Osa#5

-En mä tiedä...jos vaan lähetään kävelemään johonkin suuntaan, Haru sanoi.

Sam katseli muita poikia ja välillä jälkiruokia. Hän ei millään viitsinyt ottaa ensimmäisenä, joten säilytti edelleen vaivaantuneen hiljaisuuden.

---

Wakaki naurahti. Hän vetäisi lukulasit päästään ja asetti ne varovast pöydälle, jääden sitten katselemaan Hideakia.

[Tästä hetkestä lähtien Wakakilla on virallisesti lukulasit >:D]

[: DD]

Hideaki hymyili ja suuteli Wakakia jälleen.
-Aijotko sä ostaa mulle joululahjan?, hän kysyi.

---

-Aloittakaa vaan, Mikio kehotti ja katseli kahta muuta.

"Katsotaan nyt", Wakaki myhäili muka mietteliäästi, vaikka kulmien kohotuksesta ja pienestä virneestä saattoikin arvatta, että mies vitsaili. Hän oli ehtinyt jo päivän aikana pariin otteeseen tuskaillakkin tämän aiheen parissa.

Naoto vilkaisi Samia ja tyytyi ottamaan ensimmäisenä jälkiruokaa.

***

Chojiro nyökkäsi hymyillen.
"Käy mulle." Hän vetäisi avaimet auton virtalukosta ja hypähti ulos autosta. Harunkin poistuttua ulkoilmaan hän lukitsi ovet ja siirtyi pienemmän miehen vierelle.

[Mitäs muuten noilla on jälkiruokana? :D]

Hideaki hymyili kevyesti ja nyökkäsi.

---

Haru katseli ympärilleen ja lähti kävelemään pitkin autioita katua.

---

Mikio hymyili ja otti sitten itsekkin jälkiruokaa.

[En mä tiiä xDD]

[:'D Popsikoot sitten jotain.. jotain.]

Naoto söi melko nopeasti ja jäi hörppimään vettään. Hän käytti vapaan aikansa myös kahden muun pojan tarkasteluun, huomaten joitakin ihan pieniäkin asioita, jotka painoi silti mieleensä.

***

Chojiro kulki Harun vierellä katua pitkin. Jostain nurkantakaisen kaupan edustalta kantautui naurua ja keskustelua ja ihmisiä kulki isojen pussien kanssa kaupoissa. Vaikka paikka ei ollut kovinkaan suuri, eikä täynnä ihmisiä, pystyi silti sanomaan, että siellä vilisi melkoisesti ihmisiä näin joulun alla.

Mikio söi oman annoksensa ja siemaisi sitten vettä päälle. Hän hymyili kevyesti kahdelle muulle.

---

Haru katseli ympärilleen kiinostuneena ja kurkki kauppoihin sisälle.
-Tunnetko sä täältä paljonkin ihmisiä?, hän kysyi.

"Kiitos, se oli hyvää", Naoto osoitti sanansa Mikiolle ja hymyili tuolle kiitollisena. Hän laski nyt tyhjän vesilasin pöydälle lautasensa vierelle.

***

Chojiro nyökkäsi katsellen itsekin ympärilleen.
"Suurimman osan. Tosin en ole koskaan oikein jutellut kenenkään kanssa kunnolla. Viihdyn enemmänkin itsekseni", Chojiro sanoi ja laski katseensa hymyillen Haruun. Hän kietaisi toisen kätensä Harun hartioiden ympäri ja vetäisi tuon kylkeään vasten. "Tietysti sinua lukuun ottamatta."

[Kiireitä koulun ja uuden harrastuksen kanssa, joten en ehdi/jaksa nykyään paljon roolailla. :<< Yritän silti parhaani!]

Mikio hymyili kevyesti.
-Koskaa vaan saat tänne tulla syömään....

---

Haru hymyili ja painoi päänsä Chojiroa vasten.
-Onko täällä ihmiset kuinka suvaitsevaisia?, hän kysyi ja vilkaisi miestä.

[Selvä...ymmärränhän mä toki eikä kiireilleen mitään mahda]

Sam hotki jälkiruuan suihinsa ja sanoi kiitokset Mikiolle. Hän hörppi vähän vettä ja jäi katselemaan kahta muuta poikaa.

---

Wakaki katseli Hideakia, vilkuillen välillä kelloa. Mies toivoi, että ajan kulku olisi hidastunut edes hieman.

Naoto naurahti, mutta nyökkäsi toistamiseen. Hän kyllä tulisi toistekin mielellään.
"Tarvitko apua astioiden kanssa?" Hän tarjoutui alkaen jo koota lautasia päällekkäin.

***

Chojiro näytti hetken pohtivalta ja kohautti sitten vain tietämättömänä olkiaan.
"En oikein osaa sanoa. Riippuu ihmisestä."

Hideaki hymyili ja suukotteli Wakakia hellästi. Hän nousi kuitenkin lopulta pois miehen sylistä ja hymyili tälle hellästi.

---

-Ei sun tarvitse..., Mikio sanoi hymyillen kevyesti.
-Mun kodinhoitaja hoitaa ne huomenna, hän sanoi.

---

Haru nyökkäsi ja katseli ympärileen hymyillen kevyesti.

"Ah, okei", Naoto sanoi ja jätti toimensa kesken lautaspino nenänsä edessä. Hän juoksutti sormensa pehmeiden hiustensa lävitse hymyillen hymyä, jossa oli pieni, tuskin huomattava ripaus hämmentyneisyyttä.

***

Chojiro painoi hellän suukon Harun hiuksiin silitellen tuon käsivartta.
"Sano, jos tulee jokin paikka vastaan, jossa tahtoisit käydä", hän sanoi silmäillen tien toisella puolella olevaa nuorempaa porukkaa.

-Mulla käy joka aamu täällä sellainen työntekijä siivoomassa ja pesemässä pyykit.., Mikio selitti ja katseli Naotoa.

---

Haru nyökkäsi ja käveli vielä hetken ennen kuin pysähtyi erään koruliikkeen eteen hetkiseksi.

Wakaki hymyili takaisin. Hymy kuitenkin katkesi, kun ovelta kuului luja koputus.
Mies asteli ovelle ja toivotti jäykästi hymyillen tervetulleeksi tavanomaisen näköisen yhdistelmän äidistä ja pojasta, joita näki iltapäivisin kaduilla ainakin tusinan.
Äiti kuului siihen massaan, joka puunasi kodista pienimmänkin likatahran ja nipotti siitä, kuinka herkkuja ei saa syödä ennen päivällistä, kun taas poika näytti siltä, kuin olisi uinut jokaisessa vesilammikossa, jonka ohi he olivat matkallaan kävelleet.

---

Sam katsoi hämmästyneenä Mikiota. Vielä kodinhoitajakin kaiken tämän lisäksi?

Hideaki katseli kasikkoa hetken ja jäi sitten istuskelemaan huoneessa olevalle tuolille. Poika sulki silmänsä ja nojasi päänsä selkänojaan.

Naoto nyökkäsi naurahtaen matalasti.
"Joo, hirmu vaikea vain ajatella, että joillakin tosiaan on varaa kaikkeen tällaiseen." Hän katseli hetken Mikioa, hymähti ja käänsi katseensa pöydän pintaan.

***

Chojiro katseli Harun takaa koruliikkeen näyteikkunaa ja koitti metsästää toisen katseen seuraakseen sitä, ja tietääkseen, mitä toinen katseli.
"Mennäänkö sisälle?" Hän kysyi painaen leukansa kevyesti Harun päälaelle.

-...mmm...mennään vaan.., Haru sanoi ja asteli lopulta kauppaan sisälle katsellen ympärilleen.

---

Mikio hymähti vain ja katseli Naotoa sekä Samia.
-Te kyllä saisitte vaikka jäädä tänne yöksikin..jos haluaisitte, hän sanoi hymyillen.

Naoton kulmat kohosivat hänen katsahtaessaan Mikiosta Samiin.
"Jos siitä ei ole vaivaa, mä voisin kyllä jäädä. Huomiseksikaan ei ole mitään, joten ei tarvitse sitä murehtia.." Hän pohti ääneen ja vilkaisi seinällä tikittävää kelloa. Sekin näytti jo melko myöhää.

***

Chojiro kulki liikkeeseen Harun perässä. Hän muisti käyneensä täällä kerran aijemmin: ostamassa itselleen ja Ayamelle kihlasormukset. Hiljainen tuhahdus pääsi miehen huulien välistä hänen muistellessa tuota kertaa. Nainen kun oli roikkunut hänessä kuin mikäkin apina ja kinunut mitä arvokkaimpia ja kauniinpia killuttimia itselleen kihlajaislahjaksi.

-Ei siitä ole mitään vaivaa...täällä on yksi vieras huone ja toinen teistä voi sitten nukkua minun kanssani...mun sänkyyn mahtuu kyllä varmaan jos tuon sinne toisen peiton ja tyynyn, Mikio sanoi hymyillen.

---

Haru katseli ympärillee ja jäi katselemaan siroja suhteelisen edullisia käsikoruja.

Sam mietiskeli tilannetta. Hän ei tiennyt, pärjäisikö John yksin. Toisaalta hänelle voisi tehdä hyvääkin olla välillä rauhassa.
"Kyllä minäkin varmaan jään", hän lopulta vastasi hymyillen.

Naoton mieleen kohosi kuva, jossa Mikio ja Sam nukkuivat vieretysten leveällä sängyllä hiukset sotkuisina nukkuen täydellisen rauhallisin mielin. Kuva sai pojan hämmentymään hieman ja hän näppäili paitansa hihaa löytäen yhden irtolangan.
Hän vilkaisi Samia hymähtäen kevyesti.

***

Chojiro kuljeskeli Harun perässä päätyen katselemaan samoja koruja mitä Harukin.

-Kumpi teistä haluaa vierahuoneen?, Mikio kysyi ja katsahti Samista Naotoon.

---

Haru hymyili kevyesti ja katseli hetken aikaa vielä koruja. Vasta sitten kun myjää tuli kyselemään josko hän ottaisi jotain mies pudisti päätään ja käveli hivenen eteenpäin jääden etsimään Hideakille lahjaa.

[Mä menen nytten..öitä : )]

[Yöt.]

Naoto kohautti olkiaan katsoen vuorotellen kumpaakin.
"Mulle käy mikä vain."

***

Chojiro jäi hetkeksi katsomaan rannekoruja, joita Haru oli äsken katsellut. Hetken hän mietti pitäisikö hänen ostaa joku niistä Harulle joululahjaksi, mutta syrjäytti ajatuksen kulkien toisen miehen luo.