Osa#5

Wakaki nyökkäili Hideakin puhuessa, mutta kun ei kuullutkaan haluamaansa, hän mutristi huuliaan ja nosti katseensa pojan silmiin. "Entä nuo ruhjeet? Mistä ne ovat tulleet?" Mies tivasi.

-Auto ajo mua päin eilen illalla..., Hideaki sanoi ja kohautti olkiaan.

Naoto painoi päänsä Marinin olalle kasvot kaulaa kohti. Hän katseli hetken aikaa houkuttelevaa avointa kaulaa silmiensä edessä kunnes lipaisi sitä kevyesti, kokeilevasti, kielensä kärjellä.

***

Chojiro suuntasi Haru kainalossaan ulos kaupasta ostokset maksettua. Hän pysähtyi ulos liikkeen oven vierelle painaen rakastavan suukon nuoremman ohimolle.
"Haetaanko jostain ruuat, ettei tarvitse itse puhkia?"

***

Sachin puhelin pirahti ja säikäytti miehen pienesti. Hän kaivoi kännykän taskustaan ja huomasi puhelun tulevan esimieheltään. Raskaasti huokaisten hän loi nopean vilkaisun Mikioon ennen kuin vetäytyi keittiön puolelle vastaamaan puheluun.

Marin mumahti tyytyväisenä ja hyväili käsillään Naoton lanetta käsien pian eksyen pojan paidan alle.

---

-Joo haetaan vaan, Haru sanoi ja nyökkäsi hymyillen.

---

Mikio vilkaisi Sachin perään ja kyykistyi sitten jääden katselemaan kissoja hymyillen.

Wakaki jäi sanattomaksi. Hän vain tuijotti Hideakia, suu hieman raollaan.
"Voiluoja... Onneksi sä oot hengissä", mies mutisi ja otti tukea auki roikkuvasta ovesta. Hän katseli lattiaa jalkojensa alla, pää täysin tyhjänä ajatuksista.

Hideaki hymyili kevyesti ja sipaisi Wakakin käsivartta.
-Mä en kuitenkaan halua häiritä enempää..., poika sanoi ja vetäytyi kauemmas oven karmista.

Naoto hyrähti Marinin kaulaa vasten tuntiessaan miehen kädet ihollaan. Hän siirsi kätensä toisen miehen rintakehälle ja toisen tuon niskalle alkaen painella kokeilevia suukkoja tuon kaulalle.
Nuolaistessa Marinin leuan alla olevaa kuoppaa Naoto kertoi lähes kehräten kuinka toisen iho maistui hyvälle.

***

Chojiro tähysti ympärilleen etsien ruokapaikkoja.
"Mitä sun tekee mieli?" Hän kysyi kääntäen katseensa Haruun vierellään.

***

Parin lyhyen minuutin päästä Sachi ilmestyi keittiöstä. Hän laski kännykkänsä sohvapöydälle ja rojahti istumaan sohvalleen. Miehen ilme oli hieman synkeän ja kyllästyneen välimaastoa.

Marin naurahti ja hyväli käsillään Naoton pehmeää ihoa liikuttaen käsiään hitaasti paidan alla ylöspäin. Hän veti nuoremman päälleen ja katseli tätä hetken aikaa ennen kuin suuteli toista tällä kertaa hivenen nälkäisenä.
-Näytät uskomattoman hyvältä siinä, hän mutisi.

---

Haru katseli hetken aikaa ympärilllen miettien
-Ehkä vaikka jotain kiinalaista, hän totesi hetken kuluttua.

---

Mikio katseli hetken Sachia ja asteli sitten tämän vierelle. Hän istahti sohvalle ja kosketti toisen olkaa varovasti.
-Huonoja uutisia?

Naoto vastasi miehen sanoihin hymyllä hymähdyksen kera. Hän vastasi suudelmaan mielellään asetuttuaan mukavasti Marinin syliin hajareisin. Hänen sormensa seikkailivat joko toisen niskalla, hiuksissa tai sitten ne olivat jo ehtineet sivelemään toisen harteita paidan kauluksen kautta. Poika tuntui olevan muuttuneen täysin ehkä hieman vetäytyvästä ja rauhallisemmastakin päiväolemuksestaan aivan toisenlaiseksi.

***

Chojiro nyökkäsi ja palasi tähyilemään ympärilleen. Hän paikansi kiinalaisen ravintolan jokusen matkan päässä ja lähti sitä kohti Haru kainalossaan.

***

"Voi sen niinkin sanoa", Sachi sanoi ja hieraisi otsaansa kämmenellään.
"Se noita-akka taitaa tosiaan vihata mua. Pääsi taas keskeyttämään mun yritykset rauhalliseen joulunodotukseen", hän mutisi ja huomasi vielä lisätä kenestä puhui, "esimieheni siis. Mä olen katsos poliisi ja nyt pitäisi päivää ennen aattoa mennä valvomaan jonkun bändin keikkaa."

[Sori ku kestää...kone jumittaa]

Marin antoi käsiensä liukua Naoton paidan alle. Hän hyväili tämän pehmeää selkää käsillään ja hymyili kevyesti.
-Mikä suhun oikeen iski? Ei silleen.. en mä valita.., mies sanoi hymähtäen.

---

Haru käveli Chojiron kyljessä sisälle paikaan ja katseli hetken aikaa listaa miettivästi ennen kuin tilasi mukaan otettavaksi itselleen sekä Hideakille ruokaa kääntäen sitten katseensa Chojiroon.

---

-Ei kuulosta reilulta..., Mikio sanoi ja mietti hetken.
-Mun kummisetäni on jossain poliisikunnan johtoportaalla töissä....se vois ehkä järjestää sulle vapaata jos pyytäisin....ethän sä pysty töissä olemaan kun sun pitäis hoitaa noita kissoja.., hän sanoi.

[Juu, eipä mittää.]

Naoto vetäytyi hieman kauemmas Marinista, kädet yhä tuon niskan takana ristissä.
"Sanotaan nyt vaikka että mulla hupi alkaa vasta iltasin. Elän enemmänkin öisin kuin päivisin", hän sanoi, pieni virne huulilla leikitellen, samalla kuin toinen käsi liukui hartian ylitse niskalta paidan ensimmäisen napin kohdalle sitä pyörittelemään.

***

Chojiro katseli mietteliäänä listaa kunnes tilasi haluamansa ruuan. Hän kaivoi lompakon taskustaan maksaen tilatut ruuat.

***

Sachi katsoi hieman hämmeentyneenä Mikioa muutaman sekunnin kunnes juoksutti sormet hiustensa lävitse hymyillen.
"Ei sun tarvi. Saahan siitä silti hieman lisää palkkaa. Ja näitä karvakasoja ei varmaan kokoajan tarvitse vahtia, paitsi jos sä tahtoisit niin se kyllä onnistuisi. Sä tuskin ryöstäisit mun taloa poissaollessani."

Marin naurahti ja hymyili Naotolle. Hän veti varoittamatta tämän paidan pois pojan päältä ja kellisti tämän alleen sohvalle. Mies suukotteli hellästi Naoton paljaita olkia.

---

-Oisin mäkin voinut maksaa.., Haru sanoi ja istahti alas jääden odottelemaan että ruuat valmistuisivat.

---

Mikio nyökkäsi ja hymyili hellyyttävästi.
-Voin mä tullakin, poika sanoi ja nyökkäsi katsellen kissoja taas hetkisen.

Naoto ynähti toisen yllättäisestä siirrosta, mutta alistui sovinnolla toisen tahtoon. Hän huokaisi hiljaa tuntiessaan Marinin huulet ihollaan ja räpelsi miehen paitaa auki.

***

Chojiro hymähti ja istahti Harun viereen odottelemaan ruokaa ja vilkuilemaan ympärilleen.

***

Sachi nyökkäsi vahvistukseksi ja risti kätensä päänsä alle kohdistaen itsekin katseensa lattialla oleviin kissoihin, joista kaksi pentua oli jo nukahtanut hieman hupsuihin asentoihin emonsa jalkoihin.

"Et sä häiritse ollenkaan. Kai..." Wakaki vilkaisi olohuoneeseen päin. Zen oli ollut koko päivän ihan maassa, tosin olihan se ihan ymmärrettävää.
"Kyllä sä voit tännekkin jäädä, jos haluat", Wakaki siirsi katseensa taas Hideakiin ja hymyili lempeästi.

Hideaki katseli Wakakia hetkisen.
-Kai mä voisin hetkeksi jäädä lepäämään..., poika sanoi ja linkutti asuntoon sisälle joutuen matkalla ottamaan Wakakista tukea.

---

Marin hymyili ja hyväili Naoton kehoa käsillään. Hän odotti hetken että toinen sai hänen paitansa auki ja heitti sen sitten latialle. Miehen yläruumis oli kauniin ruskettuna ja tämä oli hyvässä kunnossa.

---

Haru haukotteli ja otti lopulta ruokapussin vastaan. Hän nousi ylös ja otti Chojiron kädestä kiini.
-mennään sitten...

---

Mikio painoi päänsä sohvan selkänojaa vasten ja pian poika oli taas unessa.

Naoto liu'utti sormensa Marinin olalta tuon rintakehän poiki kiinteälle vatsalle.
"Mitä kaikkea sä joudut tekemään että saat pidettyä itsesi näin hyvässä kunnossa?" Hän mumisi siirtäen katseensa toisen syötävän hyvännäköisestä ylävartalosta ylös tuon silmiin. Hän kurottautui näykkäisemään pienesti miehen leukaterää.

***

Chojiro nousi ylös ja hymyili pussista leijailevalle tuoksulle. Miehellä alkoi jo olla nälkä eikä vatsan vaativa kouraisu helpottanut asiaa.
Hän astui ulos rakennuksesta Harun perässä oven heilahtaessa hänen perässään kiinni.

***

Sachi seuraili hetken ainoan valveilla olevan pennun epätoivoisia yrityksiä herättää sisaruksensa, mutta käänsi hetken kuluttua kasvosa Mikioa kohti. Hänen huomatessa pojan nukkuvan hän hymähti pehmeästi ja vilkaisi seinältä kelloa. Se alkoi tosiaan jo näyttää vähitellen iltaa.

-Käyn aamusin lenkillä....ja ohan sitä tullut salilla rehkittyä kun ei muuta tekemistä ole ollut, Marin sanoi hymähtäen ja siveli Naoton kylkiä. Toinen näytti taivaalisen kauniilta siinä hänen allaan.

---

Haru asteli reippain askelin Chojiron vierellä kohti kotia.
-Mä soitan isälle tänään ja yritän järjestää niin että Hideaki sais mahollisimman pian oman asunnon.., hän sanoi.

---

Mikio liukui sohvan selkänojaa myöten puoliksi Sachin syliin ja tuhisi siinä tyytyväisenä.

Naoto naurahti ja puhalsi kasvoilleen valuneen hiussuortuvan silmiltään. Hän tuijotteli vain hetken aikaa, siinä Marinin rintakehää ja hartioita silitellen, toisen silmiä, kunnes upotti sormensa takaisin tuon hiuksiin ja veti tuota alemmas kohottautuen itse sohvalla painaakseen miehen huulille mitä hartaimman ja miellyttävimmän suudelman.

***

"Selvä", Chojiro sanoi nyökäten pienesti. Hymy tanssahteli miehen huulilla tuon ajatellessa, että he saisivat jälleen hetkeen kaksinkeskeistä aikaa.

***

Sachi laski hivenen hölmistyneen ilmeen Mikioon, joka retkotti nyt puoliksi hänen sylissään. Pojan asento näytti hänestä epämukavalta, joten hän siirsi kätensä tuon pään alle sitä tukeakseen. Eipä siitä kai haittaa olisi jos toinen käytti häntä tyynynään, kun ei hänellä minnekään tarvetta ollut liikkua.
Sachin katseltua hetken aikaa nukkuvaa kissakasaa ja unissaan hiljaa tuhisevaa Mikioa häntäkin alkoi vähitellen väsyttää. Haukotus karkaisi hänen suustaan ja hän laski päänsä sohvan selkänojan päälle tuijotellen kattoon.

Marin vastasi suudelmaan ja katseli sitten Naotoa vielä hetkisen.
-Mitäs jos jätettäis tää tähän tänään. En halua kiirehtiä asioiden edelle, hän sanoi ja siveli pojan poskea.

---

Haru hymyili kevyesti ja katseli hetken aikaa pian esiin tulevaa kerrostaloa vilkaisten sitten Chojiroa.
-Mä en ole polttanut pitkään aikaan, hän sanoi ylpeänä.

---

Mikio hievahti hivenen parempaan asentoon ja tuhisi Sachia vasten rauhallisesti.

Naoton kulmat rypistyivät hieman hänen katsoessaan Marinia. Hän lysähti sohvan nahkaista pintaa vasten huokaisten raskaasti.
"Okei, miten vain", hän mutisi ja nousi miehen alta istumaan.

***

Chojiro vilkaisi Harua.
"Nyt kun muistelen, niin et ole tosiaan tainnut", hän sanoi ehkä hivenen yllättyneenä. Hän kahmaisi Harun jälleen itseään vasten, mies kun sopi hänen kainaloonsa niin sopivasti.
"Niin sitä pitää", hän kehaisi leveästi hymyillen.

***

Sachin suusta purkautui pian seuraava haukotus. Mies vilkaisi jälleen kelloa ja laski päänsä sitten takaisin sälkänojalle ummistaen silmänsä. Kaipa hänkin voisi sitten ottaa nokoset.

Marin huokaisi ja veti Naoton itseään vasten kääntäen miehen pään leuasta häntä kohti.
-Mä haluan vain että se sitten kanssa merkitsee jotain.. eikä ole vain pikainen pano..., hän sanoi ja suuteli toista hellästi.
-Sä olet nii kaunis ja ihana että pelkään rikkovani sut, mies mutisi toisen korvaan.

---

Haru hymyili ja nojasi päänsä Chojiroa vasten. Toisen kanssa oli vain ollut niin mukavaa että hä oli unohtanut polttamisen täysin.

---

Mikio jatkoi vain tuhisemistaan ja tunki Sachin syliin paremmin.

Naoto hymähti vain hiljaa ja siirsi katseensa lasiseinään. Hän katseli tummaa taivasta vasten välkkyviä kaupungin neonvärisiä valoja. Pian hän nousi sohvalta ja katsahti Mariniin.
"Saanko mä jotain iltapalaa?" Hän kysäisi kumartuen poimimaan paitansa lattialta.

***

Chojiro asteli kerrostalon rappukäytävän oven luo ja vetäisi sen auki päästäen Harun edellä sisälle. Harun avattua asunnon oven hän astui sisälle eteiseen, jonne sytytti lampun palamaan.
"Taitaa toipilas lähtenyt omille teilleen."

***

Sachi hymyili pienesti itsekseen silmät suljettuina. Mikiohan oli itsekin kuin pieni kissanpentu joka nukkuessaan kaipasi lämpöä viereltään. Tarvittiin vain muutama minuutti rauhallista hiljaisuutta ja lämmintä hengitystä vatsaa vasten saadakseen Sachi nukahtamaan.

Marin nousi ylös ja suuteli Naotoa.
-Voin mä sua naidakkin jos haluat, mies sanoi.
-Joo saat sä, hän sanoi ja käveli keittiöön avaten jääkaapin ja jääden katselemaan sen sisältöä.

---

Haru huokaisi ja kävi pienen asunnon huoneet läpi.
-Mihinköhän se oikeen on lähtenyt?, hän sanoi huokaisten.

Naoto kulki perässä keittiöön ja istahti ruokapöydän kulmalle.
"Voidaan me tehdä sun sääntöjen mukaankin... kunhan et odotuta mua liikaa, en tiedä kauan kestän vain katsella sua", hän sanoi katsellen jääkaapin sisältöä Marinin käden alitse.

***

"No siitä ei koskaan tiedä", Chojiro hymähti ja kiikutti ostoskassinsa makuuhuoneeseen, jossa tyhjensi uudet vaatteensa sängynpäätyyn.
"Voinko tunkea nämä sun vaatekaappiisi?" Hän kysäisi Harulta kohottaen hieman pinkan päälimmäisenä olevia vaatteita, jotka sattuivat nyt olemaan sukkapari.

Marin nosti jääkaapista leipä lautasen sekä juomaa pöytään ja kehotti Naotoa istumman. Mies nojasi selkänsä keittiötasoon ja oli hiljaa hetken aikaa.
-Sun täytyy vaan tajuta että koko mun elämäni mun sängyssä ja elämässä on pyöriny sekä naisia että miehiä rahan, työpaikkojen, kunnian ja julkisuuden perässä. Enkä haluais että sä oot yksi niistä ihmisistä. Mulla on takana kaksi avioliittoa jotka kesti molemmat alle vuoden. Joten en ole koskaan ollut ihan missään ihanne suhteessa, mies kertoi ja tuijotteli hetken eteensä.

---

-Joo tottakai..sunkin kaappi se on nykyään, Haru sanoi hymyillen ja laski kassit sängylle.
-Syödäänkö nyt heti?