Osa#5

-On, Haru sanoi ja nappasi Hideaki korvasta kiini käskien tämän käyttäytyä. Hideaki vain naurahti hyvän tahtoisesti ja käänsi katseensa taas Daikiin.
-Mutta jos sä kerran rakastat vaimoas ja olet hetero niin eihän sua pitäis haitata se että nukuttais vierekkäin, Hideaki totesi.

"Rakastankin häntä niin paljon, etten ota riskiä, vaikka siihen olisikin erittäin pieni todennäköisyys että jotain tapahtuisi", hän sanoi. Itse asiassa hänet sai voimaan pahoin jo pelkästään kahden miehen yksityisten puuhien harrastamisen ajattelu, muttei sanonut sitä ääneen, ettei Chojiro loukkaantuisi.

Hideaki vilkaisi Chojiroa ja Harua nopeasti ennen kuin katseli taas Daikia.
-Mä tiedän sun tyypiset ihmiset...sä vihaat homoja..mutta mä veikkaan että jos viettäisit yhden yön miehen kanssa...et enää koskaan haluaisi olla naisen kanssa, hän sanoi ja Haru läpäytti poikaa takaraivoon.

Daiki vilkaisi nenä nyrpistyen Chojiroa joka kohautti vain olkiaan huvittuneen vilpillinen ilme kasvoillaan.

-Ja en mä usko että veljeskään oli homo ennen kuin tapas Harun, Hideaki lisäsi ja nojautui sitten auton oveen.

"Se on totta", Chojiro mumisi eikä voinut olla sipaisematta Harun niskaa. Daiki vain tuijotti sanattomana Hideakia ja sitten veljeään. Yrittikö tuo nyt vielä yllyttää poikaa.

Hideaki nyökkäsi tyytyväisenä ja vilkaisi Harua joka oli jäänyt vain hymyillen katselemaan Chojiroa.
-Ja ne rakastu...vaikka molemmat onkin samaa sukupuolta, Hideaki sanoi ja käänsi katseensa taas Daikiin.
-Ja siksi joka kerta kun joku ajattelee tai sanoo että kaksi miestä yhdessä on oksettava ajatus ne ajattelee samaa rakkadesta..., poika sanoi.

Daiki pyöräytti silmiään ja puhalsi ilmaa keuhkoistaan.
Hän kiersi auton toiselle puolelle ja viskasi avaimet Chojirolle, joka juuri oli suudellut Harua pikaisesti, mutta hellästi.
"Aja sinä, osaat reitin, etkä varmaan aivan heti nukahda", Daiki huikkasi veljelleen mennen istumaan pelkääjänpaikalle.

Hidekai istahti takapenkille ja Haru seurasi pian perässä.
-Joku ei taida kestää totuutta, Hideaki mumisi takapenkiltä ja tuijotteli ulos ikkunasta.

Chojiro istahti huokaisten kuskin paikalle ja käynnisti auton. Daiki ei joko kuullut tai ei vain välittänyt Hideakin juuri sanomista sanoista.

Hideaki ja Haru vaihtoivat kuulumisiaan takapenkillä ja iso osa ajasta meni kun Hideaki kehui eurooppalaisia miehiä. He kuitenkin saapuivat pian kerrostalon parkki paikalle ja veljekset nousivat ulos autosta.

Heidän päästyä perille Chojiro sammutti auton moottorin ja hypähti ulos autosta. Hän heitti avaimet takaisin Daikille, joka pisti ovet lukkoon ja asteli kerrostaloa kohti sitä katseellaan tutkaillen.

Hideaki käveli Harun vierellä asuntoon ja aukaisi heille lopulta portaiden kiipeämisen jälkeen oven. Paikka oli muutamaa matkalaukkua lukkunottamata samassa kunnossa kuin silloin kun Haru ja Chojiro sieltä lähtivät.

Chojiro tuli Daikin perässä sisälle ja sulki oven jäljessään. Hän jätti ulkovaatteensa eteiseen mennen sitten peremmälle tuttuun asuntoon. Daiki seurasi hetken veljeään perässä ja tarkasteli ympäristöään kiinnostuneena.

Hideaki lysähti sohvalle makaamaan ja huokaisi kevyesti katsellessaan kun Haru tarkisti paikkojen olevan kunnossa.

"Ynh", Wakaki laski katseensa respetiin ja luki siitä seuraavan kohdan ääneen.

Zen haki vuoan kuten ohjeissa kerrottiin ja kaatoi siihen taikinaa, jota jäi vielä reilusti kulhoon toisia pohjia varten. Hän pisti uunin päälle jääden odottamaan sen lämpeämistä.

***

Chojiro päästi nyt haukotuksen ja ummisti hetkeksi silmänsä, olihan kello paljon ja herätys oli tullut yhtäkkiä. Tuskin oli edes paria tuntia ehtinyt nukkumaan.
Daiki haroi mustia hiuksiaan, jotka muistuttivat Chojiron pehkoa sillä erolla, ettei niissä ollut raitoja ja etuhiukset valuivat rennosti otsalle.

-Eiköhän ois aika kaikkien mennä nukkumaan, Haru sanoi ja kävi hakemassa ensin patjan ja sitten lakanat. Hän petasi ensin patjan ja sitten sohvan. Hideaki nousi ylös ja etsi laukustaan yöpuvun joka ei turhia peitellyt. Poika kömpi sitten sohvalle peiton päälle makoilemaan.

Chojiro vetäytyi makuuhuoneeseen toivottaen veljelleen ja Hideakille hyvät yöt. Hän ei jaksanut tehdä muuta kuin heittää ylimääräiset vaatteet pois ja hautautua peiton alle nukkumaan.

Daiki istahti lattialla olevan patjan päälle riisuttuaan farkkunsa ja kävi sitten makuulle selälleen. Hän kiskoi peittoa hieman päälleen ja hieroi kämmenillään kasvojaan.

Haru seurasi pian Chojiroa ja kömpi miehen vierelle sängyyn.
-Ihanaa oma rakas sänky, hän sanoi hymyillen.

Hideaki makoili peiton päällä ja tuijotteli hiljaisena ikkunasta ulos. Mitäköhän Wakaki mahtoi touhuta tällä hetkellä.

Wakaki istahti pöydän ääreen, jääden katselemaan pohjan kypsymistä.
"Olenko muuten puhunut sinulle vielä siitä, että ajattelin ehkä kutsua jouluksi nuorimmat siskoni tänne", mies töksäytti yhtäkkiä, saadakseen jostain puheenaihetta.

"Ai.. et ole tainnut", Zen sanoi nostaen katseensa lattiasta Wakakiin.

***

Chojiro mumisi olevansa samaa mieltä. Tämä sänky oli paljon parempi, kuin hänen pieni sänkynsä maalla, jossa oli kaiken lisäksi liian kova patja...

Daiki kävi kyljellee selkä sohvaa kohti ja veti peiton kunnolla päälleen. Hän tuijotti hetken seinää edessään kunnes sulki silmänsä hiljaa huokaisten.

Haru painautui Chojiroa vasten ja hymyili hellästi sulkien silmänsä.

---

Hideaki käänsi katseensa Daikiin ja katseli miestä.
-Ikävä vaimoas, poika kysyi ja katseli toista.

Daiki hymähti avaamatta silmiänsä.
"Vaikka niinkin."

Hideaki liukui sohvalta Daikin viereen.
-Anna mun suudella sua kerran...jos se ei vaikuta mitenkään suhun niin annan koko asian olla, poika sanoi.