Osa#4

Nainen kietoi kätensä ainakin päätä pitemmän poikansa ympärille ja halaa rutisti tuota lämpimästi. Chojiro hymyili naiselle ja halasi tuota takaisin.
"Isäsi on aittassa juuri nyt. Rusko sai varsan parisen viikkoa takaperin." Nainen käänsi ystävälliset kasvonsa Harua kohti.
"Ja hän on varmaan se rakas uusi kumppanisi." Hän halasi Haruakin. "Mukava tavata, olen Chojiron äiti. Kutsu Mayksi vain."

[Lähden nukkumaan, öitä.]

-Olen Haru ja mukava tavata..., Haru sanoi naiselle ja hymyili tälle kevyesti. Hän vilkaisi nopeasti Chojiroa ja käänsi sitten katseensa naiseen.

[Öitä : )]

May siirtyi pois oven edestä ja päästi Chojiron ja Harun ohitseen sisälle. Chojiro laski Harun laukun oman laukkunsa viereen eteisen lattialle ja katseli ympärilleen. Talo oli hieman muuttunut.

Haru jäi myös katselemaan ympärilleen ja otti lopulta kenkänsä. Paikka oli mukavan kotoisa, aivan päöin vastainen koti kuin hänen lapsuuden kotinsa.

John heräsi hiljalleen auringonsäeiden paistaessa verhojen lävitse. Hän nousi istumaan ja venytteli pitkään.

Chojiro riisui takkinsa, kenkänsä ja kaulahuivinsa ja asteli peremmälle taloon. Hän kurkisti keittiöön josta tuoksui hyvä kahvin tuoksu, sekä vastaleivotuiden pullien. May hääräsi kattamassa ruokapöytää.

Zen kuorsasi hiljaa vasten tyynyään raajat levitettyinä pitkin sänkyä.

John käänsi katseensa vieressään makaavaan Zenin ja naurahti hiljaa. Hän änkesi itsensä aivan Zenin viereen ja kietoi kätensä miehen ympärille.

Zen murahti unisena ja nosti kasvonsa tyynyystä, johon oli ne haudannut. Hän katseli Johnia ja haukotteli toisen kasvoihin mielenosoitukseksi herättämisestä.

John nyrpisti nenäänsä. "Pesitkö hampaita eilen?" Hän pörrötteli Zenin hiuksia virnistäen.

Zen murahti uudelleen ja hönkäisi Johnin kasvoihin. Hän käänsi selkänsä toiselle ja hautautui peiton alle piiloon.

John hautasi kasvonsa Zenin selkään. "Nääh, tuoksut tosi hyvälle", hän painautui lähemmäs Zeniä.

Zen pysytteli peiton alla, mutta paikan käydessä liian kuumaksi hän työnsi peiton sivuun kasvoilta. Hän kääntyi Johnia kohti ja kietoutui tuota vasten painaen kasvonsa miehen niskaan.

John ynähti tyytyväisenä. Hän halusi vain maata siinä koko päivän tekemättä mitään.

Haru seurasi Chojiroa ja katseli ympärilleen kevyesti hymyillen. Hän otti Chojiron kädestä varovasti kiinni ja lomitti sormensa miehen sormien kanssa.

Chojiro katsahti Harua hymyillen ja puristi hellästi tuon kättä omassaan. May huomasi miehet ja viittoili pöydän ääreen rientäen nostamaan pullat uunista.

Zen puhalsi lämmintä ilmaa Johnin niskaan ja silitteli toisen selkää pyjaman alta. Hän kietoi kätensä tiukasti Johnin ympärille ja kieräytti tuon makoilemaan hänen päälleen.

Haru käveli Chojiron perässä ja istahti pöydän ääreen katsellen ympärilleen taas hymyillen kevyesti.
-Kumpa munkin lapsuuden koti ois ollut tällainen, hän sanoi hymyillen.

John piteli poskeaan Zenin olkapään kohdalla ja tuijotti edessä olevaa seinää. Hänen kätensä eksyivät miehen hiuksien sekaan ja jäivät sinne tekemään pientä silittävää liikettä.

Chojiro hymyili istuskellessaan Harun vieressä.
"Täällä on kyllä aina ollut kamalasti töitä. Varsinkin kesäisin ja syksyisin", hän sanoi ja katseli keittiön suuresta ikkunasta ulos kohti lumista aitausta.

Zen silitteli Johnin alaselkää kasvot haudattuina miehen hiuskuontaloon. Hän haukotteli jälleen ja tunsi virkistyvänsä hieman. Mies puski päätään Johnin kättä vasten kuin mikäkin kissa, jota silitettiin, ja virnisti.

-Niin kai...mutta parempi sekin kuin elää juopon äidin kanssa..., Haru sanoi hymähtäen ja painoi päänsä Chojiron olkaa vasten.

John kääntää kasvonsa Zeniä päin ja antaa pienen pusun tämän poskelle. Hän nopeuttaa hieman käsiensä liikettä.

Chojiro päästi kätensä irti Harun kädestä ja kietaisi sen miehen harteille vetäisten toista täten lähemmäs itseään. Hän oli tyytyväinen äitinsä suhtautumiseen häneen ja hänen kumppaniinsa, mutta isä Chojiroa vielä epäilytti. Mies kun oli aina ollut niin tarkka ja vanhanaikainen.

Zen suukotti Johnia antaamuksella ja nousi sitten istumaan siirtäen toisen istumaan syliinsä sängyln laidalle.
"Nyt kyllä tarvitsen kahvia..." Hän mutisi ja vilkaisi kelloa yöpöydällä päästämättä käsiään vieläkään Johnin vyötärön ympäriltä.

Haru painoi nenänsä vasten Chojiron olkaa ja hymyili kevyesti.
-Kai ne antaa meidän nukkua samassa huoneessa?, hän kysyi.

"Menäänn keittämään sitä", John kehräsi ja painoi taas yhden suukon miehen poskelle. Hän pomppasi ylös Zenin sylistä ja venytteli.

Chojiro vilkaisi äitiään syrjäsilmällä.
"No jos äidiltä kysytään niin ilman muuta", hän sanoi ja silitteli Harun olkaa.

Zen nousi ylös sängyltä hieroskellen silmiään. Hän ei jaksanut alkaa vaihtaa vaatteita pyjamahousuista, olihan hänellä nyt joululoma eikä kiirettä olisi, joten siirtyi suoraan makuuhuoneen ovelle ja avasi sen Johnille päästäen tuon ensin ulos omasta, mukavan lämpimästä, lempihuoneestaan.

John vilkaisi nopeasti Samia joka tuhisi yhä sohvalla. Hän hymyili vinosti ja suuntasi kulkunsa keittiöön.