Osa#4

Sachi siirtyi peremmälle huoneeseen ja jäi nojailevaan taakseen sulkeutuneeseen oveen.
"Tiedätkö missä pikku karkurisi saattaisi majailla?"

Hideo maleksi kadulla ja heitteli avaimiaan kädestään toiseen. Hän huokaisi ja katseli ympärilleen. Kaipa hän saisi seurakseen jonkun.

John kurtisti kulmiaan. "Ei mitään hajua", hän sanoi päätään pudistellen. "Ehkä mennyt jonkun työkaverin luokse... Miksi kysyt?"

Hideaki käveli pitkin katua ja katseli ympärrilleen. Mistäköhän hän saisi ruokaa tai rahaa ruokaan? Poika huokaisi ja tallusteli pimeitä katuja eteenpäin. Hän ei kyllä anelisi yhtään rahaa isältään vaikka mikä tulisi.

Sachi hieroi takaraivoaan naurahtaen kevyesti.
"Et kyllä usko... pieni myymälävarkaus."

***

Zen heitti kaupasta löytämänsä veitsen kadun kulmaan. Hän repi muovit tupakka-askin ympäriltä ja pisti yhden savukkeen hätäisesti suuhunsa.

Zen kääntyi aukealle ja istahti eräälle puupenkille. Hän savutteli tupakkaansa hiljaa kilahteleva muovikassi jaloissa. Mies oli aivan rähnäisen näköinen ja hieman nuoremmat ihmiset katsoivat häntä epäilevästi kiertäen kaukaa.

John kurtisti kulmiaan. "Myymälävarkaus?" Hänen hämmentynyt katseensa hakeutui Sachiin.

"Jep", sanoi Sachi ja asteli Johnin pöydän luo.
"Tiedätkö missä nämä työkaverit asustavat, ja nimiä? Myyjä oli melko vihaisen oloinen ja varmasti tekee itse jotain, jos me poliisit ei tehdä."

***

Zen katsoi lasittunein silmin siniselle taivaalle, josta pyrytti hiljakseen lumihiutaleita, jotka sulivat heti johonkin koskettuaan.

Hän nosti toisen kätensä varovasti hiuksiinsa ja sulki silmänsä. Haroen hiuksiaan parempaan kuntoon hän henkäisi savut suustaan kirpeän tuintuiseen ilmaan.

Hideaki jäi hetkeksi katselemaan hivenen epäillen rähjäisen näköistä henkilö. Pian hänkin olisi niin kuin tuo.
-Saisinko mä henkoset?, hän kysyi puistonpenkillä istuvalta mieheltä.

Zen aukaisi silmänsä ja kohdisti katseensa brunetteen. Hän yskäisi hiljaa ja vaihtoi asentonsa ryhdikkäämpään.

"Siitä vain", hän sanoi ja ojensi tupakkaansa. Hieman hiuksiaan vielä haroen Zen nosti katseensa takaisin taivaaseen.

Johnin oli hirveän vaikea uskoa, että Zen olisi ryöstänyt kaupan, mutta yritti kumminkin muistella. "Hmmh... Yksi taisi olla jokin Chris... Christopher? Muita en muista. Asuinpaikoista en tiedä mitään", hän sanoi pahoittelevasti.

Sachi huokaisi ja vilkaisi kelloa.
"Käyn koluamassa sitä baaria sitten", hän sanoi ja taputti Johnin pöytää parikertaa, käännähtäen sitten ja astellen ovelle.

"Ymh", John nyökkäsi. Hetken päästä hän kumminkin nousi ylös tuolistansa. "Tuota... Voisinko minä tulla mukaan? Ei noista paperitöistäkään tule oikein mitään."

Hideaki nappasi tupakan sormiensa väliin ja hengitteli sen ihanaa tuoksua. Hän asetti sen sitten huulilleen ja veti sisäänsä savua ennen kuin puhalsi sitä taas ulos.
-Mitäs sä täällä tähän aikaan teet?

Sachi laski kätensä ovenkahvalle ja katsahti Johniin. Hän kohotti kulmiaan ja hymähti.
"Tottahan toki", hän sanoi.
"En oikein muistakaan kunnolla missä päin kaupunkia se baari on, että hyvä vain."

Sachi vetäisi oven auki ja jäi oven suulle odottamaan toveriaan.

***

Zen kohautti harteitaan.
"Missä muuallakaan sitä olisi..."

Hän pyöräytti vihreän hiustupsun sormensa ympärille ja seurasi lumihiutaleita katseellaan.

-Eikö sulla oo kotia vai?, Hideaki kysyi ja katseli toista.

"On", Zen sanoi toinen suupieli muutaman millin kohoten.
"Siellä ei vain ole kovin innokas vastaanotto vastassa."

-No ainankin sulla on koti, Hideaki sanoi hymyillen kevyesti ja ojensi tupakan takaisin miehelle.

John asteli ovesta käytävälle ja jatkoi siitä matkaa kohti ulko-ovia. Päästessään ulos hän venytteli kunnolla ja veti keuhkoihinsa raikasta ulkoilmaa.

"Paljon siitäkin enää on iloa", Zen mutisi hiljaa ja otti ilomielin tupakan takaisin. Hän imeskeli savuketta taivuttaen päätään taaksepäin ja laskien sen penkin selkänojan päälle.

Hän otti tupakan kahden sormensa väliin ja laski toisen käden syliinsä.

***

Sachi ilmoitti käyvänsä hakemassa takkinsa ja kipaisi nopeasti huoneessaan. Poliisin univormu ei paljoa kylmällä ilmalla lämmittänyt.

Napattuaan takkinsa ja tumput mukaansa Sachi kiirehti Johnin perään ja olikin pian ulkona.
"Mennäänkö autolla vai kävellen?"

Hideaki katseli toista mietteliäänä ja sipaisi miehen poskea.
-Sä voisit tulla mun luokse.....tai okei...ei mun luokse mutta sinne missä mä asun tällä hetkellä...

"Sinne on kyllä tarpeeksi lyhyt matka, että voisi mennä kävellenkin. Mutta miten sinä haluat", John vastasi hymähtäen laiskasti.

Zen katsahti toista epäröivästi.
"Enpä tiedä. Löytyy multa kyllä yösija, tosin ei kovin mieluinen sellainen, mutta en viitsi olla vaivaksi muille."

***

Sachi naurahti.
"Kävellen sitten. En ole paljoa liikuskellut nykyään ja alkaa kilot kertyä", hän sanoi ja veti takkinsa vetoketjun kiinni sujauttaen tumput käsiinsä.

Hideaki kipusi vieraan miehen syliin hajareisin ja katseli tätä.
-Mutta mä kaipaisin seuraa yöksi, hän sanoi ja sipaisi nenällään miehen poskea.

John nyökkäsi, katseli hetken ympärilleen ja lähti sitten kulkemaan keskustaan päin.

Zen koitti olla välittämättä toisen kiehnäyksestä. Hän käänsi kasvonsa poispäin toisesta nielaisten hiljaa.

"Mehän ollaan tavattu aiemminkin, eikö? Sähän olit siellä yhdessä baarissa. Oliko se nyt.. Jim, se tarjoilija..."

***

Sachi kuljeskeli Johnin perässä. Välillä hän nopensi ja välillä hidasti askeliaan. Miehellä oli hieman tylsää.