aikoihin yhteyttä", Wakaki kohautti harteitaan.

---

Sam vahtoi nopeasti vaatteensa ja jäi hetkeksi peilin eteen sukimaan hiuksiaan, vaikka tiesikin, että nukkuessa ne menisi entistäkin sekaisemmiksi. Poika astui ulos kylpyhuoneesta ja asteli sängyn luokse. Hän istahti ensin sängyn reunalle ja kellahti siitä hetken päästä selälleen.

Chojiro kohautti olkiaan välinpitämättömästi.
"Äiti pitää hänestä... tai no, piti, ennen kuin hän muuttui tuollaiseksi jätettyäni hänet. Ei hän raaski Ayamea muuallekkaan viskata, kun omaa asuntoa ei omista", Chojiro selitti ja päätteeksi haukotteli lämmintä ilmaa Harun pehmeää ihoa vasten. "Vaikka mun puolesta saisi sellaisen jo vähitellen hommata. On vain riesana täällä vanhemmilleni, eivätkä he ole enää kovin pirtsakoita ja nuoria ja tilakin hoidettavana."