Osa#5

Zen tyrkkäsi jäätelöpakettinsa pakastimeen ja viskaisi karkit ja kahvit pöytätasolle. Huomatessaan kahvinkeittimessä kahvia hän haki kaapista itselleen mukin, jonka kaatoi täyteen kuumaa juomaa.

Marin käveli pöydän luo ja katseli sitä lähempää. Se sopisi kyllä täydellisesti olohuoneeseen.

Naoto kulki Marinin perässä ja jäi muutaman metrin päähän pöydästä. Hän laski katseensa katosta riippuvista kylteistä edessään seisovaan mieheen ja sitten tuon katselemaan pöytään.

Wakaki tarkkaili Zenin puuhia hörppäillessään laimeaa kähviaan. Hän käänteli sanomalehden sivuja, vaikka loikin jokaiseen vain ihan nopean vilkaisun.

---

Lopulta Sam päätyi ostamaan valkoisen T-paidan, jossa oli punaisia maaliroiskeita. Hän maksoi paidan ja lähti kulkemaan kotia kohti, poiketen pieneen leipomoon ostamaan Johnille ja itselleen pienet leivokset.

Marin nyökkäsi ja kävi sitten taas juttelemassa myyjän kanssa joka seurasi heitä hivenen etäämpää.

Zen lisäsi kahviinsa pari lusikallista sokeria ja kahviaan hämmennellen hän katosi mitään sanomatta keittiöstä. Pian kuuluikin parvekkeen oven narahdus ja kolahdus, kun se sulkeutui.
Mies laski kahvimukinsa kaiteelle, pitäen sen korvasta kiinni, ja toisella kädellään kaivoi taskustaan lyttääntyneen savukeaskin. Hän laski huultensa väliin tupakan, sytytti sen, ja veti syvään henkeä.

***

Naoto kohdisti katseensa Mariniin ja katseli tuon komeita piirteitä miehen kävellessä juttelemaan myyjän kanssa. Hän laski katsettaan tuon ryhdikkäistä ja leveistä harteista selkää pitkin lanteille ja siitäkin vielä hitaasti alemmas.

Marin puheli myyjän kanssa vielä hetken ennen kui käveli takaisin Naoton luokse ja hymyili tälle kevyesti.
-Tänään pitäisi ainankin löytää vielä sänky ja keittiönpöytä.

"Okei", Naoto sanoi katse nostettuna takaisin miehen kasvoihin. Hän vilkaisi yläviistoon, kyltteihin, ja havaitsi ruokailupöydät aivan tämän hetkisensijainnin vieressä. Hän tunki peukalonsa taskuihinsa ja lähti kulkemaan suuntaan, johon kyltti neuvoi. Nuoren miehen vatsaa väänsi pienesti, eihän hän ollut hetkeen syönyt mitään.

Marin seuraili Naotoa ja katseli tätä hetken.
-Sano vaan jos sun täytyy mennä vessaan tai jos on nälkä tai jano, mies sanoi vilkaistuaan kelloaan.

Naoto vilkaisi olkansa ylitse mieheen ja vastasi vain hartioiden kohautuksella pienen hymyn kera. Hän tarkasteli katseellaan ruokapöytiä, joita alkoi tulemaan vastaan.
"Minkälaista sä olit suunnitellut sinne keittiöön?"

-Varmaan tummaapuuta kaapistot...ja sitten ehkä nätin punaista seiniin, Marin mietti ja katseli pöytiä.

Naoto nyökkäsi hyväksyvästi ja antoi katseensa kiertää huonekaluja. Hän huomasi muutaman ihan miellyttävän näköisen, mutta niin hyviä ne ei olleet, että hän olisi niitä ehdottanut. Hetken hän jaksoi vielä pöytiä tuijotella ja tarkastella, kunnes antoi katseensa jälleen valua hiljalleen Marinin sivuprofiiliin.

Wakaki huokaisi pitkästyneenä. Hänellä oli vapaapäivä, eikä mitään tekemistä. Hän laski leukansa pöydän pinnalle ja huokaisi jälleen, tarkkaillen lehden tekstiä, joka läheltä katsottuna näytti pelkältä sumealta sotkulta.

---

Sam meinasi astua oven edessä seisovan paketin päälle. Hän ehti juuri ajoissa vetäistä jalkansa pois, niin että melkein kaatui. Hän siirsi leipomon ostokset vasemmalle kädelle ja tasapinoitteli niiden kanssa samalla, kun nosti maassa lojuvan laatikon, tutkaillen sitä pieni ryppy kulmiensa välissä.

Poika tökkäisi etusormellaan ovikelloa, tarkkaillen edelleen laatikkoa. Pian oven avasi erittäin väsyneen näköinen mies, joka vain kohotti kulmaansa nähdessään Samin.
"Hei, piristyppä vähän. Ei päivänsankari saa näyttää noin happamalta", Sam yritti piristää isoveljeään virnistäen pienesti, mutta sai vastaukseksi vain tuhahduksen.

Poika koikkelehti sisälle ja laski eteisen pöydälle kummatkin paketit.
"Tuo suurempi oli oven edessä, kun tulin. En tiedä mistä se oli siihen ilmestynyt", Sam selitti riisuessaan ulkovaatteita. John nappasi kummatkin laatikot mukaansa ja lähti keittiöön.
Hän laski ne pöydälle ja nappasi isomman päällä olevan kirjeen. Hän katseli hetken kuorta, mutta uteliaisuuden kasvaessa hän avasikin ensin paketin.

Mies katseli erittäin nättiä kakkua, arvaten jo, keneltä se oli. Hän huokaisi hermostuneena ja avasi kirjekuoren, lukeisten nopesti viestin läpi.
Hetken mies vain tuijotti kirjettä, yrittäen saada surkean olonsa pois nieleskelemällä. Uusi vilkaisu kakkuun sai mieheen eloa. Hän paiskasi paperin pöydälle niin suurella voimalla, kuin paperin nyt vain pystyi paiskaamaan ja ryntäsi makuuhuoneeseen ovet paukkuen.

Juuri eteisestä saapuva Sam hämmentyi pahasti nähdessään veljensä tarpovan vihaisesti ohi. Hän asteli kulmat kurtussa keittiöön, loi pienen vilkaisun kakkuun ja nappasi pöydällä lojuvan paperin. Viestin luettuaan poika koki pienen 'ahaa'-elämyksen ja lysähti tuolille istumaan, katsellen koskematonta kakkua.

Marin kierteli pöytien luona eikä selvästikkään huomannut Naoton katsetta. Mies vastasi pian puhelimeensa ja vaihtoi muutaman sanan jonkun kanssa. Marin valitsi sitten pöydän sekä tuolit ja pyysi myyjää viemään heidät sänky osastolle.

Naoto havahtui seuraamaan kahta muuta, heidän lähtiessä kulkemaan aivan eri suuntaan. Hän otti nuo nopeasti pitkillä harppauksilla kiinni ja katseli vain hiljaisena eteenpäin, kasvoilla tuttu lukematon ilme.

-Mun tuttu soitti...se on saanu asunnon maalautettua ja tuotua kaiken tarpeelisen niin ku keittiötarvikket, astiat, keittiökoneet, lakanat, pyyhkeet, kaapit...kaiken mitä en jaksanut itse valita, Marin sanoi Naotolle.

"Ahaa", Naoto sanoi vilkaisten Marinia.
"Hyviä tuttuja sulla. Ei tarvitse kaikkea tehdä itse", hän lisäsi pienesti virnistäen, muistaessaan omia, epätoivoisia yrityksiään saada asuntolassa huusholli kuntoon, vaikka sielä olikin ollut jo valmiiksi joitakin tarvikkeita.

Marin hetken huumassa kietaisi kätensä Naoton olan ympäri ja suukotti tämän ohimoa.

---

Haru oli pistänyt Hideakin takaisin nukkumaan ja kiehnäsi nyt keittiössä Chojiron lyljessä kiinni.
-Mennään kiertelemään kauppoja tänään....haluan uusia vaatteita, hän sanoi.

Naoto räpäytti silmiään pariin otteeseen tuijotellen Marinia hämmentyneenä. Pian suulle kaartui hymy ja katse kääntyi takaisin eteenpäin. Ei hän tilannetta pahakseen pistänyt.

***

Chojiro silitteli sormillaan Harun paidan alta paljastuvaa vatsaa kevyin liikkein käsi kiertyneenä miehen ympärille. Hän laski kahvikuppinsa pöydälle ja kopsautti päänsä hellästi Harun päätä vasten.
"Mennään vain. Ei mullekaan pahitteeksi lisävaatteet olisi."

Haru hymyili ja suukotteli Chojiron kasvoja. Mies ei ollut vielä jaksanut pukea päälleen joten hän oleili vain boksereissa ja t-paidassa. Hänen kauniin ruskeat sileän näköiset jalkansa miltein kaipasivat jonkin sortin huomiota.
-En tiedä pitääkö meidän ottaa Hideakikin mukaan...

---

Marin hymyili kevyesti ja jätti kätensä lepäämään Naoton harteille.
-Anteeksi....sano vain jos et pidä tästä..

"Ei mitään ongelmaa", Naoto sanoi ja nosti toisen käsistään varmuuden vuoksi Marinin käden päälle painoksi, ettei toinen sitä vetäisi pois.

***

Chojiro murahti hiljaa Harun leukaa vasten tuon suukottaessa hänen otsaansa.
"Ehkä sen kannattais jäädä tänne lepäämään. Olihan se justiinsa kolarissakin ollut", hän mutisi hymyillen. Hän viettäisi kyllä aikaa mieluummin vain Harun seurassa.

Marin hymyili hivenen ja lopulta veti Naoton paremmin kainaloonsa. Hän katseli sänkyjä jotka ilmestyivät pian näköpiiriin.

---

Haru hymyili ja suukotti Chojiroa hellästi.
-Mä yritän puhua sille järkeä....mennään vielä hetkeksi sänkyyn köllimään, hän pyysi.

Naoto kohdisti myös katseensa makuuhuoneen huonekaluihin, tosin niitä paljoa ajattelematta. Nuoren kasvoista, tai silmistä, ei olisi millään saanut irti sitä, että hänen vatsaansa kipristeli mukavasti hänen kulkiessaan kylki Marinin kyljessä.

***

Chojiro hörppäsi loputkin kahvistaan nyökäten samalla Harulle. Hän nousi ylös tuolilta, suukotti samalla Harun päälakea.

Marin kuunteli myyjän puhetta sängyista ja lopulta päätyi erääseen kokeilematta edes.

---

Haru hymyili ja käveli kenuvin askelin makuhuuhuoneeseen. Hän kaivautui peittojen alle lämpimään odottelemaan Chojiroa.

Chojiro pujahti Harun jäljessä peittojen uumeniin kaivautuen aivan toista vasten.

***

Naoto pureskeli alahuultaan katsellen Marinin valitsemaa sänkyä. Hänen vatsaansa kouraisi äkillisesti, nyt ei tosin minkään muun kuin ruuan puutteen takia.
"Käydäänkö jossain välissä syömässä?" hän kysyi kohottaen katseensa mieheen vieressään.