Osa#5

-Oisit...sä voinut tulla mun luoksenikin..vielä hetkeksi, Marin sanoi varovasti.

---

Haru ojensi vaatteet kassa henkilölle ja kaiveli lompakostaan pankki korttinsa maksaen ostoksensa.

---

-Okei..., Hideaki sanoi ja painoi leukansa sohvan selkänojalle katsellen miestä hivenen surullisena.

---

Mikio ilmestyi parvekkeen oven suuhun Sachin paitaan kietotuneena.

Naoto käänsi kasvonsa kokonaan Marinia kohti ja hymyili tuolle.
"Sekin kyllä käy", hän sanoi katsellen toista nyt hivenen tutkimattomalla katseella.

***

Chojiro hätkähti kuullessaan taskustaan raikuvan merkkiäänen. Hän sai hetken taiteilla vaatteiden kanssa kunnes sai kaivettua kännykän taskustaan ja laskettua vaatteet tiskille. Hän luki tekstiviestin otsa pienessä rypyssä ja suloi sitten kännykkänsä takaisin taskuun päästen maksamaan ostoksiaan.

***

Daiki hymähti hiljaa, vilkaisi ympäri asuntoa kerran ja asteli sitten ovelle heilauttaen sen perässään kiinni. Hän kulki ripeasti portaikon läpi alas ja olikin pian autonsa luona parkkipaikalla talon vieressä. Hän käynnisti moottorin läimäytettyään oven vieressään kiinni ja lähti sitten ajelemaan suuntaan, josta oli viime yöllä tullut.

***

Sachi vilkaisi Mikioon hivenen yllättyneenä.
"Ai, heräsit jo", hän sanoi pienesti hymyillen ja katseli poikaa.

Marin hymyili helpottuneesti ja keskittyi taas ajamiseen. Jopa hivenen hämärässä autossa miehen silmien alta pystyi erottaan mustat alueet ja hän näytti muutenkin hivenen uupuneelta. Miehen toinen käsi lepäsi vaihdekepille ja toinen ratilla.

---

Haru otti pussi vastaan ja vilkaisi Chojiroa kun tämän puhelin pirahti.
-No?, hän kysyi kun huomasi miehen otsassa rypyn.

---

Hideaki tuijotti hetken ovea ennen kuin lysähti sohvalle selälleen ja käpertyi peiton alle kokonaan.

---

Mikio haukotteli ja nyökkäsi. Hän katseli uneliaana kisso parvekkeella ja hymyili kevyesti. Ne olivat kyllä todella suloisia.

Naoto tutki Marinin kasvoja katseellaan ja hetken kulutta mitään sanomatta käänsi katseensa takaisin tielle.

***

Chojiro ojensi pankkikorttinsa myyjälle vilkaisten Harua.
"Daiki vain lähti takaisin äsken", hän sanoi ja allekirjoitti kuitin nopeasti. "Se tulee ehkä muun porukan kanssa tänne joulun jälkeen."
Chojiro pisti korttinsa takaisin lompakkoonsa ja otti pari kassia tiskiltä mukaansa, jotka sisälsivät hänen juuri ostamia vaatteitaan. "Saan luvan pärjätä näillä siihen asti."

***

Sachi laski katseensa hiljaisesti maukaisevaan kissaansa, joka asettui laiskasti kyljelleen. Se oli selvästi laiskistunut sen jälkeen kun oli pistetty paksuksi. Vielä pahempi oli nyt, kun pennut olivat jo ulkomaailmassa.

Marin parkkeerasi auton kerrostalon eteen ja nousi siitä. Hän lukitsi ovet lun myös Naoto oli ulkona autosta ja lähti kohti asuntoaan.

---

Haru nyökkäsi ja painautui Chojiron kylkeen kävellesään liikkeestä ulos.
-Käydään vielä katselemassa jos mä löytäisin jotain muuta kivaa, mies sanoi hymyillen. Kyllä sitä nyt aina välillä saisi vähän tuhlata.

---

Mikio kyykistyi ja sipaisi yhden kissanpennun selkää saaden pennun maukaisemaan hivenen epävireisesti ja ryntäämään emonsa luo.

Naoto hypähti ulos autosta ja lähti kulkemaan muutaman askeleen Marinin jäljessä kerrostaloa kohti. Asunnolle päästyä ja oven avauduttua hän pujahti sisälle vilkaisten pikaisesti ympärilleen.

***

Chojiro nyökkäsi pienen naurahduksen myötä ja kietaisi kätensä tuon hartioiden ylitse heilutellen pienesti toista kassia sivullaan.

***

Sachi hymähti katsellessaan säikähtänyttä pentua. Hän astahti kissojen ylitse peremmälle parvekkeelle lysähtäen istumaan puiselle, pehmustetulle penkille.

Asunto oli aivan erinlainen kuin se mistä he olivat lähteneet. Seinät oli maalattu ja kaikki huonekkalut olivat paikoillaan. Jopa keittiön ruokakaapit olivat täyttyneet. Marin vilkaisi ympärilleen tyytyväisenä ja istahti nahkasohvalle huokaisten helpottuneena.

---

-Jotain seksikästä ni käyt ihan kuumana mun lähellä, Haru sanoi naurahtaen ja katseli ympärilleen.

---

Mikio värisi kylmästä ja hakeutui automaattisesti seisomaan Sachin vierelle.

Naoto katseli äimistyneenä näkymää riisuessaan ulkovaatteensa ja jättäessään ne eteiseen. Hän asteli myöskin olohuoneeseen ja istahti myöskin sohvalle katse hakeutuen hämärtyvään taivaaseen täysin lasisen seinämän lävitse.

***

"Pitäisikö mun olla huolissani?" Chojiro kysyi nauraen hiukan ja kuvitellessa Harun päälle mitä oudoinpia ja paljastavempia vaateyhdistelmiä. Ajatus oli kieltämättä kiehtova.

***

Sachia ei paljoa paleltanut, kiitos hänen synnynnäinen lämminverisyytensä. Hän vilkaisi värisevää poikaa vierellään kehottaen tuota pukemaan hänen antamansa paidan kunnolla päälleen ettei palellu.

Marin katseli hetken aikaa Naotoa ja pian kuitenkin sulki silmänä tarkoituksena lepuuttaa niitä vain hetkisen. Mies kuitenkin nukahti toinen käsi vatsalla leväten ja toinen sohvalla. Miehen pää lepäsi sohvan selkänojalla nenä kattoa kohden.

---

Haru naurahti ja suukotti Chojiron suupieltä.
-Eiköhän me löydetä jotain mistä säkin pidät, hän sanoi.

---

Mikio veti paidan päälleen ja istahti Sachin tuolin käsinojalle. Poika keikkui siinä hetken ennen kuin lopulta vahingossa rämähti miehen syliin.

Naoto havahtui tummenevan taivaan tuijottelusta vasta huomatessaan huoneessa vallitsevan hiljaisuuden, jonka halkoi rauhallinen hengitys parin metrin päästä hänestä. Hän käännähti Marinia kohti katsellen hetken silmiään räpytellen toista.
Hymy levisi Naoton huulille tuon tajutessa toisen nukahtaneen. Kiusauksen kaivertaessa mieltä hän hivuttautui lähemmäs toista tarkkailemaan tuota lähempää, muutamien senttien päästä.

***

Chojiro murahti matalasti huvittuneisuutta äänestä silti kuultaen.
"No, minne suunnataan?"

***

Sachi säikähti toisen keikahdusta ja tarrasi tuosta kiinni, ettei vierähtäisi hänen sylistään vielä kovalle betonilattiallekin.
"Sattuko sua?" hän kysyi kurkkien Mikion kasvoja kohti.

Marin nukkui vain rauhallisesti ja miehen kasvoilla lepäsi rentoutunut rauhallinen ilme. Hän pysyi miltein paikoillaan joskin miehen käsi nousi ja laski hänen mahansa päällä hengityksen tahtiin.

---

Haru hymyili ja osoitti erotiikka liikettä hivenen kauempana.
-Mä olen aina halunnut käydä siellä mutta en ole yksin uskaltanut, hän sanoi ja hymyili hivenen.

---

-Ei..., Mikio sanoi ja piteli Sachista kiini kun oli itsekkin hivenen pelästynyt. Hän punastui sitten kevyesti kun tajusi kuinka lähellä toista oli.

Wakaki löhöili sohvalla. Hän katseli katon uurteita ja nappasi välillä pöydällä seisovasta pienestä kiposta pähkinän, jonka nakkasi suuhunsa.
Mies oli aamun aikana ottanut viisi kertaa Azamin numeron esille, mutta jokaisella kerralla hän oli keksinyt tekosyyn olla soittamatta. Hän huokaisi ja siirsi katseensa kipon vieressä lojuvaan kännykkään. Hän kurtisti kulmiaan ja nappasi kännykän käteensä. Eihän ketään nyt voinut noin kovasti oma pikkusiskoaan pelätä. Mutta Wakaki ei halunnut käydä läpi sitä keskustelua, miksi ei ollut pitänyt yhteyttä moneen vuoteen...

---

Päivä kului. Sam katseli telkkarista musiikkikanavaa, jossa keikkui naisia vähissä pukeissa laulamassa jotain massapoppia. Viimeinkin John kurkisti makuuhuoneen raosta. Joistain miehen piirteistä pystyi päättelemään, että tuo oli ensin itkenyt jonkin aikaa, kunnes oli nukahtanut - jälleen halaillen Zenin tyynyä. Hän hiippaili olohuoneen poikki keittiöön ja jäi katselemaan kakkua, josta erottui heti pieni, sormen kokoinen kuoppa, jota siinä ei aamulla ollut. Pieni toispuolinen hymy kohosi Johnin huulille. Hän kaiveli kaapeista lautasen ja kakkulapion. Vielä hetken epäröityään mies leikkasi kakusta ohuen palasen, jonka tipautti varovasti lautaselle.

Naoto tutkaili tarkasti Marinin kasvonpiirteitä, jokaista pientä uurretta myöten. Hän huomasi tummat silmänaluset ja laski niin varovaisesti ja kevyesti kuin vain osasi peukalonsa toisen kasvojen iholle kokeillen mahtoiko se tuntua yhtä kimmoisalta, mutta myös pehmeältä, mitä hän oli arvioinut katseen perusteella.

***

Chojiron kulmat kohosivat hieman. Nyt alkoi kiinnostus kuplimaan pienesti miehen sisällä liikettä katsoen.
"Sinne siis."

***

Sachi huokaisi helpotuksesta, ettei toiselle ollut käynyt sen pahemmin. Hän sattui huomaamaan pienen punoituksen pojan poskilla ja päätteli Mikion kiusaantuneen tapahtuneesta. No, eihän se ihmekkään ollut, eivätpä he toisiaan pahemmin tunteneet ja oleilivat jo sylikkäin.
Sachi nielaisi naurahduksensa ja auttoi pojan pystyyn sylistään.

***

Zen roikkui epätoivoisen näköisenä parvekkeen kaiteessa savuke huuliensa välistä roikkuen. Hän henkäisi syvään, jonka seurauksena tupakka tippui kaiteen ylitse hänen alapuolelleen lumiseen maahan, jossa oli jo pieni joukkio poltettuja savukkeita.

Marin tuhahti unissaan ja miehen pää heilahti Naotoa kohti poski sohvan selkänojaa vasten. Miehen kauniin vaalean väriset hiukset valahtivat hänen kasvoilleen.

---

Haru nyökkäsi ja asteli Chojiron vierellä kauppaan joka oli suhteelisen siistin näköinen. Siellä parveili jonkun verran nuori pareja tutkimassa kaiken sortin kapistuksia, voiteita ja asuja joita kauppa tarjosi.

---

Mikio hymyili hivenen nolona ja kiitti. Hän jäi sitten hiljaisena katselemaan kissojen touhuamista.


[Wakaki voi sit koska vaan ihan vapaasti soitella Hideakille]

Naoto hymähti hiljaa ja sipaisi Marinin vaaleat hiussuortuvat kasvojen edestä. Hän uskaltautui laskemaan etusormensa kevyesti jälleen toisen kasvoille sivellen niiden linjoja poskelta nenän kaarelle, laskeutua hiljalleen leukaa kohti sipaisten pienesti alahuulta. Pojan katse seurasi sormeaan ja hän jäi katselemaan houkuttavia huulia edessään, jotka olivat vain muutaman sentin päässä, niin lähellä.

***

Chojiro katseli kiinnostuneena ympärilleen silmät laajeten aina jotain hyvin eroottista nähdessään.

***

Sachi vain hymyili hymyään pienet hymykuopat poskistaan paljastuen. Hänkin suuntasi katseensa kissoihin, jotka alkoivat jo hiljalleen tärisemään. Hän nousi huokaisten tuoliltaan ja nosti Soran varmoin ottein ylös matolta, johon se oli jäänyt makoilemaan erittäin tyytyväisen oloisena. Nyt sen mieliala tosin muuttui täysin kun siltä vietiin hyvä lepopaikka ja pennut jäivät kauemmas.
"Pystyisitkö sä tuomaan noi pennut sisälle?" Sachi kysyi Mikiolta pitäen kissaa sylissään niin, ettei se päässyt raapimaan hänen kasvojaan täysin hajalle.

Marinin huulet olivat hivenen raollaan ja niiden välistä tuli lämmintä ilmaa Naoton sormelle. Jopa miehen hengityksestä tuleva tuoksui tuntui olevan hivenen eksoottinen ja herkullisen tuoksuinen.

---

Haru katseli ympärilleen ja tutkiskeli mitä kaikkea kaupassa oli. Lopulta mies jäi selailemaan kaupan tarjoamia vaattekappaleita.

---

-Joo, Mikio sanoi ja nosti pennut varovasti syliinsä nostaen ne asuntoon sisälle ja sulkien parvekkeen oven perässään.

Numero oli esillä. Tarvittiin vain yksi napin painallus. Mutta eihän sitä koskaan tiennyt, josko Azami olisi ostanut uuden kännykän... Ei, nyt hän ei luovuttaisi! Wakaki painoi nappia ja siirsi puhelimen korvalleen.

Älä vastaa, älä vastaa, älä vastaa...
"Wakaki..?" Puhelimestä kuului erittäin hämmentynyt naisääni.
"Öh... Hei Azami. Pitkästä aikaa..." Wakaki naurahti arasti. Hetken oli hiljaista, liiankain hiljaista. Sitten räjähti. "No totta helvetissä 'pitkästä aikaa'! Susta ei oo kuulunut kolmeen vuoteen! Mitä sä oikein kuvittelit hylätessäsi meidät kaikki?"
"Ööh... Mä oon pahoillani. Oikeasti olen. Minä vain... Vuoden olin vain katkera vanhemmille ja sen jälkeen oli jo tosi vaikeaa ottaa jälleen yhteyttä..." Mies mongerteli puhelimeen.
"Ei edes joulukortteja! Äitikin on ollut huolissaan. Välillä hän oli aivan varma, että olisit kuollut", Azami ei ottanut kuuleviin korviinsa Wakakin selittelyjä.
"Minä sanoin jo; se oli vaikeaa! Ja varmasti äiti oli huolissaan ja ikävöi kamalasti, kun vierellä ei enään ollutkaan ihmistä, joka tekee kaikki kotityöt, hoitaa pienimmät lapset, ja siin äsivussa vielä oman koulunkäyntinsä! Isäkin varmasti ikävöi itsensä lähes hautaan. Viinapullo seuranaan se ei varmaan edes olisi vaikeaa", oli Wakakin vuoro tulistua.
"Älä halveeraa äitiä! Okei, kummallakin on ongelmia alkoholin kanssa, eikä se ole parantunut vuosien varrella varmaan yhtään. Mutta äiti oli ihan aidosti huolissaan! Pientä kunnioitusta!"

Hetken molemmat vain karjuivat puhelimiin niin, ettei sanoista meinannut saada selvää, kunnes molemmat hiljenivät ja henkäisivät syvään.
"Mitä varten soitit?" Azami kysäisi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Ajattelin... pääsisivätköhän kaksoset tänne jouluksi?"
"Vai että kaksoset... Pelkästään kaksoset? Mäkö en sit merkkaa sulle mitään?!" Azami meinasi menettää itsehillinänsä jälleen, mutta Wakaki sai hänet rauhoitettua.
"Siis... Toki sinäkin voit tulla, jos haluat. Nukkumapaikoista vaan saattaa tulla jotain ongelmaa, mutta eiköhän se saada ratkaistua.
"Hyvä! Me tullaan sitten ensiviikolla. Tytöillä alkaa silloin joululoma ja minulla ei edes ole töitä, joista anoa vapaata", naisen asenne muuttui aivan täysin ja juuri silloin hän katkaisi yhteyden. Wakaki jäi roikottamaan puhelinta kourassaan, suu hölmösti raollaan.

Naoto nosti hitaasti katseensa huulista kiinni oleviin silmiin. Pieni virnistyksen omainen hymy nousi nuoren miehen kasvoille hänen sivellessä kevyesti miehen leukaterää. Katse valui jälleen huuliin ja luomet jäivät pienesti raolleen pojan nojautuessa painamaan pehmeän ja pitkän suudelman Marinin huulille.

***

Chojiro katseli vaatteita joita Haru selaili läpi. Häneltä pääsi pieni tirskahdus huomatessa nahkaisen asusteen, joissa ei paljoa peittävää osaa ollutkaan. Poliisinhattukin oli puvun mukana.

***

Sachi kantoi vaativasti mouruavan ja hampaitaan näyttävän kissansa sisälle laskien sen takaisin tutulle lämpimälle paikalleen matolle olohuoneen pöydän jalan viereen.

***

Zen kuuli parvekkeelle asti huutoa sisältä, mutta sulki vain ärsyyntyneenä silmänsä. Kun asunnossa jälleen hiljeni hän uskaltautui sisälle ja loi Wakakiin pitkän, kysyvän katseen.

Wakaki siirsi nopeasti katseensa Zeniin. Hänen poskiltaan saatoi erottaa vielä raivon aiheuttaman punaiset läikät ja silmistä näki hämmennyksen. Hetken mies vain katseli toista, kunnes loi huulilleen pienen, teeskentelevän hymyn. "Azami ja kaksoset tulevat ensi viikolla."

---

Hitaasti John siirsi kakkua lusikallisen toisensa perään suuhunsa ja tuijotti ilmeettömänä ulos ikkunasta. Pian ohut viipale kakusta oli syöty ja hetken päästä siitä löytyi uusi, entistä isompi pala.

Marin heräsi toisen suudelmaan ja vei kätensä Naoton niskalle vetäen pojan lähemmäs itseään vastatessaan tämän suudelmaan.

---

Haru vilkaisi Chojiroa ja hymyili kevyesti. Mies nappasi koulutyttöasun käteensä ja nosti sen vasten itseään vilkaisten hymyillen miestä vierellään.

---

Mikio laski pennut alas ja antoi niiden itse kipittää emonsa luokse.

---

Hideaki oli ilmestynyt Wakakin ovelle ja katseli nyt sitä. Mies kyykistyi sen etten ja laski kätensä murtuneille kylkiluilleen joihin kolotti. Hänelle oli vain tullut kauhea tarve päästä pois asunnosta ja poika oli harhaillut tänne. Mutta Wakaki pitäisi häntä varmasti idioottina kun poika ei osannut pysyä päivää pidempää pois tämän luota. Hän huokaisi ja istahti Wakaikin oven eteen. Sitäpaitsi poika ei ollut vaivautunut meikkaamaan joten hänen naamansa oli mustelmilla sekä arvilla sekä Hideakin molempiin nilkkoihin kolotti.

Naoto ynähti hieman toisen huulia vasten ja siirtyi parempaan asentoon irroittamatta itseään toisesta. Leikkisä hymy valloitti pojan suupieliä ja kädet kietoutuivat Marinin niskan taakse valumaan hartioiden ylitse yläselästä alemmas paidan kauluksen alle.

***

Chojiro ei voinut muuta kuin nauraa ja hymyillä leveästi.
"Tota sulosempaa näkyä en osaisi kuvitellakaan."

***

Sachi vilkaisi ranteitaan, joihin oli ilmestynyt taas muutama valkea pitkä naarmu lisää. Hän rapsutti Soran päälakea nopeasti kunnes nousi ylös.

***

Zen kohotti kulmiaan näyttäen siltä, ettei tosiaankaan tahtoisi lisää ihmisiä siihen asuntoon.

[Lähden tästä nukkumaan. Yöt.:)]

Marin kietoi kätensä Naoton lantion ympärille ja vetäytyi lopulta kauemmas kun tarvitsi ilmaa.
-Jää yöksi tänne.., mies pyysi.

---

Haru hymyili ja suukotti Chojiroa lähtien sitten asun kanssa kassalle.

---

Mikio käveli Sachin luokse ja sipaisi miehen ranteita nopeasti.
-Sattuuko noihin?, poika kysyi hivenen huolisaan.

---

Hideaki laski kätensä otaslleen ja nousi hivenen hoippuen ylös. Hän koputti Wakakin oveen lopulta. Hänen täytyisi vain nähdä mies ja sitten hän lähtisi takaisin kotiin nukkumaan. Pojan hengitys oli hivenen raskaampi ja pätki aina illoin tällöin.

Wakaki oli juuri sanomassa Zenille jotain, kun kuuli ovelta koputuksen. Hän kampesi itsensä ylös ja raahautui eteiseen. Hitaasti mies avasi ovea ja kurkisti sen raosta.
"Ai, hei Hide... Mitä sulle on käynyt?!" Wakaki huudahti hämmästyneenä. Hän silmäili poikaa huolestuneena päästä varpaisiin.

Naoto kopsautti otsansa Marinin otsaa vasten ja oli miettivinään, vaikka tiesi jo mitä vastaisi. Hän hiveli sormillaan miehen selkää ja nosti toisen kätensä tuon hiuksien sekaan, jotka tuntuivat uskomattoman pehmeiltä ja silkkisiltä.
"Jäisin vaikket pyytäisikään."

***

Chojiro seurasi Harun perässä kassalle huvittunut hymy suupielillä leikkien. Ajatus koulutytön asuun pukeutuneesta Harusta oli niin suloinen, ettei Chojiro osannut karkoittaa kuvitelmaa mielestään.

***

"Eäh", Sachi äännähti huolettomasti.
"Mä olen jo tottunut näihin, joten en edes huomaa niitä jos en vilkaisisi."

***

Zen murahti hiljaa Wakakin mennessä avaamaan ovea. Hän asteli keittiöön ja kaappasi pöydältä toisen isoista karkkipusseistaan ja valloitti sellainen seuranaan juuri vapautuneen sohvan nurkan. Hän veti jalkansa tiiviisti vatsaansa ja rintaansa vasten repäisten pussin auki ja alkaen mutustelemaan makeisia.

Marin hymyili tyytyväisenä ja siveli Naoton poskea hellästi.
-Hyvä niin...

---

Haru maksoi ostoksensa ja suukotti sitten Chojiroa hellästi hymyillen.

---

Mikio nyökkäsi ja katseli vielä hetken aikaa huolissaan Sachin haavoja.

---

Hideaki katseli Wakakia ja hymyili kevyesti.
-Tulin vain nopeasti katsomaan sua...mutta mä lähden nyt takaisin kotiin..., poika sanoi vastaamatta toisen kysymykseen. Hän irroitti otteensa oven karmista ja melkein horjahti nurin joten tarttui siihen jälleen kiinni.
-Mä oon tässä ihan hetken ja menen sitten...