Osa#5

Mikio katseli Naotoa ja hymyili sitten kassa henkilölle joka palasi pian. Poika kaivoi korttinsa ja kertoi maksavansa kaiken.

Naoto odotti Mikion maksavan ostokset pukemalla takkinsa samalla takaisin päälleen.

Mikio otti pian kassin myyjältä ja hymyili kevyesti.
-No niin...mennään sitten...

Naoto moikkasi myyjää vielä ennen kuin lähti astelemaan ulko-ovea kohti. Ulos päästyään hän sujautti kätensä takin lämpimiin taskuihin ja katseli kahta muuta poikaa.
"Käydäänkö me vielä jossain?"

-En mä tiedä...haluatteko te käydä jossain?, Mikio kysyi.

Naoto pudisti päätään.
"Mulla ei taida muualle olla asiaa kuin kirjakauppaan.." Hän katsahti Samiin.

-No voidaanhan me ainankin käydä siellä, Mikio sanoi hymyillen.

Naoto hymyili kääntäessään katseensa takaisin Mikioon.
"Selvä. Saanpahan sen kirjan ostettua."

Mikio hymyili ja nyökkäsi. Hän lähti sitten kävelemään lähellä olevaa kirjkauppaa kohti.

Naoto seurasi Mikioa kirjakauppaan ja päästessään sisälle suuntasi samantien opiskelijoiden koulukirjoja kohti. Hän selasi sormellaan kirjojen selkämyksiä ja mutisi hiljaa itsekseen kirjan nimeä.

Mikio jäi katselemaan kaupassa olevia lehtejä.

Hetken etsittyään Naoto löysi hyllystä ranteen paksuisen, valkokantisen, kirjan. Hän vetäisi sen hyllystä ja katsoi sen hintaa. Se oli sama minkä hän oli sen muistellut olevankin, joten rahat oli säästetty oikein.
Naoto kulki kassalle ja ojensi lompakostaan jokusen setelin saaden vain muutaman kolikon takaisin, jotka kilahtelivat yksinäisen kuuloisena lompakon pohjalle pudotessa.

Sam katseli kirjakaupan valikoimaa ensin ovelta, siirtyen sitten vähän lähemmäs jotain hyllyä. Hän selaili muutamia kirjoja, mutta tyytyy useimman kohdalla vain vilkaisemaan nimen kirjan selkämyksestä.

Mikio osti muutaman kalliin ulkomaalaisen muotilehden ja pisti ne erääseen kassiinsa. Hän käveli sitten Naoton luokse.
-Haluatko sä käydä kotona ennen kuin tuut mulle illalliselle?, hän kysyi.

Naoto nyökkäsi suloessaan paksua kirjaa samaan kassiin likaisten farkkujensa kanssa.
"Voisin viedä nämä sinne, ettei tarvitse raahata ympäriinsä."

-Selvä..., Mikio sanoi hymyillen kevyesti.

Naoto nosti katseensa Mikioon ja vilkaisi syrjäkarein Samia.
"Voisin lähteä nyt siellä kotona käymään, että ehtii sitten..."

-Juu....haluatko sä käydä ensin kotona?, Mikio kysyi Samilta.

Sam kohautti olkiaan. "Ei minulla sinne kyllä mitään asiaa ole, mutta taidan kumminkin käydä tarkistamassa veljen tilanteen", hän mutisi. "Ainiin mutta..!" Sam löi nyrkin kämmeneensä, muistaessaan, ettei antanut Zenin lappua Johnille. "Kyllä minun on pakko siellä käväistä", hän sanoi ennemmin itsekseen.

-Selvä..., Mikio sanoi nopeasti vain nyökäten. Hän kertoi sitten kummallekkin osoitteensa.

Naoto painoi osoitteen mieleensä. Hän hyvästeli Samin ja Mikion ennen kuin poistui kirjakaupasta hieman lämpimämpään talvipäivään ja kiirehti opiskelija-asuntoaan kohti.

Mikio hyvästeli Samin ja lähti sitten kohti kotiaan. Vasta siellä hän tajusi että hänellä oli kummankin pojan t-paidat mukanaan. Poika soitti lempiravintolaansa ja varmistettuaan että sieltä tuotaisiin ruoka poika kattoi pöydän. Sen jälkeen hän lähti suihkun kautta laittautumaan.

Naoto heitti kilisevät avaimet olohuoneen työpöydälle päästyään asuntoonsa. Hän laski paperipussin myös pöydälle, vetäistyään farkkunsa ensin sieltä pois. Astellen kylpyhuoneeseensa hän tarkasteli tahraa housuissaan. Se varmaan lähtisi vähällä hankauksella pois. Pesukoneen käyttö kun sallittiin hänellä vasta ensi viikon alussa ja puhtaat housut olivat vähissä.

Mikio pukeutui tiukkoihin farkkuihin ja luonnonvalkoiseen tunikkaan. Hän pisti helmikorvakorut korviinsa ja avasi sitten oven tutulle ruuan tuojalle joka hävisi keittiöön pistämään ruuan niin että Mikion ei tarvitsisi kuin nostaa lautaset pöydälle.

Naoto riisui sen hetkiset housunsa, jotka olivat Mikiolta lainassa, ja kulki keittiöön etsimään kaapeista jotain ihan siistin näköistä pussia, johon voisi vaatekappaleen pistää. Hän tyytyi viininpunaiseen paperikassiin, viikkasi housut siististi ja pisti sinne.
Naoto kulki makuuhuoneeseen heittäen matkanvarrella takkinsa eteisen pöydän päälle lojumaan ja avasi sitten alahuultaan purren vaatekaappinsa oven. Hän katseli pieneksi käynyttä housupinkkaa ja otti siitä alimmaiset, eli vaaleanharmaat farkut, jotka eivät olleet tiukat, mutta myötäilivät kivasti reisiä ja sääriä. Hän vetäisi housut nopeasti jalkaansa ja vilkaisi kelloa. Kai hän voisi samantien lähteä Mikion luo.