Osa#5

Mikio hymyili miehelle joka pian poistui asunnosta. Hän vilkaisi uunissa olevia kolmea annosta. Heille oli tarjolla alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa. Kaikki valmistettu kaupungin kalleimassa ravintolassa. annokset yhteensä olivat varmasti maksaneet monia satoja mutta poika ei siitä välittänyt.

Naoto haki avaimensa työpöydältä ja paperikassin keittiöstä palaten sitten eteiseen vetämään takkia niskaansa. Hän pujotti jalkansa kenkiin ja, noustuaan solmimasta nauhoja, poistui asunnostaan. Hän hyppeli portaita alas kassi vierellä keikkuen ja tyrkkäsi alaoven auki.

Hetken käveltyään, ja oikean talon löydettyään, Naoto lopulta seisoi kerrostalon edessä portilla. Hän avasi portin hitaasti ja sulki perässään. Hän asteli kerrostaloon hiuksiaan sukien ja miettien, olisiko pitänyt pistää päälleen jotain siistimpää.
Lopulta hän oli Mikion asunnon oven takana ja soitti ovikelloa ympärilleen rappukäytävässä katsellen.

Mikio ilmestyi pian avaamaan. Tumman puuoven takaa ilmestyi siististi eurooppalaisittan sisustettu asunto.
-Tule sisälle vain...

Naoto nyökkäsi hymyillen Mikiolle astuessaan kynnyksen yli. Hän katseli uteliaana ympärilleen jättäessään ulkovaatteensa eteisen naulakkoon, muistaen samalla paperikassinsa. Hän käännähti Mikioa kohti ja ojensi kassia tuolle.
"Tässä olisi ne housut. En viitsinyt pestä, kun käsin pesu ei oikein ole mun alaani ja kuivuminen kestää", hän naurahti matalasti jatkaen sitten, "mutta... toivottavasti ei haittaa, ja kiitos lainasta."

-Ei haittaa, Mikio sanoi hymyillen ja laski paperikassin eteisen lattialle.
-Tuu vaan peremmälle.

Naoton silmät tutkailivat kiinnostuneena ja uteliaana kalliinoloista asuntoa. Hän kulki olohuoneen puolelle katse käyden läpi jokaisen nurkan ja olemattomat pölyhiukkaset.

Mikio seurasi Naotoa ja hymyili kevyesti vilkaistessaan itsekkin ympärilleen.

"Sam ei ole tainnut tulla vielä?" Naoto kysäisi riuhtaistessa katseensa olohuoneen ikkunan takaisesta, mukavan näköisestä maisemasta.

-Ei tullut, Mikio sanoi hymyillen.
-Istu vaan alas...haluaisitko jotain juotavaa sillä aikaa kun odotellaan?

Naoto istahti lähellä olleeseen nojatuoliin ja hymyili tuntiessaan sen pehmeyden.
"Vettä vaikka", hän sanoi olkiaan hivenen kohauttaen, sormen sivellessä tuolin pintaa.

Mikio nyökkäsi ja toi piantarjottimen missä oli muutama pieni kannu ja kolme lasia. Hän laski sen pöydälle ja istahti sitten alas.

Naoto kaatoi vesikannusta yhden lasin puolilleen täyteen vettä ja otti sen sitten käteensä. Hän pyöritteli lasia hetken käsissään katsellen yhä ympärilleen, hörpäten hiukan kirkasta ja kylmää vettä.

Mikio katseli Naotoa ja hymyili kevyesti.
-Mitäs pidät tästä..asunnosta siis?

"Upea", Naoto vastasi Mikion kysymykseen virnistäen kevyesti.

Mikio naurahti ja vilkaisi ympärilleen nopeasti.
-Voihan sen niinkin sanoa...

"Jos pitäisi tämän tai opiskelija-asuntoni väliltä valita niin kyllä tämän mieluummin valitsisi", Naoto sanoi kipaten vettä hieman suunsa ja kurkkunsa kostukkeeksi.
"Taidat asua täällä yksin, jos oikeassa olen?"

Sam vastasi Mikion ja Naoton hyvästelyihin ja kiiruhti kotiinsa.
"Olen kotona!" Poika huudahti astuessaan eteiseen. Vastaukseksi hän sai epämääräistä mutinaa makuuhuoneen suunnalta.

Sam loikki makuuhuoneen ovelle, yrittäen olla likaamatta lattioita kovin pahasti. Hän jäi katselemaan sängyllä mahallaan makaavaa miestä, joka oli lukevinaan lehteä. Katse oli jämähtänyt yhden sanan kohdalle, liikahtamatta siitä minnekkään.

"Sun ei sit tarvi tehä mulle mitään ruokaa, meen kaverille syömään", Sam sanoi hiljaa, saaden vastaukseksi pienen 'jaaha'-mutinan.

"Zen muuten kävi eilen illalla. Haki jotain tavaroita. Se jätti sulle viestin. Et ehkä huomannut, se on tossa olohuoneen pöydällä", poika jatkoi yhtä hiljaisella äänellä, viitaten nopealla käden liikkeellä taakseen, olohuoneen suuntaan.
"Ai..?" John yritti kuulostaa yhtä välinpitämättömältä, kuin aieminkin, mutta yritys meni aika pahasti metsään.
Hän nousi istumaan sängyn reunalle ja siitä pienen harkinnan jälkeen jännittyneesti seisomaan. Mies asteli jäykästi Samin ohi ja nappasi nopealla liikkeellä pöydällä levänneen paperilapun. Hän hengähti syvään, ennen kuin uskalsi avata lapun ja lukea sen sisällön.

John nosti katseensa tekstistä, huokaisi raskaasti ja jäi puremaan alahuultaan. Sam katseli hiljaa sivusta.
"Tota... Mä meen nyt. Heippa", Sam liikahti ulko-ovea kohti, mutta jäi vielä katsomaan Johnia, nähdäkseen pienen, jäykän nyökkäyksen.

Pian Sam seisoi kerrostalon porteilla. Hän katseli hetken taloa, ennen kuin astui portista sisään ja käveli porraskäytävään. Poika kapusi portaita pitkin, seisten pian oven takana ja soitti ovikelloa.

-Joo asun mä...ai se onkin varmaan Sam, Mikio sanoi hymyillen ja nousi ylös. Hän asteli ovelle ja avasi sen Samille.

"Mahtaa tulla joskus yksinäistä", Naoto sanoi hiljaa Mikion mentyä eteiseen avaamaan Samille oven. Hän nojautui käsinojan ylitse kurkistaakseen eteiseen ja huikkasi tervehdyksen sisään astuvalle pojalle.

Sam astui sisälle asuntoon, vastaten Naoton tervehdykseen ja tervehti samalla Mikiota. Hän katseli kiinnostuneena ympärilleen ja rupesi vetämään takkia pois päältään.

Mikio hymyili Samille ja hävisi keittiöön nostamaan ruokia pöytään.

Sam potkaisi kengät pois jaloistaan ja suuntasi kulkunsa olohuoneeseen. Hän katseli hetken ympärilleen, ennen kuin laskeutui istumaan Naoton vierelle.

-Ruoka olis valmista, Mikio ilmoitti pian keittiön puolelta.

Naoto seurasi hetken katseellaan Samia ja nousi hitaasti ylös kuullessaan Mikion sanat. Hän venytteli käsiään ennen kuin lähti keittiötä kohti.
Uuteen huoneeseen päästyään hän katseli jälleen ympärilleen mielenkiinnolla. Ruoan tuoksukin oli lähes taivaallinen. Hän istahti pöytään katsellen yllättyneenä hyvän näköisiä ruokia.

Mikio nosti juomat pöytään ja istahti sitten alas.