Osa#5

Chojiro naurahti Harun niskaa vasten kuuman hengityksen lyödessä tuon iholle sen voimasta. Hän kohottautui hieman ylemmäs ja painaessaan huulensa Harun raonaisille huulille, työntyi hellävaroen, mutta epäröimättä tuon sisälle huokaisten hiljaa.

Haru voihkaisi hiljaa ja mumisi tyytyväisenä. Hän tarttui kädellään lakanaan ja veti toisella Chojiroa lähemmäs itseään.

Wakaki katseli jonkin aikaa Hideakia, kunnes painostava hiljaisuss alkoi käydä hänen mielestä tuskalliseksi. Hän vilkuili ympärilleen ja koetti keksiä jotain puheenaihetta.

-Tiedätkös....sä tunnut pitävän siitä että sulla on seuraa siellä sun asunnossa ja joulun jälkeen mun veli palaa takaisin kotiin joten en voi enää asua sen luona...niin ehkä mä voisin asua sun kanssa jonkin aikaa....jos sulle vaan kävis...voisin mä maksaa vuokraakin heti kun saan työpaikan, Hideaki sanoi ja sormeili rannekorujaan.

Chojiro oli hetken aloillaan, kuin totutellen paikkaansa ja alkoi sitten vasta liikehtiä. Hän tukahdutti kaikki omastaan, sekä Harun suusta tullevat äänet kiihkeisiin suudelmiin, joita mielellään loihti Harun pehmeille huulille.

***

Naoto räpäytti silmänsä auki ja tuijotti vaiti yläpuolellaan olevaa kattoa. Hänen käsissään oli pehmeä tummansininen tyyny, kuin tukena ja turvana vieraassa ympäristössä lohduttaen. Muutaman sekunnin hiljalleen oltuaan hän kohottautui istumaan taittaen jalkansa sivuilleen ja tähyili kelloa ympäristöstään entistä sekalaisia hiuksiaan haroen.

Haru vastasili Chojiron suudelmiin ja huokaili miehen nimeä hiljaa. Hän piteli Chojiron olista kiinni tukevasti kunnes lopulta vei toisen kätensä Chojiron käteen ja lomitti heidän sormensa.

---

Mikio nukkui yhä ja tuhisi rauhallisesti sängyssä suurimmiksi osaksi omalla puollellaan.

Wakaki hätkähti Hideakin ruvetessä puhumaan. Hänellä kesti hetken ymmärtää kaikki pojan sanoma. Mies katseli hetken Hideakia ja laski sitten katseensä hämmentyneenä pöydän pintaan. "A...Ouh... tuota", hän mumisi ja yritti edelleen koota sanoja mielessään. "Niin siis... Mikä ettei", hän lopulta hymähti.
"Tilathan ovat toki pienet ja olin jo elättänyt toivetta, että kutsuisin nuorimmat siskoni jouluksi kylään, mutta ei se haittaa. Minun olisi kumminkin täytynyt ottaa yhteyttä vanhimpaan siskooni, ja sitä en tahtoisi tehdä", Wakaki naureskeli hämmentyneenä.

Hideaki katseli Wakakia hetken ja poika katui sanojaan.
-Kutsu se vain kylään...kyllä mä voin joulun hyvin viettää veljeni asunnossa...ja varmaan löydän asunnonkin pian...., hän sanoi ehkä hivenen turhan iloiseen sävyyn. Hideaki hymyili tarjoilialle kevyesti kun tämä toi juomat ja alkoi hörppiä juomaansa.

Wakaki siirsi katseensa vaivaantuneena lattiaan, mutta nosti sen pian Hideakiin. "Johan minä sanoin, ettei siinä ole mitään ongelmaa. Kyllä sinä voit minun luona asua", hän hymyili pojalle hellästi.

Hideaki pudisti päätään.
-En mä halua olla tiellä jos sulla oli jo suunitelmia...ja vielä vähemmän haluan olla taakka kenellekkään...joten älä huoli..mä olen iso poika ja enköhän keksi jotain, Hideaki sanoi ja hörppi juomaansa.

Chojiron vapaa käsi liukui Harun vatsaa pitkin alemmas lantion alapuolelle hyväilemään tuota. Hän huohotti jo raskaasti, mutta peitti siitä suurimman osan hyvin käyttämällä suutaan Harun suukotteluun.

***

Naoto tuijotti hetken mitään tajuamatta kellon näyttöä, mutta jokusen sekunnin sitä tuijotettuaan hän rekisteröi ajan. Hän haukotteli pitkään ja makeasti, suupielet repeämisen partaalla, ja siirtyi istumaan jalat sängyn yli heilauttaen. Hän hieraisi kasvojaan, jonka jälkeen nappasi paitansa lattialta sängyn vierestä.
Lattialla olevan maton pinta kutitti mukavasti nuoren miehen jalanpohjia hänen astellessa unisen laiskana vierashuoneesta paitaa päälleensä kiskoen.

Wakaki laski jälleen katseensa ja otti nopean hörpyn juomastaan. Hän ei ole ollut koskaan hyvä taivuttelemaan ihmisiä. "No, tee toki miten itse haluat, mutta muista, että saat yösijan minun kodista, jos haluat. Kadulle et ainakaan jää", mies hymyili ystävällisesti.

Haru katseli Chojiroa ja hymisi tyytyväisenä toisen kosketuksen alla. Hänen vapaa kätensä liukui pitkin miehen selkää ja olkia hyväillen niiden jäykkiä lihaksia.

---

Olohuone ja keittiö kiilsivät puhtauttaan kun kodinhoitaja oli jo hoitanut hommansa aikaisin aamusta. Keittiöstä tuli herkullinen tuoksu jossa aamianen oli katettu jo pöytään ja ruokaa oli tarpeeksi kaikille. Mikio nukkui kuitenkin yhä untuva peittonsa alla ja tuhisi hiljaa.

---

Hideaki nyökkäsi ja katseli Wakakia hetken. Hän vilkaisi sitten tarjoilijaa joka toi ruuat heidän pöytäänsä. Tottakai hän oli toivonut että toinen olisi pyytänyt häntä jäämään edes jouluksi. Kuka nyt joulun halusi yksin viettää? Mutta ei Hideaki voinut vain kerta heitolla ilmestyä jonkun elämään joten kai hän viettäisi joulunsa yksin nyt kun Harukin oli poissa.

Chojiro huokaisi Harun huulia vasten, jonka jälkeen tunsi kuinka jokainen hänen lihaksistaan jännittyi ja esti huudahduksen puremalla alahuultaan. Hetken päästä hän suukotteli Harun huulia laiskanoloisena paljas keho raukeana Harun kehoa vasten. Miehen suulla vallitsi hellä hymy hänen lipaistessa pienesti toisen suupieltä kielellään.

***

Naoto kulki väsyneenä vierashuoneelta keittiötä kohti, josta hänen sieraimiinsa leijui lähes taivaallinen tuoksu. Hän pysähtyi keittiön oviaukkoon tuijottamaan silmät levällään katettua pöytää. Hieraisten silmiään hän vilkaisi ympärilleen asuntoon, jossa ei näyttänyt olevan yhtään hereillä olevaa hänen lisäkseen.
Pienen kiusauksen saattelemana, eilisiltaisen mieleen pälkähtäneen kuvan myötä, hän kurkkasi hiljaisesti ovea raottaen Mikion makuuhuoneeseen. Hetken Naoto tuijotti kahta nukkuvaa poikaa suu vääntyen pakostikin hymyyn, kunnes hän sulki oven takaisin kiinni.
Aamiasta Naoto ei viitsinyt aloittaa ennen kuin muutkin olivat hereillä, joten hän vain suunnisti vähäisissä vaatekerroissaan hakemaan postiluukusta kolahduksen saattelemana tulleen sanomalehden eteisestä.

Harun keho jäykistyi hivenen Chojiron jälkeen ja pian hän makasi miehen vierellä raukeana. Hän hymyili Chojirolle hellästi ja katseli miestä hiljaisena.
-Se oli ihanaa...., hän totetsi jonkin ajan kuluttua ja jätti kätensä lepäämään Chojiron selälle.

---

Naoton ollessa oven luona se aukeni juuri ja oviaukosta ilmestyi erittäin komea eurooppalaisen näköinen mies jonka käsissä roikkui tusina merrkiliikkeiden kasseja. Hän tuijotteli vierasta henkilöä hetken ennen kuin sulki oven perässään.
-Kuka hitto sinä olet?, mies kysyi japaniksi mutta siitä kuuli ettei mies ollut puhunut japania pitkään aikaan.

Wakaki nyökkäsi kiitokseksi tarjoilijalle, joka toi heidän annokset. Hän nappasi aterimet ja rupesi syömään, vilkuillen Hideakia.

"Mhh", Chojiro mumahti katsellen silmät kirkkaina Harua. Hän siveli tuon kylkeä sormillaan ja paikansi nyt vasta, että ikkunan takaa näkyvä taivas oli tummunut jo niin, ettei huoneessa paljoa näkynyt, kun valotkaan eivät olleet päällä.

***

Naoto hätkähti suoristaen selkänsä, ja peruuttaen oven edestä nopeasti muutaman askeleen. Hän katsoi vierasta miestä hämmentyneenä ja rekisteröi saman tien tuon syötävän hyvän ulkonäön.
"Uh... tuota, Mikion kaveri vain."

Hideaki söi ruokaansa hiljaisena ja vilkaisi aina silloin tällöin ympärilleen. Hän kuitenkin keskittyi suurimmaksi osakasi vain ruokaansa jonka poika söi kohtuulisen hyvällä ruokahalulla.

---

Mies laski kassit lattialle ja otti kalliin näköiset nahkakengänsä pois jalastaan. Hän riisui sitten puvun takkinsa ja sipaisi vaaleita hiuksiaan pois kasvoiltaan. Miehestä lähti taivaallisen hyvä tuoksu joka oli puoliksi miehen omaa aromia.
-Minä olen Mikion vanhempi veli vaikka ei kauheasti samalta näytetäkkään, hän sanoi ja vilkaisi ympärilleen.

---

Harun silmät valuivat jo kiinni ja hän nuokkui puoliksi unessa Chojiron alla.

Chojiro kietaisi kätensä Harun selälle ja vetäisi tuon itseään vasten saaden upotettua nenänsä täten tuon hiuksiin. Paljoa aikaa ei tarvittu, että mies oli jo umpiunessa.

***

Naoto nyökkäsi räpäyttäen silmiään muutamaan otteeseen. Sanomalehti hänen kädessään oli höllässä otteessa ja jo vähällä tippua, kun Naoto vihdoin tajusi oman vaatetuksensa. Hän irvisti mielessään ja vetäytyi hiljattain taka-alalle vierashuonetta kohti pujahtaen sitten huoneeseen repimään housujaan ja sukkiaan jalkaansa, matkan varrella lehden olohuoneen sohvapöydälle viskaten.

Haru nukahti pian ja tuhisi Chojiron rintakehää vasten.

---

Mies katseli hetken aikaa Naoton perään ennen kuin asteli keittiöön ja kaatoi itselleen kupillisen kahvia. Hän istahti sitten olohuoneen puolelle ja alkoi selailla päivän lehteä vilkaisten veljensä makuuhuoneen ovea.

Wakaki söi melko nopeasti, jääden sitten katselemaan ympärilleen ja hörppimään juomaansa.

---

Sam tuhisi unissaan, naama pehmeää tyynyä vasten, suu hieman raollaan. Hänen kätensä olivat kietoutuneet tyynyn ympärille ja peitto oli sekalaisena myttynä, puoliksi lattialle valahtaneena.

Hideaki söi loppuun ja jäi sitten istumaan hiljaisena luoden muutaman katseen Wakakiin. Kai hänen pitäisi antaa miehelle tänä yönä ja häipyä sitten takaksin Harun asuntoon. Hideaki huokaisi huomaamattaan ja tuijotteli lasissa olevaa nestettä hetken.

---

Mikio tuhahti muutaman kerran ja raotti sitten silmiään. Hän katseli hetken Samia ennen kuin nousi hitaasti istumaan.

Naoto haukotteli jälleen kuin viimeistä päivää saadessaan housun napin vihdoin kiinni. Hän istahti sängynreunalle tuijotellen ovea.
Ei ollut hänen tapaistaan piilotella ihmisiä seinän toisella puolella, mutta kun tuntematon, uskomattoman hyvän näköinen mies oleili jossain päin asuntoa, eikä kaverit olleet vielä pystyssä, hänen ei vain yksinkertaisesti tehnyt mieli tallustella olohuoneeseen töllistelemään ikkunasta ulos ja kehumaan hyvää säätä.
Muutaman minuutin päästä Naoto kuitenkin turhautui ja hiljaa tuhahtaen asteli ulos vierashuoneesta. Hänen katseensa hakeutui Mikion huoneen oveen lähes huutaen oliko pojat jo hereillä.

Wakaki siirsi katseensa Hideakiin tämän huokaistessa. "Onko jokin hätänä?" Hän kysäisi hämmentyneenä.

---

Sam raotti hieman silmiään, mutta painoi ne takaisin kiinni valon loistaessa suoraan pojan naamaa päin. Hän upotti kasvonsa syvälle tyynyn uumeniin ja nousti päätään vasta ruvetessaan ihmettelemään sen luonnotonta pehmeyttä. Hän joutui hämmentymään täysin huomatessaan tuntemattoman ympäristön, ja vasta hetken kelailtuaan, pojan mieleen palasi eilinen ilta.

Mies nosti katseensa lehdestä Naotoon ja vilkaisi veljensä ovea.
-Ah..olempa mä epäkohtelias. Mä olen Marin, mies esittäytyi ja laski lehden pöydälle. Hän käänsi kuitenkin katseensa Mikioon joka ilmestyi huoneesta vetäen paitaa päälleen. Mikio hymyili Naotolle kevyesti ja huomasi vasta sitten veljensä. Veljekset halailivat hetken aikaa ja vaihtoivat kuulumisiaan ranskaksi.

---

-Ei suinkaan, Hideaki vastasi hivenen liian terävästi ja nosti katseensa Wakakiin.