Osa#5

-Mä asun siinä kerrostalossa...aika lähellä niitä....se missä on se iso portti sinne sisäpihaan, Mikio sanoi ja katseli hetken kahvilan listaa.
-Mitä sä haluat?.....mä voin tarjota.

Sam saapui mukavan näköisen kahvilan luokse. Ennen sisälle astumista hän kokeili takkinsa taskua, varmistaen, että lompakko oli tullut mukaan. Poika asteli lähelle tiskiä ja tutkaili, mitä kaikkea siellä myytiin.

Naoto katsahti listaa.
"Ei tarvitse, voin maksaa itsekin", hän sanoi hymyillen hiukan ja osti laten antaen myyjälle pari kolikkoa, jotka olivat hänen lompakkonsa pohjalla, maksuksi.

Mikio katseli listaa hetken ja osti sitten haudutetun teen. Hän seurasi toista poikaa pöytään ja istahti alas.
-Mä olen Mikio, hän esittäytyi.

Sam osti täytetyn patongin ja teen. Hän maksoi ostoksensa ja meni istumaan vapaan pöydän ääreen.

Naoto istahti tuolille ja laski lattensa pöydälle eteensä.
"Mä taas Naoto", hän sanoi ja avasi takkinsa vetoketjun. Hän otti kulauksen latteaan ja tarkasteli Mikiota katseellaan.

Mikio hymyili ja laski paperikassit maahan. Hän avasi takkinsa ja sipaisi hiuksiaan nopeasti. Poika alkoi sitten hörppimään teetään.

Naoto laski kupin pöydälle sormet sen ympärillä lämmittelemässä.
"Säilyikö se sun kirjas ehjänä?"

-Joo kyllä säily, Mikio sanoi hymyillen ja nyökkäsi.
-Sain sen kuivauttua ajoissa, hän jatkoi vielä.

Sam söi sämpylän pikaisesti ja joi teenkin yllättävän nopeasti.

Lähtiessään kahvilasta poika sähläsi takkinsa kanssa niin, että kaatoi vahingossa kuuman laten nuoren miehen päälle.
"Ah, anteeksi! Olen... todella pahoillani", Sam perääntyi pari askelmaa ja katsoi pelästyneenä Naotoa.

"No hyv..." Naoton lause päättyi huudahdukseen kuuman laten imeytyessä samassa vaatteiden läpi. Hän nousi seisomaan ja yritti käsillään saada juomaa pois, joka tosin oli täysin mahdotonta.

Sam vilkuili ympärilleen ja huomasi lähellään pienen lootan, jossa oli serviettejä. Hän nappasi kasan niitä ja ojensi Naotolle hokien pahoitteluja.

Mikio nousi seisomaan ja katseli Naotoa huolestuneena. Hän vilkaisi sitten nuorempaa poikaa.

Naoto otti servietit vastaan ja paineli kastuneita vaatteitaan niillä. Hän vilkaisi pahoittelevaa poikaa ja hymyili vain pienesti.
"Ei mitään, ei mitään", hän sanoi jatkaen vaatteidensa huonosti menestyvää kuivausta.

Mikio epäröi hetken ja ojensi yhden kassin Naotolle.
-Mun oli tarkotus antaa ne veljelleni...mutta sä taidat tarvita niitä vähän enemmän..., hän sanoi ja kaivoi pussista farkut ojentaen niitä Naotolle.

Sam puri alahuultaan ja nieleskeli. Hän oli jo hetken luullut saavansa selkään, mutta mies tuntuikin ottavan asian aika kevyesti.

Naoto nosti katseensa Mikioon ja katsoi ripsiään räpäytellen farkkuja.
"Ah... kiitos..." Hän sanoi hämmentyneenä ja heitti pöydälle yhden rypistetyn servietin lisää.

-Sä voit käydä vaihtamassa ne vessassa nyt....niin saat noi pois jalastas..., Mikio vihjaisi ja katseli Naotoa.

Naoto vilkaisi märkiä housujaan.
"Oh, selvä", hän sanoi ja hymyili kiitollisena Mikiolle. Hän otti farkut mukaansa ja kiirehti miestenvessaan yhteen koppiin vaihtamaan housuja.

Mikio hymähti ja istahti alas.
-Haluatko jää istumaan meidän seuraksi...vai oliko sulla kiire johonkin?, hän kysyi pojalta.

Sam hätkähti. "Ai tota... Juu, ei minulla ole kiire", hän mumisi ja istahti vapaalle tuolille. Poika nieleskeli hetken, kunnes sai koottua itsensä.

"Tuota... Voisin kai korvata sen juoman. Eiköhän minulta rahaa löydy", Sam soperteli etsiessään lompakon käsiinsä ja rupesi tarkastelemaan rahatilannettaan.

-Sun kannattaa puhua Naoton kanssa siitä..vaikka jotenkin vähän epäilen ettei sun tarvitse ellet ihan vältämättä halua, Mikio sanoi hellästi hymyillen.

Naoto avasi kopin oven ja katseli itseään hetken vessan peilistä. Farkut istuivat hänen päällään hyvin, olivat tosin hiukan pitkät, muttei se nuorta miestä haitannut. Hän hymyili peilikuvalleen ja nappasi farkkunsa mukaan palaten vessasta pöydän luo.

Sam hymähti ujosti ja juuri silloin Naoto palasi.
"Öh.. Tuossa korvaus siitä juomasta", Poika ojensi Naotolle pari kolikkoa.

Mikio katseli Naoto hetken ja hymyili kevyesti.