Osa#5

Samin katse kiersi Mikiosta Naotoon. "Niin minullekkin", hän vastasi hiljaisella äänellä.

-No päättäkää te, Mikio sanoi ja kaatoi itselleen vielä vähän vettä lisää.

---

Haru osti Hideakille hopeiset korvakorut ja pyysi ne pakettiin.

Naoto käänsi kasvonsa Samia kohti ja kohotti kulmiaan kysyvästi.

***

Chojiro seuraili katseellaan Harun tekemisiä.
"Onko noi sun veljellesi?" Hän kysyi tunkien kätensä osaksi housujen taskuihin.

-Joo on, Haru sanoi hymyillen ja otti paketin vastaan.
-Mitä sä haluaisit joulu lahjaksi?, hän kysyi Chojirolta.

Chojiron kasvojen ilme vaihtui normaalista hämmästyneeksi ja sitten mietteliääksi. Hän pudisti pienesti päätään.
"En mä tarvitse muuta kun sut kainaloon", hän hymyili lempeästi.

Sam katsoi hieman hämmentyneenä Naotoa. Hän ei osannut tällaisessa tilanteessa sanoa mitään.

---

Wakaki näytti äidille ja pojalle istumapaikat, istuen itse pöytänsä ääreen. Hän kyseli muutamia kysymyksiä ja tutki sitten vähän pojan korvaa.
Pian homma oli hoidettu. Naisen ja pojan lähdettyä Wakaki huokaisi raskaasti ja kasasi pöydällä lojuvia papereita paremmin.

-Kyllä mä haluan sulle jotain hankkia, Haru sanoi ja hymyili hellästi.

---

-Noh?, Mikio kysyi ja katseli kaksikkoa.

---

-Vihdoinkin, Hideaki sanoi ja hypähti ylös. Hän kietoi kätensä takaapäin Wakakin ympärille ja suukotti miehen poskea.

Naoto oli hetken vaiti.
"Mä voin nukkua sielä vierashuoneessa. Olet pienenpikin kuin minä, niin mahtuu paremmin sinne Mikion viereen", hän lopulta sanoi kysyvällä äänensävyllä odottaen mitä Sam ehdotukseen sanoisi.

***

Chojiro naurahti astellessaan takaisin ulkoilmaan.
"No jos välttämättä tahdot", hän lopulta sanoi jatkaen. "Mutten tarvitse todellakaan mitään arvokasta."

Mikio nyökkäsi ja käänsi katseensa Samiin.

---

Haru hymähti ja nyökkäsi.
-Meidän pitää sitten hetkeksi mennä eri suuntiin niin voin ostaa sun lahjan rauhassa.

Wakaki naurahti kevyesti ja laski kätensä Hideakin käden päälle.

---

"Kelpaa", Sam nyökkäsi. Hän vetäisi nopealla liikkeellä kännykän taskustaan ja kertoi tekstiviestillä Johnille jäävänsä yöksi.

Mikio nyökkäsi hymyillen.
-Mä käyn etsimässä sulle peiton ja tyynyn, hän sanoi hymyillen.

---

Hideaki hieroi hellästi Wakakin rintalihaksia ennen kuin suoristautui.
-Mennäänkös?

Naoto nyökkäsi hymyillen ja katseli nyt keittiön ikkunasta ulos Tokion iltaan, jossa hänen jotkut opiskelijakaverinsa varmaankin seikkailivat pitkin erinäisiä klubeja.

***

"Selvä", Chojiro sanoi huokaisten.
"Tavataanko vaikka jossain kahvilassa sitten kun lahjat on ostettu?"

Wakaki nyökkäsi. Hän vetäisi yltänsä valkoisen lääkärintakin, jonka alata paljastui vaaleansininen kauluspaita. Suoraan sen päälle hän veti mustan takin.
Mies käveli ovelle ja avasi sen Hideakille.

---

"Juu", Sam sanoi hiljaa ja nyökkäsi. Hän tunki kännykän takaisin taskuun ja jäi tuijottelemaan vastapäistä seinää.

-Selvä, Haru sanoi ja suuteli Chojiroa hellästi.
-En mä mihinkään karkaa, hän lupasi miehelle.

---

Hideaki hymyili ja asteli ulos huoneesta.
-Mihis me mennään?

---

Mikio hävisi keittiöstä etsimään peittoa ja tyynyä.

"Eikö sun vanhemmat ole huolissaan kun ilmotat vain tekstiviestillä jääväsi täysi-ikäisten seuraksi yön yli?" Naoto kysyi ja käänsi katseensa hitaasti ikkunasta Samiin suu kevyessä hymyssä.

***

Chojiro hymähti hipaisi huulillaan Harun nenänpäätä.
"Kunhan vaan et myöskään eksy tai kukaan kaappaa sua kadunkulmasta."

-Mä soitan sulle jos eksyn...ja ei mua kukaan kaappaa, Haru sanoi ja suukotteli Chojiron olkaa. Hän kuitenkin lopetti kun huomasi muutaman vanhan naisen katselevan heitä hivenen arvostelevasti.

"En olisi niinkään varma", Chojiro sanoi suupieli kohoten muutaman millin.
"No.. näemmekö vaikka tuola sitten?" Hän kysyi viitaten muutaman kymmenen metrin päässä olevaa kahvilaa kohti.

Wakaki huokaisi raskaasti ja katseli epätoivoisena edessä näkyviä lasiovia, joiden takana kaupunki häälyi.
"Itse asiassa, se taidat olla sinä, joka päättää. Minä en tiedä kaupungista mitään, vaikka olenkin asunut täällä jo muutaman vuoden", mies hymähti vaivaantuneena.

---

Sam naurahti sarkastiseen sävyyn. "Mun vanhemmat ei jaksais huolestua, vaikka ilmottaisin heille, että joku pedofiili ois siepannut mut", hän selitti kohottaen hieman toista kulmaansa. "Kun taas isoveljeni, jolle sen tekstarin lähetin... hän varmaan luottaa mun pärjäävän. Ja hänellä on tällä hetkellä muutakin huolehdittavaa, kuin missä tämmöinen maanvaiva liikuskelee."

-Selvä, Haru sanoi ja suuteli Chojiroa vielä kerran ennen kuin hävisi kulman taakse pois näkyvistä.

---

Hideaki naurahti ja pysähtyi suutelemaan Wakakia.
-Ei se mitään...käydään jossain tässä lähellä niin päästään sitten suhteelisen pian takaisin kotiin..tai no sun kotiin...näytät aika uupuneelta...

Naoto yllättyi pojan yhtäkkisestä purkauksesta. Hän kun oli saanut toisesta hieman ujon ja välttelevän, sekä muista erikseen syrjäytyvän kuvan.
"Jo on vanhemmat", hän tyytyi sanomaan toteavalla sävyllä.
"Majailet veljesi luona siis?" Hän kysyi lukien tietoa rivien välistä.

***

Chojiro jäi seisoskelemaan paikalleen ja Harun poistuttua näkyvistä nosti kätensä juoksuttaakseen sormensa hiuksiensa lävitse. Hänellä ei ollut mitään ideaa mitä ostaisi toiselle lahjaksi.

Haru selaili edes takaisin pitkin kauppoja miettien mitä ostaisi Chojirolle.

---

Mikio ilmestyi pian takaisin keittiöön ja istahti alas keskeyttämättä kuitenkaan näiden keskustelua.

"Joo", Sam nyökkäsi ja hörppäsi lasinsa pohjalta pienne vesitilkan. Hän loi pienen vilkaisun Mikion suuntaan

---

"Selvä", Wakaki vastasi hymyillen. Hän katseli hetken Hideakin kasvoja ja jatkoi sitten matkaa ulko-ovia kohti.

Hideaki hymyili ja seurasi miestä ulos. Hän veti takin paremmin päälleen ja lähti suuntaan jossa tiesi muutaman hyvän ravintolan sijaitsevan.

---

-Nyt ois sängyt valmiina, Mikio totesi vain.

Naoto nyökkäsi Mikiolle ja vilkaisi kelloa. Pienen haukotuksen myötä hän laski katseensa suoraan eteensä, jossa hieman päälle metrin etäisyydellä sijaitsi Mikion kaula, ja hieraisi kasvojaan.

***

Chojiro katseli ympärilleen mietteissään ja lähti kulkemaan katua pitkin, toivoen, että vastaan tulisi jokin liike, josta hän löytäisi lahjan Harun veroiselle kultaiselle ihmiselle.

Mikio haukotteli ja jäi hetkeksi katselemaan Naotoa. Hän nosti kätensä kaulalleen.

---

Haru käveli pitkin katuja mietteliäänä ja yritti keksiä Chojirolle jotain lahjaa.