Osa#5

"Mitkäs pikakokit sulla on ollut täällä apulaisena, kun näin nopeasti sait tällaisen aterian aikaiseksi?" Naoto nauroi ja vilkaisi silmät pienesti tuikkien Mikioa.

Sam pomppasi ylös ja meni keittiöön. Hän katseli hämmästyneenä kaikkia ruokia, istuessaan tyhjälle paikalle.

-Tilasin ruuat lempiravintolastani, Mikio sanoi hymyillen kevyesti.
-Toisin sanoen en itse tehnyt oikeastaan mitää...., hän totesi hymähtäen.

Naoto vain tuhahti hymyillen ja laski katseensa vaeltamaan ruokien seassa. Tällaisista aterioista hivenen huonolaatuisempaa versiota hän oli vain kerran saanut maistaa vielä kotona, vanhempiensa luona asuessaan, eräänä jouluna kun lähes koko suku oli kokoontunut heidän luokseen.

Mikio katseli Naotoa hetken ja jäi sitten katselemaan ruokia hivenen epävarmana.
-Oisitko halunnut jotian muuta...?, hän kysyi.

Naoto nosti hivenen hölmistyneen katseensa Mikioon. Hymy levisi nuoren miehen kasvoille.
"En, tämähän on kuin juhla-annos. Ei tästä voi kieltäytyä", Naoto sanoi. Hän tunsi kouraisun vatsassaan ja ähkäisi hiljaa.
"Paranee varmaan aloittaa, karmea nälkä."

-Aloitetaan vaan...hyvää ruoka halua, Mikio sanoi hymyillen ja kaatoi lasiinsa vettä.

Sam nyökkäsi hymyillen ja rupesi katselemaan kaikkia ruokia, miettien mistä pitäisi aloittaa. Hän nappasi nopeasti vesikannun Mikion laskettua se pöydälle, ja kaatoi lasiinsa vettä, ettei jäisi ihan toimettomaksi.

Mikio alkoi syömään kun toiset eivät aloittaneet ja poika istuskeli hiljaa syödessään. Hän tarkkaili kuitenkin katseellaan Naotoa ja Samia.

Sam hörppäsi vettä ja nappasi ruokailuvälineet käsiinsä. Hän pohti vielä hetken, mutta sai kumminkin aloitettua ruokailun.

Mikio söi sen verran mitä jaksoi ja jäi sitten vain katselemaan akhden muun syömistä.

Naoto toivotti myös hyvät ruokahalut ja otti haarukkaansa purtavaa lautaselta, työntäen sen sitten suuhunsa. Hetken hän jauhoi ruokaa maistellen ja laski sitten ruokailuvälineensä takaisin lautasen pintaa vasten ottaen lisää ruokaa, joka maistui hänestä erittäin hyvälle. Jossain välissä hän kurkotti kaatamaan lasiinsa viileää vettä.

-Säästä tilaa jälkiruualekkin, Mikio sanoi kevyesti hymyillen.

---

Hideaki oli lähtenyt käymään Harun asunnolla hakemassa tavaroitaan. Pian poika hyppelehtikin jo takaisin Wakakin asunolle ja avasi oven vara-avaimella jonka oli napannt mukaansa.

---

Haru harjaili hiuksiaan ja hyräili itsekseen. Hän pisti hiuksensa ponnarille ja katseli hetken itseään peilistä.

Sam lappoi ruokaa suuhunsa ja vilkuili välillä kahta muuta poikaa. Pian hän oli syönyt lautasen tyhjäksi ja rupesi vihdoinkin tarkkailemaan keittiön sisustusta.

Mikio hymyili kevyesti Samille ja nousi itse ylös. Hän nosti lautasensa tiskialtaaseen ja istahti sitten takaisin alas.

---

Hideaki käveli asunnon läpi makuuhuoneeseen ja laski ison kassinsa sängylle. Hän huokaisi ja alkoi penkomaan sieltä jotain siistiä vaatetta. Hideaki löysi lopulta vähän yli polven ulottuvat caprit ja valkoisen siistin pienesti muokatun kauluspaidan. Hän puki vaatteet päälleen ja vilkaisi itseään peilistä nopeasti. Poika veti sitten nahkaiset saappaat jalkaansa ja veti kauluspaidan päälle mustan lyhyen takin. Hän kaivoi sitten korvakorut ja rannekorunsa ennen kuin pysähtyi peilin eteen vetämään pienen meikin kasvoilleen. Hideaki vilkaisi kelloa nopeasti. Mihinköhän aikaan Wakaki pääsisi töistä...

Naoto nosti katseensa Mikioon ja saatuaan nieltyä suunsa tyhjäksi avasi suunsa.
"Sulla on jälkiruokaakin?" Hän enemmänkin totesi ja naurahti hetken päästä omalle äänensävylleen. Jos Mikio joka päivä näin perusteellisesti söi, hänhän voisi ihan mielellään änkeä itsensä mukaan.

***

Zen seisoi Wakakin asunnon kylpyhuoneessa peilin edessä hiuksiaan harjailemassa. Ne oli parin päivän ajalta takkuuntuneet jo oikein pahasti ja se sai Zenin turhautumaan. Yleensä kun John niistä takut aina harjaili.

***

Chojiro seisoskeli huoneensa ikkunan edessä kädet housujen taskuihin tungettuna. Hän sipaisi hiuksia silmiltään ja katseli ulos. Ikkunasta kun näkyi melko hieno rantamaisema.

***

Sachi oli kävelemässä keskustan syrjäisiä katuja pitkin. Kerrankin kun hänellä oli vapaapäivä, ei ollut mitään tekemistä.
Hän oli paennut kotootaan mouruavaa ja raapivaa kissaansa, joka pitäisi jo vähitellen viedä eläinlääkärille, että saataisiin pennut ulos ammattitaidolla. Miestä ei vain huvittanut ottaa kotiinsa hoiviin puolta tusinaa kissanpentuja vikisemään huoneen nurkkiin.

-Joo on mulla, Mikio sanoi hymyillen kevyesti ja nyökkäsi.

---

Haru käänsi katseensa Chojiroon ja käveli tämän taakse. Hän kietoi kätensä miehen ympärille ja painoi päänsä vasten tämän selkää.

---

Hideaki ilmestyi pian Zenin luokse.
-Tiedätkö sä missä Wakaki on töissä...ja näytänkö ihan hyvältä?

Naoto hymyili ja hänen teki hetken aikaa mieli nousta ylös ja muiskauttaa suukko tuolle nuorukaiselle. Hän kuitenkin laski katseensa vain lautaseensa ja söi sen tyhjäksi.

***

Chojiro hymyili ikkunan lasille ja laski kätensä Harun käsien päälle. Hän katseli hetken aikaa ulos ikkunasta kunnes kääntyi toista kohti ja painoi hellän suudelman tuon pienesti raolla oleville huulille.
"Haluaisitko käydä katsomassa tämän pikkukylän keskustaa?" Hän kysyi vetäytyessä pari senttiä kauemmas Harusta.

***

Zen ähkäisi ja kirosi mielessään Wakakin surkeaa harjaa ja sitä, ettei osannut itse harjata hiuksiaan hellävaroen. Hän laski harjan lavuaarin reunalle ja käänsi katseensa Hideakiin.
Hänen kulmansa kohosivat hieman ja suulle ilmestyi kevyt, mutta hiukan mairea hymy.
"Wakaki on terveysasemalla töissä", hän kertoi ja nappasi harjan nakaten sen sen oikeaan paikkaan. "Ja hyvältä näytät", hän lisäsi vilkaisten Hideakia.

Mikio alkoi nostelemaan ruoka astioita pois pöydältä ja nosti viimeisenä Naoton lautasen. Hän laski sitten jälkiruuan pöytään ja istahti alas.

---

-Mennään vaan, Haru sanoi hymyillen ja katseli Chojiroa.

---

-Selvä...kai mä voisin mennä sitä vastaan sinne, Hideaki sanoi ja katseli Zeniä hetken ennen kuin käänähti ja lähti ulko-ovea kohti.

Naoto seurasi katseellaan Mikion liikkeitä ja tekemisiä. Hän rummutti äänettömästi sormillaan toista polveaan erään radiohitin mukana mikä hänellä oli soinut jo jonkin aikaa päässä ja tarkkaili mitä oli jälkiruokana.

***

Chojiro pyöräytti Harun hiuskiekuran sormensa ympärille laskien huulensa jälleen pikaisesti tuon huulille. Hän ei ollut vieläkään saanut niiden mausta ja pehmyydestä tarpeekseen.
"Voisi käydä lahjojakin jo ostamassa."

***

Zen meni kylpyhuoneen ovelle. Hän katsoi hetken Hideakin perään, hymähti hiljaa ja kulki olohuoneen puolelle istahtaen sohvan käsinojalle, jossa tykkäsi sohvan nurkan lisäksi viettää kovasti aikaansa tyhjää telkkarin näyttöä tuijotellen.

-Haluaisitteko te kahvia tai teetä?, Mikio kysyi ja katseli Naotoa ja Samia.

---

-Niin juu...tosiaan..se joulu on tulossa, Haru sanoi ja nyökkäsi. Hän suuteli Chojiroa hellästi hymyillen.

---

Hideaki vilkaisi Zeniä jäädessään hetkeksi peilailemaan eteisen peilistä itseään.
-Mä menen nyt...

Naoto mietti, että kahvia olisi kyllä ihan mukava hörppiä. Hän ei silti tahtonut juoksuttaa toista, joten tyytyi pudistelemaan pienesti päätään ja vilkaisemaan Samia.

***

"Onko sulla toiveita sen suhteen?" Chojiro kysyi ja sipaisi peukalollaan Harun alahuulen kaarretta.

***

"Pitäkää hauskaa", Zen huikkasi Hideakille eteiseen. Hän nousi käsinojalta astellen parvekkeelle. Hän nappasi parvekkeen pöydälle jättämästään tupakka-askistaan tupakan ja sytytti sen sen ollessa hänen huuliensa välissä. Miehen pitäisi vielä sen päivän aikana käydä maksamassa savukkeet ja juomat kaupalle, josta oli ne hakenut, mutta häntä ei huvittanut mennä tuonne ihmisten sekaan. Parempi oli vain istua sisälle omissa oloissaan.

Mikio nyökkäsi ja istahti alas.

---

-All I want for Chrismas is you...., Haru sanoi hymyillen.

---

Hideaki hypplehti kerrostalon portaat alas ja lähti kohti terveyskeskusta.

Samkin pudisteli päätään, irroittamatta katsettaan jälkiruuista.

---

Wakaki istui työhuoneessaan, lukien paksua kirjaa. Hänellä oli tässä pieni väli ilman potilaita, joten miehellä oli jälleen vähän aikaa opiskella lääketiedettä.

Hideaki asteli pian sisälle terveyskeskukseen ja kysyi aulasta mistä Wakakin löytäisi. Pian hän hipsi tämän työhuoneeseen sisälle. Hideaki hiipaili miehen luokse ja suukotti tätä kevyesti.
-Yllätys.