Osa#4

Sam laski kännykkää pitävän kätensä alas. "En ymmärrä sinua", hän sanoi hiljaa ja käännähti yllättäen, mennäkseen takaisin kotiin.

Zen huokaisi ja mutisi hiljaa: "myöhemmin ymmärrät", käännähti ympäri ja palasi Jimin seuraan.

Sam vilkaisi vielä nopeasti Zeniä ja tuhahti ennen kuin lähti hölkkäämäät kohti kotia.
Pian hän seisoi oven edessä hengästyneenä, kaivellen avaimia taskustaan. Hän avasi oven ja rupesi saman tien riisumaan ulkovaatteitaan. John pelmahti hetkessä eteiseen. "Ai", mies äännähti hiljaa, kun huomasi Samin.
"Zen oli kaupungilla, muttei suostunut palaamaan. Hän yöpyy jonkin aikaa muualla. Sanoi palaavansa sitten kun on valmis, mitä lie tarkoitti", Sam selitti nopeasti ja siirtyi keittiön puolelle tekemään itselleen lämmintä kaakaota.

[Pääsetkö meseen?]

[MutQ toi näyttää että olisin kirjautuneena sisälle...]

[Sinä kyllä olet offlinessä D:]

[Kirjauduin ulos ja uudestaan sisälle, niin nyt näyttäisi toimivan]

[Eipä toimi enää. Taas offlinessä. .__.]

[No hitto]

-Mitä sä oikeen hymyilet?, Haru kysyi hymyillen ja silitteli Chojiron selkää hellästi.

Nimi: Sachi Idoi
Ikä: 20
Asuinpaikka: Keskustassa, kerrostalo raamenruokalan vieressä, toinen kerros.
Luonne: Sachi ei ota koskaan mitään tosissaan. Hän on harvoin vakavalla päällä ja yrittää aina piristää muidenkin päivää. Hän ei oikein piittaa turhanpäiväisistä asioista ja ystävät ovat miehelle tärkeät. Suhdeasioissa Sachi ei ole ollenkaan etevä. ”Joka päivälle omat jekkunsa” on miehen motto.
Kuva (animea)/ulkonäkö: Töks
Muuta: Sachi on työltään poliisi. Ainut paikka missä hänet saa vakavaksi on työtoimet.
Roolaaja: Nishu

Hideo kuljeskeli kotia kohti kädessään aukinainen siideripullo josta poika hörppi juomaa välittämättä siitä ettei hänellä ollut edes ikäämoiseen litkuun.

"Mietiskelin vain", Chojiro sanoi ja laski katseensa Harun silmiin.
"Tahdotko pysyä täällä vai mennä sisälle?"

Sachi haukotteli kämmeneensä ja veti vihreäkeltaista raitakaulahuiviaan tiukemmalle kaulansa ympäri. Hän oli ollut lähes koko päivän töissä, koska jotkut olivat jo menneet joululomille ja jättäneet hommat hänelle.

-Ollaan tässä vielä hetki, Haru sanoi hymyillen ja painoi päänsä vasten Chojiron rintakehää.

Hideo istahti puiston penkille ja kaiveli tupakka askin taskustaan.

John meni eteiseen ja pukeutui ulkovaatteisiin. "Käyn asemalla", hän huikkasi Samille sukien hiuksiaan. "Ilmoita, jos Zen tuleekin tänne. Äläkä päästä enään lähtemään minnekkään", mies neuvoi jä lähti tarpomaan kohti poliisiasemaa.
Pian John suunnisti aseman sisällä kohti omaa työpistettään.

Sachi kulki puiston poikki. Hän hidasti vauhtiaan huomatessaan savupilven ilmassa. Kulkiessaan eteenpäin hän katseli tarkasti tupakoivaa miestä, joka ei edes näyttänyt kovin vanhalta.
Sachi ei koskaan ollut tajunnut mitä järkeä oli savuttaa keuhkonsa nuorena niin, että kuolee sitten aiemmin kuin olisi tarkoitus.

Chojiro nyökkäsi ja katseli Harun pään ylitse veljensä puuhia aitauksessa. Toinen oli vain pitkähihaisella vaikka ulkona oli melko kylmä viima.

John avasi huoneen oven ja ryntäsi hakemaan pöydältään kasan papereita. Ehkä työasiat veisivät ajatukset pois muusta.
John tunki paperit muoviseen kansioon ja kiirruhti ulkoilmaan. Hän huokaisi raskaasti ja lähti kulkemaan kohti kotia.

-Olet mukavan lämmin, Haru mumisi vasten Chojiron paitaa.

Hideo joi alkoholillista juomaansa ja poltti tupakkaa välittämättä seikasta että hänellä ei ollut kumpaankaan lupaa. Hän seuraili puistossa olevia ihmisiä eikä kiinnittänyt vielä lähellä olevaan poliisiin huomiota. Poika oli nuorempana varastanut aina silloin tällöin kaupoista ja jäänt muutaman kerran kiinnikkin joten hän ei ollut ihan vieras poliiseille.

Sachi mulkoili nuorta miestä jonkun matkan päästä ja tuli siihen tulokseen ettei toinen tosiaankaan ollut kovinkaan iäkäs. Toisaalta taas, hän ei ollut enää töissään.
Sachi huokaisi ja veti vaaleansinisen piponsa paremmin päähänsä astellen ripein askelein nuorukaisen luo. Työmieli oli jäänyt päälle.

Chojiro vain naurahti ja laski leukansa Harun hiuksien sekaan.

Hideo nosti katseensa mieheen joka ilmestyi tämän eteen. Hän katseli tätä kysyvästi.
-Oliko sulla jotain asiaa?

-Kai sitä voisi mennä sisälle..., Haru lopulta totesi ja suukotti Chojiroa vielä kerran hellästi.

John kulki pimeitä katuja pitkin, roikottaen kansiota kädessään. Välillä mies jaksoi tarkistaa, ettei yksikään paperi ollut tippunut matkan varrelle.
John saapui puiston laidalle ja huomasi heti siellä tutun henkilön.
"Oh, Sachi! Hei!" Hän yritti näyttää edes vähän pirteämmältä, mitä oikeasti oli, astellessaan työkaverinsa luokse.

Chojiro hymyili ja kaappasi Harun kainaloonsa lähtien sitten kulkemaan takaisin pihaan.

"Paljos miehellä on ikää?" Sachi kysyi kuin muina miehinä pysähtyessään Hideon eteen.
Sachi käänsi päätään kuullessaan työkaverinsa huudon.
"Katsos, John! Mitään uutta sinulla?"

Hideo vilkaisi toista miestä makeasti haukotellen eikä jaksanut vastata Sachin kysymykseen.

Haru hymyili ja asteli pian edeltä sisälle lämpimään taloon.

John pysähtyi Sachin eteen huokaisten. "Noh... Miesystävä katosi kaupungille eikä suostu palaamaan kotiin varmaan pariin päivään. En kyllä ymmärrä mikä häneen on mennyt", John jäi pohtimaan asiaa. "Mutta ei sen kummempaa", hän kiirehti sanomaan ja loi taas hymyn naamalleen.

"Vai että karkulaisia", Sachi virnisti ja käänsi katseensa takaisin Hideoon. Ilme muuttui tyystin.
"No, miten on?"

Chojiro sulki oven perässään ja potkaisi kengät jaloistaan. Värähtäen hieman hän riisui takkinsakin naulakkoon ja suukotti Harun ohimoa.