Osa#5

Marin nyökäsi ja hörppi taas kahvistaan.

Mikio sai syötyä ja nousi viemään lautasensa pois. Hän hymyili kevyesti ja hävisi sitten taas eteiseen tutkimaan mitä kaikkea veli oli hänelle tuonut.

---

Hideaki katseli Wakakia takaata päin ja vilkaisi sitten hissiä.
-Mä haluaisin tavata sut uudelleen...vaikka oletkin varmaan kiireinen...mutta...mä en halua tehdä lupauksia siitä että mä olen sulle uskollinen...koska...kun olen yksin niin teen tosi typeriä asioita..joten en halua luvata mitään..mitä en voi pitää, hän sanoi ja astui hissiin.

Saatuaan leivän syötyä, Sam kulautti vedet lasin pohjalta ja pomppasi seisomaan. "Anteeksi, pakko lähteä", hän mumisi ja ryntäsi eteiseen. Nopeasti poika puki ulkovaatteet ja peruutti vielä keittiön ovelle. "Tuota... Mitä te ostaisitte 19-vuotiaalle miehelle synttärilahjaksi?" Hän kysäisi, kietoen samalla kaulahuivia kaulansa ympärille.

---

Wakaki ei oikein osannut muuta tehdä, kuin nyökätä. Hän seisoskeli hississä ja katseli lähinnä lattiaa ja seiniä. Hissi nousi ylimpään kerrokseen ja Wakaki astui käytävälle, ruveten kaivelemaan avaimia taskusta.

Naoto katseli kuinka Mikio häipyi huoneesta ja suuntasi sitten silmiensä katseen ikkunasta ulos, jossa aamuaurinko säteili jo kirkkaasti silmiin. Viereisiä rakennuksia katsellessaan hän jyrsi sämpyläänsä lähes sitä itse tiedostamatta.

Samin poistuessa hän katsahti keittiön oviaukkoa jo hämmentyneenä. Pojan vielä palatessa ovelle hän kohotti äimistyneenä kulmiaan, kunnes muisti, että tuo asui isoveljensä luona, joka mahdollisesti sitten oli sen 19 vuotta.

"Ööh.." Naoto suusta vain tuli aivojen surraten tyhjää ja hän vilkaisi Marinia jos tuo osaisi paremmin vastata kysymykseen.

Hideaki nojaili hissin seinään ja huokaisi. Hienoa. Taas hän painosti toista.

---

Marin vilkaisi Naotoa ja sitten Samia.
-Osta jotain mistä sä tiedät että tää kyseinen henkilö pitää. Niin kuin jotain urheilullista jos pitää urheilusta, tai kirjan jos pitää lukemisesta, hän sanoi ja kohautti olkiaan.

Mikio ilmestyi Samin vierelle ja vilkaisi veljeään.
-Tai jonkun T-paidan tai jotain muuta kivaa, hän sanoi.

Sam nyökkäsi hajamielisesti ja siirtyi ovelle. "No tuota... nähdään", hän sanoi, enne kuin katosi oven taakse.

---

Wakaki avasi asunnon oven ja jäi ulkopuolelle odottamaan, että Hideaki menisi ensin.

Mikio katseli Samin perään ja vaihtoi sitten taas muutaman sanan ranskaa Marin kanssa.

---

Hideaki asteli sisälle ja jäi eteiseen ottamaan kenkiä jalastaan.

Zen laski höyryävän kahvimukin syliinsä oven avautuessa ja Hideakin tullessa sisään Wakaki perässään. Hän rekisteröi miesten vakavat ilmeet ja päätti pysyä hiljaa siinä eteisen tasolla istuen ja kahvia hörppien ja vain seurailla tapahtumia.

***

Naoto katseli hetken Samin perään kunnes tunki loput sämpylästään suuhunsa ja nousi pöydän äärestä.
"Munkin pitäisi varmaan alkaa lähtemään", hän sanoi työntäessään tuolin takaisin pöydän alle.

Wakaki potkaisi kengät jaloistaan ja heitti takin naulakkoon, luoden pienen vilkaisun Zenin suuntaan.

Hideaki seurasi Wakakin katsetta Zeniin ja hävisi sitten pakkaamaan tavaroitaan makuuhuoneenseen.

---

-No mä asun Mikion kanssa jonkin aikaa eli kai me tullaan näkemään toisiamme aina silloin tällöin, Marin sanoi kevyesti hymyillen.

Naoto katsoi hetken hiljaisena miestä ja nyökkäsi sitten lyhyesti, hymyillen hiukan. Hän livahti Mikion ohitse vierashuoneeseen hakemaan sinne jääneitä muutamia tavaroitaan.
Pian hän oli kaapannut ne mukaansa ja oli kiskomassa kenkiään eteisessä jalkaansa.

***

Zen seurasi katseellaan Hideakia ja käänsi kysyvän katseensa Wakakiin.
"Tuliko teille riitaa vai?" Hän kysyi varovasti.

Mikio ilmestyi Naoton seuraksi eteiseen.
-Tule koska vain käymään, hän sanoi hymyillen.

Wakaki kurtisit kulmiaan ja kohautti olkiaan. "En minä oikein tiedä, mitä tapahtui", hän mumisi hiljaa, katsellen varpaitaan.

Hideaki ilmestyi pian makuuhuoneesta. Hän käveli eteiseen ja vilkaisi ympärilleen.
-Mä menen..nyt sitten, poika sanoi ja nosti laukun olalleen.

Naoto suoristi selkänsä venyttäen käsiään taaksepäin ja huokaisi.
"Joo, tulen mielelläni", hän sanoi hymyillen Mikiolle. Hän veti takin päälleen ja ovella huiskautti kättään vielä toiselle, ennen kuin poistui asunnosta.

***

Zen katseli hiljaisena Wakakia. Hän käänsi katseensa Hideakiin katse kuin vaatien selitystä. Miehen alahuulikin oli työntynyt hieman mutrulle, kuten aina kun hän ei pitänyt tilanteesta.

Mikio tuijotteli ovea hetken ennen kuin käänsi katseensa Marin. Hän lähti soittamaan siivojalleen jotta tämä pistäisi vierashuoneen kuntoon Marinia varten ennen yötä.

---

Hideaki katseli Zeniä ja kohautti vain olkiaan. Hän käänsi sitten katseensa Wakakiin toivoen tämän sanovan jotain.

Wakaki katseli hetken lattiaa ja nosti sitten katseensa Hideakiin. "Olisi mukavaa, jos tulisit edes jouluna tänne", hän sanoi hetken päästä hymyillen. "Siis jos sinulle ei tule mitään muita suunnitelmia."

Hideaki hymyili kevyesti ja nyökkäsi.
-Musta olisi mukavaa tulla..., hän sanoi.

"Hyvä", Wakaki vastasi, ja hänen hymynsä leveni hiukan. Hän katseli hetken Hideakia, kunnes käänsi katseensa seinällä roikkuvaan kuvakalenteriin, josta näki, että jouluun on enään pari viikkoa.

Hideaki vilkaisi myös kalenteria ja tuijotteli sitä hetken.
-No mutta mä menen sitten..., hän sanoi ja otti muutaman askeleen kohti ovea.

Wakaki käänsi katseensa Hideakiin ja nyökkäsi, ilmeen vakavoituen hieman.

Hideaki katseli hetken ympärilleen ja nappasi kynän laukustaan. Hän kirjoitti mainoksen kulmaan puhelin numeronsa ja ojensi sen Wakakille.
-Soita...jos haluat nähdä ennen joulua, hän sanoi.

"Selvä", Wakaki vastasi, nappasi paperin ja tutkaili sen kulmassa olevaa nomerosarjaa. Hän nosti katseensa Hideakiin ja hymyili tälle kevyesti.

Hideaki hymyili kevyesti ja suuteli Wakakia hellästi.
-Ja kiitos ruuasta..., hän sanoi ja avasi oven.

Zen istuskeli yhä hiljaisena eteisen tasolla ja hymyili pehmeästi Hideakin suudellessa Wakakia. Hän oli jo pelästynyt miesten olevan riidoissa, mutta oli iloinen ettei niin tainnutkaan olla. Hänen vatsaansa oli näes kouraissut epämukavasti hänen nähdessä Wakakin vakavan kylmän ilmeen heidän tullessa sisälle asuntoon.
Zen nosti kättään heiluttaen hieman sormiaan heipaksi Hideakille ja hymyili tuolle.

"Ole hyvä", Wakaki hymähti. Hän astui lyhyen askelen taaksepäin ja jäi katselemaan Hideakia.