Osa#4

John vaipui viimeinkin syvään uneen.

Wakaki istui sohvalla ja rapsutteli koiraa, joka makoili hänen vierellään. Hän tutkiskeli yhtkä kansiota, jossa oli papereita liittyen työasioihin.

Zen vain makoili siinä jonkun aikaa kunnes lopulta nousi ammeesta. Hän ei jaksanut pestä itseään tällä kertaa, joten päätti jättää sen huomiseen.

Zen kietaisi pyyhkeen lanteilleen ja haki makuuhuoneesta banaanin kuorensa. Hän heitti ne roskiin napaten jääkaapista mukaansa siideripullon. Mies meni terassille, joka sijaitsi talon toisella puolelle ja istahti muovituolille juomaan juomaansa.

Wakaki haukotteli pitkään. Häntä väsytti jo ihan hirveästi, mutta hänen piti käydä kaikki paperit läpi enne töihin menoa.

Zen aukaisi hiuksensa nutturalta ja haroi niitä hengityksen huurtuessa kirpeässä ilmassa. Hänen ihonsa oli jo kananlihalla ja kylpä pullo käsissä meinasi saada käden täysin kohmeeseen. Hän ei silti jaksanut vielä mennä sisälle.

Zen nousi ylös ja nojasi terassin kaiteeseen. Hän katseli puistoa joka häämötti edessäpäin.

Wakakin silmäluomet eivät meinanneet enään millään pysyä auki. Hän haki keittiösta lasillisen viiniä ja meinasi jatkaa kansion selaamista, mutta avasikin sen sijaan telkkarin.

Zen katseli puistoa hiljaisena siemaillen siideriään. Hän kurtisti kulmiaan hetken päästä ja käännähti palaten sisälle.

"Ulf?" Hän kutsui hiljaa ja tähyili ympärilleen. "Ulffii?"

Wakaki tuijotti telkkariruutua. Ei sieltäkään mitään hyvää tullut tähän aikaan, mutta oli tämä sentään parempaa kuin tylsien tilastojen sun muiden asioiden tutkiminen. Wakaki tiesi joutuvansa pulaan seuraavana päivänä, jos pomo saisi selville, ettei hän ollut hoitanut tehtäviään, mutta Wakaki ei jaksanut välittää siitä.

Zenin suu mutristui hieman ja hän alkoi jo huolestua. Hän kurkisti kaikkiin huoneisiin kuiskien koiralle annettua nimeä. Hän kiiruhti terassille ja alkoi huhuilemaan koiran nimeä palaten sitten sisälle. Ehkä pitäisi pukea, herättää John, ja lähteä sitten etsimään. Kotona koira ei ainakaan ollut.

Wakaki ähkäisi, kun Ulf yhtäkkiä kiipesi hänen syliinsä. Hän rpasutteli vähän koiraa korvan takaa ja jatkoi jonkun jännitysleffan katsomista.

Zen kiirehti makuuhuoneeseen ja tökkäisi Johnia kylkeen.
"John, herätys! Nyt ylös!"

Zen kaivoi kaappia ja löysi sieltä valkoiset farkut jotka veti jalkaansa saman väristen bokserien jälkeen. Pyyhe tippui lattialle ja mies ryhtyi pomppimaan yhdellä jalalla pistäessään sukkia jalkaan

John avasi hitaasti silmänsä ja mumisi samalla jotain. "Mitä nyt? Onko jo aamu? Minua väsyttää yhä."

"Ei", Zen vahingossa ärähti. Korjaten äänensä hän selitti asian: "Ulf on kadonnut. En tiedä minne se on mennyt. Taisin olla sen kanssa lenkillä ennen kuin menin töihin. Mutta nyt siitä ei näy jälkeäkään."

Zen veti räikeän keltaisen poolopaidan päälleen ja sohi aukinaisia hiuksiaan solmien ne sitten pikaiselle, löysälle nutturalle.

John kapusi istumaan. "Ulf... Kadonnut?" Hän haukotteli ja hapuili kädellään farkkuja lattialta.

"Niin! Kiirettä nyt, se voi olla eksyksissä ja kylmissään jossain tuolla kadulla!"

Zen lähes juoksi eteiseen ja ryhtyi laittamaan kenkiä jalkaansa. Hän vetäisi takin niskaansa ja kiirehti jo ulos Johnia odottamatta.

John vetäisi nopeasti farkkunsa jalkaan ja etsi lattialta vielä paksun hupparin jonka veti ylleen. Hän juoksi eteiseen ja puki ulkovaatteet päälleen. hän tunki avaimet taskuunsa ja meni ulos Zenin vierelle.

Zen huhuili Ulfia kotikadun kulmassa ja tarkkaili kaikkea liikkuvaa. Hän juoksi kohti puistoa ja alkoi etsimään sen jokaisesta nurkasta pientä koiraa.

John juoksi vastakkaiseen suuntaan puistossa, minne Zen meni. Hän kutsui koiraa ja kurkisti jokaiseen pusikkoon.

Zen pysähtyi äkisti ja käänsi katseensa Johniin.
"John! Onko sinulla kännykkä mukana?" Hän huudahti toiselle hölkäten tuon luo.

John läimäisi kätensä kummallekkin taskulle farkuissaan. Toisella puolella tuntui pieni kännykän muotoinen kuhmu. John kaiveli kännykän taskusta ja ojensi Zenille.

Zen paineli numeroita näyttöön ja nosti puhelimen sitten korvalleen. Hän istahti maahan risti-istuntaan ja odotti Wakakin vastaavan. Toivottavasti toinen ei ollut vielä nukkumassa, hän ei tahtoisi nyt kuulla toisen ärtymyksen puuskahduksia.

Wakaki hätkähti, kun hänen kännykkä pärähti soimaan. Hän kiiruhti eteiseen ja etsi puhelimen takkinsa taskusta.
"Niin?" Wakaki vastasi puhelimeen.

"Wakaki!" Zen henkäisi puhelimeen huudosta käheällä äänellä.
"Voitko tulla auttamaan. Ulf on kadonnut. Se Johnin löytämä pieni koiranpentu."

"Pieni koiranpentu? Semmoinen karvakasa?" Wakaki ihmetteli ja juuri silloin Ulf tuli kiehnäämään hänen jalkoihin. "Sinulta taisi jäädä semmoinen tänne minun luokse."

Zen ulahti puhelimeen ja kapusi seisomaan.
"Tulemme hakemaan sen heti", hän sopersi Wakakille sammuttaen sitten puhelun.
"Ulf on Wakakilla. Mennään hakemaan se!"

Wakaki jätti puhelimen eteisen pöydälle ja meni takaisin olohuoneeseen katsomaan telkkaria.

John nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti Wakakin asuntoa.