Osa#5

Naoto käänsi katseensa Samiin ja tuon vaatekasaan. Hän selaili katseellaan pinkassa olevia vaatteita ja katsahti sitten Mikioa.
"Taidat olla melko rikkaasta perheestä kun rahasta ei ole pulaa?" Hän enemmänkin totesi kuin kysyi.

-No meidän perhe omistaa koko Sasaki yhtiön....sen pankit ja kaupat ja ravintolat ja illanviettopaikat..., Mikio sanoi vain sivun mennen kun katseli taas ympärilleen.

Naoto jähmettyi katsomaan Mikioa suu hivenen raollaan.
"Siis... koko Sasaki yhtiön?" Hän toisti epäuskoisena. "Kokonaan?"

-Niin....mun isoisä on se Sasaki joka sen yhtiön on perustanut..., Mikio sanoi ja katseli hetken Naotoa.

Naoto napsautti suunsa nopeasti kiinni tajutessaan näyttävänsä aivan ääliöltä. Hän nosti toisen kätensä rapsuttamaan niskaansa ja hymyili Mikiolle yhä yllättyneenä.
"Melkoinen tuuri sulle käynyt. Ei ainakaan ole pulaa opiskelijatarvikkeista sun muusta."

-Ei...mutta on se välillä muutakin kuin vain tuuria.....mielummin olisin köyhä...., Mikio sanoi hymähtäen.
-Kun on paljon rahaa niin ei koskaan tiedä ketkä on kavereita vain rahan takia ja etkä vain siksi että pitävät susta, hän sanoi hymähtäen.

Naoto nyökkäsi hieman.
"Taitaa se niinkin olla. Itse kun olen saanut maistaa vain tätä 'normaalia' elämää." Hän naurahti ja laski kätensä sivulleen roikkumaan.

Mikio hymähti vain ja nappasi housut Naoton kädestä. Hän jäi sitten katselemaan josko löytäisi veljelleen housut täältä.

Naoton katse seurasi hetken aikaa Mikion selkää, mutta hän kohdisti sen takaisin ikkunan takaiselle kadulle ravisteltuaan pienesti päätään.

Mikio ei löytänyt mitään joten jäi vain katselemaan mitä kaikkea kaupasta löytyi. Hän vilkaisi lopulta nopeasti Naotoa.

Sam sovitti muutamia vaatekappaleita, muttei oikein pitänyt niistä. Hän ei enään jaksanut sovittaa enempää, joten nappasi vaatepinon syliinsä ja lähti viemään niitä paikoilleen.

Mikio seurasi Samia katseellaan ja käveli sitten Naoton luokse.

Naoto katsahti Samiin tuon ilmestyttyä pukukopista vaatepinon kanssa.
"Sopiko mikään?" Hän huikkasi pojalle.

Sam käänsi katseensa Naotoon, laittaessaan samalla pari T-paitaa paikoilleen. "Ei ne mitä jaksoin sovittaa", hän vastasi hymähtäen.

Mikio hymyili kevyesti ja seuraili Samia katseellaan.
-Haluaisitteko te tulla tänään mulle syömään? Ei oo kiva syödä yksin...

Naoto hymyili pienesti nuoremmalle kääntäen katseensa sitten Mikioon, joka oli hänen luokseen tullut.
"Mulle taitaa käydä. Pitää vain käydä ostamassa yksi opus koulua varten ja käväistä kotona jossain välissä."

"Minäkin taidan päästä", Sam sanoi ja laski viimeisetkin housut käsistään.

-Hienoa....voitte tulla siinä kuuden ja seittemän välissä, Mikio sanoi hymyillen.
-Halusitko sä mitään niistä?, hän kysyi Samilta.

Naota nyökkäsi. Hän kulki jo paidan kanssa kassalle odottelemaan muita ja ryhtyi jutustelemaan myyjän kanssa tuon huulikoruista. Jostain syystä ne kiehtoivat Naotoa melkoisesti.

-No?, Mikio kysyi Samilta ja lähti sitten hitaasti kävelemään kohti kassaa.

"Ai tuota... Se paita oli oikein mukava", Sam vastasi hymyillen.

-Selvä, Mikio sanoi ja nappasi Samin paidan mukaansa ennen kuin ilmestyi kassalle. Hän hymyili myyjälle ystävällisesti.
-Tuolla oli tällasia housuja myös sellasina vihreensävysinä...mutta niissä ei ollut kokoa...oisko sulla jossain varastossa lisää kokoja, hän kysyi ja näytti farkkuja.

Naoto lopetti jutustelunsa miehen kanssa tuon kysyessä Mikiolta mitä kokoa hän tarvitsisi.
Naoto mietiskeli omiaan ja sipaisi alahuultaan kerran, miettien, jos siinä olisikin jokin rinkula.

Mikio ilmoitti kokonsa ja jäi sitten hetkeksi katselemaan kassalla olleen miehen perään. Hän jäi sitten katselemaan Naotoa.
-Musta näytätä paremmalta ilman sellasta lävistystä, hän sanoi tälle miltein lukien toisen ajatukset.

Naoto säpsähti hieman ja katsahti Mikioa.
"Niin kai", hän hymähti. Mutta pystyihän lävistyksiä muuallekin laittaa. Kielilävistystä miettiessään Naoto sävähti pienesti, hänellä oli epämiellyttäviä muistoja niistä liikkumassa kehonsa piirteiden mukaan.