Osa#5

Wakaki hätkähti ja nosti katseensa ylös kirjasta. "Ai... sinä tulit tänne", mies soperteli hämmästyneenä.

-Enkö mä ois saanut?, Hideaki kysyi ja katseli Wakakia.

"Tietenkin saat", Wakaki vastasi hymyillen. Hän vilkaisi nopeasti pöydällä lojuvaa paperia ja nosti sitten katseensa jälleen hideakiin. "Mulla on vielä yksi potilas tälle illalle. Sitten voimme lähteä", hän sanoi ja laski samalla käsissään pitelemänsä kirjan pöydälle.

Hideaki hymyili ja katseli Wakakia.
-Laittauduin nätiksi ihan sua varten, hän sanoi ja suukotti miestä.

Wakaki hymähti ja hipaisi Hideakin poskea. "Näytät hyvältä", hän sanoi hiljaa, hymyillen.

-Kiitos, Hideaki sanoi ja suukotteli Wakakin kasvoja.
-Missä mä voin odottaa sen aikaa kun oot sen potilaan kanssa?, hän kysyi.

"Voit sinä varmaan täälläkin odottaa, jos et häiritse työskentelyäni. Se on vain pikkupoika korvatulehduksen kanssa", Wakaki naurahti. "Tosin täällä ei välttämättä ole mitänä mielenkiintoista", miehen katse kiersi huonetta. "Käytävästä löytyy lehtiä", hän nyökäytti päällään ovea kohti.
Wakaki vilkaisi nopeasti rannekelloaan. "Potilas tulee varmaan kymmenen minuutin sisällä", hän mutisi itsekseen.

-Mä odotan täällä....ihan mielelläni, Hideaki sanoi ja istahti Wakakin syliin.

Chojiro naurahti ja pörrötti varovasti Harun hiuksia, ettei ne aivan pois kampauksestaan lähteneet. Hän kaappasi Harun käden omaansa lähtien huoneestaan alakertaan, eteiseen, pukemaan ulkovaatteitaan. Matkalla hän kurkkasi olohuoneeseen, jossa Daiki istuskeli lattialla tyynyn päällä ja jutteli vaimonsa kanssa. Hän pyysi autoa lainaan, jolloin veli vain nyökkäsi hymyillen vinosti ja heitti avaimet hänelle.

***

Naoto kurkotti vesikannun itselleen ja täytti lasinsa jälleen vedellä. Hän vilkaisi kahta muuta poikaa ja sitten jälkiruokia. Hän ei viitsinyt ottaa ensimmäisenä, koska vaikuttaisi melko syöpöltä, vaikka sitähän hän suurin piirtein olikin.

Haru hymyili ja veti takin päälleen. Hän puki sitten kengät ja pomppi jo edeltä pihalle. Haru katseli ympärilleen ja jäi tuijottelemaan taivaalle hetkeksi.

---

Mikio odotti että jompikumpi vieraista aloittaisi. Vieraat aina ensin, hänelle oli aina opetettu.

Chojiro sujautti kenkänsä jalkoihinsa ja veti takin niskaansa lähtien hetken Harua jäljessä ulos. Hän hymyili kevyesti Harulle ja kulki veljensä autolle avaten sen ovet ja istahtaen kuskinpaikalle.

Haru istahti Chojiron vierelle etupenkiin ja hymyili miehelle kevyesti.

Chojiro käynnisti auton ja asetti toisen kätensä ratille ja toisen vaihdekepille.
"Katsotaan, osaanko enää ajaa", hän sanoi hymähtäen ja sai kuin saikin auton siististi liikkeelle, vaikka viime ajokerrasta oli jo kertynyt aikaa.

Haru hymyili ja nojasi päänsä penkkiin katsellen Chojiroa joka tuntui saavan yksinkertaisestakin asiasta kuten auton ajamisesta omalla tavallaan erootista ja seksikästä.

Chojiro vilkaisi sivupeilistä taakseen ettei törmäisi minkään päälle peruuttaessaan. Lopulta hän pääsi tielle ja onnistui jopa pysymään sillä. Hän vilkaisi Harua sivusilmällä, suupieli kohoten.
"Missä tahtoisit käydä?"

-Poiketaan johonkin latoon niin voidaan jatkaa sitä mihin jäätiin eilen yöllä, Haru sanoi puoliksi tosissaan.
-....en mä tiedä....mihin vain, hän sanoi ja kohautti olkiaan.

Chojiro katsahti Harua virnistäen pienimuotoisesti. Hän siirsi katseensa silti mitään muuta kuin "okei" sanomatta takaisin tiehen edessään.

-Miksi sun pitää olla noin ihanan ja komea ja seksikäs?, Haru kysyi katse yhä Chojirossa.

Chojiro kohotti kulmiaan pitäen katseensa tiessä ja näyttäen pohtivalta.
"Siinäpä kysymys", hän sanoi ja vilkaisi nopeasti Harua.

[Meen nukkumaan, hyvät yöt.]

Haru naurahti ja vilkaisi tietä nopeasti.
-Mun pitäis ehkä esitellä sut joskus isälleni...ja sitten tietysti pikkuveljelleni...

Chojiro nyökkäsi purren alahuulensa sisäpintaa hennosti.
"Niin varmaankin."

-Mun pikkuveljestä sä varmaan tuut pitämään...isä sitten on vähän hankalampi tapaus kun ei se pidä mustakaan, Haru sanoi naurhataen.

"Sittenhän meidän isät tulisi varmaan vallan mainiosti keskenään toimeen", Chojiro naurahti. Hän naputti äänettömästi rattia parilla sormellaan heidän päästessä vihdoin asvalttitielle.

Haru hymähti ja tuijotteli äärettömiin jatkuvia peltoja hetken.

Useamman kymmenen minuutin päästä Chojiro ajoi pienen kylänkeskustan poikki katsellen rakennuksia ja kauppoja.
Hän parkkeerasi auton eräälle parkkipaikalle ja käännähti Harun puoleen.
"Missä käydään ekana?"