Osa#5

[Öitä.]

Jos Naoto olisi juonut kahviaan, hän olisi jälleen ollut tuhkehtumispisteessä. Hän nosti salamana hämmästyneen katseensa Mariniin.
"Mitä?" Hän kysyi vaikka kuuli sana tarkasti toisen sanat, mutta tahtoi vain varmistaa.

***

Chojiro istahti tuolille ja toivotti hänkin huomenet Hideakille. Hän katseli Harun syömistä hymyillen, pää hieman kallellaan.

***

Daiki oli nukahtanut uudelleen patjalle, tällä kertaa vain mies oli kokonaa peiton alla. Vain varpaat näkyivät toisesta ja hiushapsut toisesta päästä peiton ali.

***

Sachi laski ruokakupin vajaa metrin päähän kissastaan, jolloin tuo nousi laiskasti ylös ja tepasteli häntä reippaasti pystyssä ruokansa luo. Pennut eivät tuntuneet olevan moksiskaan emonsa lähtemisestä, pyrkivät vain ylös ja yrittivät ryömiä etutassujen avulla sen perään.

***

Zen kohotti kulmiaan Wakakille ja tuhahti ties kuinka monennetta kertaa sinä iltana.
"Osaan minä nyt sen verran varoa, etten tunkisi varpaitani veitsen terän reitille", hän vakuutti ja kippasi loput kermavaahdot kakun päälle, alkaen tasottamaan sitä.

"En olisi niinkään varma", Wakaki mutisi, mutta pieni, rento hymy kohosi miehen huulille. Hän tarkkaili kermavaahdon levittämistä ja kun se oli tasaisesti, hän rupesi ripottelemaan suklaapalasia kakun päälle.

Zen pisti kakun reunoille isoimpia viipaleita peittämään kakun kerroksien sisällöt. Lopuksi hän asetteli kolme suurta vadelmaa kakun keskelle pienelle kermavaahtokukkulalle.
Zen jäi katsomaan kakkua sen valmistuttua. Hän vilkaisi Wakakia.
"Mitä luulet... maistuukohan se hyvälle?"

"Tottakai sai maistuu hyvälle", Wakaki hymähti. "Ja jos John ei suostu sitä edes maistamaan, niin me menemma ja syötämme sen hänelle väkisin. Jo senkin takia, että jouduimme raatamaan hänen vuokseen näin myöhään", mies jatkoi, kuulostaen varsin totiselta.

Zen virnisti hieman, mutta sekin hyytyi lähes samantien hänen kasvoiltaan.
"Pistetään se jääkaappiin ja huomenna johonkin laatikkoon. Vien sen aamulla heti kun herään."

"Selvä", Wakaki katseli vielä hetken kakkua, kunnes nosti varovasti alustan, jolle he olivat sen tehneet. Hän otti pari huteraa askelta jääkaappia kohti, ja jäi odottamaan, että Zen avaisi jääkaapin.

Zen avasi jääkaapin oven kolauttaen polvensa samalla tuolin jalkaan. Hän ähkäisi irvistäen ja hieroi polveaan pidellen jääkaapin ovea auki, ettei se sulkeutuisi.

Wakaki vilkaisi nopeasti Zeniä, pienen rypyn ilmestyen jälleen hänen kulmiensa väliin. Hän käänsi katseensa jääkaappiin ja tönäisi kyynärpäällään muutamaa tavaraa kauemmaksi, tehden kakulle tilaa. Hän asetti alustan jää kaappiin ja astui askeleen taaksepäin, tehden jääkaapin ovelle tilaa sulkeutua.

Zen päästi oven sulkeutumaan ja kyykistyi lattialle halaamaan polveaan. Hän oli tietysti potkaissut tuolia niin, että se oli osunut hänen polvensa hermokeskukseen.

Wakaki kumartui Zenin ylle. "Sattuiko pahasti?" Hän kysäisi huolissaan.

"Ei", Zen vastasi hiljaisella, tukahtuneen kuuloisella äänellä. Hän suoristautui seisomaan ja katsoi hieman kärsivällä ilmeellä jalkaansa.
"Taidan mennä nukkumaan", hän sanoi Wakakille, hymyili tuolle lyhyesti ja asteli vaivanloisesti olohuoneeseen rojahtaen samantien sohvalle kasvot selkänojaa kohde.

Wakaki katsoi hetken Zenin perään, kunnes itse lähti kylpyhuoneeseen suorittamaan iltapesua.
Hetken päästä mies laahusti väsyneenä makuuhuoneeseensa, jossa vaihtoi yöpukuun ja rojahti sängylle raajat levällään.

Zen makoili jälleen hiljaisena sohvan selkänojan kangasta tuijotellen. Kyyneleet polttivat hänen silmiensä takana, mutta hän sulki päättäväisenä silmänsä, päästämättä vesivanoja laskeutumaan posipäilleen. Hetken päästä sohvan nurkasta kuuluikin hiljainen ja tasavälinen tuhina.

Wakaki asettui paremmin sängylleen ja veti paksun peiton korviensa yli. Hän oli niin väsynyt rankan päivän jälkeen, että nukahti melkein heti.

Naoto kuuli oven kolahduksen esittelijän lähdettyä. Hän vilkaisi taakseen ja kohdisti katseensa Mariniin. Hän kulki muutaman askeleen päähän tuosta.
"Asunto löytyikin yllättävän nopeasti", hän totesi hymyillen pientä hymyään ja vilkaisi vielä ympärilleen tyhjässä ja avarassa olohuoneessa, jossa äänet kaikuivat seinistä.

-Hyvä niin, Marin sanoi ja katseli ympärilleen. Hän huokaisi kun ajatteli kaikkia mitä pitäisi ostaa kun kaikki vanhat tavarat olivat jääneet Ranskaan.

Wakaki otti lapun vastaan ja lukaisi sen nopeasti läpi. Hänen huulilleen kohosi pieni, surullinen hymy. Hän ojensi lapun takaisin, nyökäten pienesti.

Zen soi Wakakille nopean kiitollisen hymyn ja nousi ylös kirja ja nauha käsissään. Hän kiiruhti eteiseen, jossa solmi nauhan rusetille ja pisti teipinpalalla kiinni pakettiin. Hän kirjoitti vielä kirjekuoren taakse 'Syntymäpäiväsankarille' ja sujautti kirjeen sitten kuoreen. Hän huikkasi heipat Wakakille saadessaan ulkovaatteet niskaansa ja riensi sitten paketti turvallisessa otteessa käsissään asunnosta.

***

Naoto lähti katselemaan muuallekin asuntoon, eihän hän ollut vielä katsellut muuta kuin olohuonetta. Hän kurkisti jokaiseen huoneeseen katsellen sen joka kolkan sulan suklaan värisillä silmillään. Hän palasi olohuoneeseen jääden nojailemaan sen seinään.
"Mä voisin tulla sun kanssa etsimään tänne tavaroitakin kaupoista", hän ehdotti katse Marinin rintakehän seutuvilla.

-Jos haluat niin mielelläni mä sut seurakseni ottaisin, Marin sanoi hymyillen kevyesti.

Naoto nosti katseensa miehen kasvoihin ja hymyili. Häntä kun ei huvittanut palata asuntolalle, vaikka hänen täytyisi lukea vielä eräs paksu opus, ennen kuin koulu jälleen alkaisi. Mielummin hän olisi Marinin seurassa, varsinkin nyt, kun tunsi olonsa toisen lähettyvillä rennommaksi kuin aijemmin.

Marin hymyili ja katseli hetken Naoton herkullisen värisiä silmiä. Hän antoi sitten katseensa kieträä asunossa ja mietti mitä kaikkea sinne haluaisi.

Naoto seurasi Marinin katsetta ja kuin arvaten toisen ajatukset, alkoi itsekin pohdiskella, millaiset tavarat asunnossa näyttäisi hyvältä. Hän valui seinää pitkin istumaan lattialle jalat koukussa ja kädet sylissään katse jumittuen taas lasiseinään. Se jotenkin tuntui lumoavan Naoton. Hän ei ollut edes tiennyt, että Tokio saattaisi näyttää niin kauniilta ylhäältä päin.

Marin mietti tovin ja katseli papareita jotka oli saanut myyjältä.
-Noh eiköhän mennä, hän totesi lopulta.

Naoto nousi samassa ylös lattialta ja pyyhkäisi housujaan olemattomasta pölystä.
"Selvä", hän vain sanoi ja sulki takkinsa vetoketjun lähtien kulkemaan asunnon ovelle.

Marin hymyili Naotolle ja avasi tälle oven. Samalla hän soitti läheiseen siivous firmaan että joku tulisi siivoamaan paikat sillä aikaa kun hän ja Naoto kirtelisivät kauppoja.