Osa#5

Mikio huokaisi ja istuskeli sohvallaan. Hän katseli ympärilleen hetken aikaa mietteliäänä. Ehkä hänen pitäisi hankkia jonkin sortin lemmikki seuraksi.

---

Marin käveli ruokakaupasta kohti Mikion asuntoa ja huomasi Naoton. Hän asteli lähemmäs poikaa ja tervehti tätä hymyillen taas jälleen. Jos oli mahdollista mies näytti vieläkin komeammalta saatuan hivenen nukuttua ja syötyä.

---

Haru loikoi Chojiron vierellä ja raotti silmiään. Hän hymyili miehelle.
-Huomenta....

---

Hideaki makasi kyljellään sohvalla ja nukkui yhä rauhallisesti tuhisten.

Wakaki kuunteli koneen hyrinää levitellessään edelleen hilloa, joka tosin oli ollut jo aikoja sitten tarpeeksi tasaiisesti. Hän vilkaisi jälleen uunia ja oli hetkessä vetämässä ulos vuokaa. Taikina sen sisällä oli jo meinannut palaa, mutta oli se vielä oikein syömäkelpoinen.

Naoto säpsähti ja kääntyi nopeasti ympäri, melkein liukastuen liukkaalla pinnalla. Hän sai pidettyä tasapainonsa ja piti nyt hämmentyneenä tukea lähteen kylmästä reunasta paljailla, kohmeisilla käsillään.
"Ah.. moi", hän tervehti hivenen hämillään toista.

***

"Huomenta", Chojiro mumisi ja siveli kädellään tuon leuan kaarretta nostaen Harun kasvoja sitten hiukan painaen kutsuville huulille suudelman. Miten hän pitikään siitä, että sai aamuisin herätä siihen, kun aurinko paistoi kasvoille ja nenää kutkutti tuttu ihana tuoksu, sekä vieressä, omien käsien suojissa, oli käpertyneenä tuttuakin tutumpi henkilö, jota hän rakasti yli kaiken.

***

Sachi repäisi palasen lehtiöstään ja kirjoitti siihen kaaltevalla käsialallaan lyhyen tekstin:
"Myydään kissanpentuja.
Syntyneet 9.12.
Hinta ei kovinkaan korkealla."
Sachi nousi ylös sohvalta ja kohdisti vielä yhden ärtyneen mulkaisun kissalaumaan lattialla kunnes painui eteiseen vetämään kenkänsä jalkoihin, takin päälle ja sinisen pipon päähänsä poistuen sitten asunnostaan lappu kourassaan.

***

Zen havahtui aatteistaan ja tuijotti valkoista laiskasti pyörteilevää valkeaa vaahtoa. Hän käänsi katseensa Wakakiin ja kutsui tuota katsomaan oliko kermavaahto jo valmista.

Marin hymyili pojalle ja otti tämän kädet omiinsa puhaltaen niihin lämmintä ilmaa.
-Mitä sinä täällä teet?, hän kysyi.

---

Haru vastasi suudelmaan ja hymyili Chojirolle.
-Oletpa sä hyvällä tuulella, hän sanoi ja sipaisi miehen poskea hellästi.

---

Mikio haukotteli ja hävisi makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteitaan.

Naoto seurasi katseellaan kuinka Marin otti hänen kätensä omiinsa vieden ne sitten huuliensa tasalle lämmittämään niitä lämpimän puhalluksen avulla. Hän räpäytti silmiään ja joutui hetken miettimään mitä toinen oli kysynyt.
"Ei ole oikein tekemistä.. eikä jaksa olla yksin asuntolassa kuuntelemassa opiskelijatovereiden valituksia karmeasta krapulasta."

***

Chojiro vain myhäili hiljaa ja painoi suukon Harun otsalle.
"Sen se hyvä peti, kunnon unet ja ihanan tuoksuinen unikaveri teettää."

***

Sachi kulki katuja pitkin ihmismassan mukana kohti suurta markettia, joka sijaitsi parin korttelin päässä hänen asunnostaan.
Lopulta mies pääsi sinne ja kulki ilmoitustaulun luo. Hän repäisi muutaman vanhan ilmoituksen pois tieltä ja pisti nupilla oman lappunsa sinne kiinni. Hetken päästä hän huomasi unohtaneensa pistää numeronsa ja nimensä lappuun joten joutui vielä repäisemään sen irti ja lainaamaan kassalta kuulakärkikynää jolla tiedot kirjoitti, jonka jälkeen asetti lapun uudelleen näkyvälle paikalle ilmoitustauluun.

-Mikset sä tullut Mikiolle?, Marin kysyi ja hieroi Naoton kylmiä sormia lämpimien käsiensä välissä.

---

Haru hymyili ja suukotti Chojiron leukaa muutaman kerran.
-Sä olet aivan ihana...

---

Mikio oli lähtenyt asunnoltaan saatuaan vaatteet päälleen jasattui kävelemään juuri Sachin ohi kun tämä kiinniit lapun ilmoitus tauluun.
-Sulla on kissanpentuja myytävänä?, poika kysyi iloisesti hymyillen ja katseli ilmoitusta.

Wakaki laski vuoan pöydälle ja siirtyi Zenin vierelle. "Valmista on", hän sanoi nyökäten.

Naoto naurahti hieman. Marinin lämpimien käsien kosketus sai hänen vatsansa kihelmöimään mukavasti.
"Juurihan mä tulin sieltä.. enkä halua kokoajan tungetella sinne", hän vastasi hivenen hymyillen. Kylmä oli värjännyt pojan posket, leuan ja nenänpään hennon punaisiksi.

***

"Kuten myös", Chojiro sanoi ja piirteli sormenpäällään pyörteitä Harun olkapäähän.

***

Sachi katsahti hämmästyneenä viereensä ilmestynyttä opiskelijan näköistä poikaa, joka kysyi innokkaasti pennuista.
"Öh.. joo, on. Ne on vielä tosin liian pieniä pois annettavaksi", hän sanoi. Sachi ei tosiasiassa ollut uskonut, että tämä keino toimisi näinkin nopeasti, mutta saihan kaikki joskus yllättää.

***

Zen hymyili kevyesti ja toi kermavaahdot kakunalun luo.
"Ajattelin levittää tätä siihen kerrokseen, ja pistää ne vadelmat siihen päälle. Jätän muutaman isoimman vadelman ja hitusen kermavaahtoa päällepantavaksi", hän selitti katsellen kakkua.

-Eläs höpötä. Et sä tungeksi mutta jos et halua sinne tulla niin mitäs jos tulisit mun kanssa kahville kohta muuten jäädyt siihen, Marin sanoi lempeästi hymyillen.

---

-Rakastan sua...kovasti, Haru sanoi hymyillen ja katseli Chojiroa.

---

-AAaah....harmi...saanko mä tulla katsomaan niitä?, Mikio sanoi ja käänsi katseensa vieraaseen mieheen.

Wakaki nyökytteli, ristien kätensä rinnan ympärille.
Miehen silmäluomet alkoivat jo tuntua melko raksailta pitkän työpäivän ja myöhän valvomisen takia. Onneksi kakku olisi aivan pian valmis.

"Öh.." Naoto näytti hetken hölmistyneeltä, mutta nyökäsi sitten hymyillen.
"Joo, tulen mielelläni. Kuuma juotava voisi tosiaankin antaa hieman potkua."

***

Chojiro hymyili Harulle lähes sulattavaa hymyä. Hän suukotti Harun kumpaakin suupieltä ja sitten huulia hellästi. "Mäkin rakastan sua", hän kuiskasi tuon korvaan.

***

Sachi kohotti kulmiaan ja katseli poikaa. Tuo ei turhia ujostellut.
"Joo, tule vain. Liian lähelle ei silti kannata mennä, kun emo raatelee muuten kurkun auki", hän selitti ja vahistukseksi nosti toisen kätensä päältä takin hihaa näyttäen syviä arpia ranteissaan.

***

Zen kaatoi loput taikinasta vuokaan ja pisti sen vielä uuniin. Hän kiikutti Wakakille kermavaahdon, että tuo saisi pistää sen, ja otti omiin käsiinsä vadelmakipon, valmiina ripottelemaan marjoja kermavaahdon päälle. Hän naposteli muutaman vadelman tosin omiin suihinsa.

Marin hymyili ja lähti kävelemään pidellen yhä toisessa kädessään Naoton käsiä. Hän asteli läheiseen kahvillaan ja istutti pojan alas.
-Mitä haluat?

---

Haru hymyili onnellisesti ja halasi Chojiroa painautuen miestä vasten paremmin.

---

Mikio katseli Sachin kädessä olevia haavoja ja nyökkäsi.
-Selvä, hän sanoi hymyillen.
-Mä olen muuten Mikio, poika esittäytyi.

Wakaki rupesi levittelemän kermavaahtoa vilkaisten nopeasti Zeniä. "Älä sitten syö kaikkia vadelmia", hän saarnasi äitimäisesti.

Kahvilaan päästessä Naoton olo muuttui hieman haikeaksi Marinin vihdoin vapauttaessa hänen kätensä. Hän raapi pöydän pöytäliinaa kynnellään.
"Voisin ottaa tuplakahvin", hän sanoi vilkuillen kahvilan tiskiä kohti.

***

Chojiro puristi Harua tiukasti itseään vasten hän kiepautti tuon makoilemaan päällensä halaten tuota vielä omistavasti.
"Voisin vaikka kantaa sut keittiöön aamiaiselle", hän mutisi hymyillen hipaisten huulillaan Harun niskaa.

***

"Aah.. joo, mä olen Sachi", Sachi esittäytyi ja katseli poikaa hetken.
"Nytkö heti niitä pentuja meinasit tulla katsomaan?"

***

Zen vilkaisi Wakakia tuhahtaen.
"No anteeksi, äiti", hän mumisi tuskin kuuluvasti, mutta söi vielä yhden, ja vielä toisenkin vadelman, ennen kuin alkoi ripottelemaan marjoja kermavaahdon päälle.

Marin nyökkäsi ja kävi ostamassa Naotolle kahvin ja itselleen tällä kertaa vain kupillisen teetä. Hän palasi sitten takaisin pöytään ja laski kupin Naoton eteen hymyillen tälle.

---

-Kanna vaan, Haru sanoi hymyillen ja painoi nenänsä vasten Chojiron rintakehää. Hän suukotteli miehen olkaa ja hievahti sitten ylemmäs suutelemaan toista.

---

-Enkö mä voi?, Mikio kysyi ja pojan ilme muuttui hivenen pettyneeksi ja hänen katseensa harhautui jo ilmoitustaululla oleviin muihin ilmoituksiin.

Wakaki naurahti ja katseli, kuinka Zen tiputteli marjoja kakun päälle. Mies oli varma, että kakusta tulisi erittäin hyvä, ja John tulisi pitämään siitä.

Naoto kiersi pitkät, hoikat sormensa lämpimän mukin ympärille tyytyväisenä. Hän hymyili Marinille kiittäen tätä kahvista, ennen kuin hörppäsi ison kulauksen, jota seurasi syvä henkäys.

***

Chojiro vastasi suudelmaan upottaen toisen kätensä Harun hiuksiin. Toinen käsi valui miehen pakaralle hänen myhäillessä hiljaa. Hän heilahti ylös pitäen Harua sylissään kuin repparissa, vain vatsan puolella.

***

Sachi nyökytteli kiivaasti. "Voit, voit. Tottakai, jos tahdot."
Hän ei tahtonut luovuttaa ostajaa muille lemmikeiden myyjille kun tahtoi kissanpennut ulos talostaan pian.

***

Marjat pistettyään Zen kiiruhti hakemaan leikkuulaudan ja terävän veitsen, joiden avulla ryhtyi leikkaamaan suklaalevyistä ohuita siipaleita, joita laittaa kakun päälle koristeeksi.

Marin hymyili ja hörppi teetään katsellessaan Naotoa.
-Oletko ajatellut mallin uraa koskaan?Olet todella kaunis, hän sanoi vakavasti hymyillen.

---

Haru suuteli Chojiroa hellästi ja kietoi kätensä miehen kaulan ympärille painautuen paremmin toista vasten.

---

-Hieno, Mikio sanoi hymyillen onnelisesti ja käänsi katseensa taas Sarechiin.

Wakaki jatkoi edelleen Zenin puuhien katselemista. Välillä hän vilkaisi uunissa paistuvaa taikinaa, joka tummui hiljalleen.

Naoto oli tukehtua kahviinsa. Hän yski muutaman kerran ja nosti epäuskoisen katseensa mieheen.
"Eipä ole tullut ajateltua."

***

Chojiro piti Harua turvallisesti sylissään suu tuon korvan tasalla, hengittäen siihen aina välillä lämmintä ilmaa. Hän kulki olohuoneen poikki, jolloin Daiki heitti pienen kommentin heille.
"Huomenta, koalaperhe." Chojiro virnisti ja talloi kevyesti jalanpohjallaan Daikin otsalle kulkien olohuoneen lävitse keittiöön ja laskien Harun istumaan ruokapöydälle.
"Mitä kullalle saisi olla?"

***

Sachi hymyili hieman takaisin.
"Asun tässä muutaman korttelin päässä, niin ei ole kovin pitkä matka", hän sanoi lähtien opastamaan reittiä Mikiolle.

***

Zen viipailoi otsa keskittyneesti rypyssä suklaata. Hän tahtoi tehdä kakusta täydellisen, vain ja ainoastaan Johnia varten.

-Sun pitäis ajatella. Sääli jos noin nätti olento ei pääse esille, Marin sanoi hymyillem ja hörppäsi taas teestään.

---

Haru hymyili ja hievahti parempaan astentoon.
-Jotain kevyttä, hän sanoi ja haukotteli.
-Ja teetä, Haru lisäsi.

---

Mikio nyökkäsi ja lähti Sarechin vierellä kohti tämän asuntoa.

Viimeinenkin kakun osa valmistui. Wakaki otti vuon uunista ja laski sen pöydälle, jääden taas katselemaan Zenin suklaan viipaloimista. Hän kurtisti välillä kulmiaan huolestuneena, kun näytti siltä, että veitsi olisi voinut karata hallinnasta.

Naoto näytti selvästi hämmentyneeltä ja pieni puna kohosi hänen korviensa juuresta ja nenän tyvestä.
"Jaa.." Hän vain mutisi ja katseli kahviaan.

***

Chojiro pisti veden kiehumaan ja otti leipälaatikosta ruisleivän, johon pisti sisälle vähän sitä sun tätä. Hän valmisti teen loppuun ja ojensi ne sitten Harulle hymyillen. Itsellään miehellä ei ollut nälkä juurikaan.

***

Muutaman minuutin päästä he olivat jo Sachin asunnolla ja oven avatessa kuului vaativa mouruaminen. Mies ähkäisi turhautuneena ja kehotti Mikioa olemaan kuin kotonaan painuessa ulkovaatteet yhä päällään hakemaan kissalleen ruokaa keittiön kaapista.

***

Lopulta Zen onnistui saamaan kaikki suklaat kuntoon ja toi leikkuulaudallisen suklaata Wakakille pudottaen veitsen terä edellä lattialle, sentin päähän varpaistaan. Sitä tuskin huomaten Zen päästi pienen 'upsis' -äänähdyksen ja haki veitsen laskien sen siististi työtasolle.

Huolestunut ryppy Wakakin kulmien välissä vain syveni. "Olisit varovaisempi. Tuossa olisi voinut lähteä varvas tai pari", mies nuhteli Zeniä.

-Olisiko mulla mitään mahdollisuutta viedä sua joskus ilalliselle?, Marin kysyi ja katseli Naotoa.

---

Haru kiitti hymyillen ja alkoi syödä leipäänsä. Hän hörppäsi teestään ja toivotti huomenet Hideakille joka ilmestyi keittiöön vielä puoli unessa.

---

Mikio nyökkäsi ja katseli ympärilleen. Hän riisui kengät ja takkinsa jääden sitten turvallisen etäisyyden päähän katselemaan suloisia kissanpentuja.

[Nyt lähen nukkuu. Öitä]