Osa#5

-No ei ole kauheasti kerrottavaa....mä olin ennen töissä baarissa mutta vähä aika sitten vaihdoin työpaikkaa ja nykyään olen isäni toimistossa töissä....mulla on pikkuveli joka palasi vähä aika sitten euroopasta....mun äiti on alkoholisiti josta ei ole moneen vuoteen kuulunut mitään...ja mun isäni on ylemmänluokan suvusta ja vihaa mua sekä mun pikkuveljeäni...olen asunut koko ikäni Tokiossa...ja nähnyt kaikenlaista..., Haru kertoi tuijotellessaan ulos.

Daiki hymyili pienesti nyökäten. Hän vilkaisi Yukoon joka kokeili nyt jotain luomiväriä kämmenselkäänsä, joka oli jo ollut melkoisessa testikokeilussa meikkien ja rasvojen kanssa.
Chojiro laski leukansa selkänojalle ollen selkä kyyryssä. Hän hengitteli Harun hiuksista lähtevää tuoksua siinä ollessaan.

-Mä voisin meikata sut..jos haluaisit...mulla on siitä koulutus ihan..., Haru sanoi ja katseli Yukoa.

Yuko kohotti katseensa Haruun ja hetken miettimisen jälkeen suostui ilomielin.
Chojiro seuraili hymyssä suin ollen iloinen siitä, että Haru tuli toimeen muiden kanssa, tietysti isää lukuun ottamatta, mutta kuka sitä jäisi ikävöimään.

Haru hymyili kevyesti ja hävisi taas hetkeksi yläkertaan. Mies ilmestyi omien laittautumis tavaroidensa kanssa alakertaan ja istahti Yukon eteen jääden meikkaamaan naista. Kymmenen minuutin kuluttua Haru siirtyi hiusten pariin ja laittoi Yukon hiuksetkin.
-No niin. Valmista, hän sanoi hymyillen ja katseli naista joka näytti hyvin viehättävältä jopa hänestä.

Yuko tunnusteli hiuksiaan ja vilkaisi lähimmästä heijastavasta pinnasta peilikuvaansa saaden hänen silmänsä pyöristymään.
"Sähän olet kuin ammattilainen. Tienaisit parissa viikossakin jo maltaita", hän sanoi Daikin luodessa puhuvia silmäyksiä naiseen.

Haru naurahti ja kohautti olkiaan.
-Mä voisin kyllä mielelläni opettaa sulle jotain jos haluat, hän sanoi hymyillen ja katseli naista.

Yukon silmät välkähtivät innostuneesti ja hän vastasi samantien ottavansa Harulta mielellään jonkinmoisia "oppitunteja".
Chojiro kiersi sohvan takaa istumaan sohvalle katselemaan hymyssä suin Harua ja Yukoa, jotka näyttivät jo ystävystyneet.

Haru hymyili Yukolle ja alkoi selostaa naiselle erinäköisiä vinkkejä meikien käytöstä.

Chojiro katseli hetken kuinka Haru ohjeisti Yukoa naisen nyökkäillessä tomerana. Hän käänsi katseensa ikkunaan tuijotellen hetken pihamaalla olevaa isäänsä.

Haru ohjeisesti Yuikolle kaiken tarpeelisen mitä osasi ja liikui sitten istumaan Chojiron jalkojen juureen nojaten päänsä miehen polveen.

Chojiro hymyili Harulle ja silitteli hieman hajamielisesti tuon hiuksia katsellessaan yhä ikkunasta ulos. Yuko yritti painaa mieleensä mahdollisimman hyvin kaikkea kuulemaansa ja varmisti vielä muutaman asian.

Haru hymyili Yukolle ja nyökkäsi.
-Kyllä sä ne kaikki pian muistat, hän sanoi hymyillen.

Yuko nyökkäsi ja nousi ylös, hän oli poistumassa huoneesta viedäkseen saamansa tuliaiset makuuhuoneeseensa kun ovella vastaan juoksi Akito. Hän antoi suukon poikansa poskelle, ennen kuin katosi portaikkoon.
Akito tuijotti hetken oven suusta hiljaisena huoneessa olevia kolmea miestä ja kulki sitten hitaasti isänsä luo. Hetken oltuaan isänsä vieressä seisomassa, ja tuon pientä hiusten pörrötystä lukuunottamatta ei huomioinut poikaansa kanavasurffaillessaan, poika istahti päättäväisenä Harun syliin lattialle. Häntä harmitti kun setä oli nykyään vain tuon kanssa, mutta kun setä hänestä piti, niin kai hänenkin piti.

Haru hämmentyi hivenen mutta hymyili vain kevyesti ja katseli poikaa sylissään.
-Mä toin sulle sellaisen lelun tuliaiseksi Tokiosta, hän sanoi lopulta pojalle.

Akito kurkkasi Harua olkansa ylitse ja vaikka pysyi hiljaisena, hänen silmistään näkyi samankaltainen innostunut välke kuin äidilläänkin. Pieni poika jäi katsomaan Harun ystävällisiä kasvonpiirteitä ja pitkiä hiuksia, joista hänen mieleensä tuli samantien satujen neidot.

-Haluatko sä katsoa ensin telkkaria vai mennäänkö nyt yhdessä katsomaan mitä mä sulle toin?, Haru kysyi hymyillen lempeästi.

Akito katseli Harua näyttäen pohtivan ankarasti. Hetken päästä hän silti nousi ja kiskoi toista kädestä ylös. Poika kurkotti vielä kuiskaamaan jotain isänsä korvaan saaden tuon myhäilemään huvittuneesti.
Chojiro käänsi katseensa muihin ja loi kysyvän vilkaisun Haruun.

Haru hymyili kevyesti ja nousi ylös.
-Me mennään ylös, hän sanoi ja lähti pojan kanssa yläkertaan. Hän avasi heidän huoneensa oven ja käveli laukulleen kaivaen sieltä hivenen isomman pussin jonka sisällä oli pehmeä ja pörröinen suhteelisen iso lammaspehmolelu.
-Toivottavasti pidät siitä, Haru sanoi hymyillen ja ojensi pussin Akitolle.

---

Mikio kömpi omalle puolelleen sänkyä ja haukotteli. Hän kaivautui peitton alle ja oli pian jo unessa.

---

Hideaki ilmoitti tarjoilijalle mitä halusi ja Wakakin tilattua käänsi katseensa taas tähän. Hän otti miehen kädestä kiinni ja katseli heidän käsiään hetken.
-Kiva kerrankin...käydä syömässä romanttisesti jonkun kanssa, hän sanoi hymyillen.

Akito otti pussin vastaan ja kurkisti samantien sen sisään. Hänen silmänsä laajenivat ja hän äänähti innokkaan 'nnnv~' -äänähdyksen. Hän poimi pehmolelun syliinsä alkaen halia sitä. Hetken halattuaan pehmolelua kuristusotteella poika hellitti ja nosti hivenen punehtuneet kasvonsa ja kiitti Harua monesti.

***

Zen oli nukahtanut sohvalle ja heräsi nyt aivan tokkuraisena. Hän vilkaisi ympärilleen huoneessa, joka oli illan mittaan pimentynyt melkoisesti. Hän haukotteli kätensä suojaan niin, että suupielet meinasivat ratketa ja poimi sitten kaukosäätimen käteensä sammuttaen yksinään pauhaavaan telkkarin.
Zen nousi ylös sohvalta ja kulki huoneiston läpi. Kun hän ei löytänyt Wakakia eikä Hideakia hän päätteli noiden olevan yhä treffeillään. Hän vilkaisi kelloa ja jähmettyi yhtäkkiä muistaessaan jotakin. Hänen täytyi käydä maksamassa kaupalle summa, jonka edestä oli sieltä tavaraa hakenut, ja kello läheni jo kymmentä.
Hiljaa kiroten Zen haki laukustaan lompakon, penkoi hetken laatikoita löytäen sitten vara-avaimen asuntoon ja nakkasi ulkovaatteet ylleen juosten portaikkoon ja suoraapäätä ulos. Kaupan sulkeutumisajasta hän ei ollut varma, joten oli paras kiirehtiä. Hän ei nimittäin tahtonut poliiseja peräänsä antamaan sakkolappuja.

Haru hymyili Akitolle ja pörrötti pojan hiuksia.
-Hyvä vaan kun pidät siitä, hän sanoi pojalle ja nousi seisomaan.
-Palataankos takaisin alakertaan?

"Joo!" Akito huudahti ja lähti lammasta sylissään roikottaen raahaamaan alakertaan, koittaen samalla juosta. Hän ryntäsi vanhempiensa makuuhuoneeseen näyttämään uusinta kaveriaan äidilleen, huoneesta pian kuuluikin hirveä hölpötys siitä mitä kaikkea lammas osasi, ja mikä sen nimi oli.

***

Puolen tunnin kuluessa Zen pääsi vihduin ulos kaupasta. Hänen oli joutunut maksamaan ylimääräistäkin ja lupautumaan tekemään kaupassa siivousvuoroa pari kertaa viikossa hieman ennen sen sulkemista vuoden vaihteeseen asti. Myyjä oli tosissaan suuttunut pikkuvarkaudesta.
Zen kulki entistä masentuneemman oloisena takaisin Wakakin asunnolle. Hän kaivoi löytämänsä avaimen ja kokeili sitä kerrostalon alaoveen joutuen tajuamaan, että avain ei ollutkaan asunnon. Hetken hän oli ymmällää kunnes surullinen vihapurkaus tupsahti pintaan. Hän potkaisi ovea niin, että varpaita särki ja kirosi kovaäänisesti. Menipä elämä hienosti.

Haru hymyili hellästi ja ilmestyi pian takaisin olohuoneeseen Chojiron luokse. Hän istahti jälleen miehen jalkoihin ja pianoi päänsä puoliksi tämän syliin.

Chojiro käänsi katseensa Haruun tuon tullessa takaisin huoneeseen. Miehen istahtaessa, ja painaessa päänsä hänen syliinsä hän alkoi tuttuun tapaan silitellä tuon ihoa ja hiuksia.
"Mitäs annoit Akitolle?" Hän kysyi ja lähes samantien vastaus tuli itse pikkupojan suusta tuon juostessa olohuoneeseen näyttämään isälleen ja sedälleen pehmoleluaan.
Chojiron suulle levisi lämmin hymy ja hän kumartui suukottamaan Harun huulia lempeästi.

***

Zen istahti kasvot kalpeina kerrostalon ulkoportaille. Hän nojasi päätään käsiinsä ja käsiään polviinsa. Pienesti ja rauhoittavasti hän keikkui paikoillaan kylmässä yöksi muuttuvassa talvi-illassa ja suki hiuksiaan hermostuneena.

Haru hymyili kevyesti ja siveli Chojiron säärtä vastatessaan suudelmaan.
-Teidän kolmen pitäisi joskus tulla käymään Tokiossa, hän sanoi hymyillen Daikille.