Osa#4

Wakaki kantoi yhtä margariini purkkia, kulkiessaan jo toista kertaa samaa reittiä kotiin päin. Vatsa vaati ruokaa ja posket punoittivat pakkasesta.
Hetkessä Wakaki oli jälleen kotiovensa edessä, kaivelemassa avaimia taskusta. Hän sujahti nopeasti taloon ja pamautti oven kiinni.

Zen irrotti otteensa nyt tyhjästä ja hieman viilenneestä kahvimukista ja nousi baarijakkaralta. Hän katseli Jimiä hieman epäröiden. Hän ei edes tuntenut koko miestä ja aikoi mennä nyt tuon luokse yöksi. Kotiin hän ei kyllä viitsinyt mennä ja Wakaki ei tainnut olla innoissaan asiasta ottaa hänet nurkkiinsa asumaan, joten ei kai sitä vaihtoehtoja ollut.

Chojiro katseli järven pintaa, joka ei ollut jäässä, vaan lainehti hiljalleen.
"Onhan täällä.."

Jim huokaisi ja nappasi takkinsa, piponsa ja tumppunsa.
- Mä en ees tiiä sun nimeä.., Jim tuhahti ja ojensi kätensä.
- Jim. Jim Tackleberry., Poika sanoi ja hymyili pienesti.

Haru hymyili hellästi ja kietoi kätensä Chojiron kaulan ympärille suudellen miestä hellästi. Hän antoi sitten käsiensä valua toisen selälle ja painoi päänsä vasten Chojiron rintakehää katse yhä järvessä.

Wakaki laittoi margariinin jääkaappiin ja istahti ruokapöydän ääreen väsähtäneenä. Hänellä oli tarkoituksena tehdä tänään jotain hyvää, mutta tunkikin vain yhden valmisruoan mikroon.

[ Nishuu? :3 Ootko tääl enää? ]

[Juu, katsoin vain telkkaria hetken:D]

Zen tarttui toisen käteen ja päästi siitä sitten irti.
"Zen Midoca."

Chojiro kietaisi kätensä Harun ympärille haudaten kasvonsa miehen hyvälle tuoksuviin hiuksiin.

Jim hymyili
- Lähetäänkö?, Jim kysäisi ja avasi Zenille oven.

Zen nyökkäsi ja astui ei-niin-mielellään ulos kylmään ilmaan. Hän veti takkiaan tiukemmin päälleen ja tunki kätensä taskuihinsa.

Haru hymyili ja sulki silmänsä. Hän painautui syvemmälle Chojiron syliin turvaan kylmältä viimalta.

Jim hönkäisi ja katsoi Zeniä
- Saat nää tumput., mies sanoi ja hymyili pienesti.

[ .. Onpas hiljasta >_< ]

Zen pudisti hieman päätään.
"En tarvitse, kiitos."

Chojiro kohotti katseensa Harun hiuksista ja katsahti kauempana, aitauksesta tulevaa veljeään joka katseli heitä huvittuneena jatkaen sitten loskan auraamista.

Haru seurasi Chojiron katsetta ja jäi hetkeksi katselemaan tämän veljeä.
-Täällä taitaa kaikki olla aika erinlaista kuin kaupungissa, hän sanoi hymähtäen.

"Niinpä kai", Chojiro sanoi. Itse hän viihtyi mieluummin kaupungissa, jossa oli enemmän elämää kuin täällä oman perheen kesken keskellä.. ei mitään, joten tänne tulo ei ollut aivan toivottua. Mies olisi tahtonut viettää joulun yksin Harun kanssa. Ajatus sai Chojiron hymyilemään.

Sam kuunteli tylsistyneenä Johnin huolestunutta saarnausta siitä, kuinka Zenin olisi pitänyt jo tulla kotiin. Hän oli jopa soittanut Wakakilla, joka oli vain ohjeistanut kaupungille päin. Sam siirtyi huokaisten eteiseen ja puki ulkovaatteet päällensä. "Lähden kävelylle", hän huikkasi Johnille.
"Älä sitten katoa!" Kuului miehen turhautunut vastaus, johon Sam mumisi jotain.
"Ja ota yhteyttä, jos törmäät Zeniin", hän huusi vielä. "Toki", Sam huikkasi ja katosi ulkoilmaan. Poika pyöräytti silmiään ja lähti hölkkäämään kohti kaupunkia.

Zen lähti lampsimaan Jimin perässä. Hän katseli toisen selkää hiljaisena ja hieroi taskussa sormiaan yhteen.

Sam käveli kaupungin katuja pitkin. Hän tunki kätensä taskuihin ja rupesi katselemaan näyteikkunoita. Yhtäkkiä hän äkkäsi väen seassa tutut vihreät hiukset. "Zen!" Sam huudahti ja juoksi miehen luokse. "Zen..?" Hän sanoi jälleen hiljaisemmalla äänellä ja kohotti kätensä miehen olalle.

Zen säikähti jo vaikka kuinka monetta kertaa sinä päivänä. Hän käännähti ympäri ja katsoi ilmeettömillä kasvoillaan Samia.
"Luulin jo, että olet John.." Hän mumisi hiljaa ja pyyhkäisi kalpeaa otsaansa. Miehen kasvot olivat kalpeat, lukuun ottamatta punottavia poskia ja nenänpäätä.
"Sam, mitä sinä täällä teet?"

Sam kurtisti kulmiaan. "Olen kävelyllä. Entä sinä? Mikset ole tullut jo kotiin? John on jo lähettämässä koko maan poliisivoimat perääsi. Miksi pelästyit minun olevan John?" Poika laukoi kysymyksiä.

Zen kurtisti kulmiaan ja murahti. Hän käännähti ympäri lähtien kävelemään Jimin mukana. Ei hän nyt Samia kestäisi. Vielä pamauttaisi jutun päin pojan naamaa ja tuo loikkisi kertomaan asiasta veljelleen.

"Zen! Mikä sinua vaivaa?!" Sam seurasi aivan miehen kannoilla. Hän rupesi tunnustelemaan taskujaan, etsiessään kännykkäänsä.

Zen pysähtyi ja kääntyi ympäri Samia kohti.
"Minua ei vaivaa mikään", hän sanoi hiljaa ja seurasi katseellaan pojan käsiä, "Äläkä ihmeessä kutsu Johnia tänne."

"Ajattelin vain ilmoittaa löytäneeni sinut. Hän on todella huolissaan", Sam tiuskaisi vetäisten samalla kännykän taskustaan.

Zen katseli Samia estämättä poikaa tekemästä mitä tuo aikoi.
"Älä anna hänen tulla etsimään minua, se vain.. saa hänet huonoon jamaan. Yövyn muutaman yön muualla ja palaan takaisin sitten kun olen valmis. Okei?" Mies haroi hiuksiaan kohmeisilla sormillaan yrittäen katsoa vetoavasti poikaan.