Osa#5

Naoto ehti vain aukaista suunsa kun Mikio ilmestyi ovesta ja vaihtoi iloiset kuulumiset veljensä kanssa. Naoto kuunteli mielenkiinnolla heidän jutusteluaan, josta ei kyllä tajunnut mitään. Hän otti muutaman askeleen olohuoneeseen ja jäi nojailemaan sen nojatuolin selkänojaa vasten, jossa oli eilen istunut.

Wakaki kurtisti kulmiaan ja ynähti vaivaantuneena. Hän hörppäsi juoman lasin pohjalta ja jäi tuijottelemaan ulos ikkunasta.

---

Sam vääntäytyi ylös ja puki nopeasti yllensä. Hän pöyhi hiukan sekalaista tukkaansa, ennen kuin astui ulos makuuhuoneesta.

Hideaki huokaisi jälleen ja katseli toista hetken.
-Ehkä tää oli kuitenkin huono idea...sä et edes pidä musta...mä olen se joka pakotti sut tekemään tän kaiken..mun pitäis kai vaan hakea kamani sun luotas ja häipyä takaisin veljeni asuntoon, hän totesi lopulta.

---

Mikio käänsi lopulta katseensa Samiin ja Naotoon.
-Sam ja Naoto..tässä on mun veljeni Marin, hän sanoi ja Marin nyökkäsi kohteliaasti.

Naoto vilkaisi Mikiosta tuon isoveljeen.
"Mukava tavata", hän totesi suoden pienen ystävällisen hymyn nousta huulille.

"Ai... siis..." Wakaki hämmentyi jälleen, eikä oikein osannut sanoa mitään. "Ethän sinä ole mihinkään pakottanut..." Hän mumisi, tarkkaillen pöydän pintaa.

---

Sam katseli tarkkailevasti Mikion veljeä, mutisten sitten jotain saman kaltaista, mitä Naoto oli jo sanonut.

-En vai....mitä muuta sä olet tehnyt kuin sanonut kyllä ja seurannut minua....mä teen näin aina...pakotan itteni toisille ja sitten mut hylätään ja jätetään joka kerta...mutta mä ajattelin että ehkä...sä olisit ollut erillainen..sä olit niin herttanen ja lämmin ja turvallinen ja mukava....mutta...oma vika se kai oli.., Hideaki sanoi ja viereisistä pöydistä oli keskustelu loppunut kun ihmiset katselivat heidän pöytäänsä kohden. Hideaki vilkaisi ympärilleen ja nousi ylös napaten takkinsa mukaan hän hävisi ulos.

---

Marin nyökkäsi kaksikolle ja johdatti Mikion sitten eteisessä olevien kassien luokse joita poika jäi iloisena tonkimaan. Hän käänsi sitten katseensa kaksikkoon jälleen.
-Joten millaisias ihmisiä te olette?, hän tiedusteli Naotolta ja Samilta.

Naoto vilkaisi Samia siirtäen katseensa takaisin Mariniin.
"Normaaleja opiskelijoita", hän ehdotti kohauttaen harteitaan millin jos parikin.

Sam vilkaisi Naotoa ja siirsi sitten katseensa Mariniin ja nyökkäsi Naoton sanojen jälkeen.

---

Wakakilta kesti hetki tajuta tilanne. Hän oli jo hypähtämässä pojan perään, kunnes muisti, että laskukin oli maksamatta. Hän vilkuili ympärilleen, huikaten yhden tarjoilijan luokseen.
Mies odotti hermostuneena laskun kanssa vitkastelevaa tarjoilijaa ja kun tuo viimein tuli, Wakaki länttäsi rahat pöydälle, miettimättä, kuinka paljon siinä tuli ylimääräistä. Hän nappasi takkinsa ja ryntäsi ulos, toivoen Hideakin olevan yhä lähistöllä.

Marin katseli kaksikkoa hetken tarkaavaisena ja käänsi sitten katseensa Mikioon.
-Isä siis oikeasti pisti sut tavalliseen kouluun, hän sanoi ja katseli veljeään joka sovitteli juuri rannekorua.

-Joo...ja se on ollut niin kivaa..tavata ihmisiä jotka ei ole rikkaita vaan ihan tavallisia ihmisiä, Mikio sanoi hymyillen ja hymyili Naotolle ja Samille.

---

Hideaki oli ostanut tupakkaa läheisestä kioskista ja polteli nyt savuketta kävellessään hitaasti suuntaan josta ei ollut ihan varma.

Naoto hymähti Mikion sanoille ja päätti vetäytyä keittiön puolelle, mikä se oli tosin virhe. Vaivoin nuori mies sai pidettyä näppinsä erossa hyviltä tuoksuvista viinereistä ja muusta. Pienen palan hän silti yhä hieman lämpimästä sämpylästä murensi ja nakkasi nopeasti suunsa syövereihin hakien sitten itselleen lasillisen kraanavettä.

Wakaki haravoi hermostuneena katseellaan ympäristöään, mutta kun Hideakia ei näkynyt missään, mies huokaisi raskaasti ja otti suunnaksi oman asuntonsa.

---

Sam päätti seurata Naotoa keittiöön ja hätkähti huomatessaan koreasti katetun pöydän ja kaikki sen herkut. Hän istui pöydän ääreen, miettien ankarasti, mitä viitsisi aamiaiseksi syödä. Hän päätyi kaatamaan lasiinsa vettä jota hörppi edelleen pöydän antimia tarkkaillen.

Hideaki oli löytänyt tiensä pian Wakakin asunolle ja kaseli taloa kauempaa. Mitä hän voisi miehelle enää sanoa?

---

Mikio ja Marin tulivat pian perässä keittiöön ja Mikio täytti lautasensa istahtaen sitten syömään.
-Ottakaa vain..ihan vapaasti mitä haluatte.

Naoto istahti Samin viereen ja kaappasi vapaaseen käteensä murean sämpylän, josta oli aijemmin palasen ottanut. Hän laski vesilasinsa pöydän pinnalle haukaten palasen leivästään. Hän saattoi haistaa Marinin nenään pistävän tuoksun ruokienkin ylitse, muttei vilkaissutkaan miestä, vaan tyrkkäsi ajatuksensa jouluun, joka jo läheni vauhdilla.

Yhtäkkiä Sam muisti jotain ja pamautti lasin pöydän pintaa vasten ehkä turhan lujaa. Hän nappasi nopeasti yhden sämpylän, täytti sen ja meinasi jo tunkea sen kokonaisena suuhunsa, mutta tyytyi haukkaamaan mahdollisimman suuren palasen, jota sitten pureskeli hurjalla vauhdilla, valmiina ottamaan seuraavan haukun.

---

Wakaki tarpoi kotiaan kohti ja tullessaan lähistölle, hän rupesi j kaivelemaan avaimia taskustaan. Mies oli aivan omissa ajatuksissaan, eikä huomannut ollenkaan Hideakia, vaan viiletti suoraan talon ulko-ovelle, jota rupesi availemaan.

Marin seuraili Samia ja Naotoa katseellaan vilkaisten sitten veljeään. Hän hymähti ja tyytyi hörppimään kahviaan.

---

Hideaki huomasi Wakakin ja mietti hetken ennen kuin käveli miehen luokse.
-Mä tulin hakemaan tavarani saman tien, hän totsi toiselle ja jäi odottelemaan että tämä saisi oven auki.

Wakakin katse kääntyi Hideakiin. Hän kurtisti kulmiaan ja avasi hitaasti oven. "Ei sun tarvitse minnekkään lähteä", mies mumisi.

-Kuule...mä oikeasti pidän susta...mutta...mä en kestä sitä jos mun sydän särjetään taas...ja...mä en kestä sitä että joudun olemaan taakka muille..joten...sun ei tarvitse säälistä pyytää mua jäämään...kyllä mö menen...kun niin on paras, Hideaki sanoi ja käveli ovesta sisään.

[Herran jumala kun on pakkomielle suunnitella roolipelihahmoja. ._. Nytkin tekisi mieli tyrkätä tänne mukaan vaihto-oppilas Suomesta.]

Zen oli päässyt erään kiltin, talossa asuvan mummelin avulla takaisin sisälle ja lopulta saanut vanhan naisen murtautumaan Wakakin asuntoon pinnillään. Naisesta se oli hyvin hauska ja jännittävä kokemus, johon Zen vain nauroi vastaukseksi.

Nyt hän istui keittiön pöydän ääressä, päällään löysät sekä lämpimät collegehousut sekä tummanvihreä neulepaita, jonka harteille miehen yhä kylvyn jäljiltä kosteat hiukset valuivat ja lähes soluttautuivat väriin. Hän oli keittänyt itselleen pannullisen kahvia ja joi nyt ikkunasta pimeälle taivaalle katsellen toista mukillistaan. Hänen mieltään painoi eräs seikka: Johnilla olisi huomenna syntymäpäivä ja tuo joutuisi viettämään sen yksin, tai ehkä Sam oli kaverina, mutta silti.

Zen huokaisi turhautuneena ja vilkaisi juuri sopivasti alas talon edustalla olevalle kadulle huomatakseen siellä Wakakin ja Hideakin. Hän kiiruhti eteiseen ja istahti sielä olevalle tasolle kahviaan juoden, odotellen miesten tulevan sisälle asuntoon asti.

***

Naoto havahtui ajatuksistaan kuullessaan vierestään kolauksen, mikä aiheutui Samin laskiessa hieman liian lujaa lasinsa pöydälle. Hän vilkaisi tuota kulmia hieman kohottaen. Toisella näytti olevan mielessään jotain erityistä.

Naotoa ei asia silti liiemmin kiinnostunut, joten siirtäen jalkojensa asentoa pöydän alla hivenen vaivaantuneena hän silmäili Marinia katseellaan. Jostain syystä häntä häiritsi miehen seura.

Marin vilkaisi Naotoa ja hymyili tälle hyvin vihkeää hymyä joka tuntui saavan miehen komeat kasvonpiirteet näyttämään vain paremmilta. Hän hörppi kahviaan ja lopulta nappasi jotain syötävää itselleen.

[Vaihto-oppilas suomesta O_o :'DD]

[Kyllä vain. Nimeltään herra olisi Inari, kuten kaktukseni. :'3]

Naoto ynähti hiljaa matalalla kurkussaan huomatessaan hymyn Marinin komeilla kasvoilla. Hän käänsi katseensa pois tuon huulista jatkaen sämpylänsä murentamista suuhunsa pitäen nyt katseensa visusti muualla. Ihan vain turvallisuussyistä.

Marin Katseli hivenen kummastuneena Naotoa ja vilkaisi sitten Mikio. Hän söi aamupalaa rauhallisena ja alkoi taas selailla päivän lehteä.

[: DD]

Naoton nielaistessa viimeisetkin sämpylän palaset häneltä pääsi pitkä ja noutinnollinen haukotus, joka sai hänet tuntemaan olonsa jälleen väsyneeksi. Hän nappasi uuden sämpylän ja katsahti Mikioa ja hyvin, hyvin pikaisesti Marinia.
"Saanko udella miksi puhuitte aijemmin... oliko se nyt ranskaa?" Hän kysyi kiinnostuneena, ja lauseensa päätteeksi haukkasi palasen sämpylää.

-Mä hoidan meidän perheyrityksen ranskan toimipisteitä tai itseasiassa hoidin ja olen asunut ranskassa aika kauan ja se on nykyisin enemmän mun kieli kun japani jah noh Mikiolla on hyvä kielipää niin sekin osaa ranskaa moittettomasti, Marin selitti ja hymyili kevyesti Mikiolle.

Samkin käänsi katseensa Mikioon ja Mariniin. Hänellä oli jälleen suu täynnä sämpylää, jota hän pureskeli uskamattomalla vauhdilla.

---

Wakaki käveli sisälle, tilasi hissin ja jäi sitten vaihtelemaan hermostuneesti painoa jalalta toiselle. "Kyllä mäkin susta pidän... paljon", mies sanoi hiljaa. Hänen olisi tehnyt mieli mainita, kuinka vähän aikaa he olivat vasta tunteneet, mutta antoi asian olla. "Eikä tässä ole kyse säälistä", hän vielä mutisi lopuksi.

"Ahaa.." Naoto vasti nyökäyttäen päätään hitaasti. Hän kohotti lasin huulilleen ja otti kulauksen vettä, ennein kuin jatkoi syömistä hiljaisen pöytäryhmänsä seurassa.